Pelko keskenmenosta

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mimosa_
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Viime yönä oli samanlaista kipua kuin edellisessä raskaudessa oli kaksi päivää ennen kuin keskenmeno-vuoto alkoi ja nyt mennään ihan samoissa päivissä.

Muuten on melko oireetonta ollut kokoajan ja raskaustestien viivat tummuivat hitaasti, en edes halunnut laittaa niistä kuvia tänne. Nyt en ole tosin viikkoon tehnyt kun ne loppuivat enkä ostanut lisää, kun oli reissu ja muutenkin niistä tuli vain paha mieli. Viimeisen tein siis ehkä 5+0 eikä viivat olleet tasavahvat.

Onneksi maanantaina on varhaisultra, olen tosi huolissani. Voi tosin olla, että jo ennen sitä alkaa vuoto. Viimeksi se alkoi 6+3 ja nyt on 6+1. 😔
Minulla ei myöskään tummuneet testit. Viimeisen tein 6+0 eikä olleet viivat tasavahvat. Toivottavasti se ei meidän kummankaan kohdalla tarkoita mitään. ❤️
 
Ensi perjantaille aika ultraan. Sanoivat, että haluavat odottaa viikon edellisestä kontaktista, joka yleensä olisi siis ultra, ja kun sanoin että ei ole mitään ultraa tehty niin silti ei väliä, odotetaan kuitenkin viikko.

Eli ensi viikon perjantaina sitten selviää, kurjaa odotella taas ylimääräinen viikko.

Ehdin jo varata epätoivoissani yksityisen gynen keskiviikolle, mutta harkitsen menenkö sinne lainkaan vai odotanko vain tuota julkista. Toisaalta siellä yksityisellä voisi suoraan puhua sitten siitäkin että miten jatkossa, onko jotain mitä voisi tehdä, jotain lääkitystä alkuraskauden tueksi tjsp.
 
Nyt kun on päässyt töistä nieleskelemästä itkua, niin oikein harmittaa miten tuo käynti tulee nyt vasta viikon päähän. Aivan kohtuuttoman pitkiä aikoja pitää odotella, erityisesti jos on taas kkm ja pitää tyhjennykseen varata aika ja sinnekin salettiin taas joku 2 viikon jono. Ei päästä koskaan yrittämään uudelleen 😭😭
 
Minulla ei myöskään tummuneet testit. Viimeisen tein 6+0 eikä olleet viivat tasavahvat. Toivottavasti se ei meidän kummankaan kohdalla tarkoita mitään. ❤️
Tällä myös yksi joka lopetti testailun ennen kuin epäherkkiin testeihin tuli tasavahvat viivat. (Herkkään kyllä, ainakin melkein, mutta sitten ne on kalliimpia ja epäherkät otti ja loppui ennen kuin viivat ehti vahvistua tasavahvoiksi asti viikolla 5+ jotain).

Toivotaan hyviä uutisia maanantaille @Mangojugurtti!
 
Noniin, meillä tämä raskaus päätyi nyt keskenmeenoon, HCG tipahti keskiviikon ja tämänpäiväisen mittauksen välillä jo 74 -> 24, ja oli lähtökohtaisesti jo alhainen viikkoihin nähden.

Se mistä olen hieman hämmentynyt, on vuodon vähäinen määrä. Mulla on toisinaan hyvin runsaat kuukautiset ja tämä keskenmenovuoto ei ole kyllä ollut mitenkään runsaampaa kuin normaalivuotokaan. Ainoastaan yksi reilumman vuodon päivä, joka sekään ei ollut ihan mahdoton. Voihan se toki olla, että tämä vain jatkuu sitten pitkää tämmöisenä vähäisenä. Maanantaina soitan vielä neuvolaan peruakseni varatut ajat ja kysyäkseni, kontrollidaanko tilannetta mitenkään heidän päästään jos tulehduksen oireita tms ei ilmene.

Olo on yllättävänkin neutraali, pettymystä on mutta ei juuri surua kuitenkaan. Ehkä kun mitään oireitakaan ei vielä ollut niin asia ei vielä tuntunut kovin konkreettiselta. Meillä myös raskaus alkoi vähän yllättäen, ilman varsinaista yrittämistä. Toivotaan, että seuraavasta raskautumisesta saataisiin vauva syliin asti 🧡

Valtavasti myötätuulta teille muille odotukseen, toivotaan että oireenne osoittautuvat vaarattomiksi ja raskaudet jatkuvat töysiaikaisiksi. Toivon myös, että jokainen kohdattaisiin terveydenhuolloin puolesta empaattisesti ja huolet otettaisiin huomioon.
 
Noniin, meillä tämä raskaus päätyi nyt keskenmeenoon, HCG tipahti keskiviikon ja tämänpäiväisen mittauksen välillä jo 74 -> 24, ja oli lähtökohtaisesti jo alhainen viikkoihin nähden.

Se mistä olen hieman hämmentynyt, on vuodon vähäinen määrä. Mulla on toisinaan hyvin runsaat kuukautiset ja tämä keskenmenovuoto ei ole kyllä ollut mitenkään runsaampaa kuin normaalivuotokaan. Ainoastaan yksi reilumman vuodon päivä, joka sekään ei ollut ihan mahdoton. Voihan se toki olla, että tämä vain jatkuu sitten pitkää tämmöisenä vähäisenä. Maanantaina soitan vielä neuvolaan peruakseni varatut ajat ja kysyäkseni, kontrollidaanko tilannetta mitenkään heidän päästään jos tulehduksen oireita tms ei ilmene.

Olo on yllättävänkin neutraali, pettymystä on mutta ei juuri surua kuitenkaan. Ehkä kun mitään oireitakaan ei vielä ollut niin asia ei vielä tuntunut kovin konkreettiselta. Meillä myös raskaus alkoi vähän yllättäen, ilman varsinaista yrittämistä. Toivotaan, että seuraavasta raskautumisesta saataisiin vauva syliin asti 🧡

Valtavasti myötätuulta teille muille odotukseen, toivotaan että oireenne osoittautuvat vaarattomiksi ja raskaudet jatkuvat töysiaikaisiksi. Toivon myös, että jokainen kohdattaisiin terveydenhuolloin puolesta empaattisesti ja huolet otettaisiin huomioon.
Paljon lempeitä ajatuksia ja voimia sinne❤️
 
Mulla on myös iso pelko keskenmenosta aiempien kokemusten takia. Ajattelin nyt että tuo ainoa testi riittää. Siinä kuitenki on niin vahvat viivat. Sen takia halusin myös tehdä testin varmoilla päivillä, ettei tarvis arpoo onko plussa vai ei tai kytätä testin vahvistumista 😊
 
Koko ajan on pieni pelko siitä, että koska se vuoto alkaa. Tällä kertaa testiin piirtyi vahvat viivat ja rintoja aristaa vähän. Väsymys, kolmelta yöllä iskevä pissahätä ja silloin tällöin himpun kuvottava olo voisivat kaikki mennä helteen piikkiin.

Aiemmassa raskaudessa tein raskaustestin tiputteluvuodon vuoksi, ja silloin jo lähtökohtaisesti tiesin että tulee keskenmeno enkä luottanut raskauteen missään vaiheessa. Silloinkin muut oireet olivat hyvin vähäisiä. Väsytti, oli lievää huonoa oloa, tartti käydä keskellä yötä pissalla ja teki mieli syödä rapeaa ja kylmää (käytännössä sipsiä, haösnkorppuja, mehujäätä ja puoljäisiä omar munkkeja).

Nyt on herännyt ihan pieni toive siitä että kaikki voisi mennä tällä kertaa hyvin. Vaan silti mielessä kuiskuttelee ilkeä ääni, että miksi tää nyt muka onnistuisi kunnei ole tähänkään mennessä tuottanut toivottua lopputulosta.
 
Koko ajan on pieni pelko siitä, että koska se vuoto alkaa. Tällä kertaa testiin piirtyi vahvat viivat ja rintoja aristaa vähän. Väsymys, kolmelta yöllä iskevä pissahätä ja silloin tällöin himpun kuvottava olo voisivat kaikki mennä helteen piikkiin.

Aiemmassa raskaudessa tein raskaustestin tiputteluvuodon vuoksi, ja silloin jo lähtökohtaisesti tiesin että tulee keskenmeno enkä luottanut raskauteen missään vaiheessa. Silloinkin muut oireet olivat hyvin vähäisiä. Väsytti, oli lievää huonoa oloa, tartti käydä keskellä yötä pissalla ja teki mieli syödä rapeaa ja kylmää (käytännössä sipsiä, haösnkorppuja, mehujäätä ja puoljäisiä omar munkkeja).

Nyt on herännyt ihan pieni toive siitä että kaikki voisi mennä tällä kertaa hyvin. Vaan silti mielessä kuiskuttelee ilkeä ääni, että miksi tää nyt muka onnistuisi kunnei ole tähänkään mennessä tuottanut toivottua lopputulosta.
Mulla on niin samat ajatukset että miksi muka nyt onnistuisi kun ei ole aiemminkaan onnistunut...
Mut oon siitä jo niin onnellinen että pystyn raskautumaan 😍
Ja reilun vuoden aikana kolme kertaa vielä vaikka mun ei pitänyt tulla ikinä raskaaksi vaikean endon takia... Että ihan hyvästi tässä iässä, 40v kolkuttelee nurkan takana!
Niin paljon tsemppiä sulle sinne 🥰❤️
 
Koko ajan on pieni pelko siitä, että koska se vuoto alkaa. Tällä kertaa testiin piirtyi vahvat viivat ja rintoja aristaa vähän. Väsymys, kolmelta yöllä iskevä pissahätä ja silloin tällöin himpun kuvottava olo voisivat kaikki mennä helteen piikkiin.

Aiemmassa raskaudessa tein raskaustestin tiputteluvuodon vuoksi, ja silloin jo lähtökohtaisesti tiesin että tulee keskenmeno enkä luottanut raskauteen missään vaiheessa. Silloinkin muut oireet olivat hyvin vähäisiä. Väsytti, oli lievää huonoa oloa, tartti käydä keskellä yötä pissalla ja teki mieli syödä rapeaa ja kylmää (käytännössä sipsiä, haösnkorppuja, mehujäätä ja puoljäisiä omar munkkeja).

Nyt on herännyt ihan pieni toive siitä että kaikki voisi mennä tällä kertaa hyvin. Vaan silti mielessä kuiskuttelee ilkeä ääni, että miksi tää nyt muka onnistuisi kunnei ole tähänkään mennessä tuottanut toivottua lopputulosta.
Mulla on niin samat ajatukset että miksi muka nyt onnistuisi kun ei ole aiemminkaan onnistunut...
Mut oon siitä jo niin onnellinen että pystyn raskautumaan 😍
Ja reilun vuoden aikana kolme kertaa vielä vaikka mun ei pitänyt tulla ikinä raskaaksi vaikean endon takia... Että ihan hyvästi tässä iässä, 40v kolkuttelee nurkan takana!
Niin paljon tsemppiä sulle sinne 🥰❤️

Tääläkin edelleen samat ajatukset, vaikka ultrassa viime viikolla syke näkyikin. Vaan eipä olisi eka kerta kun seuraavassa ultrassa ei enää mitään olisikaan. Oon pyrkiny olla ajattelemasta koko raskautta ja sitä varmaan vähän omaa mieltä yrittää suojatakin, kun ei haaveile tulevasta ja odotan nyt vaan sitä, milloin menee kesken.
Takana 3km reilussa vuodessa ja ikää jo 37, joten kyllä ihme olisi, jos tämän syliin asti saisi. Vaikka lääkäri sanoi että onhan mulla kuitenkin 2 onnistunuttakin raskautta takana, joten hyvin voisi tämäkin nyt onnistua. Niistä raskauksista on tosiaan yli 10 vuotta aikaa, joten eipä kyllä minusta kerro tämän hetkisestä tilanteesta mitään.
Mutta ei auta kun vaan ihmetellä päivä kerrallaan mitenkä käy.

Toivon todella, että me kaikki murehditaan ihan turhia❤️
 
Tääläkin edelleen samat ajatukset, vaikka ultrassa viime viikolla syke näkyikin. Vaan eipä olisi eka kerta kun seuraavassa ultrassa ei enää mitään olisikaan. Oon pyrkiny olla ajattelemasta koko raskautta ja sitä varmaan vähän omaa mieltä yrittää suojatakin, kun ei haaveile tulevasta ja odotan nyt vaan sitä, milloin menee kesken.
Takana 3km reilussa vuodessa ja ikää jo 37, joten kyllä ihme olisi, jos tämän syliin asti saisi. Vaikka lääkäri sanoi että onhan mulla kuitenkin 2 onnistunuttakin raskautta takana, joten hyvin voisi tämäkin nyt onnistua. Niistä raskauksista on tosiaan yli 10 vuotta aikaa, joten eipä kyllä minusta kerro tämän hetkisestä tilanteesta mitään.
Mutta ei auta kun vaan ihmetellä päivä kerrallaan mitenkä käy.

Toivon todella, että me kaikki murehditaan ihan turhia❤️
Ymmärrän niin hyvin sen, että koko ajan odottaa keskenmenoa. Itsellä takana kaksi kkm ennen tätä raskautta. Mulla joka päivä ja joka ultrassa odotan huonoja uutisia. Hyvien uutisten jälkeen ajattelen et jotain vikaa/outoa tässä raskaudessa on ja jään näitä ikäviä juttuja vaan odottamaan.
Ja tuo, että suojaa mieltä, on niin ymmärrettävää. ❤️

Mua on auttanut et oon hypännyt ultrassa ja ostin nyt myös dopplerin. Joka kerta mun pelosta lähtee pieni siivu jonnekin, mutta samalla just pelkään sitä milloin mun onni särkyy. Tänään ultrassa kätilö muistutti et nyt on aika nauttia raskaudesta. Helpommin sanottu kuin tehty. Mut yritetään. ❤️

Edit. Tää tuli vahingossa väärään ryhmään (helmikuisissa samanlainen), mutta jätän tän silti tänne. Kovasti voimia kaikille teille ja rauhallista odotusta!
 
Tääläkin edelleen samat ajatukset, vaikka ultrassa viime viikolla syke näkyikin. Vaan eipä olisi eka kerta kun seuraavassa ultrassa ei enää mitään olisikaan. Oon pyrkiny olla ajattelemasta koko raskautta ja sitä varmaan vähän omaa mieltä yrittää suojatakin, kun ei haaveile tulevasta ja odotan nyt vaan sitä, milloin menee kesken.
Takana 3km reilussa vuodessa ja ikää jo 37, joten kyllä ihme olisi, jos tämän syliin asti saisi. Vaikka lääkäri sanoi että onhan mulla kuitenkin 2 onnistunuttakin raskautta takana, joten hyvin voisi tämäkin nyt onnistua. Niistä raskauksista on tosiaan yli 10 vuotta aikaa, joten eipä kyllä minusta kerro tämän hetkisestä tilanteesta mitään.
Mutta ei auta kun vaan ihmetellä päivä kerrallaan mitenkä käy.

Toivon todella, että me kaikki murehditaan ihan turhia❤️

Mulla ultra huomenna ja oletusarvoni on, että todetaan kkm. Sit jos ihme tapahtuu ja kaikki kunnossa. Niin odotan verituloksia ja nt-ultraa, että löytyykö sieltä vikaa tai rakenneultrassa. Meillä tammikuun kkm taustalla oli kromosomi poikkeuma, niin kyllä se kummittelee mielessä.. vaikka kaksi vuotta sitten olenkin terveen lapsen saanut.. mutta ikääkin alkaa olemaan (suht pian 35)
 
Mulla on tosiaan ensimmäinen raskaus ikinä vuosien lapsettomuuden jälkeen, ja tämä menettämisen pelko tuntuu välillä ihan kestämättömältä. Alkuun kun sain niin hailakoita ja hädin tuskin nähtäviä viivoja, niin odotin vain kemiallista ja vuodon alkamista. Nyt kun on arviolta 5+4 ja se toivo ja ajatus raskaudesta on tässä vajaassa parissa viikossa ehtinyt jo kasvaa, niin tuntuu, että lasken vaan päiviä, että päästään eteenpäin ja voin jokaisen päivän päätteeksi huokaista. Pitkä viikko edessä varhaisultraan.

Mulla on tunne, että pitäisi olla kiitollinen siitä, että raskautuminen oli alunperinkään mahdollista - ja kyllä mä olenkin. Mutta tämä tuntuu jotenkin nyt niin ainutlaatuiselta ja ihmeelliseltä, että ihan hirvittää tapahtuisiko näin enää. 😞 Vaikka kaiken järjen mukaan nyt on todistettu, että voin tulla raskaaksi.

Lisäksi mä kidutan itseäni lukemalla kaiken maailman keskusteluja ja tilastoja keskenmenoista, ja ne ei lohduta yhtään, vaan päinvastoin. Enkä jostain syystä osaa lopettaa. 🫡
 
Mulla on tosiaan ensimmäinen raskaus ikinä vuosien lapsettomuuden jälkeen, ja tämä menettämisen pelko tuntuu välillä ihan kestämättömältä. Alkuun kun sain niin hailakoita ja hädin tuskin nähtäviä viivoja, niin odotin vain kemiallista ja vuodon alkamista. Nyt kun on arviolta 5+4 ja se toivo ja ajatus raskaudesta on tässä vajaassa parissa viikossa ehtinyt jo kasvaa, niin tuntuu, että lasken vaan päiviä, että päästään eteenpäin ja voin jokaisen päivän päätteeksi huokaista. Pitkä viikko edessä varhaisultraan.

Mulla on tunne, että pitäisi olla kiitollinen siitä, että raskautuminen oli alunperinkään mahdollista - ja kyllä mä olenkin. Mutta tämä tuntuu jotenkin nyt niin ainutlaatuiselta ja ihmeelliseltä, että ihan hirvittää tapahtuisiko näin enää. 😞 Vaikka kaiken järjen mukaan nyt on todistettu, että voin tulla raskaaksi.

Lisäksi mä kidutan itseäni lukemalla kaiken maailman keskusteluja ja tilastoja keskenmenoista, ja ne ei lohduta yhtään, vaan päinvastoin. Enkä jostain syystä osaa lopettaa. 🫡
Voin hieman samaistua tähän. Vaikka minulla kaksi lasta aiemmasta suhteestani on, niin tätä yhteistä odoteltiin tärppääväksi reippaasti yli vuosi. Pelkään tai ajattelen ehkä jotenkin niin, että koska oli niin hankalaa tulla raskaaksi, onko se edes mahdollista oikeasti vai onko tämä tuulimuna tai jotenkin "viallinen" raskaus. Välillä toivo herää ja välillä se pyyhkiytyy pois ja yritän olla "realistinen". Mies on samalla aaltopituudella ja miettii kovasti onko siellä ketään. 7.8. on varhaisultra ja menkoista laskettuna 8+2 olis silloin. Tiedän ovulaation olleen aika myöhään joten voi näyttää pienemmältä, jonka vuoksi varasin noin pitkälle ajan. Haluaisin nähdä sykkeen, mikäli siellä joku on 🥺
 
Mulla on tosiaan ensimmäinen raskaus ikinä vuosien lapsettomuuden jälkeen, ja tämä menettämisen pelko tuntuu välillä ihan kestämättömältä. Alkuun kun sain niin hailakoita ja hädin tuskin nähtäviä viivoja, niin odotin vain kemiallista ja vuodon alkamista. Nyt kun on arviolta 5+4 ja se toivo ja ajatus raskaudesta on tässä vajaassa parissa viikossa ehtinyt jo kasvaa, niin tuntuu, että lasken vaan päiviä, että päästään eteenpäin ja voin jokaisen päivän päätteeksi huokaista. Pitkä viikko edessä varhaisultraan.

Mulla on tunne, että pitäisi olla kiitollinen siitä, että raskautuminen oli alunperinkään mahdollista - ja kyllä mä olenkin. Mutta tämä tuntuu jotenkin nyt niin ainutlaatuiselta ja ihmeelliseltä, että ihan hirvittää tapahtuisiko näin enää. 😞 Vaikka kaiken järjen mukaan nyt on todistettu, että voin tulla raskaaksi.

Lisäksi mä kidutan itseäni lukemalla kaiken maailman keskusteluja ja tilastoja keskenmenoista, ja ne ei lohduta yhtään, vaan päinvastoin. Enkä jostain syystä osaa lopettaa. 🫡

Ymmärrän hyvin, meidän kesäkuista yrittäessä oli aika epätoivoinen olo. Toki tärppäsi 4kk siitä kun aloitettiin yrittämään, mutta se meni kesken. Sitten seurasi pitkät kuukaudet ennenkuin osui uusi tärppi. Meillä meni lopulta 15kk ennekuin tuli se pysyvä plussa ja vauva syliin asti. Siinä kyllä ajatukset ailahteli vaikka minne.

Eikä asiaa helpottanut, että samana vuonna tuli jatkuvasti raskaus uutisia ja hyvällä ystävällä 2 viikkoa kesken menneestä lasketusta ajasta syntyi vauva. Itsellä meni niin pahaksi, etten kestänyt nähdä raskaana olevia saati vauvoja.

Lopulta olin aika sinut asian kanssa ja jo tyytynyt "kohtaloon", että ei meille lapsia taida tulla. Aloin keskittyä toteuttamaan omia unelmia ja kappas, plussa tuli testiin 😅

Tällä aikaisemmalla kokemuksella, osasin odottaa, että raskautumisessa menisi kauan aikaa. Joten otin aika lungisti tämän yritysajan. Saldona 2 alkanutta raskautta 6kk sisään. Aika sinut olen asian kanssa, jos tämä meidän lapsi jää ainoaksi.

Mutta selvästi raskaudun ja näyttäisi meillä olevan trendinä (toistaiseksi tulosten valossa) ennen pysyvää plussaa yksi kkm, jotka menee kesken rv 8-9 välissä. Nyt kun rv 9 todettu ultrassa kaiken olevan mallillaan, niin en enää osaakaan hermoilla tätä raskautta.
 
Mulla pyöri eilen hyvin vahvasti mielessä se edellinen keskenmeno. Maanantaina on meidän eka neuvolakäynti tässä raskaudessa. Muistan elävästi kuinka edellisessä raskaudessa tiesin jo neuvolaan mennessä ettei raskaus päöty toivotulla tavalla. Sain puhuttua terveydenhoitajan konsultoimaan lääkäriä varhaisultran tarpeesta ja samana päivänä soikin puhelin että lääkärin mielestä ultraamjnen on tarpeen. Seuraavana päivänä sitten monitorista näkyi ettei raskaudesta ole juuri mitään merkkejä jäljellä. Muutama päivä myöhemmin tehdyssä raskaustestissäkään ei enää kahta viivaa näkynyt. Eikä ne viivat missään vaiheessa yhtä vahvat olleetkaan, vaikka testejä tein monena päivänä putkeen. Toki älysin tehdä sen ekan raskaustestinkin vasta siinä vaiheessa, kun tiputteluvuoto oli jo alkanut. Mulla kun on epäsäännölliset menkat, niin raskaustestejä tulee tehtyä lähinnä oireiden perusteella eikä kalenteria katsomalla. Tähän raskauteen on vähän suurempi luotto. Himpun arat rinnat oli syy tehdä testi, joka oli saman tien positiivinen ja viivat yhtä tummat. Oonkin tehnyt nyt vaan sen yhden testin ja se ainakin tällä erää tuntuu riittävältä.
 
Minulla on tämän epämääräisen tilanteen johdosta nyt ollut tosi inhottava viikko, ja vielä toinen pitäisi odotella ennen seuraavaa ultraa. Olen jotenkin henkisesti ajatellut jo, että se on kesken tai vähintäänkin menossa kesken, yritän suojella itseäni enkä haluaisi kiintyä ja suunnitella liikaa.

Samalla inhottaa, kun jonkin verran oireita on (vähän päivästä riippuen kyllä), eli ei mikään ihan normaali vointi kuitenkaan ole. Lisäksi rintojen edes hetkittäinen arkuus on mielestäni vähentynyt.

Hirveästi yritän vaan miettiä, että mihin kohtaa kalenteria saisin raivattua tilaa lääkkeelliselle tyhjennykselle, kun tulevan kahden viikon aikataulut on itsestä johtumattomista syistä tosi kiireiset.

😞😞
 
Varhaisultrassa todettu kaiken olevan hyvin ja NT-ultraan nyt alle 2 viikkoa, mutta jatkuvasti on pientä huolta. Voi stressata vaikka ja mistä ja lopulta siitä, että aiheutanko stressillä keskenmenon 😩 Loputon kehä 😅
 
Takaisin
Top