Hei. Haluan avautua jossain ja toivon mukaan, joku osaa samaistua tai antaa vertaistukea tai jotain. Mutta sain siis tässä pari päivää sitten kuulla että puolisoni pikkuveli saa tyttöystävänsä kanssa lapsen ensi vuoden alussa ja olen pyöritellyt tätä asiaa siitä lähtien koko aika. Mua ahdistaa, hävettää ja koen syyllisyyttä mun tunteista ja ajatuksista, mutten voi sille mitään. Meillä on mun puolison kanssa kaksi lasta, kohta 2v ja nyt alle kuukauden ikäinen vauva. Mulla on vahva raskauskateus päällä ja haluaisin kans olla raskaana. Koen jopa kielteisiä tunteita tuon toisen raskautta kohtaan, koen sen jotenkin uhkana. Tämän pikkuveljen oli määrä olla kuopuksemme kummi ja siis ovat nuoria, tyttöystävä ehkä 19v. Ja mulla on ollut haasteita tässä mielen ja imetyksen kanssa niin koen jotenkin myös riittämättömyyden tunnetta.
Vauvakuumetta ja raskauskateus
- Ketjun aloittaja Varjojen
- Aloituspäivämäärä
-
- Tagit
- #raskaushaave #raskauskateus
Ymmärrän hyvin tuon kateuden. Mulla meni koko vuosi 2024 keskenmenosta toipumiseen ja uuden raskauden yrittämiseen ja sinä aikana sateli vauvauutisia vähän väliä. Tai siltä se ainakin tuntui. Voin vaan kuvitella, miten pahasti mielessä myllertää jos on vielä synnytyksestä noin lyhyt aika.
Esikoisen kanssa mulla meni about 3kk ennen kuin mieli alkoi edes osoittamaan tasoittumisen merkkejä. Sitä ennen kaiken tunsi jotenkin niin vahvasti, niin hyvässä kuin pahassakin. Ja itselläni toi maaginen 3kk raja tuli rikki niin, että luovutin imetyksen yrittämisen ja pumppaamisen tuolloin, sen jälkeen aloin saada unta ja se auttoi kaikkeen muuhun. Etenkin jos sullakin on imetyksen kanssa ongelmia, niin ota aikalisä. Tunteet on tunteita, ei niille voi mitään.
Muista, että saat tuntea just niin kuin susta tuntuu. Hienoa, että osaat eritellä mitä tunteita uutinen suussa herättää, se auttaa jo niiden käsittelemistä. Ole itsellesi armollinen, todennäköisesti olet eri fiiliksissä kun lastesi serkku syntyy (vaikkei ei se auttaisikaan tässä nyt). Ehkä kuitenkin lohduttaa tietää, että mieli voi muuttua.
Tsemppiä!
Esikoisen kanssa mulla meni about 3kk ennen kuin mieli alkoi edes osoittamaan tasoittumisen merkkejä. Sitä ennen kaiken tunsi jotenkin niin vahvasti, niin hyvässä kuin pahassakin. Ja itselläni toi maaginen 3kk raja tuli rikki niin, että luovutin imetyksen yrittämisen ja pumppaamisen tuolloin, sen jälkeen aloin saada unta ja se auttoi kaikkeen muuhun. Etenkin jos sullakin on imetyksen kanssa ongelmia, niin ota aikalisä. Tunteet on tunteita, ei niille voi mitään.
Muista, että saat tuntea just niin kuin susta tuntuu. Hienoa, että osaat eritellä mitä tunteita uutinen suussa herättää, se auttaa jo niiden käsittelemistä. Ole itsellesi armollinen, todennäköisesti olet eri fiiliksissä kun lastesi serkku syntyy (vaikkei ei se auttaisikaan tässä nyt). Ehkä kuitenkin lohduttaa tietää, että mieli voi muuttua.
Tsemppiä!
Musta tuntuu, että mullakin alkaa olla aika luovuttaa imetyksen ja pumppailujen suhteen, kun ei tästä tuu mitään ja vauvan kasvu on niin heikkoa
Millä pumppaat? Mä vaihdoin käsikäyttöisen pumpun sähköiseen (semmonen tarttui mukaan Prismasta viikon pumppailujen jälkeen) ja oli mulle game changer. Meillä neuvolan täti oli ihana ja sanoi kun itkin sitä, että ei tästä tuu mitään, että kyllä niöe lapset kasvaa korvikkeellakin. Oli tosi huojentavaa, että joku sanoo ettei sun oo pakko uhrata omaa mielenterveyttä imettämiselle tai pumppaamiselle.
Mulla jäi niin p*ska fiilis imetyspainostuksesta, että meinasin masentua kun imetys ei onnistunutkaan. Sit ekan kuukauden jälkeen miehen kanssa tehtiin päätös, että mennään korvikkeella öisin, jotta hän voi vuoroilloin olla yösyöttövastuussa. Sain unta, jonka avulla jaksoin pumpata päivisin vauvalle omaa maitoa, jota sitten täydennettiin korvikkeella. Tosiaan kolmen kuukauden jälkeen totesin, että en nauti vauva-arjesta lainkaan, jos jatkan pumppaamista, kun stressasin seuraavaa pumppausta jo heti kun edellinen kerta päättyi.
Kuuntele itseäsi. Jos tuntuu ettei lähde imetys käyntiin, niin älä ota siitä paineita. Mua auttoi se, että pyysin neuvolassa imetysasioiden unohtamista ja siirryttiin korvikkeisiin.
Apuna käytettiin Terveyskylän korvike taulukkoa niin, että pumppasin ensin maitoa, annoin sen vauvalle ja sitten vielä korviketta päälle, että tuli noin määrät täyteen. Lapsi kasvoi hyvin omilla käyrillään ja on ollut terveenä. Eli ei kannata uskoa sokeasti pelotteluihin, että korvikkeella lapsi naaraa kaikki korvatulehdukset yms. Ja jos jaksat jonkun verran pumpata maitoa, niin auttaahan sekin
Linkki Terveyskylän sivuille:
https://www.terveyskyla.fi/lastenta...aidinmaidon-korvikkeet-ja-vieroitusvalmisteet
Sähkökäyttöisellä meen kun käsikäyttöinen ei toimi, ei tosin tunnu sähkökäyttöinenkään kunnolla rintoja tyhjentävänMillä pumppaat? Mä vaihdoin käsikäyttöisen pumpun sähköiseen (semmonen tarttui mukaan Prismasta viikon pumppailujen jälkeen) ja oli mulle game changer. Meillä neuvolan täti oli ihana ja sanoi kun itkin sitä, että ei tästä tuu mitään, että kyllä niöe lapset kasvaa korvikkeellakin. Oli tosi huojentavaa, että joku sanoo ettei sun oo pakko uhrata omaa mielenterveyttä imettämiselle tai pumppaamiselle.
Mulla jäi niin p*ska fiilis imetyspainostuksesta, että meinasin masentua kun imetys ei onnistunutkaan. Sit ekan kuukauden jälkeen miehen kanssa tehtiin päätös, että mennään korvikkeella öisin, jotta hän voi vuoroilloin olla yösyöttövastuussa. Sain unta, jonka avulla jaksoin pumpata päivisin vauvalle omaa maitoa, jota sitten täydennettiin korvikkeella. Tosiaan kolmen kuukauden jälkeen totesin, että en nauti vauva-arjesta lainkaan, jos jatkan pumppaamista, kun stressasin seuraavaa pumppausta jo heti kun edellinen kerta päättyi.
Kuuntele itseäsi. Jos tuntuu ettei lähde imetys käyntiin, niin älä ota siitä paineita. Mua auttoi se, että pyysin neuvolassa imetysasioiden unohtamista ja siirryttiin korvikkeisiin.
Apuna käytettiin Terveyskylän korvike taulukkoa niin, että pumppasin ensin maitoa, annoin sen vauvalle ja sitten vielä korviketta päälle, että tuli noin määrät täyteen. Lapsi kasvoi hyvin omilla käyrillään ja on ollut terveenä. Eli ei kannata uskoa sokeasti pelotteluihin, että korvikkeella lapsi naaraa kaikki korvatulehdukset yms. Ja jos jaksat jonkun verran pumpata maitoa, niin auttaahan sekin
Linkki Terveyskylän sivuille:
https://www.terveyskyla.fi/lastenta...aidinmaidon-korvikkeet-ja-vieroitusvalmisteet
Pumppasitko vähän ton 3kk iän jälkeen vai et enää ollenkaan? Millä tavalla pumppasit sitten siinä, kun pumppasit? Et vissiin imettänyt enää ollenkaan?
Raskauskateuteen en ota nyt kantaa, mutta imetykseen vertaistukena. Mulla oli esikoisen imetys todella haastavaa ja varsinkin synnärillä koin valtavasti paineita siitä. Hän siis raivosi rinnalla syntymästään lähtien. En vieläkään tiedä miksi. Lopulta itkien imetin kun oli niin mahdotonta ja rajoitti omaa menemistä. 3,5 kk:n kohdalla siirryttiin pulloon ja se oli sen vauvavuoden paras päätös. Hyvin kasvoi ja kehittyi korvikkeella ja mun mielenterveys säilyi. Ja ei tarkoita etteikö imetys voisi toisen lapsen kanssa onnistua, koska meillä ainakin kaikki on mennyt tosi eri tavalla kuopuksen kanssa. Eli vauvatkin on erilaisia. Voimia sinne. Sä tiedät itse mikä on just teille paras ratkaisu. 3 kk on jo tosi pitkä aika yrittää kaikkensa. ❤
Meillä siis taas esikoisen kanssa onnistui ja meillä mennyt tän kuopuksen kanssa nyt vasta 3viikkoa
Pumppasin sen kolmen kuukauden ajan päivisin kolmen tunnin välein molemmat rinnat tyhjiksi, tai sen mitä pumpulla lähtiSähkökäyttöisellä meen kun käsikäyttöinen ei toimi, ei tosin tunnu sähkökäyttöinenkään kunnolla rintoja tyhjentävän
Pumppasitko vähän ton 3kk iän jälkeen vai et enää ollenkaan? Millä tavalla pumppasit sitten siinä, kun pumppasit? Et vissiin imettänyt enää ollenkaan?
Yöllä pumppasin jos en saanut unta. Sit 3kk tultua täyteen pumppasin muistaakseni muutaman viikon milloin muistin/jaksoin ja lopulta annoin olla. Ei tullut mitään ongelmia kun hitaasti lopetti. Ja siis en pystynyt imettämään lainkaan, vaikka käytiin julkisella ja yksityisellä imetysohjauksessa. Oma anatomia ja vauvan rintakuminnä hyljeksintä jättivät vain pullon vaihtoehdoksi
Aivan. Kiitos tämän jakamisestaPumppasin sen kolmen kuukauden ajan päivisin kolmen tunnin välein molemmat rinnat tyhjiksi, tai sen mitä pumpulla lähti
Ja siis en pystynyt imettämään lainkaan, vaikka käytiin julkisella ja yksityisellä imetysohjauksessa. Oma anatomia ja vauvan rintakuminnä hyljeksintä jättivät vain pullon vaihtoehdoksi
Oho anteeksi sekoitus. Oon jossain sumupäissäni lukenut tätä ketjua nyt ja yhdistellyt henkilöitä.Meillä siis taas esikoisen kanssa onnistui ja meillä mennyt tän kuopuksen kanssa nyt vasta 3viikkoa
Mutta joka tapauksessa et missään nimessä ole epäonnistunut. Ja en yhtään tiedä millainen sun neuvolan hoitaja on, mutta pystyisitkö hänellekin avaamaan sun ajatuksia ja saamaan mahdollisesti apuakin jos tahdotkin vielä jatkaa imetystä tai sitten neuvoja mahdolliseen lopettamiseen. Mutta päätös on sinun ei kenenkään muun
Ei se mitään. Olen itseasiassa avannutkin ja sieltä on tullut vain perus vinkit, että pumppaa, ole ihokontaktissa, muista syödä ja juoda sekä rentoutuaOho anteeksi sekoitus. Oon jossain sumupäissäni lukenut tätä ketjua nyt ja yhdistellyt henkilöitä.
Aaltokukka
Keskustelujen kuninkuusravaaja
Tammikuiset 2023
Helmikuiset 2023
Tammikuiset 2025
Helmikuiset 2025
Tuo sun kertomasi tuo mieleen mun helmikuun lopun tunnelmat. Vaikka vauva oli vasta syntynyt niin vauvauutisten kuuleminen otti koville.Meillä siis taas esikoisen kanssa onnistui ja meillä mennyt tän kuopuksen kanssa nyt vasta 3viikkoa
Mulla meinasi olla tän vauvan imetyksen kanssa myös hankalaa ...
Vaikka tiesin kaiken voivan johtua hormonimylleryksestä niin ei se tieto silti lohduttanut.
Pumppaaminen ei mulla ole toiminut lainkaan. Ainut mikä maidon tuloon auttoi oli lämmin suihku ja sen jälkeiset 3-4h syvä uni, jossa myös ajatukset hieman selvenivät kun aivot sai levossa "uutta happea". Annoin vauvalle korviketta ennen omaa suihkua ja sitten me yhdessä nukuttiin...
Taaperon aikaan kävin neuvolapsykologilla, josta oli silloin iso apu. Suosittelen kokeilemaan ... Ja imetyksestä tai sen epäonnistumisesta ei saa itseään syyttää, aina kaikki ei vain onnistu vaikka mitä tekisi.