Heippa hei! Vähän jännittää tänne kirjoittaa kun kaikki tuntuu niin epävarmalta ja aikaiselta tässä vaiheessa. Plussasin ensimmäistä kertaa elämässäni viikko sitten. Meillä on viitisen vuotta yritystä taustalla, joista kaksi lapsettomuushoitojen parissa. Kirjoittelin viime keväänä muutaman kerran tuonne IVF/ICSI-puolelle mutta iski niin hirveä ahdistus kolmannen ja niillä näkymin viimeisen keräyskerran jälkeen, että piti lopettaa kaikki foorumeilla roikkuminen. Saatiin siis tuloksena yksi ainokainen alkio, joka meni suoraan pakkaseen aiemman hypeririskin + kohdusta löytyneen polyypin takia. Polyyppi poistettiin toukokuussa mutta kesällä ei sitten siirtoajat osuneet kohdilleen + klinikka oli myös kesätauolla, joten päästiin PAS:iin vasta elokuun lopulla. Olin aika toivoton sen viimeisen "rupualkion" suhteen ja kun sitten tikkuun ilmestyikin kaksi viivaa niin olihan se aikamoinen shokki.
Nyt on viikon verran menneet fiilikset yhtä vuoristorataa. Takaraivossa hakkaa ja pelottaa jatkuvasti, että kyseessä on tuulimuna tai että tämä menee kesken enkä huomaa sitä kuin vasta joskus monen viikon päästä. Minulla on noiden hoitojen takia progesteronituki käytössä, minkä takia vuotoa ei välttämättä tule. Meillä on eka ultra vasta parin viikon päästä viikolla 7+4 ja menen jo nyt ihan seiniä pitkin. Miten te oikein selviätte?
Olen myös aika innokas ja tavoitteellinen urheilija. Tällä viikolla huomasin, että ei oikein jaksu meinaa salilla tai treeneissä riittää, mikä ehkä on tietty positiivinen merkki mutta korpeaa kyllä kun on tottunut, että saa tietyt asiat tehtyä...