Vauvakuumetta ja raskauskateus

[Varjojen]

Hei. Haluan avautua jossain ja toivon mukaan, joku osaa samaistua tai antaa vertaistukea tai jotain. Mutta sain siis tässä pari päivää sitten kuulla että puolisoni pikkuveli saa tyttöystävänsä kanssa lapsen ensi vuoden alussa ja olen pyöritellyt tätä asiaa siitä lähtien koko aika. Mua ahdistaa, hävettää ja koen syyllisyyttä mun tunteista ja ajatuksista, mutten voi sille mitään. Meillä on mun puolison kanssa kaksi lasta, kohta 2v ja nyt alle kuukauden ikäinen vauva. Mulla on vahva raskauskateus päällä ja haluaisin kans olla raskaana. Koen jopa kielteisiä tunteita tuon toisen raskautta kohtaan, koen sen jotenkin uhkana. Tämän pikkuveljen oli määrä olla kuopuksemme kummi ja siis ovat nuoria, tyttöystävä ehkä 19v. Ja mulla on ollut haasteita tässä mielen ja imetyksen kanssa niin koen jotenkin myös riittämättömyyden tunnetta. Mä oon havahtunut tätä kautta vahvasti tähän vauvakuumeeseen, että haluaisin taas olla itsekin raskaana, mutta en oikeasti taas pystyisi vielä elämän olosuhteiden näkökulmasta

 

[Viheriöi]

Lämmin myötätunto heräsi sinua ja tilannettasi kohtaan. Hyvä, että pystyt purkamaan tunteitasi vaikka tämän palstan kautta, eikä tarvitse pyöritellä vain omassa päässä.

Ainakaan ei missään nimessä tarvitse kokea syyllisyyttä omista tunteista ja ajatuksista. Ne on mitä on, eikä niihin voi määräänsä enempää vaikuttaa. Kateuden tunteet toisten raskausuutisista on tosi yleisiä, niin kuin tämänkin palstan keskusteluja lukemalla huomaa. Niistä ei vaan niin helposti puhuta, koska ne on ristiriidassa tulevien vanhempien ilon kanssa.

Tunteet kertoo sinun omista toiveista ja tarpeista. Kirjoititkin tuossa, että raskauskateuden taustalta tunnistat oman halusi olla taas raskaana. Tunnistatko, mitä erityisesti kaipaat raskaana olemisesta? Vai onko kyse siitä, ettei oma lapsiluku ole vielä täynnä?

Joka tapauksessa on minusta tosi ymmärrettävää, että läheisten raskausuutiset tuntuu pahalta, jos itselläkin olisi toive raskaudesta ja samaan aikaan se ei olosuhteiden takia ole vielä mahdollista.

 

[Varjojen]

Lämmin myötätunto heräsi sinua ja tilannettasi kohtaan. Hyvä, että pystyt purkamaan tunteitasi vaikka tämän palstan kautta, eikä tarvitse pyöritellä vain omassa päässä.

Ainakaan ei missään nimessä tarvitse kokea syyllisyyttä omista tunteista ja ajatuksista. Ne on mitä on, eikä niihin voi määräänsä enempää vaikuttaa. Kateuden tunteet toisten raskausuutisista on tosi yleisiä, niin kuin tämänkin palstan keskusteluja lukemalla huomaa. Niistä ei vaan niin helposti puhuta, koska ne on ristiriidassa tulevien vanhempien ilon kanssa.

Tunteet kertoo sinun omista toiveista ja tarpeista. Kirjoititkin tuossa, että raskauskateuden taustalta tunnistat oman halusi olla taas raskaana. Tunnistatko, mitä erityisesti kaipaat raskaana olemisesta? Vai onko kyse siitä, ettei oma lapsiluku ole vielä täynnä?

Joka tapauksessa on minusta tosi ymmärrettävää, että läheisten raskausuutiset tuntuu pahalta, jos itselläkin olisi toive raskaudesta ja samaan aikaan se ei olosuhteiden takia ole vielä mahdollista.

Kaipaan sitä merkityksellisyyden tunnetta, menkattomuutta ja ehkä se on myös sitä, ettei lapsiluku ole vielä täynnä. Olen vauvakuumeillut pienestä lähtien ja vasta 20 ikävuoden jälkeen sain ensimmäisen raskauteni. Olin siis itsekin nuori mutten niin nuori kuin tämä toinen. Ehkä senkin takia olen kateellinen, ajattelen että jos hän olisi ikäiseni tai vanhempi en kokisi niin pahana tätä, mutta kun raskaana oleva on itse nuori niin koen, että hän saavuttaa jotain, mitä en itse saavuttanut ja on siinä paljon parempi. Myös kun koen epäonnistuneeni monessa asiassa vanhemmuudessa niin vertauksen itseäni ja pelkään vertailevani sitten häneen

 

[Kali]

Ymmärrän tuon tunteen todella hyvin. Varsinkin nyt kun sain tällä viikolla tietää että pikkusiskoni odottaa lasta. Ja itse olen raskaana ollut kolme kertaa mutta kaikki menneet kesken. Ja en nyt tiedä vielä varmasti mutta epäilen etten ole raskaana nytkään. Olen todella kateellinen siskolle tällä hetkellä.. Toki yritän olla iloinen hänen puolestaan mutta se on todella vaikeaa kun itsellä haasteita raskautumisen ja raskaana pysymisen suhteen.

 

[Varjojen]

Ymmärrän tuon tunteen todella hyvin. Varsinkin nyt kun sain tällä viikolla tietää että pikkusiskoni odottaa lasta. Ja itse olen raskaana ollut kolme kertaa mutta kaikki menneet kesken. Ja en nyt tiedä vielä varmasti mutta epäilen etten ole raskaana nytkään. Olen todella kateellinen siskolle tällä hetkellä.. Toki yritän olla iloinen hänen puolestaan mutta se on todella vaikeaa kun itsellä haasteita raskautumisen ja raskaana pysymisen suhteen.

Miten sinulla vaikuttaa se, että kyseessä on pikkusisko?

 

[Kali]

Miten sinulla vaikuttaa se, että kyseessä on pikkusisko?

Sillä tavalla että tuntuu todella epäreilulta, varsinkin kun keskenmenneitä on ollut monta itsellä.. Toki yritän ajatella että kaipa se meidänkin vuoro vielä tulee. Ja ajatellut jo että pidänkö etäisyyttä nyt siskoon..

 

[Varjojen]

Sillä tavalla että tuntuu todella epäreilulta, varsinkin kun keskenmenneitä on ollut monta itsellä.. Toki yritän ajatella että kaipa se meidänkin vuoro vielä tulee. Ja ajatellut jo että pidänkö etäisyyttä nyt siskoon..

Näin se kannattaakin ajatella. Voihan se etäisyyden ottaminen alkuun tehdäkin hyvää

 

[Edenn]

Ymmärrän tuon tunteen todella hyvin. Varsinkin nyt kun sain tällä viikolla tietää että pikkusiskoni odottaa lasta. Ja itse olen raskaana ollut kolme kertaa mutta kaikki menneet kesken. Ja en nyt tiedä vielä varmasti mutta epäilen etten ole raskaana nytkään. Olen todella kateellinen siskolle tällä hetkellä.. Toki yritän olla iloinen hänen puolestaan mutta se on todella vaikeaa kun itsellä haasteita raskautumisen ja raskaana pysymisen suhteen.

Mä olen ollut itsekin tässä tilanteessa pari vuotta sitten. Kun sain tietää pikkusiskoni raskaudesta niin ensireaktio oli itku, eikä se tosiaan ollut ilosta. Tästä uutisesta meni vielä vuosi ennenkuin aloin odottamaan esikoistamme, joten sanoisin että tuo vuosi oli kyllä itselle henkisesti yksi rankimmista. Saman vuoden aikana tulin kerran raskaaksi, mutta se osottautui kohdunulkoiseksi.

Huomasin, että kateus helpotti kun siskoni vauva syntyi ja siitä tuli ns normaalia, että heillä on nyt vauva. Pahinta oli ne puheet odotusaikana, joita joutui itse kuuntelemaan vierestä samalla kun toivoi kuumeisesti olevansa itsekin raskaana. Kun vauva lopulta syntyi, oli itselle jotenkin helpompi ymmärtää, että toisen onni ei ole itseltä pois. Ja tätä olen pyrkinyt noudattamaan siitä saakka, vaikka nytkin on omassa lähipiirissä menossa kunnon vauvabuumi ja raskausuutisia satelee sieltä sun täältä. Mutta eihän se ole minulta pois, eikä se vaikuta minun raskautumiseeni jos joku toinen tulee raskaaksi. Tällä tavalla kun itselle asiaa järkeilen niin on helpompi hyväksyä asia

 

[Varjojen]

Mä olen ollut itsekin tässä tilanteessa pari vuotta sitten. Kun sain tietää pikkusiskoni raskaudesta niin ensireaktio oli itku, eikä se tosiaan ollut ilosta. Tästä uutisesta meni vielä vuosi ennenkuin aloin odottamaan esikoistamme, joten sanoisin että tuo vuosi oli kyllä itselle henkisesti yksi rankimmista. Saman vuoden aikana tulin kerran raskaaksi, mutta se osottautui kohdunulkoiseksi.

Huomasin, että kateus helpotti kun siskoni vauva syntyi ja siitä tuli ns normaalia, että heillä on nyt vauva. Pahinta oli ne puheet odotusaikana, joita joutui itse kuuntelemaan vierestä samalla kun toivoi kuumeisesti olevansa itsekin raskaana. Kun vauva lopulta syntyi, oli itselle jotenkin helpompi ymmärtää, että toisen onni ei ole itseltä pois. Ja tätä olen pyrkinyt noudattamaan siitä saakka, vaikka nytkin on omassa lähipiirissä menossa kunnon vauvabuumi ja raskausuutisia satelee sieltä sun täältä. Mutta eihän se ole minulta pois, eikä se vaikuta minun raskautumiseeni jos joku toinen tulee raskaaksi. Tällä tavalla kun itselle asiaa järkeilen niin on helpompi hyväksyä asia

Kiitos tämän jakamisesta. Tuo on kyllä ihan totta, ettei se ole tosiaan multa pois

 

[Puar]

Kateus on ihan tavallinen tunne, ja en halua vähätellä sitä, mutta kannattaa tiedostaa, että hormonisi ovat vielä synnytyksen jälkeen ihan sekaisin. Sekin saa kaikenlaiset tunteet pintaan ja vahvistumaan. Koita nauttia omasta pienestäsi, ja mieti, miten mukavaa kun on lapsesi saavat saman ikäisiä serkkuja. Tiedän, miten raastavaa lapsen kaipuu voi olla, mutta sinulla on nyt mahdollisuus elää tässä hetkessä ja uppoutua omaan vauvakuplaan vastasyntyneesi kanssa.

 

[Varjojen]

Kateus on ihan tavallinen tunne, ja en halua vähätellä sitä, mutta kannattaa tiedostaa, että hormonisi ovat vielä synnytyksen jälkeen ihan sekaisin. Sekin saa kaikenlaiset tunteet pintaan ja vahvistumaan. Koita nauttia omasta pienestäsi, ja mieti, miten mukavaa kun on lapsesi saavat saman ikäisiä serkkuja. Tiedän, miten raastavaa lapsen kaipuu voi olla, mutta sinulla on nyt mahdollisuus elää tässä hetkessä ja uppoutua omaan vauvakuplaan vastasyntyneesi kanssa.

Kiitos. Yritän uppoutua omaan vauvakuplaani. Ja onhan se totta, että sitten saavat mahdollisesti hyviä serkkuja. Pelkään vain, ettei olla tekemisissä niin paljoa, kun ei nyttenkään olla oltu

 

[Sinertävää]

Itsellä työkaveri tuli raskaaksi, itsellä tosiaan ei yhtään raskautta takana. Päätin rääkätä itseäni ja kysellä työkaverin oloista, ja hermostuksissani möläytin että ollaan hakeuduttu lapsettomuushoitoihin. Tämän jälkeen tämän työkaverin kanssa juttelu olikin helppoa ja kevyttä, vaikka hänen raskaus satuttikin hieman. Pystyin kuitenkin aidommin tuntemaan iloa hänen raskaudestaan, ja kyselinkin sen etenemisestä ja synnytyspeloista.

Mietin voisiko sinullakin auttaa raskauskateuden "tunnustaminen" tälle henkilölle? Jotenkin silleen "Minäkin haluaisin jo kolmannen, mutta ei voi kun on nämä kaksi pientä, kaipaan raskaana olemista ".

 

[Varjojen]

Itsellä työkaveri tuli raskaaksi, itsellä tosiaan ei yhtään raskautta takana. Päätin rääkätä itseäni ja kysellä työkaverin oloista, ja hermostuksissani möläytin että ollaan hakeuduttu lapsettomuushoitoihin. Tämän jälkeen tämän työkaverin kanssa juttelu olikin helppoa ja kevyttä, vaikka hänen raskaus satuttikin hieman. Pystyin kuitenkin aidommin tuntemaan iloa hänen raskaudestaan, ja kyselinkin sen etenemisestä ja synnytyspeloista.

Mietin voisiko sinullakin auttaa raskauskateuden "tunnustaminen" tälle henkilölle? Jotenkin silleen "Minäkin haluaisin jo kolmannen, mutta ei voi kun on nämä kaksi pientä, kaipaan raskaana olemista ".

Ei tosiaan olla oikeastaan tekemissä niin tuntuisi vähän hassulta sanoa näin.

 

[Syssymyssy]

Mä pystyn jokseenkin samaistumaan noihin fiiliksiin, joita mullakin oli ennen yrittämistä. Halu olisi ollut kova aloittaa yrittäminen jo aiemmin, mutta mies ja elämäntilanne ei ollut vielä ns. valmiita. Välillä mieli oli todella mustana. Yrityksen myötä nuo tunteet sitten haihtui. Toki meillä sikäli eri tilanne, ettei ole vielä lapsia.

 

[Varjojen]

Mä pystyn jokseenkin samaistumaan noihin fiiliksiin, joita mullakin oli ennen yrittämistä. Halu olisi ollut kova aloittaa yrittäminen jo aiemmin, mutta mies ja elämäntilanne ei ollut vielä ns. valmiita. Välillä mieli oli todella mustana. Yrityksen myötä nuo tunteet sitten haihtui. Toki meillä sikäli eri tilanne, ettei ole vielä lapsia.

Mulla kans pahimpana tällainen kateus ollut ennen lapsia kun oli ns. Sosiaalista lapsettomuutta

 

[iLa]

Itse ollut lapsettomuus hoidoissa reilu 2v tässä vaiheessa. Ottihan se koville kun pikkusisko ilmoitti raskaudesta. Erikseen hän mainitsi että mietti voiko mulle kertoa et osuuko ja kuin kovaa.
Enemmän mua olisi satuttanut jos sisko ei olisi sanonut mitään ja parhaassa tapauksessa kuullut sen ihan muualta..
Oli jotenkin jännä tunne. Osa musta oli kateellinen kun minäkin halusin ja koin epäreiluuden tunnetta. Toisaalta olin onnellinen et he saavat ihanan pienen elämäänsä ja musta tulee täti jostain syystä ajattelin ettei musta tuu ikinä tätiä

Nyt sit puolison sisarus on ilmoittanut et heille tulee perheenlisäystä. Ei ollu itselle nii paha kolaus mut puolisolla otti koville.
Sanoin vain että ymmärrän kun on semmoiset ristiriitaiset tunteet

 

[Varjojen]

Itse ollut lapsettomuus hoidoissa reilu 2v tässä vaiheessa. Ottihan se koville kun pikkusisko ilmoitti raskaudesta. Erikseen hän mainitsi että mietti voiko mulle kertoa et osuuko ja kuin kovaa.
Enemmän mua olisi satuttanut jos sisko ei olisi sanonut mitään ja parhaassa tapauksessa kuullut sen ihan muualta..
Oli jotenkin jännä tunne. Osa musta oli kateellinen kun minäkin halusin ja koin epäreiluuden tunnetta. Toisaalta olin onnellinen et he saavat ihanan pienen elämäänsä ja musta tulee täti jostain syystä ajattelin ettei musta tuu ikinä tätiä

Nyt sit puolison sisarus on ilmoittanut et heille tulee perheenlisäystä. Ei ollu itselle nii paha kolaus mut puolisolla otti koville.
Sanoin vain että ymmärrän kun on semmoiset ristiriitaiset tunteet

Tsemppiä sulle kovasti hoitoprosessiin