Yleinen keskustelu

[Valora]

Jeps päivä kerrallaan. Tänään olen raskaana ja siitä onnellinen Nyt tuntuu kyllä että siihen ekaan 13.10 julkisen lääkärinkäyntiin.. jossa katsotaan ultralla alkion sijainti ja syke...on pieni ikuisuus. Viimeksi mua auttoi töissä käyminen..sai ajatuksia kokonaan muualle. Nyt voi olla, että aika menee hitaammin tai tulee ajateltua enemmän.. kun oon 11kk vauvan kaa kotona. Harrastukset myös auttaa! Ystävien tapaaminen Iloiset ei raskaus aiheiset hömppäsarjat

 

[Pumpulipilvi]

Heippa! Onko kukaan käynyt useamman kerran hcg-verikokeissa? Olin raskaudesta jo niin innoissani, mutta edellinen viikkotesti näytti vielä 2-3 vaikka olisi pitänyt olla mun mielestä jo 3+.. tuolloin muistaakseni oli viikkoja 5+2. Tänään 6+0 ja toissapäivänä kävin hcg verikokeissa eikä se kovin korkeaksi osoittautunut, vaikka menee ilmeisesti vielä rajoihin, tulos 1060. Seuraava huomenna. Oon ihan menettänyt jo toivoni tän suhteen kun eka plussa hoitojen alun jälkeen En oo uskaltanut hakea uutta viikkodigiä ja yritän selvitä huomiseen labratulokseen asti..

Mä oon seurannut tässä raskaudessa. Ja edellisessä tuulimunaan/kkm päättyneessä myös. Sillon tutkin paljon tuota hcg:tä ja yksittäistä arvoa tärkeämpää on se miten arvo nousee. Siihenkin on raja-arvoja kyllä saatavilla

Onko sulla raskausviikot laskettu hedelmöittymisen mukaan?

Tutkin aikoinaan tota viikkoadigiä tosi paljon ja se on oikeasti aika huono mittamaan hcg:tä. Hajonta siitä millä hcg arvoilla mikäkin tulos saadaan on ihan valtavan oaljon. Koittaisin siis myös rauhassa odottaa huomista tulosta.

Paljon tsemppiä huomisen odotteluun

 

[Aapertti]

Heippa! Onko kukaan käynyt useamman kerran hcg-verikokeissa? Olin raskaudesta jo niin innoissani, mutta edellinen viikkotesti näytti vielä 2-3 vaikka olisi pitänyt olla mun mielestä jo 3+.. tuolloin muistaakseni oli viikkoja 5+2. Tänään 6+0 ja toissapäivänä kävin hcg verikokeissa eikä se kovin korkeaksi osoittautunut, vaikka menee ilmeisesti vielä rajoihin, tulos 1060. Seuraava huomenna. Oon ihan menettänyt jo toivoni tän suhteen kun eka plussa hoitojen alun jälkeen En oo uskaltanut hakea uutta viikkodigiä ja yritän selvitä huomiseen labratulokseen asti..

Viikkodigillä ei tosiaan voi seurata viikkoja luotettavasti, vaikka houtushan siihen on suuri (avaudun tästä kohta plussatestiketjuun ). Hyvä, kun oot päässyt verikokeeseen. Ja kuten ylempänä todettu, niin siinäkin merkitsevämpää on se, kuinka paljon arvo nousee 48 tunnissa eikä yksittäiset arvot.

Tsemppiä hirveästi joka tapauksessa

 

[Onda]

Mä myös huomasin testien viivojen vertailussa, että mulla vahvistuminen näkyy varmemmin 3 päivän välein, vaikka vissiin ohjearvoisesti sanotaan, että kahden päivän välein.

 

[Aapertti]

Mä myös huomasin testien viivojen vertailussa, että mulla vahvistuminen näkyy varmemmin 3 päivän välein, vaikka vissiin ohjearvoisesti sanotaan, että kahden päivän välein.

Hcg:n pitäisi nousta koko ajan, se tuplaantuminen 48 tunnissa tarkoittaa vain sitä, että jos yhtenä päivänä on vaikka 100 niin kahden päivän päästä pitäisi olla vähintään 200. Mutta siinä välissä se nousee myös koko ajan. Joidenkin lähteiden mukaan riittää, että tuplaantuu 3 vuorokaudessa.

Testien tummuminenkaan ei ole mikään varma mittari, vaikka toki antaa vähän osviittaa. Mutta siihen virtsan koostumukseen vaikuttaa hirveän moni asia, ja virtsan ja veren hcg-arvot ei tosiaan vastaa toisiaan. Ilmeisesti tässä ei tosiaan ole mitään oikotietä onneen, vaan ainoa luotettava tapa seurata hcg:n nousua on se verikoe. Ja sekään ei vielä takaa onnistunutta raskautta

 

[AstridA]

Heippa hei! Vähän jännittää tänne kirjoittaa kun kaikki tuntuu niin epävarmalta ja aikaiselta tässä vaiheessa. Plussasin ensimmäistä kertaa elämässäni viikko sitten. Meillä on viitisen vuotta yritystä taustalla, joista kaksi lapsettomuushoitojen parissa. Kirjoittelin viime keväänä muutaman kerran tuonne IVF/ICSI-puolelle mutta iski niin hirveä ahdistus kolmannen ja niillä näkymin viimeisen keräyskerran jälkeen, että piti lopettaa kaikki foorumeilla roikkuminen. Saatiin siis tuloksena yksi ainokainen alkio, joka meni suoraan pakkaseen aiemman hypeririskin + kohdusta löytyneen polyypin takia. Polyyppi poistettiin toukokuussa mutta kesällä ei sitten siirtoajat osuneet kohdilleen + klinikka oli myös kesätauolla, joten päästiin PAS:iin vasta elokuun lopulla. Olin aika toivoton sen viimeisen "rupualkion" suhteen ja kun sitten tikkuun ilmestyikin kaksi viivaa niin olihan se aikamoinen shokki.

Nyt on viikon verran menneet fiilikset yhtä vuoristorataa. Takaraivossa hakkaa ja pelottaa jatkuvasti, että kyseessä on tuulimuna tai että tämä menee kesken enkä huomaa sitä kuin vasta joskus monen viikon päästä. Minulla on noiden hoitojen takia progesteronituki käytössä, minkä takia vuotoa ei välttämättä tule. Meillä on eka ultra vasta parin viikon päästä viikolla 7+4 ja menen jo nyt ihan seiniä pitkin. Miten te oikein selviätte?

Olen myös aika innokas ja tavoitteellinen urheilija. Tällä viikolla huomasin, että ei oikein jaksu meinaa salilla tai treeneissä riittää, mikä ehkä on tietty positiivinen merkki mutta korpeaa kyllä kun on tottunut, että saa tietyt asiat tehtyä...

Paljon onnea teille ja luottamusta tulevaan!

 

[AstridA]

Nyt, kun olen lukenut teidän viestejä verikokeista ja hcg:n nousemisen seuraamisesta testien avulla, nousee pieni huoli, että mitähän omassa maanantain ultrassa käy ilmi. Tein kaksi testiä silloin. Toisen kolme päivää ennen klinikan testipäivää ja toisen virallisena testipäivänä. Kahdesta aiemmasta raskaudesta testasin vain kerran. Onko tämä ihan epätyypillistä toimintaa?

 

[Aapertti]

Nyt, kun olen lukenut teidän viestejä verikokeista ja hcg:n nousemisen seuraamisesta testien avulla, nousee pieni huoli, että mitähän omassa maanantain ultrassa käy ilmi. Tein kaksi testiä silloin. Toisen kolme päivää ennen klinikan testipäivää ja toisen virallisena testipäivänä. Kahdesta aiemmasta raskaudesta testasin vain kerran. Onko tämä ihan epätyypillistä toimintaa?

Ei ole, tämä maaninen testaaminen ei tosiaan vaikuta raskauden onnistumiseen, ja vaikka testeissä ”kaikki olisi hyvin”, ei se kerro raskauden etenemisestä varmuudella.

Minun mielestäni olet toiminut niin, kuin haluaisin itsekin toimia. Toki se hcg-mittaus mun kohdalla on tarpeellinen aiemman rypäleraskauden vuoksi, mutta olisi pitänyt jättää se siihen. Eikä luoda kauhuskenarioita ilman päteviä todisteita

Ultrassa näkee kuitenkin tilanteen paljon paremmin, ja siihen asti se on itse kunkin jännitettävä joka tapauksessa. Sormet ja varpaat ristissä, että saatte ihania uutisia maanantaina

 

[Cirice]

Kiitos paljon kaikille tsempeistä! Niinhän se on, että päivä kerrallaan pitää ottaa (tai ehkä välillä jopa tunti kerrallaan). Olen kyllä sellainen negative-Nancy, että positiivisten ja luottavaisten ajatusten keräily on välillä haastavaa. Pitänee sitä nyt yrittää tässä harjoitella ihan tosissaan!

Ja ehkä vaikkapa tänne kirjoittelu auttaa. En ole vielä kertonut kuin muutamalle kaverille, jotka tiesivät, että oltiin käyty PAS:ssa. Kovasti kyllä haluaisin koko maailmalle tätä toitottaa mutta kun riski on vielä sen verran iso niin ei tietysti uskalla. Eilen hammaslääkärissä sanoin, että olen raskaana ja se tuntui oudolta mutta myös kivalta. Sitäkin jännitin, että miten niiden röntgenien ottamisen kanssa käy mutta kuulemma tutkimusten mukaan se annos on niin minimaalinen, ettei sillä ole merkitystä. Sain kyllä toki sellaisen kunnon esiliinan suojaksi...

 

[Aapertti]

Tuosta kertomisesta. Siitäkään ei kannata ottaa stressiä liikaa. Mä huomasin itse, että molemmissa epäonnisissa (ei kemiallisissa) kerroin lopulta menetyksestä useammalle kuin raskaudesta. Oli ne sen verran isoja asioita, että en halunnut pitää sisälläni. Nyt en ole kertonut kuin ihan muutamalle läheiselle ystävälle ja siskoille, kun en toisaalta jaksa ”turhia” onnittelujakaan.

 

[Cirice]

@Aapertti Joo oikeassa olet kyllä, että voihan se olla, että jos sitten jotain käy niin se tuki mitä voi saada tulee tarpeen. Olen kyllä miettinyt, että niinkin läheiselle henkilölle kuin PT:lleni kertoisin jo sen ekan ultran jälkeen, että voidaan muokata saliohjelma jatkoa ajatellen sopivaksi. Huvittaa, että en ole ihan varma, että milloin haluan kertoa esimerkiksi äidilleni.

 

[Mirquli]

@Cirice kovasti onnea ja tsemppiä odotukseen.

Kertomisesta olen itsekin sitä mieltä, että ei ole oikeaa tai väärää aikaa kertoa, vaan jokainen kertoo juuri silloin kun siltä tuntuu ja juuri niille ihmisille, joille haluaa. Itsekin huomaan, ja huomasin myös ensimmäisessä raskaudessa, sen, että esimerkiksi omille ja puolison vanhemmille ei haluttanut heti kertoa. Tiedän, että he olisivat kovin innoissaan enkä ns. halua tuottaa heille pettymystä jos jotain tapahtuukin nyt alkumetreillä. Sen sijaan yhdelle kollegalleni ja esihenkilölleni olen kertonut.

 

[Cirice]

@Mirquli Kiitos!

Ja siis onnea ja tsemppiä myös kaikille täällä höpöttelijöille myös! Samassa (toistaiseksi vähän ehkä huterassa) veneessähän tässä ollaan.

 

[Toiveikas24]

Mä oon seurannut tässä raskaudessa. Ja edellisessä tuulimunaan/kkm päättyneessä myös. Sillon tutkin paljon tuota hcg:tä ja yksittäistä arvoa tärkeämpää on se miten arvo nousee. Siihenkin on raja-arvoja kyllä saatavilla

Onko sulla raskausviikot laskettu hedelmöittymisen mukaan?

Tutkin aikoinaan tota viikkoadigiä tosi paljon ja se on oikeasti aika huono mittamaan hcg:tä. Hajonta siitä millä hcg arvoilla mikäkin tulos saadaan on ihan valtavan oaljon. Koittaisin siis myös rauhassa odottaa huomista tulosta.

Paljon tsemppiä huomisen odotteluun

Kiitos! Tuota huomista kauhulla tai innolla odottelen tunnista riippuen itsekin oon tutkinut netistä kaikenlaisilta sivuilta tuohon liittyvää ja todennut että onneksi monella muulla ollut jopa matalampi arvo noilla viikoilla kun mulla oli. Viikot laskettu tosiaan hedelmöityksestä ivf takia

 

[Pumpulipilvi]

Kiitos! Tuota huomista kauhulla tai innolla odottelen tunnista riippuen itsekin oon tutkinut netistä kaikenlaisilta sivuilta tuohon liittyvää ja todennut että onneksi monella muulla ollut jopa matalampi arvo noilla viikoilla kun mulla oli. Viikot laskettu tosiaan hedelmöityksestä ivf takia

Tunnistan fiilikset toivotaan että sieltä tulee hyvä lukema huomenna ja aivan, sullahan tossa kuvauksessa lukeekin! Ps mulla tästä siirrosta ihan sama LA kuin sulla (luottoa vielä tässä kohtaa omaan raskauteen kyllä ihan 0%)

 

[Onda]

@Cirice mä opetin itseni siihen, että aloin pitää päiväkirjaa. Tai kalenteri se oikeasti on, mutta jokaiselta päivältä yritin kirjoittaa kolme kivaa asiaa. Toki oli päiviä, joillon positiivista oli se, että se päivä on ohi tai että "paistoi sentään aurinko", mutta pikkuhiljaa sitä oppi pysähtyä nauttimaan pienistä jutuista

Sit musta on hauskaa, miten mä siis oon insinööri ja teen päivät töissä aika rationaalisia juttuja. Sit oon kuitenkin muuten tällainen "haihattelija", mutta tällainen mä vaan oon

 

[Onda]

@Wellu kirjoitti tuonne raskaudesta kertomisen ketjuun näin: "Tai sitten olen vain niin paljon omassa päässäni pohtinut tätä ja miehenkin kanssa järkeilty, kuinka vanhana harmittaisi enemmän "puuttuva" lapsi kuin lisää raskaita vuosia." Mulla oli täysin tää sama! Mä tiesin, että alkaisin katua kymmenen vuoden päästä, että miksen silloin yrittänyt vielä, kun olisin voinut.

 

[Cirice]

@Onda Haha hei toinen insinööri täällä, jolla lähtee vapaalla myös helposti laukalle haihattelujen kanssa!

Ja ehkä pitää yrittää tuota päiväkirjakikkaa! Tämän päivän positiivinen oli ehdottomasti Taco Bellin grillimaustetut ranut.

 

[Kullankaivaja]

Heippa hei! Vähän jännittää tänne kirjoittaa kun kaikki tuntuu niin epävarmalta ja aikaiselta tässä vaiheessa. Plussasin ensimmäistä kertaa elämässäni viikko sitten. Meillä on viitisen vuotta yritystä taustalla, joista kaksi lapsettomuushoitojen parissa. Kirjoittelin viime keväänä muutaman kerran tuonne IVF/ICSI-puolelle mutta iski niin hirveä ahdistus kolmannen ja niillä näkymin viimeisen keräyskerran jälkeen, että piti lopettaa kaikki foorumeilla roikkuminen. Saatiin siis tuloksena yksi ainokainen alkio, joka meni suoraan pakkaseen aiemman hypeririskin + kohdusta löytyneen polyypin takia. Polyyppi poistettiin toukokuussa mutta kesällä ei sitten siirtoajat osuneet kohdilleen + klinikka oli myös kesätauolla, joten päästiin PAS:iin vasta elokuun lopulla. Olin aika toivoton sen viimeisen "rupualkion" suhteen ja kun sitten tikkuun ilmestyikin kaksi viivaa niin olihan se aikamoinen shokki.

Nyt on viikon verran menneet fiilikset yhtä vuoristorataa. Takaraivossa hakkaa ja pelottaa jatkuvasti, että kyseessä on tuulimuna tai että tämä menee kesken enkä huomaa sitä kuin vasta joskus monen viikon päästä. Minulla on noiden hoitojen takia progesteronituki käytössä, minkä takia vuotoa ei välttämättä tule. Meillä on eka ultra vasta parin viikon päästä viikolla 7+4 ja menen jo nyt ihan seiniä pitkin. Miten te oikein selviätte?

Olen myös aika innokas ja tavoitteellinen urheilija. Tällä viikolla huomasin, että ei oikein jaksu meinaa salilla tai treeneissä riittää, mikä ehkä on tietty positiivinen merkki mutta korpeaa kyllä kun on tottunut, että saa tietyt asiat tehtyä...

Paljon onnea! Pidän peukkuja että kaikki menisi hyvin .

Mainitsen vielä tuohon treenaamiseen. Sillon kun esikoista odotin niin saliharrastus loppui seinään, toki pahatolot mutta mulla tosi supistusherkkä kohtu ja aika alussa raskautta ennen rv10 alkaneet harjoitussupistukset niin pahoina ja liikkeessä vaan yltyy, eli max 100m ja jatkuvaa supistelua... Itse olen liikunnallinen ihminen ja nämä aina ovat henkisesti raskaita aikoja. kun en pysty tanssia, tehdä lenkkejä yms. Mutta tiedän paljon monia jotka pystyy treenaa loppuraskauteen asti . Treenatessa rautaa kuluu toki enempi, joten se kannattaa huomioida.

 

[Cirice]

@Kullankaivaja Kiitos!

Ja siis joo tässä kun on näitä lapsettomuushoitoja käyty läpi ja siihen munasolujen kasvatteluun ja keräykseen on myös liittynyt pausseja rankempaan liikuntaan niin tiedän, että se kyllä korpeaa. Nyt vaan sormet ristissä, että olo pysyisi suht hyvänä mahdollisimman pitkään, että saa pidettyä kuntoa yllä ja päätä kasassa.

Ja hyvä vinkki tuo rauta, en itse asiassa ollut edes ajatellut sitä!