Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Hassua, mikä niissä kammottaa? Vaikka onhan ne vähän dinosauruksiaMie en vaan erityisemmin pidä linnuista.Onhan jotkut ihan kivan näkösiä, mutta ovat ne myös vähän kammottavia.
@Selah miksi sinua ärsyttää, jos jonkun lapsi oppii jotain poikkeuksellisen aikaisin?![]()
Hitchcockin linnut, taivaalta lentelevät läjät ja järjetön pöpökammo ovat kaikki hyviä syitä pitää etäisyyttä lintuihin.Hassua, mikä niissä kammottaa? Vaikka onhan ne vähän dinosauruksia![]()
Olen kyllä ihan samaa mieltä. Ei vaan itselle tule ensimmäisenä mieleen tuollainen lapsen puskeminen, vaan poikkeuksellinen kyvykkyys tai mielenkiinto johonkin.Ärsyttää jos kuulostaa siltä, että vanhemmat on ruokkinut taitoa jotta voi ylpeillä lapsellaan. Ymmärrän että toiset lapset on oikeasti kiinnostuneita tietyistä asioista, mutta sitten jos vanhemmat valitsee laittaa lapsen vieraskieliseen päiväkotiin ja harrastaa jotain tavoitteellisesti jo pienenä niin tuntuu että lapsesta tulee vanhempien arvon jatke. Tai se tyyli on eri onko se ohimennen "Pertti osaa jo hienosti lukea" tai ensimmäinen asia mitä lapsesta kerrotaan on "Pertti oppi lukemaan jo 3-vuotiaana" ja mukana on vähän liioittelua. Ajattelen että siitä tulee lapselle olo, että hänen pitää suorittaa ja olla jotenkin muita parempi että vanhemmat voivat olla ylpeitä hänestä. Kehuisin kyllä lapselle itselleen ihan yhtä paljon kun kaikkea muutakin positiivista tekemistään, kuten sinnikkyyttä, jaksamista, keskittymistä leikkiin, kaupassa hyvää käyttäytymistä vaikka on nälkä jne.
Tosin nyt kun tämä 2,5v on alkanut kyselemään mitä missäkin lukee ja toteamaan, että "tuossa lukee varmaan 'auton ovi' " () niin kai sitä pitää alkaa tutkimaan miten tätä kiinnostusta pitää tukea
En nyt oikeasti tuomitse kenenkään kasvatusta automaattisesti sen mukaan onko lapsi tavallista fiksumpi, mutta toivon vaan että lapset saa olla lapsia.
Olen sellainen satunnainen suunnistaja kans, mutta se on kyllä huippuhauskaa(jos ei ole kauheasti hyttysiä)! Olen yleensä käynyt jonkun kanssa vähän kuin iltakävelyllä, harvoin juoksen, riittävän rankkaa metsässä kävellen. En muista mistä keksin lähteä kokeilemaan jokunen vuosi sitten. Lapsen otin mukaan ensimmäisen kerran vasta reilun vuoden iässä, lähinnä ajatus hyttysistä ahdisti vauvan kanssa. Kävin se 2-3 kertaa kantorinkalla viime kesänä. Pääsin kerran yksin kun oli taajamasuunnistus ja sen vaikein reitti oli mulle ihan älyttömän helppo kun asuttiin kyseisessä tajamassa ja olin tallannut jokaisen nurkan vaunulenkeillä sen edeltäneen vuoden aikana. Silloin oli pakko vähän lisätä haastetta ja oikeasti juosta@Emp @litranmitta Täällä myös yksi innokas sunnuntai-suunnistelijaInnostus on ollut viime vuodet tasolla 'melkein joka asuinpaikkakunnalla yritän selvittää missä/miten pääsee helpoiten rasteille', mutta pakko myöntää että aika harvoin tulee rastien perässä maastoon lähdettyä.
Nytkin olis puhelimessa yksi appi jolta olisi tarkoitus katsoa missä ja miten olisi kätevimmät lähiympäristän rastit käydä etsimässä, mutta saa nähdä tulenko lähteneeksi ennen laskettua aikaa ainakaan jos kumppanilla ei ole aikaa lähteä kaveriksi metsäkävelyille... Ehkä vauva kantorepussa syksyllä, sitten synnytyksestä toipumisen jälkeen? Aina voi haaveilla, haaveiden realistisuus onkin sitten jo ihan toinen juttu![]()
Mua taitaa hirvittää "nyky" kouluissa varsin monikin asia... Ärsyttää jo nyt ajatus/ tieto siitä mitä kaikkea siellä voi muksujen kohdalle siedettäväksi päivittäin osua.Mä opin poikkeuksellisen aikaisin lukemaan. Nykykoulussa töissä olleena hirvittää, miten siinä metakassa ja kiireessä voi mitään oppia, niin siksi mieluummin opettaisin lapsen ennen kouluun menoa lukemaan.