Mitä nyt? Raastavaa odottamista..

[Maicy]

Haluaisin hieman kuulla kokemuksia siitä, miten tilanteet on edenneet, kun tilanne on se, että raskaus on joko kohdun ulkoinen, tuulimuna tai jotain muuta, mutta selkeästi tilanne se, että raskaus tulee keskeytymään.

Avaan hieman.

Viimeisimmät kuukautiset alkoi 7.3.2026 ja olivat ihan normaalit, ei mitään poikkeavaa. Siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt taas uusi kierto alkaa normi kierron mukaan, niin minulla alkoi tuhruvuodot 31.3.2026, jotka kestivät lauantaille 4.4. asti. Sunnuntaiksi jo pohdin, että raskaustestin teen, kun raskauden mahdollisuus toki oli olemassa. Ei tarvinnut tehdä, kun reilu/raju vuoto alkoi sitten sunnuntaina 5.4. ja kesti hyvinkin voimakkaana 8.4. asti. Tällöin päätin, että tilanne on niin poikkeava, että tehdäänpä kuitenkin raskaustesti ja positiivinenhan se oli. Vuoto jatkui vähäisenä ja lopulta tuhrun kautta loppui kokonaan, taisi perjantai 10.4. olla viimeiset selkeät tuhrut. Perjantaina digiin 2-3. Olin soittanut jo ensimmäisen positiivisen testin jälkeen nlaan, että mitäs nyt, kun vuotoa todella selkeästi, mutta silti testit näyttäisivät pientä vahvistumista. Sanoi, että odotellaan maanantaihin ja uusi digi silloin ja yhteyksissä sitten taas nlaan.

Maanantaina 13.4. digi jälleen 2-3 (sinänsä ok, ed. testauksesta ei niin montaa pv että välttämättä olisi vielä 3+ noussutkaan), soittelin siis nlaan ja sieltä tehtiin labralähete HCG-mittausta varten, jonka kävin jo maanantaina otattamassa. Arvo tällöin 216, joka rajoissa mutta todella alhainen. Sovittiin uusinta mittaus torstaille 16.4.

Torstaina kävin taas labroissa ja uusi HCG-arvo oli VAIN 253, joten tässä vaiheessa olin jo satavarma, että tämä raskaus ei pääty hyvin.

Mutta mitäs nyt? Neuvolasta ei oikein ottanut kantaa mihinkään, sanoi, että JOS haluan niin voin käydä otattamassa uuden HCG-arvon vaikka ensi viikon loppupuolella, niin siitä voisi katsoa sitten vielä mihin suuntaan kehittyy. Ohjeisti kivun seurannan ja yhteydenoton vasta sen jälkeen, kun itse sanoin että entä jos kyseessä kohdunulkoinen..

Onko tilanne nyt vaan raakasti se, että odottelen JOS vuoto/kivut alkaa ja jos ei ala niin menen sitten joskus jonnekin tutkittavaksi? Mikä on se joskus, kauanko täytyy odottaa? Tämä on todella raastavaa, kun haluaisi, että kaikki olisi ohi ja pääsisi uuteen kiertoon ja yrittämään uutta raskausta, mutta nyt tuntuu että kaikki on pysähtynyt ja en tiedä mitä tekisin.

 

[Pakkanen]

Haluaisin hieman kuulla kokemuksia siitä, miten tilanteet on edenneet, kun tilanne on se, että raskaus on joko kohdun ulkoinen, tuulimuna tai jotain muuta, mutta selkeästi tilanne se, että raskaus tulee keskeytymään.

Avaan hieman.

Viimeisimmät kuukautiset alkoi 7.3.2026 ja olivat ihan normaalit, ei mitään poikkeavaa. Siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt taas uusi kierto alkaa normi kierron mukaan, niin minulla alkoi tuhruvuodot 31.3.2026, jotka kestivät lauantaille 4.4. asti. Sunnuntaiksi jo pohdin, että raskaustestin teen, kun raskauden mahdollisuus toki oli olemassa. Ei tarvinnut tehdä, kun reilu/raju vuoto alkoi sitten sunnuntaina 5.4. ja kesti hyvinkin voimakkaana 8.4. asti. Tällöin päätin, että tilanne on niin poikkeava, että tehdäänpä kuitenkin raskaustesti ja positiivinenhan se oli. Vuoto jatkui vähäisenä ja lopulta tuhrun kautta loppui kokonaan, taisi perjantai 10.4. olla viimeiset selkeät tuhrut. Perjantaina digiin 2-3. Olin soittanut jo ensimmäisen positiivisen testin jälkeen nlaan, että mitäs nyt, kun vuotoa todella selkeästi, mutta silti testit näyttäisivät pientä vahvistumista. Sanoi, että odotellaan maanantaihin ja uusi digi silloin ja yhteyksissä sitten taas nlaan.

Maanantaina 13.4. digi jälleen 2-3 (sinänsä ok, ed. testauksesta ei niin montaa pv että välttämättä olisi vielä 3+ noussutkaan), soittelin siis nlaan ja sieltä tehtiin labralähete HCG-mittausta varten, jonka kävin jo maanantaina otattamassa. Arvo tällöin 216, joka rajoissa mutta todella alhainen. Sovittiin uusinta mittaus torstaille 16.4.

Torstaina kävin taas labroissa ja uusi HCG-arvo oli VAIN 253, joten tässä vaiheessa olin jo satavarma, että tämä raskaus ei pääty hyvin.

Mutta mitäs nyt? Neuvolasta ei oikein ottanut kantaa mihinkään, sanoi, että JOS haluan niin voin käydä otattamassa uuden HCG-arvon vaikka ensi viikon loppupuolella, niin siitä voisi katsoa sitten vielä mihin suuntaan kehittyy. Ohjeisti kivun seurannan ja yhteydenoton vasta sen jälkeen, kun itse sanoin että entä jos kyseessä kohdunulkoinen..

Onko tilanne nyt vaan raakasti se, että odottelen JOS vuoto/kivut alkaa ja jos ei ala niin menen sitten joskus jonnekin tutkittavaksi? Mikä on se joskus, kauanko täytyy odottaa? Tämä on todella raastavaa, kun haluaisi, että kaikki olisi ohi ja pääsisi uuteen kiertoon ja yrittämään uutta raskausta, mutta nyt tuntuu että kaikki on pysähtynyt ja en tiedä mitä tekisin.

Oon pahoillani, että olet tällaisessa epävarmassa tilanteessa Tällaista tuntuu olevan alkuraskauden erilaisten tilanteiden hoitaminen terveydenhuollossa, että joko joudut odottelemaan varhaisultraa/myöhempää ajankohtaa tai sitten maksat itse ja menet yksityiselle ultraan/tutkittavaksi. Noin varhaisilla viikoilla ultrassa varmaan ei hirveästi näy, mutta jos olisin sinä, kävisin ensi viikon alussa hcg-verikokeissa, jotta näkisi, mihin arvo kehittyy. Voisiko neuvola antaa lähetteen jo viikon alkuun?

 

[Folklore]

Siis juuri olin alkamassa vuodattamaan ihan samaa asiaa kemiallisen ketjuun

Ovulaatio 17.3., ensimmäinen selkeä haamu testissä dpo10. 1.4. Kuukautiset päivän myöhässä ja testien viivat lähes tasavahvat, pitkäperjantaina rfsun viikkoindikaattori näytti aivan oikein että hedelmöityksestä 3 viikkoa. (hcg välillä 300-1000)

7.4. Tiistaina, dpo21 clearbluen viikkodigi sanoi 1-2 viikkoa, soitin neuvolaan ja kävin hcg-mittauksessa samana päivänä, arvo 128. Kuuden päivän päästä 13.4. Arvo oli 130?

Noiden kahden mittauksen välillä oli vuoto alkanut lauantaina ja jatkuu edelleen. Parina päivänä selkeästi punaista, muuten ruskeaa tuhrua. Tämän aamun testistä kuva mukana.

Arvot on ollut mittauksissa tosi pienet, niin voisiko toi hcg nyt vaan laskea. Kamala tunne tuijottaa testiä ja ahdistua että siinä on viiva, kun jo hetken ahdistunut sen puutteesta. Kaupungin digiklinikan vastaus oli maanantaina, että tee testi kahden viikon päästä ":)"

 

[Maicy]

Oon pahoillani, että olet tällaisessa epävarmassa tilanteessa Tällaista tuntuu olevan alkuraskauden erilaisten tilanteiden hoitaminen terveydenhuollossa, että joko joudut odottelemaan varhaisultraa/myöhempää ajankohtaa tai sitten maksat itse ja menet yksityiselle ultraan/tutkittavaksi. Noin varhaisilla viikoilla ultrassa varmaan ei hirveästi näy, mutta jos olisin sinä, kävisin ensi viikon alussa hcg-verikokeissa, jotta näkisi, mihin arvo kehittyy. Voisiko neuvola antaa lähetteen jo viikon alkuun?

Kiitos viestistäsi. Joo tuli kyllä semmonen fiilis nlan osalta, että tekis mieli soittaa suoraan Oysin naistentaudeille ja kysyä jatko-ohjeet. Erityisesti ärsytti se, että itse piti tuoda esille mahdolliset riskit, eli just ku esim. Vaikka onkin harvinainen niin riski on silti olemassa. Th teki lähetteen jo, eli saan itse käydä sinä päivänä kun siltä tuntuu. Suunnittelin jo, että jos kävisin keskiviikkona, ajallisesti olisi mennyt hyvin aikaa, joten pitäisi kyllä näkyä mikä on suunta arvon suhteen. Pitkät päivät tiedossa ja se tässä just eniten raastaa..

Siis juuri olin alkamassa vuodattamaan ihan samaa asiaa kemiallisen ketjuun

Ovulaatio 17.3., ensimmäinen selkeä haamu testissä dpo10. 1.4. Kuukautiset päivän myöhässä ja testien viivat lähes tasavahvat, pitkäperjantaina rfsun viikkoindikaattori näytti aivan oikein että hedelmöityksestä 3 viikkoa. (hcg välillä 300-1000)

7.4. Tiistaina, dpo21 clearbluen viikkodigi sanoi 1-2 viikkoa, soitin neuvolaan ja kävin hcg-mittauksessa samana päivänä, arvo 128. Kuuden päivän päästä 13.4. Arvo oli 130?

Noiden kahden mittauksen välillä oli vuoto alkanut lauantaina ja jatkuu edelleen. Parina päivänä selkeästi punaista, muuten ruskeaa tuhrua. Tämän aamun testistä kuva mukana.

Arvot on ollut mittauksissa tosi pienet, niin voisiko toi hcg nyt vaan laskea. Kamala tunne tuijottaa testiä ja ahdistua että siinä on viiva, kun jo hetken ahdistunut sen puutteesta. Kaupungin digiklinikan vastaus oli maanantaina, että tee testi kahden viikon päästä ":)"

Voi, ikävä tilanne sinullakin! Raastavinta tässä vaiheessa juurikin tuo, että pitäisi vain odottaa, odottaa, odottaa.. Toki ymmärrän, että ei se tilannetta muuta miksikään vaikka labroja ja testejä tehtäisi joka päivä, mutta jos ainoa kommentti tyyliin on juurikin se että odotetaan, niin hieman pistää ärsyttämään. Olisi edes jotain jatkosuunnitelmia antanut, että JOS käy näin niin tehdään näin ja jos taas näin, niin edetäänkin näin. Itse en nyt ole enää edes testaillut, viimeiset testit tehnyt 15.4. ja niissä en voi sanoa että olisi todellakaan selkeästi vahvistuneet, joten päätin etten nyt hetkeen testaile. Käyn vaikka maanantaiksi ostamassa digin ja PC:n ja kokeilen miltä ne näyttää, kun on kuitenkin vertailukohtaa niihin sitten. Sinuna ehkä jos viiva pysyttelee ja vuoto vaan jatkuu niin ottaisin yhteyttä uudelleen ja pyytäisin tarkempia tutkimuksia, koska jos joku raskausmateriaali on "jumissa", eikä tule ulos niin voi vaatia sitten tarkempaa syyniä. Kovasti tsemppiä sinulle tilanteeseesi!

 

[Kali]

Pahoittelut tuosta tilanteesta ensinnäkin. Kuulostaa kamalalta... Mä varmaan tuossa tilanteessa olisin muualle kuin neuvolaan yhteydessä. Esim jonnekkin naistenklinikalle tai en tiedä missä asut niin johonkin vastaavalle. Koska en usko että neuvolasta osaavat auttaa varsinkaan tuon kertomasi perusteella.

En halua pelotella, mutta itsellä tuossa vaiheessa päättyneet raskaudet eli kemialliset ovat alkaneet vuotaa itsestään, niin voi olla että jostain muusta kyse niin siksikin varmaan parasta olisi jonnekkin muualle olla yhteydessä.

 

[Adela]

Onko tilanne nyt vaan raakasti se, että odottelen JOS vuoto/kivut alkaa ja jos ei ala niin menen sitten joskus jonnekin tutkittavaksi? Mikä on se joskus, kauanko täytyy odottaa? Tämä on todella raastavaa, kun haluaisi, että kaikki olisi ohi ja pääsisi uuteen kiertoon ja yrittämään uutta raskausta, mutta nyt tuntuu että kaikki on pysähtynyt ja en tiedä mitä tekisin.

Ensinnäkin pahoittelut ja voimia rankkaan tilanteeseen

Mulla kävi niin, että syyskuun loppupuolella alkoi kierron puolivälin jälkeen tuhruvuoto, varmaan siis kiinnittymisen paikkeilla vaikka silloin vaan ihmettelin että mitä kummaa. Tein raskaustestin lokakuun alussa kun menkkojen ois pitäny tulla. Positiivinen. Neuvola sanoi ”normaalia”. En käyny ees labroissa ja yritin sit iloita raskaudesta vaikka vuoto jatkuikin päivittäin. Lokakuun lopussa soittelin sit uudestaan ku oli kipuja ja raskaustesti edelleen positiivinen. Sain lähetteen naistenklinikalle, koska eivät täysin voineet poissulkea kohdunulkoisen mahdollisuutta. Aika meni marraskuun alkuun ja just sitä edeltävänä viikonloppuna olikin sit runsaampaa vuotoa, eli varmaan silloin meni kesken ellei ollu tuulimuna. Ultrassa näkyi enää jotain rippeitä. Diagnoosi epätäydellinen keskenmeno ja labraseuranta. Hcg laski ja vuotokin sit loppui viikon kuluttua vihdoin.

Aika vähän ketään kiinnosti, vaikka monta viikkoa putkeen vuodin. Jos ei ois ollu kipuja ni ei varmaan ois missään välissä tutkittu.

 

[Puar]

Teidän kokemukset kuulostaa harmillisen tutuilta. Isot halit kaikille näiden kanssa just nyt painiville

Itselle oli suorastaan shokki, miten vähän keskenmenoista välitetään. Se oli ehkä melkein pahinta, että mistään ei saanutkaan apua. Sain keskenmenon rv 11 spontaanisti ja yllättäen kotona. Päivystykseen ei otettu, koska kivut ja vuodon määrä kuulostivat normaalilta: ”joo sitä verta voi tulla todella paljon, soittele sitten jos tulee verenhukan oireita”. Neuvolaan ei saanut yhteyttä kuin vasta arkena, ja silloin sieltä pahoiteltiin ja pyydettiin soittamaan sitten kun on uusi plussa. Naisten päivystykseen ei otettu, koska viikkoja on niin vähän. Ohje oli vuotaa kotona ja tehdä neljän viikon päästä testi, että sit tutkitaan, jos kuukauden päästä vielä on toinen viiva. Tosi yksin jäi.

 

[Maicy]

Pahoittelut tuosta tilanteesta ensinnäkin. Kuulostaa kamalalta... Mä varmaan tuossa tilanteessa olisin muualle kuin neuvolaan yhteydessä. Esim jonnekkin naistenklinikalle tai en tiedä missä asut niin johonkin vastaavalle. Koska en usko että neuvolasta osaavat auttaa varsinkaan tuon kertomasi perusteella.

En halua pelotella, mutta itsellä tuossa vaiheessa päättyneet raskaudet eli kemialliset ovat alkaneet vuotaa itsestään, niin voi olla että jostain muusta kyse niin siksikin varmaan parasta olisi jonnekkin muualle olla yhteydessä.

Kiitos Tarkistin niin naistenpoli "vaatii" lähetteen, eli oltava ensinnä yhteyksissä omaan tk, josta sitten laittavat eteenpäin klinikalle mikäli kokevat tarpeelliseksi. Ja joo, itsekään en tätä kemialliseksi luokittelis, JOLLEI se vuoto mikä tuli ihan ekana ole se raskausmateriaali ja edelleen olisi muka HCG:tä sitten, jonka takia olisin saanut testeihin viivoja jo toista viikkoa. Mutta epäilen todellakin.

Ensinnäkin pahoittelut ja voimia rankkaan tilanteeseen

Mulla kävi niin, että syyskuun loppupuolella alkoi kierron puolivälin jälkeen tuhruvuoto, varmaan siis kiinnittymisen paikkeilla vaikka silloin vaan ihmettelin että mitä kummaa. Tein raskaustestin lokakuun alussa kun menkkojen ois pitäny tulla. Positiivinen. Neuvola sanoi ”normaalia”. En käyny ees labroissa ja yritin sit iloita raskaudesta vaikka vuoto jatkuikin päivittäin. Lokakuun lopussa soittelin sit uudestaan ku oli kipuja ja raskaustesti edelleen positiivinen. Sain lähetteen naistenklinikalle, koska eivät täysin voineet poissulkea kohdunulkoisen mahdollisuutta. Aika meni marraskuun alkuun ja just sitä edeltävänä viikonloppuna olikin sit runsaampaa vuotoa, eli varmaan silloin meni kesken ellei ollu tuulimuna. Ultrassa näkyi enää jotain rippeitä. Diagnoosi epätäydellinen keskenmeno ja labraseuranta. Hcg laski ja vuotokin sit loppui viikon kuluttua vihdoin.

Aika vähän ketään kiinnosti, vaikka monta viikkoa putkeen vuodin. Jos ei ois ollu kipuja ni ei varmaan ois missään välissä tutkittu.

Kiitoksia kovasti! Ja pahoittelut heti alkuun myös kokemasi johdosta. Ikäviä tilanteita ja juurikin tämä, että monta viikkoa elämme epätietoisuudessa ja tuntuu, että ketään ei kiinnosta. Ilmeisesti "liian normaalia", että naiset vuotaa vaikka vuoto kestäisikin monta viikkoa.

Teidän kokemukset kuulostaa harmillisen tutuilta. Isot halit kaikille näiden kanssa just nyt painiville

Itselle oli suorastaan shokki, miten vähän keskenmenoista välitetään. Se oli ehkä melkein pahinta, että mistään ei saanutkaan apua. Sain keskenmenon rv 11 spontaanisti ja yllättäen kotona. Päivystykseen ei otettu, koska kivut ja vuodon määrä kuulostivat normaalilta: ”joo sitä verta voi tulla todella paljon, soittele sitten jos tulee verenhukan oireita”. Neuvolaan ei saanut yhteyttä kuin vasta arkena, ja silloin sieltä pahoiteltiin ja pyydettiin soittamaan sitten kun on uusi plussa. Naisten päivystykseen ei otettu, koska viikkoja on niin vähän. Ohje oli vuotaa kotona ja tehdä neljän viikon päästä testi, että sit tutkitaan, jos kuukauden päästä vielä on toinen viiva. Tosi yksin jäi.

Onpa todella ikävän kuuloinen kokemus sinulla takana, kun mistään ei mitään apuja ole saanut vaikka useampaan eri tahoon oletkin yhteyksissä ollut. Minusta kans tuntuu, että mitä enemmän nyt luen keskenmenosta ja kokemuksista, niin ei tosiaan oteta minkäänlaista koppia ja hoideta asiaa alusta loppuun saakka, vaan jätetään yksilö yksin pohtimaan näitä asioita. Itsekin nyt pitkin päivää itkua tuhertanut ja samalla tässä yrittänyt töitä tehdä. Ei oikein ketään kenelle edes puhua tästä (muuta kuin tänne, joten kiitos siitä! )