Pienet ärsytykset ja isommatkin murheet

[Wellllu]

Reilu viikon tässä lenssua potenut ja ajattelin, että vihdoin olisi ohi menossa. Noooh, eikös aamusella vähän tuntunut, että vasemmassa silmässä tuntui lähes tulehdus oireita ja myöhemmin kipuilua vasemman puolen ylähampaissa ja painetta poskiontelossa. Plääh..

Koska tämähän olisi ollut liian helppoa näin, niin kun loppui vasemman puolen oireilu, niin eilen alkoi oikealla...

Pakko kai ymmärtää, että raskaus turvottanut limakalvot, kun ei koskaan ikinä elämässä ole ollut poskiontelutulehdusta, vaikka toki ihan muutaman kerran ohi kiitävän hetken painetta ollut ja viimeistään nenäkannulla oireet hävinneet. Pari kertaa tänään jo huuhdeltu, eikä mitään helpotusta.

 

[Vargynja]

Pikaista paranemista @Wellllu ! Ikäviä tuollaiset vaivat.

 

[Kali]

Mä oon kyllä niin pahan ilman lintu vai miten se sanotaan.. Kuitenkin ollut vaihtelevasti koko viikon. Ja eilisestä lähtien noussut vaan ärsytyskertoimet kaikkea ja kaikkia kohtaan. Ärsytän jo ihan itseänikin ihan todella paljon. En tiedä mistä johtuu tosin.. Tuntuu että ärsyynnyn mieheenkin helposti pelkästään tarvitsee hänen vaikka kommentoida jotain joka kuulosti vähän väärältä tai no oon ärsyyntynyt kun kysynyt jotain ja hänellä kestänyt vastaaminen mun mielestä aivan liian kauan. Huoh....

 

[Yrttiteetä tekisi mieli]

Kumppanin keskustelunavaus aiheesta 'meidän pitäisi suunnitella viikon kauppalistat huolellisemmin että söisimme monipuolisemmin' osui huonoon saumaan, kun olen kellojensiirron ja eilisten juhlien väliltä rättiväsynyt - meinasi ihan paniikki tulla kun yritin vastata puolivillaisen myöntyvästi ampumatta ideaa suoralta kädeltä alas, vaikka kaikki minussa huusi en pysty en jaksa en halua.

Oma jaksaminen on tällä hetkellä sillä tasolla, että jokainen päivä kun saadaan pöytään jotain muuta ruokaa kuin pastaa ja paistettua kananmunaa tuntuu pieneltä voitolta. Energiaa menee niin paljon muuhun että en todellakaan haluaisi alkaa stressaamaan seuraavan viikon ruokalistasta, ja vaikka uusien asioiden kokeileminen on ihan mukavaa, en koe että mulla on voimavaroja siihen liittyvään metatyöhön ja suunnitteluun. Korkeintaan voin ostaa heräteostoksina erilaisia vihanneksia (ajatuksella 'tätä ei ole syöty pitkään aikaan') ja sitten kun niitä on kotona, pystyn kyllä tuunaamaan tuttuja reseptejä (tai suunnittelemaan uusia) niin että ostetut tulee kyllä käytettyä, mutta kumppani ei halua ostaa 'herätevihanneksia' kun häntä stressaa että nämä jäisi sitten kuitenkin käyttämättä.

 

[Vargynja]

Toisina aikoina se, että saa pöytään edes jotain on ihan riittävästi. Jos nyt tuntuu ettei enempään pysty, niin sillä mennään ja kerätään voimia. Toivottavasti miehesi ymmärtää sen ja saat ennemmin tukea kuin painostusta. Tai ehkä miehesi voi itse suunnitella ruokalistan, jos hänellä on siihen intoa ja energiaa. (Tämä ei ole tarkoitettu kettuilevaksi! Vaan ihan oikeasti, jos toinen haluaa tehdä ruokalistaa ja toinen ei jaksa, niin voihan toinen sen tehdä. Ainakin jos sinusta ei tunnu liian vaativalta lähteä toteuttamaan valmiiksi mietittyä listaa.)

 

[Kali]

Olipa tuota hämmentävää, sekä ärsyttävää koska eilen ja tänään sain viestiä yhdeltä no sanotaan että kohteli mua huonoiten kaikista existä. Ghostasi mut loppuvaiheessa mm. Sitten otti yhtettä viime vuoden kesäkuussa kahden vuoden tauon jälkeen kun olin tavannut juuri kuukausi aiemmin nykyisen mieheni. Kelataan eteenpäin eiliseen ja taas. Sama tänään...

No viime kesäkuisessa viestissä yritti jotain selittää kuinka ymmärtää mua paremmin kun seurusteli meidän jutun päättymisen jälkeen jonkun autistisen naisen kanssa. Itsellä se diagnoosi kyllä siis. No joka tapauksessa en huomioinut tuota yhteyden ottoa. Sitten eilen toisessa viestisovelluksessa laittoi viestiä. Tänään yritti vielä kysellä jotain. En huomioinut vieläkään. Toivottavasti loppui koska poistin sen hänen yksinkeskustelun. En muista olinko estänyt hänet siellä toisessa sovelluksessa että siksikö laittoi tuolla toisessa nyt epätoivoissaan viestiä mutta herää epäilys miksi hänellä vielä mun numero. Mä en ainakaan säilyttele exien numeroita puhelimessa. Poistan ne heti kun juttu päättynyt. En tiedä ehkä miehet erilaisia??

Meni jotenkin ihon alle että oliko hänen pakko ottaa yhteyttä. No eihän hän mun tilannetta tiedä, koska ei olla 3 vuoteen nähty ei edes juteltu. Ja vaikka sinkku olisinkin en niin alas vajoaisi että hänelle vastaisin. Alkoi vaan ärsyttää tuo. Varmaan koska ärsyynnyn tällä hetkellä kaikesta.

 

[Lya M.]

Jos ruuista halutaan vähentää lihaa, niin miksi se pitää aina korvata sillä iänikuisella porkkanalla..,, samoihin ruokiin, joita olen käyttänyt vuosia, onkin yhtäkkiä työnnetty julmettu määrä porkkanaa, jolle olen allerginen
Eikö mitään muuta voisi keksiä edes joskus.

Kohta en uskalla ostaa mitään valmisruokaa enää. ( meillä ei ole työpaikkaruokalaa) ja vai itse kerättäviin en koske, kun ihmiset yskivät ja pärskivöt niihin,

 

[Yrttiteetä tekisi mieli]

Unettomuus. Viimeisen kahdeksan päivän aikana neljä yötä jolloin herään neljältä eikä sen jälkeen uni enää tule ainakaan ennen aamukuutta, eikä sen jälkeen oikein enää ehdi nukkumaan. Todennäköisesti (toivottavasti) tämä jää lyhyeksi kaudeksi - unettomuuden alku paikallistuu aika tarkalleen ajankohtaan jolloin ex-pomo kysyi tapaamis-aikaa tämän viikon tiistaihin, ja stressi-unettomuus vastaa työsuhteen aikana kehittynyttä kaavaa. Minulla jäi hänen kanssaan aloitettu projekti omalla ajalla loppuun tehtäväksi, enkä ole muiden projektien loppuunsaattamisen/työnhakujen vuoksi ehtinyt edistämään sitä yhtä tehokkaasti kuin toivoin.

On ihan hanurista että hermosto reagoi stressiin näin voimakkaasti. Tai että jokin omassa miellyttämisen halussa / urahaaveissa ruokkii tällaista loppuunpalamisherkkyyttä. Turhauttaa että en osaa edes työttömänä ylläpitää terveellisempää tasapainoa uraan ja vapaa-aikaan liittyvien asioiden välillä vaikka sitä on useampi vuosi psykoterapiassa opeteltu. Työn imuun liittyvä stressin kokemus on enimmäkseen positiivinen silloin kun olen parhaillaan tekemässä, ja siksipä onkin vaikea tunnistaa ennakkoon tilanteita joista unettomuuskierre alkaa. Voi vain reagoida sitten kun huomaa että tässä sitä taas ollaan.

Kumppani haluaa että käyn hänen kanssaan aamulla hiihtämässä mikä tarkoittaa etten ehdi valmistautumaan palaveriin kaikessa rauhassa. Mikä varmasti tekisi hyvää enkä viitsi alkaa riitelemään siitä onko nyt hyvä hetki laittaa työt vapaa-ajan edelle (hän kuittailee minulle aika ajoin siitä etten saisi ottaa stressiä, kun minulle ei makseta palkkaakaan... mutta eihän se nyt ihan sormia napsauttamalla tapahdu). Lisäsikö kokoukseen valmistautumis-ajan katoaminen iltapäiväkokouksen aiheuttamaa stressiä siinä määrin, että laiva keikahti tänä yönä unettomuuden puolelle? Mahdotonta tietää.

 

[Vargynja]

Tsemppiä @Yrttiteetä tekisi mieli ja parempia unia. Toivottavasti kokouksen mentyä helpottaa. Unettomuus on kyllä tosi raskasta. Itse sain keväällä melatoniinilla jatkettua katkeavia unia, kun aloin heräämään aamuyöllä. Tilanteesta sen enempää tietämättä kuulostaa kyllä epäreilulta sinua kohtaan teettää vapaa-ajalla työprojekteja.

 

[Pilkki24]

@Yrttiteetä tekisi mieli tunnistan tuosta niin paljon tuttuja malleja! Täällä nyt oman isomman harrastus projektin loppumisen jäljiltä kanssa unettomuus alkanut vaivaamaan. Seuraava projekti odottaa jo, mutta pakko ottaa siitä taukoa ennen kuin iskee loppuunpalaminen.
Miulla on juuri tuota, että innostun hirveästi ja menen kierroksille ja sitten alkaa jossain vaiheessa se huonosti nukkuminen. Minäkin herään liian aikaisin, nukahtamisen kanssa ei ole ongelmaa. Olen yrittänyt opetella irrottamaan siitä ajatuksesta, että aina tarvitsee nukkua täydet unet. Kun huonosti nukuttu yö iskee niin totean vain, että "selvä, tänään mennään huonommilla unilla ja tehdään vähemmän kuin olin suunnitellut".

Se on jännä, kun toisaalta se tekeminen tuo hirveästi energiaa kaikkeen muuhunkin ja saa pään tasapainoisemmaksi, mutta on myös todella vaikeaa pitää se sellaisella tasolla, ettei menisi ylikierroksille. Iskee sellainen "pakko takoa, kun rauta on kuumaa" ja sitten keräillään itseään sen takomisen jälkeen.

Onneksi unettomuus on nyt pysynyt maltillisella tasolla ja olen pystynyt käymään töissä yms, mutta se on kyllä raadollinen tunne, kun väsyttää, mutta ei vaan saa nukuttua.

 

[Kipuna]

Kovin tutulta kuulostaa @Yrttiteetä tekisi mieli . Unettomuus on raskas kaveri. Olen itse syönnyt yli 3kk pientä annosta masennuslääkettä nukkumiseen ja nyt yritän lopettaa sen. Toivon, että pärjäisin jatkossa melatoniinilla. Minusta tuntuu, kun edellisestä unottomuudesta pääsi ohi, niin seuraava kolkuttelee jo ovella Jatkuva kierre.

Ja mikä ärsyttävintä, että voimat ei riitä liikuntaa ja kovasti haluaisi urheilla enemmän niin kuin ennen. Lisäksi yhtään reippaampi urheilu voi aiheuttaa itselläni unettomuutta tai laatu kärsii vähintään. Ikävä tunne, kun tietää, että pitäisi liikkua ja sitten jos liikut, niin ei aivopesuri toimi

 

[harsokukka]

Minua harmittaa, kun enää ei oikein uskalla ostaa mitään käsin tehtyjä juttuja etenkään lapsille, kun ei voi olla varma, mistä Temu-krääsästä ne on tehty. Olen katsellut vaunuihin sellaisia virkattuja vaunuleluja, mutta mistä sen tietää, mistä materiaaleista ne on tehty. Vaikka myyjältä kysyisi, niin eihän kukaan kai niin tyhmä ole, että rehellisesti sanoisi ostaneensa materiaalit Temusta. Sama pätee ihan villasukkiin ja lapasiinkin, joita voisi joulumyyjäisistä hyvin ostaa. No, ei kai siinä auta kuin tehdä itse sitten vaan.

 

[Aaltokukka]

Soitin äidille ja olisi ollut asiaa myös isälle... Eipä isä ollut kotona ja soitin tunnin päästä uudelleen. "Mitäs teille nykyään kuuluu? Onko siellä lunta maassa?..." Vaikka olenkin hönen muistisairautensa oppinut jo jotenkin hyväksymään, niin sattuu se silti. On pakko nostaa isälle hattua että hän töidensä ohella jaksaa arkea äidin kanssa vaan samalla murehdin jo nyt sen päivän lähestymistä jolloin äiti ei kotona ehkä enää pärjää...

 

[Vargynja]

Minua harmittaa, kun enää ei oikein uskalla ostaa mitään käsin tehtyjä juttuja etenkään lapsille, kun ei voi olla varma, mistä Temu-krääsästä ne on tehty. Olen katsellut vaunuihin sellaisia virkattuja vaunuleluja, mutta mistä sen tietää, mistä materiaaleista ne on tehty. Vaikka myyjältä kysyisi, niin eihän kukaan kai niin tyhmä ole, että rehellisesti sanoisi ostaneensa materiaalit Temusta. Sama pätee ihan villasukkiin ja lapasiinkin, joita voisi joulumyyjäisistä hyvin ostaa. No, ei kai siinä auta kuin tehdä itse sitten vaan.

Oi ei, tätä en ole tullutkaan ajatelleeksi. Todella sääli, kun Temu pilaa hyvätkin jutut. Sitä haluaisi edes vähän tukes kotimaista käsityötä, mutta pitää kyllä miettiä tarkkaan mitä ostaa. Onneksi EU on laittamassa isommat tullit kiinasta tilaamiselle. Ehkä se vähentää turhan krääsän tilaamista.

 

[Vargynja]

Piti myös sanoa @Aaltokukka voimia. En voi edes kuvitella, miltä tuntuu seurata oman vanhemman muistisairautta. (Itse joutunut seuraamaan vasta isovanhempien muistin ja/tai terveyden haipumista.)

 

[harsokukka]

Oi ei, tätä en ole tullutkaan ajatelleeksi. Todella sääli, kun Temu pilaa hyvätkin jutut. Sitä haluaisi edes vähän tukes kotimaista käsityötä, mutta pitää kyllä miettiä tarkkaan mitä ostaa. Onneksi EU on laittamassa isommat tullit kiinasta tilaamiselle. Ehkä se vähentää turhan krääsän tilaamista.

Niinpä! Tästähän oli juuri pienimuotoinen kohu, kun Tampereen käsityömessuilla oli myyty Aliexpress -tavaraa käsityönä. Messuorganisaation mukaan asia on tarkistettu ja kaikki kunnossa, mutta ei ne kuvat kyllä valehdelleet...

 

[Aaltokukka]

Piti myös sanoa @Aaltokukka voimia. En voi edes kuvitella, miltä tuntuu seurata oman vanhemman muistisairautta. (Itse joutunut seuraamaan vasta isovanhempien muistin ja/tai terveyden haipumista.)

Kiitos...

 

[Anninen]

Päivän pieni ärsytys: kotona ei ollutkaan jäljellä enää kuin vaan rooibos ja kamomillateetä mitä en tällä hetkellä saisi juoda. Ei kuitenkaan flunssaisena viitsi lähteä tämän takia kaupoille (flunssakin ärsyttää)

 

[Helinä84]

Olen nyt flunssassa, ja oon niistänyt niin paljon että nenän alle on kehittynyt/kehittymässä huuliherpesrakkuloita. Jo se riittää ärsytykseksi, mutta...

Järjetön stressi ja paha olo tuli nyt kun aloin miettimään että jos olenkin epähuomiossa koskenut siihen alueeseen, ja sitten lapsen peppupesun kautta jotenkin siirtänyt sen viruksen hänelle?

Oon kyllä nyt itse pitänyt huolta käsihygieniasta enkä ole koskenut alueeseen, mutta mitä jos olenkin? Mua stressaa ihan järjettömästi tämä nyt