En voi valittaa muuallekaan, kun miehen lisäksi kukaan ei tiedä, mutta mulla on niin epätoivoinen olo.

Mulla on vielä ”normaalimpi” olo kuin vaikkapa pari viikkoa sitten. Tai sitten olen vaan tottunut pieniin juttuihin, mutta rinnatkaan ei oo enää arat ja vartalossa ei tunnu muutoksia tai muuta tavallisuudesta poikkeavaa. Pelkään niin paljon kkm tai tuulimunaa yli 4 viikon haaveilun jälkeen. Jos kaikki pitääkin aloittaa alusta, jos joutuisinkin vielä sen takia toimenpiteisiin, jos se ois kivuliasta. En haluu maalata piruja seinille, mut oon vaan aivan sekaisin huolesta. Ideoita, miten saan viikon kulumaan siten, ettei tarvis murehtia ihan kokoajan?