Raskaaksi 2026

[Kali]

Mä nyt törkeästi selitän omaa juttua, mutta sain takaisin yhden lääkkeen joka auttaa mielialaan joka otettiin pois viime vuoden alussa. Vaadin saada sen takaisin ja selitin millainen mieliala ollut viime aikoina niin sain. Nyt muutaman päivän käyttänyt sitä, ei toki varmaan vielä vaikuta kunnolla. Mutta vähän parempi mieliala kuin alkuviikolla oli jolloin täällä viimeksi olin. Varmaan parempi mieliala johtuu että ovulaatio lähenee eikä vielä tuosta lääkkeestä. Tai ehkä molemmista? En tiedä...

Ovulaatio pitäisi kai olla suunnilleen ensi viikon lopulla kai? Tai no viimeistään perjantai 13 päivänä. Jos se tosiaan osuu ovulaatio sille päivälle ja tulisinkin raskaaksi tästä kierrosta niin perjantai 13 päivästä tulisi mulle varmasti onnen päivä epäonnen päivän sijasta.

 

[Maana Mannila]

Mä nyt törkeästi selitän omaa juttua, mutta sain takaisin yhden lääkkeen joka auttaa mielialaan joka otettiin pois viime vuoden alussa. Vaadin saada sen takaisin ja selitin millainen mieliala ollut viime aikoina niin sain. Nyt muutaman päivän käyttänyt sitä, ei toki varmaan vielä vaikuta kunnolla. Mutta vähän parempi mieliala kuin alkuviikolla oli jolloin täällä viimeksi olin. Varmaan parempi mieliala johtuu että ovulaatio lähenee eikä vielä tuosta lääkkeestä. Tai ehkä molemmista? En tiedä...

Ovulaatio pitäisi kai olla suunnilleen ensi viikon lopulla kai? Tai no viimeistään perjantai 13 päivänä. Jos se tosiaan osuu ovulaatio sille päivälle ja tulisinkin raskaaksi tästä kierrosta niin perjantai 13 päivästä tulisi mulle varmasti onnen päivä epäonnen päivän sijasta.

Hyvä kuulla, että sulla on parempi mieliala ainakin nyt hetkellisesit. Riippumatta siitä, johtuuko se ovulaatiosta vai lääkkeestä tai onko plasebo, niin tärkeintähän on, että sulla on parempi mieli. <3

Tuosta pe 13. päivä, että mun ystävän lapsi syntyi aikanaan juuri tuolla päivämäärällä, juuri ennen vuorokauden vaihtumista 14. päiväksi. Ystävää vähän harmitti päivämäärä, mutta vauva oli päättänyt syntyä juuri silloin ja otti oikein loppukirin, jotta syntymäaika varmasti saadaan kyseiselle päivälle. xD Kätilö sitten sanoi tuota samaa kuin sä, että täähän on nyt teille sitten oikea onnenpäivä. Nyt tuo samainen vauva on jo teini-ikäinen ja huitelee omissa menoissaan. xD

 

[Puolikuu]

@Maana Mannila Mä samaistun vähän tuohon ovulaation lähestymisen aikaiseen paineeseen, että nyt pitäisi suorittaa. Sit oviksen jälkeen on helpottunut olo, jos tallettelut osui hyvin kohdilleen. Viimeksi mies kyllä otti hyvin aloitetta oviksen tietämillä, mikä helpotti mun asemaa.. Mä lähden helpommin mukaan kuin teen itse aloitteita. Vuosihan se vasta on suositeltu aikaraja tutkimuksiin hakeutumiselle, jos ei alkaneita raskauksia ole tullut, joten ehditte kyllä myöhemmin miettiä niitä, jos tarvetta on. Toivottavasti ei ole tarvetta.

@Pakkanen Osanottoni menetyksen vuoksi. Itse sain keskenmenon (joka tosi varhainen) jälkeen kätilöltä neuvon, että suositellaan odottamaan yhdet normimenkat. Toki on niitäkin tarinoita, missä on tultu heti uudelleen raskaaksi. Ilmeisesti kohonnut raskautumisen todennäköisyys on kuitenkin keskenmenon jälkeisissä muutamassa kierrossa. Itsellä oli tosi neutraali se ensimmäinen kierto tyhjennysvuodon jälkeen, sitten seuraava kierto taas oli hyvin voimakkaan oloinen.. Erityisen vahvat ovisoireet. Myös sen jälkeiset menkat oli normaalia kivuliaammat. Olin positiivisella mielellä luteaalissa, koska omat oireet oli niin selkeät, mutta miehen siemennesteanalyysi sattui loppukiertoon ja sairastetut kuumetaudit oli tappaneet siittiöistä suurimman osan, joten sen jälkeen ei enää toiveet olleetkaan korkealla. Niinpä tietysti, mikä tuuri. Toipumista sinulle ja toivottavasti tulisi uusi tärppi lähitulevaisuudessa.

@Kali Hienoa, että on parempi mieli!

 

[Maana Mannila]

@Puolikuu täällä sama juttu tuon kanssa, että helpompi lähteä mukaan kuin olla itse aloitteellinen. Mulla oli jotenkin toiveet niin korkealla viime kierrolle, etten tiedä, kauan tässä kestää toipua pettymyksestä.

Päätin nyt sit kuitenkin nostaa kissan pöydälle ja puhua miehen kanssa siittiötutkimuksista. Kerroin, että olen itse ajatellut huomenna soittaa Felicitas Mehiläiseen ja kysyä, paljonko maksaisi naisen hedelmällisyystutkimus ja koska sellaiseen kannattaisi hakeutua (vastaavat tietysti euron kuvat silmissä, että tänne ja heti). Voin maksaa sen työsuhde-edulla, minkä kerroin miehelle. Samaan hengenvetoon ehdotin, että josko hän menisi siittiötutkimuksiin ja että tulokset saa samana päivänä yleensä ja että se maksaa noin satasen ja voidaan maksaa puoliksi. Vastasi sit hetken mietittyään, että ei kait siitä mitään haittaakaan ole ja sanoi voivansa mennä.

Sanoista on pitkä matka tekoihin, mutta mä otan puhelimen kauniiseen käteen jo huomenna, kun tässä nyt on uusi kiertokin sopivasti alkutekiöjissään. Ajattelen, että saahan siitä mielenrauhaa, kun tietää, että kaikki on kunnossa. Ja jos ei ole, voidaan miettiä asioita sitten eri näkökulmista ja päästään tarvittaessa nopeammin hoitojonoon julkiselle. Jos siis on sellaista, mitä voidaan hoitaa.

Ehkä hätiköintiä, mutta mä hätiköin mieluummin nyt kuin syksyllä.

(Pahoittelut omanavasta jälleen.)

 

[pienirakas]

Mua myös harmittaa kun ovulaatio on ihan käsillä ja mies on vielä melko ehdoton että tätä kiertoa ei hyödynnetä. Enpä mä voi toista painostaa, mutta kyllä mä ääneen sen sanoin että harmittaa kun seuraava mahdollisuus edes yrittää siirtyy taas kuukauden päähän.

Eilen tikutin ovista, tänään en ole yrittänyt kun ei varsinaisia ovulaatiokipuja ole ollut lainkaan. Mieliala on taas kuin perseelle ammutulla karhulla, kaikki ärsyttää ja itkettää ja väsyttää. Enkä osaa edes kaalilaatikkoa taas tehdä.

Täällä ei oikeasti siis mitään kuulumisia. Tervetuloa uusille! Luin teidän viestit taas ajatuksella, vaikka en niitä sen suuremmin kommentoi niin olette ajatuksissa.

 

[Puolikuu]

@Maana Mannila Hienoa, että sait asian sanotuksi ja mieheltä tuli noin hyvä vastaanotto. Niin kuin pohditkin, ei ne tutkimukset hukkaan mene, oli tulos mihin suuntaan tahansa. Hyvässä tilanteessa mielenrauha on myös iso plussa.

 

[Maana Mannila]

Mua myös harmittaa kun ovulaatio on ihan käsillä ja mies on vielä melko ehdoton että tätä kiertoa ei hyödynnetä. Enpä mä voi toista painostaa, mutta kyllä mä ääneen sen sanoin että harmittaa kun seuraava mahdollisuus edes yrittää siirtyy taas kuukauden päähän.

Eilen tikutin ovista, tänään en ole yrittänyt kun ei varsinaisia ovulaatiokipuja ole ollut lainkaan. Mieliala on taas kuin perseelle ammutulla karhulla, kaikki ärsyttää ja itkettää ja väsyttää. Enkä osaa edes kaalilaatikkoa taas tehdä.

Täällä ei oikeasti siis mitään kuulumisia. Tervetuloa uusille! Luin teidän viestit taas ajatuksella, vaikka en niitä sen suuremmin kommentoi niin olette ajatuksissa.

Voi eiii, I feel you, sister! Tuosta on täälläkin jauhettu jauhamasta päästyä, miten vaikeaa on motivoida miestä petipuuhiin, jos hänel ei oo sellainen olo. Mulla on ihan periaatteena, että en halua alkaa vonkaa enkä maanitella toista. Mut samaan aikaan tuntuu kamalalta, kun seuraava mahdollisuus menee sit taas parhaassakin tapauksessa kuukauden päähän. Sit kun on viel se, että kaikki ei välttämät ovuloi joka kierrossa, niin voi olla, ettei kuukausi edes riitä.

Olet ajatuksissa. <3

 

[Hailey]

Täällä kanssa ollut haastavaa välillä yhdyntöjen kanssa. Ikinä ennen ei ole ollut, mutta itse sorruin painostamaan "nyt on pakko!!". Se oli vikatikki ja jouduin täysin kääntämään omaa lähestymistapaa. Olen sanonut miehelle että en kerro koska on se THE päivät kun pitäisi saada homma maaliin. Se on toiminut ja haasteet taas takana päin. Mutta ymmärrän niin miten iso ongelma voi olla. Meillä tilannetta pahensi se että itse pettymyksen takia vielä kaiken lisäksi turhauduin ja saatoin äksyillä miehelle asiasta. Sen kun lopetin ja lisäksi jätin ajankohdan kertomatta, se auttoi.

 

[Kali]

Luulen että jos oletan sittenkin että ovulaatio ajoissa niin varmaan menee tosiaan sinne perjantai 13 päivälle. Vähän sellaista valkovuotoa ollut että voisi luulla että onkin pian?? Mutta en omaan noiden limojen tulkintaan uskalla luottaa. Toki toisaalta parempi mitä aiemmin ovulaatio on niin pääsee piinailee nopeammin ja pettymään myös todennäköisesti taas tosin. Lähinnä vaikea uskoa että heti ekasta kierrosta jolloin lugesteroneja otan niin tärppäisi. En usko että niin hyvä tuuri olisi...

 

[Viheriöi]

@Tähtiin tuijottelija @Puolikuu @Pikkuviikuna @Maana Mannila
Kiva kuulla teidän ajatuksia, kuinka avoimesti kertoa omasta matkasta lapsen saamiseen. En ollut varsinaisesti tietoisesti ajatellut asiaa, mutta nyt kun mietin, niin ainakin itsestä tuntuisi aika luonnolliselta kertoa samassa yhteydessä iloiset uutiset tulevasta lapsesta ja myös se, että ”tätä lasta on muuten odotettu!” Minulle tämä lapsettomuusasia sinänsä ei ole niin kipeä. Voisin hyvin ajatella puhuvani lapsen saamisen haasteista jo nyt, mutta sitten taas sen yrittämispuolen haluan mieluummin pitää vielä omana tietona. Ei tarvita läheisiä avuksi tähän projektiin hössöttämään ja utelemaan jatkuvasti kuulumisia. Tää on toistaiseksi mun ja miehen oma juttu.

 

[Maana Mannila]

@Tähtiin tuijottelija @Puolikuu @Pikkuviikuna @Maana Mannila
Kiva kuulla teidän ajatuksia, kuinka avoimesti kertoa omasta matkasta lapsen saamiseen. En ollut varsinaisesti tietoisesti ajatellut asiaa, mutta nyt kun mietin, niin ainakin itsestä tuntuisi aika luonnolliselta kertoa samassa yhteydessä iloiset uutiset tulevasta lapsesta ja myös se, että ”tätä lasta on muuten odotettu!” Minulle tämä lapsettomuusasia sinänsä ei ole niin kipeä. Voisin hyvin ajatella puhuvani lapsen saamisen haasteista jo nyt, mutta sitten taas sen yrittämispuolen haluan mieluummin pitää vielä omana tietona. Ei tarvita läheisiä avuksi tähän projektiin hössöttämään ja utelemaan jatkuvasti kuulumisia. Tää on toistaiseksi mun ja miehen oma juttu.

Joo en usko, että tosiaan itselläkään tulee olemaan mitään vaikeuksia kertoa, että kauanko yritettiin ja mitä sen eteen tehtiin. Huomaan, että mulle raskainta on epäitietoisuus, kun ei tiedä, onko meillä edes edellytyksiä saada lapsia yhdessä ns. omin voimin. Jos lasta ei syystä tai toisesta voida saada, niin sen kanssa pystyn elämään uskoakseni ilman mitään ongelmia tai vaikeuksia. Tympii vaan, kun ei tiedä, jos yrittää ja yrittää ihan turhaan tässä, ja sit saadaan vaikka syksyl tietää, että ei meillä olis ollut edes mahdollista saada luomusti lasta tai omilla soluilla – tai mitä vaan.

Ja sama ajatus tuosta, että en halua vastailla ihmisten uteluihin, joten sen takia en ole kertonut kuin parille ystävälle ja lisäksi äidille. Ajattelin, että he on sellaisia ihmisiä, kenet haluaisin rinnalleni, jos vaikka saisin kuulla, etten voi edes saada lasta, tai kenen puoleen käännyn monien ilojen ja surujen kanssa. Esimerkiksi isäpuolelle ei tulisi mieleenkään kertoa yrityksestä, kun utelee jo nyt ihan tarpeeksi, vaikka hänellä ei ole mitään tietoa edes siitä, haluanko lapsia. Ihana on ja kiva, kun odottaa lapsenlasta, mutta aika väsyttävää tavallaan. xD

@Hailey hyvä, että olette löytäneet tavan, joka toimii teidän suhteessa. : )

@Puolikuu en nyt tiedä, oliko se reaktio ihan noin positiivinen, mitä mun viestistä ehkä voi päätellä, mutta lopputulos kuitenkin on tärkein – ja se, että siihen päästiin ilman kyyneliä tai muuta. xD

 

[Evannu]

Dpo12 ja nega edelleen, joten vuotoa odotellessa. Ah ja voih!

Täällä oli hetki sitten keskustelua toiveesta syntymäkuukauden suhteen. Kuulostaa nyt täysin typerältä marinalta, mutta ajatukset tässä menkkojen kynnyksellä eivät luonnollisestikaan ole hehkeimmästä päästä, niin sitä löytää masennuksen aihetta vähän kaikesta. Kuten siitä, että tajuaa seuraavien 3 kuukauden olevan ei niin mieluisat tärppikuukaudet lapsen mahdollisen syntymäkuukauden suhteen. Inhoan vaan marras-tammikuuta sen pimeyden, kylmyyden, influenssakauden ja muiden pöpöjen vuoksi. Joulukuun juhlapyhät ainoa valopilkku, mutta en nyt välttämättä toivoisi toista joulukuistakaan, kun jo tässä paletissa riittävä pyörittäminen.

Katkeruus kesäkuisen menetystä kohtaan tuntuu suurelta juuri nyt. Miksi meidän piti menettää hänet?!

Tarvitsen selkeästi lisää vastoinkäymisiä, jotta luopuisin näistäkin ajatuksista.. kyllä ne varmaan tästä viikon kuluttua ovat taas häipyneet jonnekin mielen perukoille.

Toivon helliä ja aurinkoisia ajatuksia kaikille viikkoon

 

[Kevätlilja]

Moikka,

Mie lueskelin epäsäännöllisesti tuota raskaaksi2025 ryhmää lokakuusta saakka ja nyt tänne rohkaistun itsekin osallistumaan. Oon 31-vuotias, miulla on kahdeksanvuotias lapsi entuudestaan, mutta nyt on nykyisen kumppanin kanssa yritetty ensimmäistä yhteistä. Miulla on jo pitkään ollut haave siitä että lapsiluku ei jäis yhteen ja että hänen kanssa haluaisin perhettä kasvattaa. Nyt kun sitten lokakuun alussa sovittiin että on aika jättää ehkäisyt pois niin olin ja oon ollut onnesta soikeena siitä mahdollisuudesta että saisin vielä ainakin yhden lapsen, ja vieläpä lapsen hänen kanssaan, sekä kokea raskauden ja kaiken uudestaan. Mutta niin, tässä sitä odottelen että menkat alkaa tänään tai viimeistään huomenna varmana siitä että taas ne sieltä alkaa, kaikki jo hyvin tutuksi tulleet menkkaoireet on ja tein aamulla negatiivisen raskaustestin. Alakuloisena ja surullisena ja pelottaa ajatus että tätä pitää jaksaa tätä alakuloa ja pettymystä ja surua vielä ainakin 7 kuukautta ja silti on mahdollista että tää unelma ei vaan toteudukkaan. Kumppani on enemmän tulee jos on tullakseen asenteella, eikä oikein ymmärrä tätä omaa kipuilua eikä me sit oikein puhutakaan kaikista toiveista ja unelmista mitä tähän lataan eikä sitten myöskään siitä miten paljon harmittaa. Hän ei halunnut tehdä tästä sellaista väkinäistä elämää valtaavaa yrittämistä, ja oon tosi nolona siitä että sitähän tää ehkä hieman itselle on.

Lähetän paljon haleja ja aurinkoa kaikille teille, joilla on ollut menetyksiä samoin kuin kaikille, jotka kipuilee raskaaksi tulemisen kanssa omilla tavoillaan. On ihanaa että on tällainen keskustelualusta mihin voi jakaa toisille yrittäville ja ihanasti annatte toisille vertaistukea ja tsemppejä ja kannustuksia. Ootte mahtavia

 

[Rouva W]

Oon ottanut tässä vähän taukoa foorumilta ja todennäköisesti otan vähän lisääkin tämän viestin jälkeen. Paljon onnea plussista ja tsemppiä kaikille!

Meillä tallettelut meni kerrankin putkeen, mutta menin sitten käymään yksillä juhlilla, johon osallistui pari jotka oli just parantuneet. No joku tauti sieltä sitten tuli mukaan ja näin oletettavasti dpo6 jouduin ottamaan ibuprofeiinia kun särky ympäri kehoa ja päätä niin kova. Kuumetta ei sentään ole tai tukkoisuutta ja yskää. No, se lienee tässä nyt sit tämä kierto. Huono aika sairastua eikä mulla tietenkään oo sopivaa särkylääkettä saati mahdollisuus saada moneen tuntiin. Ja sitä alkaa taas epäilemään koko projektia. Oltais voitu saada lokakuinen (tuskin täysiaikainen raskaus), mutta se on nyt sitten ulkona laskuista. Pessimisti ei pety. Huomenna olisi ollut myös kauan odotettu aika liittyen vuoden takaiseen burnoutiin ja omaan terveyteen ja siihen mitä tarvin työelämään palaamiseen. Mutta katellaan sitäkin sit taas joskus. Tänään sentään lapsi hoidossa niin saan rauhassa levätä, mutta huomenna en kyllä kehtaa viedä.

 

[Kali]

Toivon todella että ei uusinta viime kierrosta tolla clearbluen laitteella. Jolloin näytti yhtenä päivänä matala tulosta ja loput korkea tulosta. Nyt toki aloitin testaamaan sillä vasta kp8 ja nyt kp10 ja kaikki 3 päivää korkea tulos. Niin pieni pelko on että en saa vieläkään sillä ovulaatiota kiinni. No katsotaan, ainakin vielä näkyy siinä testissä se toinen viiva... Joka voisi viitata että huippu tulos pian! Jotenkin epäilen jostain syystä että ehkä vähän aikainen ovulaatio tässä kierrossa.

 

[Hailey]

Mä kävin ahdistuspäissäni ostamassa raskaustestejä. Teen kaikkeni että en testaa vielä huomenna vaan vasta ylihuomenna kun on dpo10. Jotenkin toiveikkuus hävinnyt tänään ihan täysin ja en usko että olisi tärpännyt. Ne dpo 5-7 kivut antoi niin paljon toivoa mutta ne on jo unholassa. Voisko tää vaan nyt onnistua!!! Anteeksi masentava puheenvuoroni. Tosin multa ei tänne taida nykyään muunlaisia tullakkaan.

 

[Mansikkamuija]

Mä kävin ahdistuspäissäni ostamassa raskaustestejä. Teen kaikkeni että en testaa vielä huomenna vaan vasta ylihuomenna kun on dpo10. Jotenkin toiveikkuus hävinnyt tänään ihan täysin ja en usko että olisi tärpännyt. Ne dpo 5-7 kivut antoi niin paljon toivoa mutta ne on jo unholassa. Voisko tää vaan nyt onnistua!!! Anteeksi masentava puheenvuoroni. Tosin multa ei tänne taida nykyään muunlaisia tullakkaan.

Täällä kanssa kohti epätoivoisuutta, testasin tänään dpo 13 ja niin puhdas nega tuli kun vaan voi

Plussan toivoa kaikille

 

[Syksynlapsi]

Oon ottanut tässä vähän taukoa foorumilta ja todennäköisesti otan vähän lisääkin tämän viestin jälkeen. Paljon onnea plussista ja tsemppiä kaikille!

Meillä tallettelut meni kerrankin putkeen, mutta menin sitten käymään yksillä juhlilla, johon osallistui pari jotka oli just parantuneet. No joku tauti sieltä sitten tuli mukaan ja näin oletettavasti dpo6 jouduin ottamaan ibuprofeiinia kun särky ympäri kehoa ja päätä niin kova. Kuumetta ei sentään ole tai tukkoisuutta ja yskää. No, se lienee tässä nyt sit tämä kierto. Huono aika sairastua eikä mulla tietenkään oo sopivaa särkylääkettä saati mahdollisuus saada moneen tuntiin. Ja sitä alkaa taas epäilemään koko projektia. Oltais voitu saada lokakuinen (tuskin täysiaikainen raskaus), mutta se on nyt sitten ulkona laskuista. Pessimisti ei pety. Huomenna olisi ollut myös kauan odotettu aika liittyen vuoden takaiseen burnoutiin ja omaan terveyteen ja siihen mitä tarvin työelämään palaamiseen. Mutta katellaan sitäkin sit taas joskus. Tänään sentään lapsi hoidossa niin saan rauhassa levätä, mutta huomenna en kyllä kehtaa viedä.

Minä söin ihan kunnon annoksia ibuprofeenia dpo6-10 influenssan takia. Raskaana silti ollaan kunnes toisin todistetaan(testit ei lähe tummumaan) joten en sinuna olisi huolissaan yhdestä Buranasta

 

[Rouva W]

Minä söin ihan kunnon annoksia ibuprofeenia dpo6-10 influenssan takia. Raskaana silti ollaan kunnes toisin todistetaan(testit ei lähe tummumaan) joten en sinuna olisi huolissaan yhdestä Buranasta

Pidän siis vielä kevyesti sormia ristissä, josko kuitenkin

 

[Lanaka]

Paljon onnea plussasta @Syksynlapsi !

@Maana Mannila voin niin samaistua sun fiiliksiin. Mulla oli joulukuussa vähän vastaava tilanne. Tuli tiputtelua aikaisessa vaiheessa ja kuvittelin, että voisi olla kiinnittymisvuotoa, kun edellisistäkin raskauksista ollut. No seuraavana päivänä alkoi menkat ja kierto noin viikon lyhyempi normikiertoa. Kyllä siinä kävi kaikki tunneskaalat läpi ja just mietti, miten hölmö sitä voi olla, että kuvitteli raskauden alkavan niin helposti. Paljon tsemppiä uuteen kiertoon joka tapauksessa! Ja hyvä, että olette saaneet puolison kanssa keskusteltua tutkimuksista ja sait suostumaan testeihin.

Täälläkin joku flunssa taitaa iskeä onneksi näin alkukierrosta on aikaa sairastaa