Vierailijat synnytyssairaalassa - ilahduttaa vai rasittaa?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Kävikö sinulla vierailijoita sairaalassa synnytyksen jälkeen? Ilahduttiko vierailijat vai olisitko toivonut ennemmin rauhaa?

Itselläni on aiheesta vähän ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta ilahdutti välittämisen osoitus. Toisaalta olin esikoisen sektion jälkeen sen päivän ihan poikki ja puudutuspöhnässä. Halusin keskittyä lepäämiseen ja vauvaan. Kuopus sitten syntyi korona-aikaan ja vierailijat oli kielletty. En ollut asiasta lainkaan pahoillani.
 
Oma isä kävi veljen lasten kans kerran ja kerran yksin. Oltiin sairaalassa yhteensä melkein 5pv synnytyksineen. Isä kävi kolmantena ja viidentenä päivänä. Ei haitannut. Jos ois jotain kummin kaiman kavereita, en olis jaksanut. Enkä olis edes ottanut vastaan.
 
Meillä oli osastolla vieraat kielletty (olikohan se niin että kaikki muut paitsi vauvan sisarukset, joita meillä ei siinä kohtaa ollut) ja se sopi itselle hyvin. Puhelimessa sai senkin edestä selostaa tapahtumien kulun joka perheenjäsenelle 😝 Kotiutumisen jälkeen sitten meillä kävi kyllä läheisiä vauvaa katsomassa
 
Mulla ei käyny kukaan (paitsi mies, ja esikoinen toisessa, mut en laske heitä vierailijaksi). Jälkikäteen ekassa vasta ees tajusin niin et siel vois joku käydäkin 😄 eka oltiin 5pvä, tokassa 4. Emmä kul ois kaivannu, parempi et sit jotku tuli kotiin jälkeenpäin.
 
Meillä sai isovanhemmat ja vauvan sisarukset vierailla. Isovanhemmat kävivät kertaalleen ja yksi mun kaveri piipahti myös, kun samassa sairaalassa oli töissä. Oltiin osastolla 4,5pv, joten ihan kiva kun vieraita piipahti.
 
Vauva synty perjantai-iltana ja koko se yö oli tosi rikkonainen ku vasta viiden aikaan aamulla oltiin sit perhehotellissa. Olisin ollu ihan tyytyväinen ilman vieraitakin, mutta toisaalta toinen vierailu meniki niin että mies ja vauva tapas vieraan aulassa, ja se oli tosi mukavaa. 😅 Oltiin hotlassa vaan viikonlopun yli, mutta se tuntuu pitkältä ajalta kun hoitajia ramppas paikalla monta kertaa päivässä.
 
Minulla kävi vain minun veli, joka oli käymässä sairaalalla omalla terveysasialla. Veli oli imetyksestä hämillään ja itse olin niin väsynyt ettei kyllä keksinyt edes mitään juteltavaa 😅
 
Me oltiin sairaalassa viikko, useampi kaveri kävi ja mun lapsuuden perhe. Oli mukava että kävivät, en ollu yksin yhtenäkää päivänä. Enempää tosin en varmaan ois jaksanukaa ottaa vastaan.
 
Mun vanhemmat kävivät synnytyspäivänä alkuillasta, lapsi syntyi puoliltapäivin. Ei haitannut, oli kiva kun kävivät.
 
Meidän lapsi syntyi 2022, jolloin oli vielä koronarajoituksia (esim. mut testattiin ennen osastolle ottamista, isän piti käyttää maskia jne) eikä vierailijoita saanut käydä. Ainoat sallitut vierailijat olisi muistaakseni ollut lapsen sisarukset, jos niitä olisi ollut. Minua ei kyllä haitannut, ettei kukaan saanut vierailla. Oli ihanaa olla vaan kolmistaan omassa kuplassa. 🥰 Varmaan jos pidempään olisi joutunut olemaan sairaalassa (taidettiin olla 3 yötä), olisi ehkä kaivannut vierailijoita.
 
Olen iloinen ettei ollut vierailijoita. Oli ehkä vain 2 yötä kun lapsi syntyi aamulla ja oltiin perhehuoneessa miehen kanssa. Äiti ja isä oli käynyt meillä kotona hoitamassa koiraa, mutta onneksi eivät olleet jääneet odottamaan meidän kotiutumista. Oli kiva olla muutama päivä ihan rauhassa.
 
Minä tasan päätin ketä otan vastaan eli lapsen isän lisäksi aikuiset lapseni. Eräs puolituttu olisi tunkenut extempore, en ottanut vastaan.

Toki olin vain yhden yön siellä synnytysyön (01 syntyi) lisäksi.
 
Täytyy myöntää, että rasitti hieman. Useita sukulaisia kävi. Kotiin pääsyn jälkeen heistä monikaan ei tullut käymään.

Suhtautumiseni asiaan on vähän kaksijakoinen. Toisaalta oli kiva, että sukulaisia näki. Mutta toisaalta paikka ja aika ei omasta näkökulmasta ollut ihanteellinen. Vierailijoille taas sairaala on helpompi vierailupaikka kuin kuin koti, sillä sairaala on "ei kenenkään maata".

Jos vaihtoehtoina on
  • Vierailijat tulevat käymään sairaalassa.
  • Vierailijat tulevat käymään kotona melko pian kotiutumisen jälkeen.
  • Vierailijat eivät tule käymään pitkään aikaan, vaan tulevat esim. 1v synttäreille.

niin näistä vaihtoehdoista oman kokemukseni mukaan mieluisin on käynti kotona melko pian kotiutumisen jälkeen ja toiseksi mieluuisin käynti sairaalassa. Vähiten pidän siitä vaihtoehdosta, että tullaan vasta joskus pitkän ajan päästä, vaikka sitten 1-vuotissynttäreille.
 
Meillä ei ole käynyt ikinä kukaan enkä kyllä kaipaillutkaan ketään. Ei siis haluttu ketään sairaalaan. Toki mies oli paikalla koko ajan eli ihan yksin en ollut. Toisen ja kolmannen synnytyksen jälkeen mun perhettä oli kotona vastassa kun olivat lapsenvahteina synnytyksen ajan. Se oli sitten jo ihan kiva.
 
Ei käynyt ketään enkä miehen lisäksi sinne muita halunnutkaan. Appivanhemmat olivat tulossa, mutta mies onneksi kielsi. Hyvä niin, eivät he minua olisi tulleet tervehtimään, vaan malttamaton anoppi olisi halunnut tulla vauvaa katsomaan...

Minusta synnyttäjälle pitäisi antaa toipumisrauha ja vanhemmille aikaa tutustua ensin itse rauhassa lapseensa. Vauvaa voi tulla katsomaan sitten, kun kutsutaan ja kutsun ajankohta on ihan vauvan vanhemmista kiinni.

Jos vauvan isä ei olisi ollut kuvioissa, niin siinä tapauksessa olisin varmasti pyytänyt omia vanhempia tai jotain tosi läheistä ystövää käymään.
 
Harakankello sanoi:
  • Vierailijat tulevat käymään sairaalassa.
  • Vierailijat tulevat käymään kotona melko pian kotiutumisen jälkeen.
  • Vierailijat eivät tule käymään pitkään aikaan, vaan tulevat esim. 1v synttäreille.

niin näistä vaihtoehdoista oman kokemukseni mukaan mieluisin on käynti kotona melko pian kotiutumisen jälkeen ja toiseksi mieluuisin käynti sairaalassa. Vähiten pidän siitä vaihtoehdosta, että tullaan vasta joskus pitkän ajan päästä, vaikka sitten 1-vuotissynttäreille.
Click to expand...

Anoppini valitsi esikoisen synnyttyä näistä tuon viimeisen vaihtoehdon ja tuntui kyllä aika oudolta käytökseltä. 🙄 Hän olisi halunnut tulla alunperin "auttamaan" useammaksi viikoksi heti vauvan syntymän jälkeen. Kieltäydyttiin tästä, koska kaipasimme omaa rauhaa vauvan kanssa. Hänestä ei todellisuudessa olisi edes ollut apua, kun oli jo silloin monisairas. Niinpä hän loukkaantui ja tuli käymään ensimmäisen kerran vasta lapsen täyttäessä vuoden. Toki hän asuu kaukana, mutta ehkä sitä silti olisi voinut käydä vauvaa katsomassa edes kerran ennen vauvavuoden loppua. Minustakin noista vaihtoehdoista jonkin aikaa kotiutumisen jälkeen olisi mukavin.

Eniten on ilahduttanut, kun lähellä olevat sukulaiset on kyydinneet synnäriltä kotiin (meillä ei ole autoa) ja jääneet siinä kakkukahville. (Ovat kakun tuoneet tullessaan).
 
Esikoisen laskettu aika on parin viikon päästä, mutta ollaan miehen kanssa puhuttu ettei sairaalaan ole kellään asiaa😅 Vieraitakin kotiin aikaisintaan parin viikon päästä kotiutumisesta, halutaan rauhassa oleskella omassa vauvakuplassa. Omat vanhemmat onneks asuu kaukana niin he ei noin vaan tupsahda ja miehen vanhemmille tästä sanottiin, että kutsutaan sitten kun meistä siltä tuntuu🙏🏻 Kavereita koskee sama.
 
Ekasta ei käynyt kukaan. Mun äiti olis halunnut, kun hänestä se kuului tapoihin, kävihän silloin ennen vanhaankin isovanhemmat.. mutta tää tuli puhuttua jo hyvissä ajoin raskausaikana eli ei aiheuttanut ongelmaa. 😊 Hyvä että oltiin näin jo sovittu, koska kiireellisen sektion jälkeen en olisikaan jaksanut ketään ja se ois voinut olla äidille siinä kohtaa sit pettymys kun kielletäänkin.

Nyt tästä tulevasta toisesta sairaalareissusta en vielä tiedä. Jos kaikki menee hyvin ja jaksan, niin toisaalta se äiti voiskin vaikka tulla, toki hän on jo lapsenvahtina esikoiselle... Haluisin kyllä että esikoinen tulee sit katsomaan vauvan ekan kerran vain isänsä kanssa. 🤔 Katsotaan mikä fiilis!

Mahdollisimman nopeasti kotiutumisen jälkeen saa läheisimmät kyllä tulla sitten kotiin.
 
Mulle riittää että mies käy sairaalassa. Jos olisin enemmän kuin yhden yön, silloin olisi kiva nähdä myös isommat lapset. Jos olisin enemmän kuin viikon, sitten olisi kiva nähdä kavereita ja ehkä sukulaisia.
 
Mulla ei ollut tukihenkilöä synnytyksessä (suunniteltu ja mulle oikea ratkaisu), joten oli kiva saada vieraita sairaalaan. Lähimmät ystäväni paukkasivat jo synnytyssaliin, kun huonetta osastolta ei ollut vielä vapautunut, pojilla oli tässä vaiheessa ikää tyyliin kolme tuntia 😅🤣

Oltiin osastolla lopulta viisi päivää ja oli kiva, että joka päivä joku kävi, mutta kertaalleen kyllä jälkikäteen huomasin että oli ollut saman päivän aikana turhan monta visiittiä (olikohan tyyliin kolme eri ihmistä eri aikoihin). En kuitenkaan ketään joutunut kieltämään tulemasta, omaa isääni pääsin vasta kotiutumisen jälkeen toppuuttelemaan. 😅 Kukaan ei myöskään tullut sopimatta asiasta etukäteen, tämä olisi varmaan ollut mullekin liikaa.

Muistan myös, kun yksi hyvä ystäväni kävi meitä katsomassa kolmatta kertaa (ekan kerran siellä synnytyssalissa, toisen kerran miehensä kanssa, viimeisen kerran yksin) ja juteltiin hänen silloin alkutekijöissään olleista hääsuunnitelmistaan. Eka kerta ties kuinka moneen päivään kun puhuin yhtään kenenkään kanssa jostain muusta kuin vauvoista tai synnytyksestä ja tunsin taas pitkästä aikaa olevani jollain tasolla ihminen 🤣
 
Takaisin
Top