Maana Mannila
Näppärä viestien naputtelija
Hei @Zebra ja muut, joilla endoa, niin Hesarissa oli kiinnostava juttu aiheesta. Yhteisen hyvän nimissä jaan tekstin:
Kun Havu Härmän kuukautiset alkoivat yläasteella, ne olivat heti hyvin kivuliaat. Hän ei silti osannut ajatella, että kyse voisi olla sairaudesta.
Apua hän haki jo 13-vuotiaana.
”Sain aina kouraani vain tulehduskipulääkereseptin”, hän kertoo.
Kivut alkoivat olla hänelle normaali tila, jasamoin oli ollut hänen äidilläänkin. Vasta vuosia myöhemmin, kun kipuja oli jo muulloinkin kuin kuukautisten aikaan, hän alkoi epäillä, ettei kaikki ollut kunnossa.
Nyt 28-vuotiaan Härmän tarina on hyvin tyypillinen. Endometrioosiin liittyvät oireet alkavat usein nuorena, mutta niitä ei läheskään aina tunnisteta sairaudeksi. Niitä pidetään helposti kivuliaina kuukautisina.
Kipu voi tuntua alavatsassa, selässä, reisissä tai laajemmin keskivartalossa. Voi tulla myös pahoinvointia, suolisto- ja virtsaamisoireita, yhdyntäkipuja tai niin sanottua tärinäkipua, jossa esimerkiksi juokseminen, bussissa matkustaminen tai muu hytkyvä liike sattuu.
Endometrioosi on yleisin hedelmällisessä iässä olevien, syntymässä naiseksi määriteltyjen gynekologinen sairaus. Sitä sairastaa Suomessa potilasyhdistyksen arvion mukaan 200 000 ihmistä.
Sairaudessa kohdun limakalvon kaltaista kudosta kasvaa kohdun ulkopuolella esimerkiksi munasarjoissa, vatsan alueen kudoksissa tai sisäelinten ympärillä.
Gynekologinen potilasyhdistys Korento kerää nyt nimiä vetoomuksella, joka vaatii endometrioosille kansallista Käypä hoito -suositusta.
Korennon toiminnanjohtaja Olga Haapa-ahon mukaan ongelmia on erityisesti hoidon alkuvaiheessa, usein perusterveydenhuollossa.
Oireita ei herkästi tunnisteta, eikä niitä aina oteta vakavasti. Hänen mukaansa hoitosuositus antaisi sekä lääkärille että potilaalle selkeämmän kuvan siitä, milloin endometrioosia pitäisi epäillä, mitä oireita pitäisi osata tunnistaa ja kuinka hoidon pitäisi edetä.
Havu Härmällä kipu alkoi vallata yhä suurempaa osaa arjesta. Ammattikorkeakouluopinnot vaikeutuivat, koska läsnäolopakot eivät täyttyneet ja kivut katkaisivat kursseja. Sosiaalisia menoja piti perua. Lopulta opinnot jäivät kesken. Pahimmillaan hän päätyi päivystykseen niin kovissa kivuissa, että puhuminenkin oli vaikeaa.
Eräällä päivystyskäynnillä lääkäri vähätteli oireita, eikä uskonut endometrioosia edes todennäköiseksi. Hän epäili ovulaatiokipuja.
”Nyt kun menet kotiin ja harrastat paljon seksiä, niin tulet heti raskaaksi”, Härmä kertoo lääkärin sanoneen.
Härmän korviin kommentti kuulosti loukkaavalta ja järjettömältä. Endometrioosi lisää lapsettomuuden riskiä, mikä on hänelle kipeä asia. Eikä hän myöskään elä heterosuhteessa.
Myöhemmin yksityinen gynekologi vahvisti endometrioosin, mutta kipuja ei saatu hallintaan. Vielä muutaman päivystyskäynnin jälkeen Härmä sai lopulta terveyskeskuksesta lähetteen erikoissairaanhoitoon.
Kivut rauhoittuivat hieman vasta leikkauksen ja eri lääkekokeilujen jälkeen.
Potilasyhdistyksen kyselyissä diagnoosiviive on ollut keskimäärin yhdeksän vuotta. Ongelma ei ole vain se, että oikea diagnoosi tulee myöhään, vaan myös se, että oireita saatetaan vähätellä vuosikausia. Se voi johtaa siihen, että tauti ehtii pahentua ja kipu kroonistua ennen kuin kunnollinen hoito alkaa.
Apulaisprofessori Venla Oikkosen mukaan suurin ongelma ei ole vain diagnoosiviive, vaan koko hoitopolun pirstaleisuus Suomessa.
Potilaalle ei ole selvää, missä hoito jatkuu, kuka sitä koordinoi ja minne mennään, jos oireet pahenevat”, sanoo Oikkonen. Hän on tutkinut endometrioosipotilaiden kokemuksia GenDis-hankkeessa Tampereen yliopistossa.
Oikkosen mukaan Käypä hoito -suosituksen tärkeimpiä tehtäviä olisi rakentaa selkeämpi hoitopolku.
Hän painottaa, ettei endometrioosia voi ajatella vain sairautena, joka näkyy tutkimuskuvissa tai sopii tiettyyn oirekuvaan. Se ei aina näy ultraäänessä, ja kipu voi olla jatkuvaa tai oireilla esimerkiksi suolisto- ja virtsaamiskipuina. Siksi oireperusteinen tunnistaminen on tärkeää.
Jos kipu ehtii kroonistua, kyse ei enää ole vain kuukautisten aikaan pahenevasta kivusta, vaan paljon vaikeammin hoidettavasta kroonisesta kiputilasta.
Samaa sanoo gynekologian erikoislääkäri Piritta Hynninen, joka hoitaa endometrioosipotilaita erikoissairaanhoidossa Pirkanmaalla. Hänen mukaansa ongelma ei välttämättä ole siinä, etteikö mitään hoitoa aloitettaisi, vaan siinä, että hoito jää helposti puolitiehen.
”Kivuliaisiin kuukautisiin määrätään usein hormoneja, mutta potilaalle ei aina selitetä tarpeeksi selvästi, että kyse voi olla kroonisesta sairaudesta”, Hynninen sanoo.
Kyse on pitkäjänteistä seurantaa vaativasta sairaudesta. Jos lääkitys ei sovi tai tehoa, potilas jää helposti vuosiksi ilman toimivaa hoitoa.
Hynnisen mukaan endometrioosi diagnosoidaan oireiden perusteella, eikä diagnoosi enää edellytä automaattisesti tähystysleikkausta. Siksi olisi tärkeää, että lääkäri, jonka luokse potilas ensimmäiseksi menee, osaisi kuunnella häntä.
”Jos kuukautiset ovat niin kivuliaat, etteivät tavalliset kipulääkkeet auta, kipu alkaa jo ennen vuotoa tai mukana on esimerkiksi yhdyntä-, suolisto- tai virtsaamiskipuja, endometrioosia pitäisi osata epäillä ajoissa”, hän sanoo.
Markkinoilla on Endotest-sylkitesti, jolla voidaan tutkia mikro-RNA-partikkeleita, joita endometrioosipotilailla on. Testi tosin maksaa potilaalle 1 300 euroa. Suomessa sylkitestin on ottanut käyttöön toistaiseksi vain Lääkärikeskus Aava, joka aloitti sen käytön vuonna 2025.
Sylkitesti antoi tutkimuksessa lupaavia tuloksia endometrioosin tunnistamisessa, mutta vielä sen perusteella ei voitu sanoa, että testi olisi valmis vakiintuneeseen kliiniseen käyttöön. Tulokset pitää varmistaa lisätutkimuksissa.
Hynnisenkin mielestä hyvä hoitosuositus voisi selkiyttää sitä, miten hoitoa seurataan, milloin lääkitystä vaihdetaan ja missä vaiheessa potilas kuuluu lähettää eteenpäin.
Vaikeimmissa tapauksissa ongelmaksi nousee kivun kroonistuminen. Hynnisen mukaan silloin ei enää riitä pelkkä hormonihoito tai leikkaus, vaan tarvitaan moniammatillista hoitoa.
Se tarkoittaa esimerkiksi lantionpohjan fysioterapiaa, psykofyysistä fysioterapiaa, kipulääkitystä sekä muuta tukea, joka kohdistuu keskushermoston herkistymiseen. Hänen mukaansa osa tästä voitaisiin ehkäistä, jos potilas ei putoaisi alkuvaiheessa pois hoidon piiristä.
Härmällä oikea hoito alkoi vasta erikoissairaanhoidossa.
”Perusterveydenhuollossa ja päivystyksessä oireitani vähäteltiin vielä senkin jälkeen, kun yksityinen gynekologi oli vahvistanut endometrioosin”, hän kertoo.
Gynekologi sanoi jo vuonna 2018, että kyllä hänestä tämä on endometrioosia. Härmä oli silloin 21-vuotias.
”Se oli ensimmäinen kerta, kun diagnoosiin tuli jonkinlaista varmuutta.”
Oli kulunut noin kahdeksan vuotta siitä, kun hän ensimmäisen kerran oli hakenut vaivaan apua.
”Erikoissairaanhoidossa olen saanut hyvää hoitoa sen jälkeen, kun olen päässyt endometrioosiin erikoistuneille gynekologeille”, Härmä sanoo.
Hän päätyi lopulta leikkaukseen, jossa poistettiin endometrioosipesäkkeitä. Sittemmin hänen tilanteensa on rauhoittunut, vaikka kipu on edelleen läsnä. Apua ovat tuoneet hormonikierukan ja tablettimuotoisen keltarauhashormonin yhdistelmä, kipukynnystä nostavat lääkkeet, lantionpohjan fysioterapia ja lääkkeettömät kivunhoitomenetelmät.
”Käynnit Husin fysioterapiassa ovat auttaneet myös henkisesti, kun kipu on aiheuttanut lantionpohjaan tosi kovaa jännitystä.”
Nyt hän pystyy tekemään osa-aikatyötä, tanssimaan ja joogaamaan, vaikka kipu ei kokonaan ole kadonnut elämästä.
”Lääkärien mukaan kipu ehti todennäköisesti kroonistua vuosien aikana”, Härmä kertoo.
Kroonistuminen on pitkälti koko ongelman ydin. Endometrioosissa viivästynyt diagnoosi ei tarkoita vain sitä, että oireille saadaan nimi liian myöhään.
Se voi tarkoittaa, että sairaus ehtii heikentää elämänlaatua, ja käy kuten Härmälle kävi. Hänen opinnoistaan tuli mahdottomia jatkuvien kipujen kanssa.
Siksi hoitosuosituksessa olisi kaikkien haastateltavien mielestä kyse siitä, tunnistetaanko yleinen ja toimintakykyä heikentävä sairaus ajoissa ja saako potilas oikeanlaista hoitoa ennen kuin vuosien viive pahentaa tilannetta.
Yleistä sairautta ei tunnisteta
Endometrioosia sairastava voi joutua odottamaan diagnoosia ja apua jopa kymmenen vuotta. Havu Härmän koville kivuille jopa naureskeltiin.Kun Havu Härmän kuukautiset alkoivat yläasteella, ne olivat heti hyvin kivuliaat. Hän ei silti osannut ajatella, että kyse voisi olla sairaudesta.
Apua hän haki jo 13-vuotiaana.
”Sain aina kouraani vain tulehduskipulääkereseptin”, hän kertoo.
Kivut alkoivat olla hänelle normaali tila, jasamoin oli ollut hänen äidilläänkin. Vasta vuosia myöhemmin, kun kipuja oli jo muulloinkin kuin kuukautisten aikaan, hän alkoi epäillä, ettei kaikki ollut kunnossa.
Nyt 28-vuotiaan Härmän tarina on hyvin tyypillinen. Endometrioosiin liittyvät oireet alkavat usein nuorena, mutta niitä ei läheskään aina tunnisteta sairaudeksi. Niitä pidetään helposti kivuliaina kuukautisina.
Kipu voi tuntua alavatsassa, selässä, reisissä tai laajemmin keskivartalossa. Voi tulla myös pahoinvointia, suolisto- ja virtsaamisoireita, yhdyntäkipuja tai niin sanottua tärinäkipua, jossa esimerkiksi juokseminen, bussissa matkustaminen tai muu hytkyvä liike sattuu.
Endometrioosi on yleisin hedelmällisessä iässä olevien, syntymässä naiseksi määriteltyjen gynekologinen sairaus. Sitä sairastaa Suomessa potilasyhdistyksen arvion mukaan 200 000 ihmistä.
Sairaudessa kohdun limakalvon kaltaista kudosta kasvaa kohdun ulkopuolella esimerkiksi munasarjoissa, vatsan alueen kudoksissa tai sisäelinten ympärillä.
Gynekologinen potilasyhdistys Korento kerää nyt nimiä vetoomuksella, joka vaatii endometrioosille kansallista Käypä hoito -suositusta.
Korennon toiminnanjohtaja Olga Haapa-ahon mukaan ongelmia on erityisesti hoidon alkuvaiheessa, usein perusterveydenhuollossa.
Oireita ei herkästi tunnisteta, eikä niitä aina oteta vakavasti. Hänen mukaansa hoitosuositus antaisi sekä lääkärille että potilaalle selkeämmän kuvan siitä, milloin endometrioosia pitäisi epäillä, mitä oireita pitäisi osata tunnistaa ja kuinka hoidon pitäisi edetä.
Havu Härmällä kipu alkoi vallata yhä suurempaa osaa arjesta. Ammattikorkeakouluopinnot vaikeutuivat, koska läsnäolopakot eivät täyttyneet ja kivut katkaisivat kursseja. Sosiaalisia menoja piti perua. Lopulta opinnot jäivät kesken. Pahimmillaan hän päätyi päivystykseen niin kovissa kivuissa, että puhuminenkin oli vaikeaa.
Eräällä päivystyskäynnillä lääkäri vähätteli oireita, eikä uskonut endometrioosia edes todennäköiseksi. Hän epäili ovulaatiokipuja.
”Nyt kun menet kotiin ja harrastat paljon seksiä, niin tulet heti raskaaksi”, Härmä kertoo lääkärin sanoneen.
Härmän korviin kommentti kuulosti loukkaavalta ja järjettömältä. Endometrioosi lisää lapsettomuuden riskiä, mikä on hänelle kipeä asia. Eikä hän myöskään elä heterosuhteessa.
Myöhemmin yksityinen gynekologi vahvisti endometrioosin, mutta kipuja ei saatu hallintaan. Vielä muutaman päivystyskäynnin jälkeen Härmä sai lopulta terveyskeskuksesta lähetteen erikoissairaanhoitoon.
Kivut rauhoittuivat hieman vasta leikkauksen ja eri lääkekokeilujen jälkeen.
Potilasyhdistyksen kyselyissä diagnoosiviive on ollut keskimäärin yhdeksän vuotta. Ongelma ei ole vain se, että oikea diagnoosi tulee myöhään, vaan myös se, että oireita saatetaan vähätellä vuosikausia. Se voi johtaa siihen, että tauti ehtii pahentua ja kipu kroonistua ennen kuin kunnollinen hoito alkaa.
Apulaisprofessori Venla Oikkosen mukaan suurin ongelma ei ole vain diagnoosiviive, vaan koko hoitopolun pirstaleisuus Suomessa.
Potilaalle ei ole selvää, missä hoito jatkuu, kuka sitä koordinoi ja minne mennään, jos oireet pahenevat”, sanoo Oikkonen. Hän on tutkinut endometrioosipotilaiden kokemuksia GenDis-hankkeessa Tampereen yliopistossa.
Oikkosen mukaan Käypä hoito -suosituksen tärkeimpiä tehtäviä olisi rakentaa selkeämpi hoitopolku.
Hän painottaa, ettei endometrioosia voi ajatella vain sairautena, joka näkyy tutkimuskuvissa tai sopii tiettyyn oirekuvaan. Se ei aina näy ultraäänessä, ja kipu voi olla jatkuvaa tai oireilla esimerkiksi suolisto- ja virtsaamiskipuina. Siksi oireperusteinen tunnistaminen on tärkeää.
Jos kipu ehtii kroonistua, kyse ei enää ole vain kuukautisten aikaan pahenevasta kivusta, vaan paljon vaikeammin hoidettavasta kroonisesta kiputilasta.
Samaa sanoo gynekologian erikoislääkäri Piritta Hynninen, joka hoitaa endometrioosipotilaita erikoissairaanhoidossa Pirkanmaalla. Hänen mukaansa ongelma ei välttämättä ole siinä, etteikö mitään hoitoa aloitettaisi, vaan siinä, että hoito jää helposti puolitiehen.
”Kivuliaisiin kuukautisiin määrätään usein hormoneja, mutta potilaalle ei aina selitetä tarpeeksi selvästi, että kyse voi olla kroonisesta sairaudesta”, Hynninen sanoo.
Kyse on pitkäjänteistä seurantaa vaativasta sairaudesta. Jos lääkitys ei sovi tai tehoa, potilas jää helposti vuosiksi ilman toimivaa hoitoa.
Hynnisen mukaan endometrioosi diagnosoidaan oireiden perusteella, eikä diagnoosi enää edellytä automaattisesti tähystysleikkausta. Siksi olisi tärkeää, että lääkäri, jonka luokse potilas ensimmäiseksi menee, osaisi kuunnella häntä.
”Jos kuukautiset ovat niin kivuliaat, etteivät tavalliset kipulääkkeet auta, kipu alkaa jo ennen vuotoa tai mukana on esimerkiksi yhdyntä-, suolisto- tai virtsaamiskipuja, endometrioosia pitäisi osata epäillä ajoissa”, hän sanoo.
Markkinoilla on Endotest-sylkitesti, jolla voidaan tutkia mikro-RNA-partikkeleita, joita endometrioosipotilailla on. Testi tosin maksaa potilaalle 1 300 euroa. Suomessa sylkitestin on ottanut käyttöön toistaiseksi vain Lääkärikeskus Aava, joka aloitti sen käytön vuonna 2025.
Sylkitesti antoi tutkimuksessa lupaavia tuloksia endometrioosin tunnistamisessa, mutta vielä sen perusteella ei voitu sanoa, että testi olisi valmis vakiintuneeseen kliiniseen käyttöön. Tulokset pitää varmistaa lisätutkimuksissa.
Hynnisenkin mielestä hyvä hoitosuositus voisi selkiyttää sitä, miten hoitoa seurataan, milloin lääkitystä vaihdetaan ja missä vaiheessa potilas kuuluu lähettää eteenpäin.
Vaikeimmissa tapauksissa ongelmaksi nousee kivun kroonistuminen. Hynnisen mukaan silloin ei enää riitä pelkkä hormonihoito tai leikkaus, vaan tarvitaan moniammatillista hoitoa.
Se tarkoittaa esimerkiksi lantionpohjan fysioterapiaa, psykofyysistä fysioterapiaa, kipulääkitystä sekä muuta tukea, joka kohdistuu keskushermoston herkistymiseen. Hänen mukaansa osa tästä voitaisiin ehkäistä, jos potilas ei putoaisi alkuvaiheessa pois hoidon piiristä.
Härmällä oikea hoito alkoi vasta erikoissairaanhoidossa.
”Perusterveydenhuollossa ja päivystyksessä oireitani vähäteltiin vielä senkin jälkeen, kun yksityinen gynekologi oli vahvistanut endometrioosin”, hän kertoo.
Gynekologi sanoi jo vuonna 2018, että kyllä hänestä tämä on endometrioosia. Härmä oli silloin 21-vuotias.
”Se oli ensimmäinen kerta, kun diagnoosiin tuli jonkinlaista varmuutta.”
Oli kulunut noin kahdeksan vuotta siitä, kun hän ensimmäisen kerran oli hakenut vaivaan apua.
”Erikoissairaanhoidossa olen saanut hyvää hoitoa sen jälkeen, kun olen päässyt endometrioosiin erikoistuneille gynekologeille”, Härmä sanoo.
Hän päätyi lopulta leikkaukseen, jossa poistettiin endometrioosipesäkkeitä. Sittemmin hänen tilanteensa on rauhoittunut, vaikka kipu on edelleen läsnä. Apua ovat tuoneet hormonikierukan ja tablettimuotoisen keltarauhashormonin yhdistelmä, kipukynnystä nostavat lääkkeet, lantionpohjan fysioterapia ja lääkkeettömät kivunhoitomenetelmät.
”Käynnit Husin fysioterapiassa ovat auttaneet myös henkisesti, kun kipu on aiheuttanut lantionpohjaan tosi kovaa jännitystä.”
Nyt hän pystyy tekemään osa-aikatyötä, tanssimaan ja joogaamaan, vaikka kipu ei kokonaan ole kadonnut elämästä.
”Lääkärien mukaan kipu ehti todennäköisesti kroonistua vuosien aikana”, Härmä kertoo.
Kroonistuminen on pitkälti koko ongelman ydin. Endometrioosissa viivästynyt diagnoosi ei tarkoita vain sitä, että oireille saadaan nimi liian myöhään.
Se voi tarkoittaa, että sairaus ehtii heikentää elämänlaatua, ja käy kuten Härmälle kävi. Hänen opinnoistaan tuli mahdottomia jatkuvien kipujen kanssa.
Siksi hoitosuosituksessa olisi kaikkien haastateltavien mielestä kyse siitä, tunnistetaanko yleinen ja toimintakykyä heikentävä sairaus ajoissa ja saako potilas oikeanlaista hoitoa ennen kuin vuosien viive pahentaa tilannetta.
