2 vuotiaan nukuttamishelvetti

[Pahabarbi]

Meillä on ongelma (kohta) 2 vuotiaan nukuttamisten kanssa. Lasta on yksinkertaisesti täysin mahdotonta saada enää nukkumaan mitenkään "nätisti". Ihan sama kuinka kauan on vieressä / samassa huoneessa, ja vaikka lapsi olisi jo nukahtanut, niin ei tarvitse kuin hengittää väärin, lapsi herää ja alkaa huutaa äitiä tai isää. Ainoa tapa saada lapsi nukkumaan on tällä hetkellä se, että hänet vaan jätetään sänkyyn, huutaa ja raivoaa jonkun aikaa, kunnes nukahtaa. Mutta ei tämäkään kauhean kivalta tavalta tunnu

Toinen ongelma on yöheräilyt, en edes muista koska viimeksi oltaisiin saatu nukkua koko yö heräämättä. Ja sitten kun lapsi herää yöllä, häntä ei saa enää mitenkään nukkumaan omaan sänkyynsä, vaan on pakko hakea meidän sänkyyn, jos mielii vielä itsekin nukkua.

Näitä yöheräilyhaasteita on ollut kausittain enemmän ja vähemmän, aikaisemmin lasta ei ole juurikaan tarvinnut nukuttaa, vaan on aina vaan jäänyt kiltisti nukkumaan. Neuvolan kautta saatiin joskus aika uniohjaukseen, mutta se oli aivan yhtä tyhjän kanssa, olisin voinut itsekin netistä katsoa ne ohjeet erilaisiin unikouluihin.

Tässä alkaa olla kaikilla hermot aika kireällä, ja alan olla tosi väsynyt, kun en ole varmaan kuukausiin nukkunut kokonaista yötä heräämättä.

 

[Kipuna]

Meillä on ongelma (kohta) 2 vuotiaan nukuttamisten kanssa. Lasta on yksinkertaisesti täysin mahdotonta saada enää nukkumaan mitenkään "nätisti". Ihan sama kuinka kauan on vieressä / samassa huoneessa, ja vaikka lapsi olisi jo nukahtanut, niin ei tarvitse kuin hengittää väärin, lapsi herää ja alkaa huutaa äitiä tai isää. Ainoa tapa saada lapsi nukkumaan on tällä hetkellä se, että hänet vaan jätetään sänkyyn, huutaa ja raivoaa jonkun aikaa, kunnes nukahtaa. Mutta ei tämäkään kauhean kivalta tavalta tunnu

Toinen ongelma on yöheräilyt, en edes muista koska viimeksi oltaisiin saatu nukkua koko yö heräämättä. Ja sitten kun lapsi herää yöllä, häntä ei saa enää mitenkään nukkumaan omaan sänkyynsä, vaan on pakko hakea meidän sänkyyn, jos mielii vielä itsekin nukkua.

Näitä yöheräilyhaasteita on ollut kausittain enemmän ja vähemmän, aikaisemmin lasta ei ole juurikaan tarvinnut nukuttaa, vaan on aina vaan jäänyt kiltisti nukkumaan. Neuvolan kautta saatiin joskus aika uniohjaukseen, mutta se oli aivan yhtä tyhjän kanssa, olisin voinut itsekin netistä katsoa ne ohjeet erilaisiin unikouluihin.

Tässä alkaa olla kaikilla hermot aika kireällä, ja alan olla tosi väsynyt, kun en ole varmaan kuukausiin nukkunut kokonaista yötä heräämättä.

Meidän pienin reilu 1v nukutetaan juuri noin, että jätetään yksin huutamaan sänkyynsä. Huutaan oman aikansa, joskus pidempään - joskus vähemmän aikaa. Meillä yhtä lapsista ei voinut aikanaan nukuttaa noin, koska saattoi huutamisen takia oksentaa sänkyynsä

Yöheräilyissä meillä on helpottanut hieman siinä kohtaa, kun ovat alkaneet ymmärtää "järkipuhetta" ja ilmaisemaan yöllisiä tarpeitaan noin +2,5v. Pienellä kun ei välttämättä ole sanoja, mikä on yöllä huonosti. Yläänsä joka yö joku lapsita herättää jostakin syystä

 

[Vargynja]

Jos en pahasti väärin muista, meidän molemmat lapset on olleet vaikeita nukuttaa tuossa iässä. Ehkä kyseessä on siis jokin vaihe. Ihan vaan mutuilen, mutta voisi ehkä liittyä eroahdistukseen. Vaiheet on raskaita, mutta ainakin ne menee lopulta ohi. Voimia vaiheen läpi käymiseen!

Ainakin esikoisen kohdalla jonkin verran annettiin itkeä, kunnes nukahtaa. Oltiin kyllä kuulolla ja mentiin sitten rauhoittamaan, jos itku yltyi. Mutta en suoranaisesti pidä siitä tavasta. (En sano, ettei niin pidä tehdä, mutta en itse tekisi samoin uudestaan.) Kuopusta on ainakin kanniskeltu uneen. Sänkyyn laskiessa on jääty hetkeksi silittämään tai pitämään kättä selällä. (Tehtiin siitä lapselle uniassosiaatio. Niitä kannattaa olla.) Se joskus auttoi, joskus heräsi siltikin. Jos lapsi oli sängyssä hereillä, mutta tyytyväinen jäätiin samaan huoneeseen. Tällöin ei huomioitu ellei itkenyt tai noussut ylös sängystä. Se voi olla hermoja raastavaa, jos/kun sillä tavalla nulahtaminen kestää. Jos haluaa toimia näin kannattaa vaikka selata puhelinta tai kuunnella äänikirjaa/podcastia kuulokkeista niin aika kuluu paremmin.

 

[amandatt]

Meillä alkoi pahat unihaasteet noin 1v11kk iässä. Ennen itsenäisesti omaan huoneeseen pinnasänkyyn nukahtanut lapsi alkoi vaatia sen, että huoneessa on toinen vanhempi niin kauan, että nukahtaa. Ja nukutuksessa alkoi mennä 1-2h. Yöheräämisiä alkoi yhtäkkiä tulla pahimmillaan parin tunnin välein (alkoi vaan yhtäkkiä kiljua/huutaa) ja huoneessa piti taas olla niin kauan, että nukahtaa uudestaan. Yhdessä vaiheessa mies alkoi nukkua lapsen huoneen lattialla, jotta sai edes vähän nukuttua. Meillä pahin vaihe kesti noin puoli vuotta eli viime keväänä alkoi helpottaa ja yöheräämiset on nyt oikeastaan kokonaan poissa. Yhä kyllä vaatii illalla sen, että huoneessa ollaan niin kauan, että nukahtaa.
Otettiin myös keväällä riski ja siirrettiin pinnasängystä juniorisänkyyn, kun ajateltiin että ei voi yöunet enää tästä huonontuakaan. Ei onneksi vaikuttanut mitenkään, jonkun ajan päästä alkoi vaan unet parantua.

Ei ole oikein mitään neuvoja antaa, kun meillä meni tämäkin vaihe ohi vain ajan kanssa. Meillä saattoi kyllä vaikuttaa myös se, että pari kuukautta ennen näiden haasteiden alkua oli tullut pikkusisarus. Mutta joku haastava vaihe oli joka tapauksessa.

Tsemppiä!

 

[Pilkki24]

Meillä nukkuu pääsääntöisesti hyvin, mutta on ollut myös tuollaisia vaiheita.

Yhdessä välissä pidettiin patjaa lapsen sängyn vieressä, kun oli noita yöllisiä heräämisiä, kun näki painajaisia. Ilmeisesti alkoi mielikuvitus kehittymään, mutta ei vielä ihan ymmärtänyt unen ja valveen eroa ja sitten ei nukkunut ellei joku ollut vieressä. Ja yövalot oli tärkeää olla päällä. Edelleen tietyt jutut pitää olla tolallaan, että saa nukuttua.

Jos on itkenyt nukkumaan mennessä niin ollaan tilanteesta riippuen annettu itkeä tai menty rauhoittelemaan. Oli yksi vaihe, kun väänsi sellaista tekoitkua useamman illan, mutta meni onneksi ohi. Reagoitiin vain, jos meni oikeaksi itkuksi. Yritti siis vain temppuilla, kun oli vaihe ettei olisi halunnut nukkua.

Aamulla on saanut tulla välillä viereen, mutta nukahtaa on pitänyt omaan sänkyyn ellei ole ollut kipeä.

Meillä säilyy myös unirauha parhaiten, kun kaikki nukkuvat omissa huoneissaan. Kun nukuttiin vielä samassa niin kaikki heräiltiin toistemme ääniin. Se helpotti, kun saatiin omat huoneet kaikille.

Ja tosiaan kokeiltiin noissa temppuiluvaiheissa jonkinlaista unikoulua mikä vähän auttoi (siirryttiin joka ilta kauemmas nukuttamaan). Mutta luulen, että osaltaan vain oli vaihe mikä meni ohi.

Ja siis meillä on tarkat nukkumaanmenorutiinit ollut koko ajan. Toki ovat muuttuneet lapsen kasvaessa, mutta ne helpottavat nukuttamista, kun lapsi assosioi ne siihen unillemenoon.

Nyt 2,5v nukkuu pääsääntöisesti omassa sängyssään melkein kellon ympäri.

Toivottavasti sielläkin pian helpottaa!

 

[Pikkupikkupikkunen]

Meillä kans samanikäisellä on nyt jotain nukahtamis haasteita. Ennen aika tarkkaan klo 20 aikoihin nukahtanut lapsi säätää vielä puoli kymmenen aikaankin. Meillä on aina nukutettu niin, että toinen vanhempi on huoneessa. Joskus silitetään, joskus pidetään kättä päällä yms. jos lapsi haluaa. Nyt huutaa vaan kaikkeen ei ja tönii käden pois. Niin nyt sit vaan pötkötellään viereisellä sängyllä ja odotellaan mitä tapahtuu, jos nousee pystyy tms. Niin puututaan. Aina se lopulta nukahtaa vaikka välillä on kyllä ollu illat pitkiä. Toivottavasti menisi ohi tämä vaihe nopeasti.

Ja siis tuohon heräilyyn, niin kyllä meidän neljä vuotiaskin herää ainakin kerran yössä. Joskus vaan jatkaa unta omassa sängyssään, mutta useimmiten siirtyy sieltä meidän väliin jatkamaan unta. Ei kyllä aktiivisesti oo tehty mitään estääkseen tätä. Kaikki jatkaa unta helpoiten kun lapset vaan siirtyy viereen.

 

[Selah]

Meillä 1,5v:llä alkoi eroahdistus kuukausi sitten. Nukkumaan oli mennyt aina kirjanluvun jälkeen sänkyyn nostettuna, sanoin hyvä yötä ja lähdin. Nyt sitten laskettua alkoi aina tarrautumaan heti minua käteen ja pomppasi pystyyn kiljumaan. Lisäksi on alkanut ravaamaan ympäri huonetta ennen nukkumaanmenoa, enkä saa sitä loppumaan ilman huutoa. Kauan mietin että mitä ihmettä tehdä kun oli kaikki mennyt aiemmin niin helposti, mies ei myöskään voi laittaa häntä nukkumaan kun alkaa hysteerisesti huutamaan äitiä, joten nuo kauhuillat oli täysin mun vastuulla. Nyt taas alkoi mennä hyvin ja en ole ihan varma edes mitä teen erilailla, mutta voin tässä kirjoittaessa prosessoida, jos saisi jotain vinkkejä

Yleensä ei tykkää kosketuksesta, nyt ei edes pysy yhtään sylissä että saisin kirjan luettua. Ensimmäinen ahaa-elämys tuli kuitenkin kun hänen pompattua kiljumaan annoin hänen hetken roikkua kädessäni pinnasängyn laitaa vasten, käännyin "pois päin" ilman katse- tai puhekontaktia ja ehkä 5-10min päästä vaan yhtäkkiä lopetti itkun, alkoi hieroa unipupulla silmiään, päästi kädestä irti ja meni rauhassa makaamaan. Menin läheiselle tuolille istumaan selkä häneen päin ja olin kännykällä(taisi ensin itkeä ja palasin hetkeksi ja annoin taas nojata käteen, kunnes päästi irti). Siinä istuessa sitten luin että ei saisi hiippailla pois huoneesta. Pari iltaa kun meni niin, että annoin nukahtaa minun ollessa huoneessa niin lähdinkin hyvin pian pois, itki joillain kerroilla perään. Yleensä itku loppuu itsestään alle minuutissa, jos ei niin palaan taas tuohon kontaktiin tai tuolille istumaan. Yritän välttää katsekontaktia ja sanon korkeintaan esim "nyt nukutaan, hyvä yötä".

Lisäksi huomaan että unipaine on muuttunut, joten kiinnitän päiväunien pituuteen ja loppumisajankohtaan enemmän huomiota. Meillä on myös tosi usein puuron yhteydessä raivareita, todella voimakkaita raivareita. Puuron annan jäädä syömättä usein, ja raivarin yli pitää päästä ennenkun lähdetään nukkumispuuhiin. Kirjaa lukiessa en enää pakota olemaan sylissä, vaan kutsun mieluummin viereen ja jos hän lähtee seilaamaan ympäri huonetta niin annan seilata, mutta luen tarinan loppuun rauhoittaakseni ja pitämään rutiinia yllä. Otan sen jälkeen seisoen syliin ja keinutaan vähän ja rukoilen rauhallisesti ennen sänkyyn laskemista. Eli ennen istuin hän sylissään, mutta nyt seisoen yritän rauhoittaa hänet paljon lyhyemmällä rutiinilla, ihan vaan että en suoraan juoksemasta pakota sänkyyn. Kyseessä 12kg, vahva poika, jolle meinaan jo hävitä fyysisyydessä

 

[AnnMarii]

Meilläkin 2,5-vuotiaan nimenomaan iltanukutus haastaa. Nukkunut siis jo pitkään omassa huoneessa ja pitkään nukutukset meni todella helposti ja nukahti itsenäisesti. Ja meillä siirryttiin siis omaan huoneeseen kun huomattiin että lapsi havahtui aina kun mentiin itse nukkumaan. Oli silloin vähän yli 1-vuotias. Nukkui sillon jo yöt omassa sängyssä.

Sitten jotain muuttui ja nyt nukutuksissa menee helposti parikin tuntia eikä huoneesta saa poistua. En enää edes muista koska alkoi. Yöt nukkuu pääsääntöisesti ihan ok hyvin.
Mies siis hoitaa tämän vanhemman lapsen iltanukutuksen ja yöt kun itse hoidan vauvan. Eli kovin tarkasti en tiedä yksityiskohtia, mutta lukevat ainakin satua jonkin aikaa niin että lapsi on omassa sängyssä. Mies taitaa maata lattialla. (Joskus on nukahtanut siihen.) Siirryttiin myös jokin aika sitten junnusänkyyn. Se ei vaikuttanut uniin tai nukutuksiin onneksi mitenkään. Ja vaatii myös jostain syystä nykyisin usein maidon. Meillä on taikamukissa eli ei loisku sänkyyn. Tätä ei ollut silloin aikaisemmin kun nukutukset sujui helposti. Sinänsä jännä kun tätä mietin, koska meillä ei ole ikinä ollut esim. pulloa sängyssä ja yösyötötkin jäivät tämän vanhemman kanssa melko nopeasti vauvavuonna pois.

Välillä ollaan palloteltu sitäkin että pitäisikö luopua päikkäreistä, mutta hän kyllä edelleen selvästi tarvitsee ne vaikka se ei yksittäisinä päivinä olekaan katastrofi jos ne jää pois. Päikkärinukutus on onneksi tosi helppo ja lähes itsenäinen.

Eli ei ole kyllä vinkkejä antaa. Lähinnä vertaistukea. Tuntuu että tässä on ehtinyt nähdä niin monta univaihetta ja jo kaksi ihan erilaista nukkujaakin että nostan vaan kädet pystyyn ja annan virran viedä kun uusi vaihe tulee.🌪

 

[Pinngu]

Meillä on myös tosi vaikeaa nyt samanikäisen kanssa. Lomalla hän nukahti ihan itse tosi hyvin, nyt päiväkotiin palattua itkee aina perään ja jos jää huoneeseen niin huutaa syliä. Kun sanotaan, että nyt mennään nukkumaan, huutaa vain että EI!! Pahinta on, että hän lyö, repii hiuksista ja potkii tai hyökkää pikkusiskon kimppuun ja nauraa vaan päälle. Ehkä täytyisi vaan antaa raivota sängyssä. Yöt nukkuu onneksi aika hyvin.

 

[Tuuttis]

Meillä juuri 2 vuotta täyttäneen lapsen nukutus onnistuu joskus vartissa, joskus väännetään puolitoista tuntia. Melkein aina ne kovat säännöt ovat jos a) päikkärit ovat olleet yli 1,5h, TAI b) lapsi on yliväsynyt (nukkunut alle 1h päikkärit ja niistä on yli 7h aikaa.

Siirryttiin juniorisänkyyn pari kuukautta sitten ja se auttoi myös. Lapselle ei tule öisin paniikkia kun tietää, että voi tulla äidin ja isin luokse itsenäisesti. Harvoin tulee. Tosin, olemme niitä huonoja vanhempia, jotka eivät ole vielä vieroittaneet lasta tutista tai tuttipullosta. Tosin molemmat ovat käytössä vain öisin, ei edes päiväunilla.

Iltarutiini meillä menee niin, että syödään illalla tuhti puuro, tai välillä ihan illallinen, riippuen muuten päivän syömisestä. Sen jälkeen pestään hampaat Pipsan tai Tuurin kanssa, jonka jälkeen vaihdetaan ylle yövaippa ja yöpuku. Sitten lapsi menee jo sänkyyn odottamaan tutin kanssa, että laitetaan tuttipullo valmiiksi. Ilta maito nautitaan sylissä, jolloin hyvinä päivinä riittää, että lapsen laittaa pullon jälkeen sänkyyn. Muina päivinä heijataan sylissä, kunnes lapsi itse osoittaa unisuuden merkkejä, jolloin siirrytään sänkyyn. Sängyssä ollessa sitten tarvittaessa paijataan hetki ja jäädään vierelle odottamaan nukahtamista. Uusimpana trendinä on ollut kuunnella yhdessä ikkunasta kuuluvia ääniä, joihin lapsi nukahtaa nopeasti. (Ja oppinut samalla "shh! Kuunnellaan!" komennon )

En kyllä tiedä mitä tehdään nyt kun tutista luopuminen on ajankohtaista

 

[Aaltokukka]

Meillä juuri 2 vuotta täyttäneen lapsen nukutus onnistuu joskus vartissa, joskus väännetään puolitoista tuntia. Melkein aina ne kovat säännöt ovat jos a) päikkärit ovat olleet yli 1,5h, TAI b) lapsi on yliväsynyt (nukkunut alle 1h päikkärit ja niistä on yli 7h aikaa.

Siirryttiin juniorisänkyyn pari kuukautta sitten ja se auttoi myös. Lapselle ei tule öisin paniikkia kun tietää, että voi tulla äidin ja isin luokse itsenäisesti. Harvoin tulee. Tosin, olemme niitä huonoja vanhempia, jotka eivät ole vielä vieroittaneet lasta tutista tai tuttipullosta. Tosin molemmat ovat käytössä vain öisin, ei edes päiväunilla.

Iltarutiini meillä menee niin, että syödään illalla tuhti puuro, tai välillä ihan illallinen, riippuen muuten päivän syömisestä. Sen jälkeen pestään hampaat Pipsan tai Tuurin kanssa, jonka jälkeen vaihdetaan ylle yövaippa ja yöpuku. Sitten lapsi menee jo sänkyyn odottamaan tutin kanssa, että laitetaan tuttipullo valmiiksi. Ilta maito nautitaan sylissä, jolloin hyvinä päivinä riittää, että lapsen laittaa pullon jälkeen sänkyyn. Muina päivinä heijataan sylissä, kunnes lapsi itse osoittaa unisuuden merkkejä, jolloin siirrytään sänkyyn. Sängyssä ollessa sitten tarvittaessa paijataan hetki ja jäädään vierelle odottamaan nukahtamista. Uusimpana trendinä on ollut kuunnella yhdessä ikkunasta kuuluvia ääniä, joihin lapsi nukahtaa nopeasti. (Ja oppinut samalla "shh! Kuunnellaan!" komennon )

En kyllä tiedä mitä tehdään nyt kun tutista luopuminen on ajankohtaista

Ootko ajatellut että milloin luovutte pullosta entäs tutista? Vai onko sinulla joku syy jatkaa niiden käyttöä vaikka kouluikään saakka....

 

[Aaltokukka]

Meilläkin 2,5-vuotiaan nimenomaan iltanukutus haastaa. Nukkunut siis jo pitkään omassa huoneessa ja pitkään nukutukset meni todella helposti ja nukahti itsenäisesti. Ja meillä siirryttiin siis omaan huoneeseen kun huomattiin että lapsi havahtui aina kun mentiin itse nukkumaan. Oli silloin vähän yli 1-vuotias. Nukkui sillon jo yöt omassa sängyssä.

Sitten jotain muuttui ja nyt nukutuksissa menee helposti parikin tuntia eikä huoneesta saa poistua. En enää edes muista koska alkoi. Yöt nukkuu pääsääntöisesti ihan ok hyvin.
Mies siis hoitaa tämän vanhemman lapsen iltanukutuksen ja yöt kun itse hoidan vauvan. Eli kovin tarkasti en tiedä yksityiskohtia, mutta lukevat ainakin satua jonkin aikaa niin että lapsi on omassa sängyssä. Mies taitaa maata lattialla. (Joskus on nukahtanut siihen.) Siirryttiin myös jokin aika sitten junnusänkyyn. Se ei vaikuttanut uniin tai nukutuksiin onneksi mitenkään. Ja vaatii myös jostain syystä nykyisin usein maidon. Meillä on taikamukissa eli ei loisku sänkyyn. Tätä ei ollut silloin aikaisemmin kun nukutukset sujui helposti. Sinänsä jännä kun tätä mietin, koska meillä ei ole ikinä ollut esim. pulloa sängyssä ja yösyötötkin jäivät tämän vanhemman kanssa melko nopeasti vauvavuonna pois.

Välillä ollaan palloteltu sitäkin että pitäisikö luopua päikkäreistä, mutta hän kyllä edelleen selvästi tarvitsee ne vaikka se ei yksittäisinä päivinä olekaan katastrofi jos ne jää pois. Päikkärinukutus on onneksi tosi helppo ja lähes itsenäinen.

Eli ei ole kyllä vinkkejä antaa. Lähinnä vertaistukea. Tuntuu että tässä on ehtinyt nähdä niin monta univaihetta ja jo kaksi ihan erilaista nukkujaakin että nostan vaan kädet pystyyn ja annan virran viedä kun uusi vaihe tulee.🌪

Mä luulen että aivojen luontainen kehitys on syy useamman n 2.5v taaperon yöunille nukahtamiseen liittyviin vaikeuksiin. Kun mielikuvitus alkaa nyt keksimäön kaikenlaista ja päivienkin tekemisissä riittää muisteltavaa niin unelle ei vain maltettaisi antaa tilaa.
Meillä yöunet tulevat helpoiten kun ennen iltapalaa on keskusteltu hänen päivästään ja sen eri tapahtumista.
Tärkeintä ilmeisimmin on että aivot pääsevät nollaamaan päivän tapahtumat ennen sänkyä ...

 

[Pahabarbi]

Yritettiin tota sängyn muuttamista siten, että otettiin pinnasängystä laita pois, mutta se ei oikein toimi kun lapsi ei pysy siellä. Ei suostu suunnilleen ollenkaan menemään ja rauhoittumaan omaan sänkyynsä.

Mua ei sinällään haittaisi nukuttaisiin kaikki meidän sängyssä, mutta mies taas kokee sitten ei saa kunnolla nukuttua, eikä mahdu kun lapsi tuuppii

 

[Pilkki24]

Yritettiin tota sängyn muuttamista siten, että otettiin pinnasängystä laita pois, mutta se ei oikein toimi kun lapsi ei pysy siellä. Ei suostu suunnilleen ollenkaan menemään ja rauhoittumaan omaan sänkyynsä.

Mua ei sinällään haittaisi nukuttaisiin kaikki meidän sängyssä, mutta mies taas kokee sitten ei saa kunnolla nukuttua, eikä mahdu kun lapsi tuuppii

Mites taaperosänkyyn vaihtaminen?

 

[Pahabarbi]

Mites taaperosänkyyn vaihtaminen?

En usko että siellä pysyy yhtään sen paremmin lapsen huoneessa on toistaiseksi meidän vierassänky, ja sinne suostuu välillä jäämään nukkumaan. Mutta sekään ei auta sit niinä kertoina, kun se nukkumaan jääminen nätisti ei lähtökohtaisesti onnistu, koska lapsi herää ja alkaa huutaa heti kun huoneesta yrittää lähteä pois

 

[Pilkki24]

En usko että siellä pysyy yhtään sen paremmin lapsen huoneessa on toistaiseksi meidän vierassänky, ja sinne suostuu välillä jäämään nukkumaan. Mutta sekään ei auta sit niinä kertoina, kun se nukkumaan jääminen nätisti ei lähtökohtaisesti onnistu, koska lapsi herää ja alkaa huutaa heti kun huoneesta yrittää lähteä pois

Mie ymmärsin vähän väärin. Ajattelin ettei pysy tyyliin, että ilman laitaa tippuu sieltä tai jotain.

 

[Pahabarbi]

Mie ymmärsin vähän väärin. Ajattelin ettei pysy tyyliin, että ilman laitaa tippuu sieltä tai jotain.

Ei kun ei vaan tosiaan jää sinne, tai ylipäätään suostu menemään

 

[Pilkki24]

Ei kun ei vaan tosiaan jää sinne, tai ylipäätään suostu menemään

Me oltiin vaan tosi tiukkoina, että nukkumaan mennään omaan sänkyyn. Aamuisin on saanut kömpiä viereen, mutta omaan sänkyyn pitää nukahtaa ellei sitten ole kipeänä. Kun ei lipsunut niin oppi kyllä nopeasti, että kiukuttelu on turhaa.

 

[Kyfi7]

Yritettiin tota sängyn muuttamista siten, että otettiin pinnasängystä laita pois, mutta se ei oikein toimi kun lapsi ei pysy siellä. Ei suostu suunnilleen ollenkaan menemään ja rauhoittumaan omaan sänkyynsä.

Mua ei sinällään haittaisi nukuttaisiin kaikki meidän sängyssä, mutta mies taas kokee sitten ei saa kunnolla nukuttua, eikä mahdu kun lapsi tuuppii

Meillä ratkaisu oli isompi sänky. T: tää nukkuu vieressä varmaan niin kauan kunnes muuttaa pois

 

[Aaltokukka]

Yritettiin tota sängyn muuttamista siten, että otettiin pinnasängystä laita pois, mutta se ei oikein toimi kun lapsi ei pysy siellä. Ei suostu suunnilleen ollenkaan menemään ja rauhoittumaan omaan sänkyynsä.

Mua ei sinällään haittaisi nukuttaisiin kaikki meidän sängyssä, mutta mies taas kokee sitten ei saa kunnolla nukuttua, eikä mahdu kun lapsi tuuppii

Entäs jos tuotte hänelle oman sängyn myös teidän makkariin? Silloin hän ei tuuppisi miestä ... Vaikka se pinnasänky aikuisten huoneeseen ja,junnusönky hänen huoneeseensa...
Omanapaisesti tähän seinään maalaten kerronkin, että :
Meillä nukutaan kotona kaikki omissa sängyissä, mutta samassa huoneessa asunnon koosta johtuen.
Vauvan sänky ilman reunaa on sivuvaununa mun pään vieressä ja taaperon pinnasänky mun lantion korkeudella vauvan sängyn jatkeena ollen myös sivuvaununa.
Taaperon sängyssä reuna on ylhäällä estämässä vauvan sinne pääsyä, mutta taapero pääsee itsenäisesti sinne ja myös sieltä pois.
Välillä taapero vaatii tukea nukahtamiseen ja välillä haluaa alkaa nukkumaan yksin. (Jolloin nukumme ekayösyöttöön vauvan kanssa olkkarissa).
Maalla taaperolla on oma junnusänky eri huoneessa, toistaiseksi harvoin nukahtaa sinne yksin paitsi jos jään huoneen vieressä olevaan keittiöön leipomaan ja ovi pidetään auki. Siellä on sopimus "saunan jälkeen nukkumaan omaan sänkyyn" , joka on pitänyt...
Sairaana ollessa saa taapero, kuten sai jo vauvanakin, nukahtaa/ nukkua missä vaan mutta valitsee kotona oman pinnasängyn ja siihen pitkin yötä silittelyä.