Treeniryhmä

[Misa]

Osaisinpa myös ajatella, että ei ole velvoitetta tehdä koko treeniä. Tai että voi jopa tehdä joskus vaan 1-2 liikettä. Ainahan sekin on parempi kuin jättää kokonaan väliin.

Nää 4 liikkeen treenit tuntuu kyllä toimivan tosi hyvin! Tänään taas oli jotenkin niin ilahtunut olo kun tiesin, ettei tarvii vetää ihan piippuun tänäänkään. Lantionnosto laitteessa, kulmasoutu laitteessa ja ojentajat + pakarapotkut taljassa. Taas saliosuus n. 45 min taukoineen.

Peilailin tänään ja totesin, että on täälläkin tullut takaosastoon muotoa. Mies oli samaa mieltä. Palkitsevaa tämänkin huomaaminen! Melko lättänä oli (ja on vähän vieläkin), oli jo ennen raskautta, mutta erityisesti raskauden ja 15kg painonpudotuksen jäljiltä.

 

[problemsolved]

Tässä raskauden jälkeen, jossain kohtaa haluaisin aloittaa muunkin liikunnan, kuin vaunujen ja koirien kanssa kävelyn. Nyt on reilu 4vkoa mennyt hätäsektiosta. Palstaa seuranneena tiedän, että tässä ryhmässäkin on hätäsektioon joutuneita. Onko mitään vinkkejä, missä kohtaa palasitte minkälaiseen liikuntaa ja miten ylipäätään raskauden ja sektion jälkeen saa alkaa liikkumaan ja tekemään? Hevosen selkään tässä kaipaisin paljon, mutta liitoskipuja on sen verran, etten tiedä uskallanko vielä. Omasta mielestä lantionpohjan lihakset ei ole mennyt huonoon kuntoon, ratsastuksen takia ne on lähtöjään ollut sen verran hyvät, etten ole missään vaiheessa niitä treenannut erikseen.

Tällä hetkellä kävelen vähintään 3x1,2km per päivä. Matkas voisi alkaa pidetään, koirat ja vaunut vaan tekee oman lisämausteensa kävelyyn, kun toinen koira on aika haastava.

 

[Puar]

Tässä raskauden jälkeen, jossain kohtaa haluaisin aloittaa muunkin liikunnan, kuin vaunujen ja koirien kanssa kävelyn. Nyt on reilu 4vkoa mennyt hätäsektiosta. Palstaa seuranneena tiedän, että tässä ryhmässäkin on hätäsektioon joutuneita. Onko mitään vinkkejä, missä kohtaa palasitte minkälaiseen liikuntaa ja miten ylipäätään raskauden ja sektion jälkeen saa alkaa liikkumaan ja tekemään? Hevosen selkään tässä kaipaisin paljon, mutta liitoskipuja on sen verran, etten tiedä uskallanko vielä. Omasta mielestä lantionpohjan lihakset ei ole mennyt huonoon kuntoon, ratsastuksen takia ne on lähtöjään ollut sen verran hyvät, etten ole missään vaiheessa niitä treenannut erikseen.

Tällä hetkellä kävelen vähintään 3x1,2km per päivä. Matkas voisi alkaa pidetään, koirat ja vaunut vaan tekee oman lisämausteensa kävelyyn, kun toinen koira on aika haastava.

Oisko sinulla mahdollisuus käydä äitiysfysioterapeutin vastaanotolla? Hän osaisi tsekata lantionpohjan ja vatsalihasten tilanteen ja ohjata, millaista valmistavaa treeniä voisit tarvita ennen kuin hyppäät takaisin hevosen selkään. Monet kuulemma saavat liitoskipuihinkin apua oikeanlaisesta lihaskuntotreenistä.

 

[problemsolved]

@Puar täytyypä ottaa selvää millainen tarjonta täällä on niistä.

 

[Pilkki24]

Tässä raskauden jälkeen, jossain kohtaa haluaisin aloittaa muunkin liikunnan, kuin vaunujen ja koirien kanssa kävelyn. Nyt on reilu 4vkoa mennyt hätäsektiosta. Palstaa seuranneena tiedän, että tässä ryhmässäkin on hätäsektioon joutuneita. Onko mitään vinkkejä, missä kohtaa palasitte minkälaiseen liikuntaa ja miten ylipäätään raskauden ja sektion jälkeen saa alkaa liikkumaan ja tekemään? Hevosen selkään tässä kaipaisin paljon, mutta liitoskipuja on sen verran, etten tiedä uskallanko vielä. Omasta mielestä lantionpohjan lihakset ei ole mennyt huonoon kuntoon, ratsastuksen takia ne on lähtöjään ollut sen verran hyvät, etten ole missään vaiheessa niitä treenannut erikseen.

Tällä hetkellä kävelen vähintään 3x1,2km per päivä. Matkas voisi alkaa pidetään, koirat ja vaunut vaan tekee oman lisämausteensa kävelyyn, kun toinen koira on aika haastava.

Miulla oli poikittainen sektioarpi ja vatsalihasten erkauma ja olin muutenkin heikossa hapessa vaikean raskauden ja synnytyksen jäljiltä niin meni kyllä aika pitkään, että sain kuntoutettua itseni edes siedettävälle tolalle. Komppaan Puaria tuossa äitiysfyssariasiassa. Mie sain todella paljon vinkkejä ja uskallusta liikunnan aloittamiseen sieltä! Ja hän osasi kertoa hyvin mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

Vuoden verran meni, että tein pelkkiä kurovia liikkeitä keskikropalle. Nyt pystyn kyllä tekemään jo kiertoliikkeitäkin ja ottamaan vähän painoja mukaan vatsalihastreeniin. Miulla jäi myös jonkinasteisia tuntohäiriöitä alavatsalihaksiin niin kehonhallinta ei varmaan koskaan palaudu täysin entisenlaiseksi.

Mie käytin muuten todella pitkään tukivyötä ihan kävelylenkeilläkin. Sekin oli fyssarin ohjeistus. Ja kannattaa mennä ihan oman tuntuman mukaan. Itse tein ekan 5km vaunulenkin vasta (jos oikein muistan) 2kk synnytyksestä (oli kyllä talviaikaa eli sai välillä ihan työntää vaunuja). Ja siihenkin oli pitkä matka, kun 2viikkoa synnytyksestä hikoilin kuin pieni sika käveltyäni parisataa metriä. Miulla tuntui pitkään siltä kuin katkeaisin kahtia, kun kaikki keskivartalon tuki oli hukassa. Se tukivyö oli ihan pelastus!

Mutta siis. Mie olin aika äärimmäinen esimerkki ja voi olla, että sie palaudut nopeammin. Mutta silti suosittelen äitiysfyssaria, jos vaan on mahdollista sellaisen vastaanotolle mennä! Miulla ainakin katsottiin ultralla lantionpohja- ja vatsalihasten tilanne ja tosiaan tehtiin suunnitelma kuntoutuksesta sen miun oman tilanteen mukaan.

 

[Pilkki24]

ON: täällä ollut ihan kakkaviikko liikunnan puolesta. Umpisurkea treeni ja sen päälle ihan hirveät huippaukset ja päivystysreissu. Sitä ennen oli taas kauhumenkat. Eli en ole selvinnyt edes normaalista arjesta saati liikkunut kunnolla! Tänään kävin muksun kanssa leikkipuistossa ja kaupassa. Josko ensi viikko olisi parempi!

 

[problemsolved]

Kuinkahan paljon sillä sektiohaavan suunnalla on merkitystä vatsalihaksiin. Mulla on siis pystyssä. Ite en osaa yhtään sanoa missä vatsalihakset menee. Vauvan kanssa sängyltä ja sohvalta noustessa tulee tehtyä joka suuntaan vähän rutistuksia vaikka yritänkin välttää niitä. Pitää käydä tommosella fyssarilla

 

[Pilkki24]

Kuinkahan paljon sillä sektiohaavan suunnalla on merkitystä vatsalihaksiin. Mulla on siis pystyssä. Ite en osaa yhtään sanoa missä vatsalihakset menee. Vauvan kanssa sängyltä ja sohvalta noustessa tulee tehtyä joka suuntaan vähän rutistuksia vaikka yritänkin välttää niitä. Pitää käydä tommosella fyssarilla

On siinä varmaan sen verran, että saattavat herkemmin revetä sivusuuntaan, jos tekee raskaita kiertoliikkeitä tms. Ja tämä oli ihan vaan maalaisjärkinen pohdinta. En ole todellakaan mikään asiantuntija. Miulta oli sen erkauman takia kielletty osa vatsalihasliikkeistä, että sen keskikasetin sai kurottua takaisin jiiriin.

 

[litranmitta]

Fyssarille suositus täältäkin @problemsolved . Minun hätäsektioarpi on vaakasuuntaan kyllä (ilmeisesti oli tuurilla leikkaamassa sen verran hyvä kirurgi että sai yhtä nopeasti pihalle noinkin päin, plus meidän hätä tuli jo ihan synnytyksen alussa niin sekin varmaan vaikutti ettei vauva ollut vielä alhaalla asti) että pystyarven erosta tähän en osaa kokemusta sanoa. Maltilla liikunta alkuun, kävely oli mullakin hyvänä apuna. Myös mutuilen, että auttoi nostamaan hemoglobiinia, kun sai raitista ilmaa verenkierron kuljeteltavaksi :) Tarkistin kalenterista, oon siellä fyssarilla käynyt 2,5 kk synnytyksestä, mutta aiemminkin olisi voinut mennä. Sitä ennen olin tehnyt jo niitä hengittelyharjoituksia ja vatsalihasten aktivaatiota, sekä vähän aloittanut selinmakuulla hengityksen tahtiin kevyttä jumppaa. Youtubesta hain muistaakseni "postpartum pilates c-section safe". Helpoimmista ja lyhyimmistä liikkeelle, kuuntele oloasi. Etenkin ennen fyssarilla käyntiä noudattaisin tarkkaan sitä, että mikään vatsaliike ei saa tuottaa vihlaisuja tai kipua. Mäkin jätin pois jotain liikkeitä alkuun tai tein pienemmällä liikeradalla.

Halaus hätäsektion kokemisesta, ja siitä toipumiseen tämmöinen vuosi toipumista tuo jo merkittävää edistystä, vaikka siellä toipumisen alussa tuntuikin että vatsalihakset on pelkkää silppua sisuskaluissa. Henkisen puolen läpikäymistä muistuttelisin myös, ihminen on kokonaisuus huoli, suru ja murhe jumittaa kroppaakin.

 

[problemsolved]

Joo henkisesti yllättävän raskasta oli. Pelko huonosta lopputulemasta aiheutti kyllä trauman, jota toivottavasti pääsen työstämään neuvolan kautta.

Mutta taidan suunnata tuommoiselle fyssarille sitten seuraavaksi kovasti salille tekisi mieli lokakuussa mennä, pitää selvitellä mitä siellä sitten kannattaa tehdä

 

[Pilkki24]

Joo henkisesti yllättävän raskasta oli. Pelko huonosta lopputulemasta aiheutti kyllä trauman, jota toivottavasti pääsen työstämään neuvolan kautta.

Mutta taidan suunnata tuommoiselle fyssarille sitten seuraavaksi kovasti salille tekisi mieli lokakuussa mennä, pitää selvitellä mitä siellä sitten kannattaa tehdä

Miulla ainakin oli joka pennin arvoista! Ja se oli myös se henkinen tuki, että tiesi tekevänsä oikeita asioita ettei tee lisähallaa itselleen vääränlaisella treenaamisella.

 

[Nila]

Tsemppiä sektiosta toipumiseen suositus äitiysfyssarille! Itsekin kävin vaikka oli tavallinen alatiesynnytys eikä mitään suurempia ongelmia. Sektioarven suunnalla ei vatsalihasten kannalta ole merkitystä sillä vatsalihasten läpi mennään aina pystysuuntaan (juuri se erkaumapaikka / sidekudos mikä luonnollisestikin siinä on) vaikka iholle tehtäisiin viilto pystyyn tai vaakaan. Pystyviilto iholle saattaa olla nopeampi hätätilanteessa kun voidaan siitä suoraan jatkaa vatsalihasten läpi. Vaaka-arpi taas jää usein piiloon pikkareiden alle.

 

[Nila]

Mulla oli ihan hyvä viikko treenien suhteen, pääsin nyt siihen neljään saliin viikossa. (Yks oli tosiaan se mavevartti esikoisen kanssa). Oon myös nyt yrittänyt päästä siihen 10000 askeleeseen päivässä, aika hyvin se täyttyy ilman varsinaisia lenkkejäkin jos saa kotona touhuta. Lähityöpäivät on vähän asia erikseen kun ei ole kävelymattoakaan. Jos tosta sais vähän lisäboostia vielä viimeisten kilojen karkottamiseen.

 

[Helpsuli]

Omanapailua vaikka hiljaiseloa olenkin vietellyt. Tämä viikko alkoi ensin kävellen max. kilsan verran kun vein lapsen potkupyöräillen päiväkotiin. Siitä kotiin kotipilateksen 15min kotitreeni ja illalla sitten vielä spinning tunti ! Tuo kotipilates on kyllä ollut arjen pelastaja ja kun salimotivaatiokin on hieman kadoksissa. Noita 15-20min treenejä tulee tehtyä kätevästi kun lapsi illalla on unilla kun ei mene kauaa ja on aika haastaviakin loppujen lopuksi, ohjelmassa on 3x viikkoon noita. Toki se salikin siellä houkuttelee, mutta en vaan saa jotenkin arkea rullaamaan siten että kävisin salilla ja en potisi huonoa omaatuntoa olla lapsen luolta useempana iltana pois.

 

[Pilkki24]

Toki se salikin siellä houkuttelee, mutta en vaan saa jotenkin arkea rullaamaan siten että kävisin salilla ja en potisi huonoa omaatuntoa olla lapsen luolta useempana iltana pois.

Mie aloin tekemään niin, että liikun ennen työpäivää (toki teen enimmäkseen ilta- ja yövuoroja) niin se aikaisempi töihin lähteminen ei aiheuta niin paljoa morkkista. Miekin oon täydellä työajalla niin meinaa jotenkin olla päässä ajatus, että pitäisi sitten olla lapsen kanssa kaikki vapaa-aika. Ja olen sitten priorisoinut sitä myös niin, että se liikunta on tärkeää oman terveyden kannalta, että mieluummin sitten olen vaikka näkemättä kavereita tms.

 

[Helpsuli]

Joo, mä kans jossain kohdassa mietin aamutreenejä, mutta nyt jo alkaa aamut klo 6 että saan lapsen hoitoon klo 7 ja pitkän työmatkan takia itseni töihin n. klo 8. Eli ei ole vaihtoehto, toki kun keskustelisi miehen kanssa että varaisin tietyt päivät ja kellonajat ja sen mukaan sitten järkeilisi ruokahuollot yms. Joka toinen viikko meillä on kaksi lasta tässä ja joka toinen vain yhteinen. Toki miehen isompi on jo sen verran iso, että se pärjää kyllä itekseenkin ja tarvittaessa saa vihdyttää pienempää. Mutta toisaalta en haluis itekää missata iltoja. Samalla kuitenkin kyse on vain tunnista, ei useammasta.

 

[Pilkki24]

Joo, mä kans jossain kohdassa mietin aamutreenejä, mutta nyt jo alkaa aamut klo 6 että saan lapsen hoitoon klo 7 ja pitkän työmatkan takia itseni töihin n. klo 8. Eli ei ole vaihtoehto, toki kun keskustelisi miehen kanssa että varaisin tietyt päivät ja kellonajat ja sen mukaan sitten järkeilisi ruokahuollot yms. Joka toinen viikko meillä on kaksi lasta tässä ja joka toinen vain yhteinen. Toki miehen isompi on jo sen verran iso, että se pärjää kyllä itekseenkin ja tarvittaessa saa vihdyttää pienempää. Mutta toisaalta en haluis itekää missata iltoja. Samalla kuitenkin kyse on vain tunnista, ei useammasta.

Olisiko siulle helpompi, jos otat treenikamat töihin ja menet suoraan töistä treenaamaan? Pystyykö mies kuitenkin hakemaan lapsen hoidosta?
Silloin siitä treenistä tulisi osa työpäivää. Tällä tavalla itse hoidan asian etten välissä käy kotona niin töihin lähtökin innostaa ihan eri tavalla, kun sen liittää siihen jumppaamiseen.

Miulla oli tuollaisia oman ajan ottamis morkkiksia aiemmin, mutta olen onneksi päässyt liikunnan suhteen niistä yli! Edelleen miun on vaikeaa lähteä itsekseni moikkaamaan kavereita (toki siihen on tosi vähän mahdollisuuksia ja olen ollut vähän uupunut etten ole jaksanut edes lapsen kanssa oikein nähdä ketään) tai ottaa ihan vain omaa aikaa muuten vaan, mutta liikunta-aika on erittäin perusteltua jo sen jaksamisen kannalta. Meidän arkea ei vaan jaksa, jos ei liiku, sillä meillä on todella surkeat tukiverkot.

 

[Helpsuli]

Joo se toki olisi mahdollista! Viimeksi kun ehdotin miehelle niin hänestä olisi helpompi tulla ensin kotiin ja sitten lähteä esim. 18.30 treenille. Kai tämäkin on vain sovittavissa oleva asia. itse menisin mieluusti salille suoraan töistä niin olisin treenillä hyvällä onnella jo 16.30.

 

[Pilkki24]

Joo se toki olisi mahdollista! Viimeksi kun ehdotin miehelle niin hänestä olisi helpompi tulla ensin kotiin ja sitten lähteä esim. 18.30 treenille. Kai tämäkin on vain sovittavissa oleva asia. itse menisin mieluusti salille suoraan töistä niin olisin treenillä hyvällä onnella jo 16.30.

Kaikki on järjesteltävissä. Mutta kannattaa kokeilla erilaisia ratkaisuja ja etsiä sitä hyvää mallia.

Meillä on tosiaan vuorotyöt ja huonot tukiverkot ja ollaan silti saatu molemmille useampi treeni viikkoon! Ja tiukkoina viikkoina treenataan lapsen kanssa kotona välillä. Meiltä löytyy aika kattavasti kuntoiluvälineitä.

 

[Helpsuli]

Kaikki on järjesteltävissä. Mutta kannattaa kokeilla erilaisia ratkaisuja ja etsiä sitä hyvää mallia.

Meillä on tosiaan vuorotyöt ja huonot tukiverkot ja ollaan silti saatu molemmille useampi treeni viikkoon! Ja tiukkoina viikkoina treenataan lapsen kanssa kotona välillä. Meiltä löytyy aika kattavasti kuntoiluvälineitä.

Näinhän se on! Siksi tämä musta hassulta ongelmalta tuntuukin kun molemmilla meillä on päivätyö niin ei pitäis olla vaikeeta.