Paluu kouluun

Huublii

Oman äänensä löytänyt
Helmikuiset 2025
Heippa vaan kaikille...

Halusin laittaa tänne vähän ajatuksia ja mietteitä mun kouluun paluusta.
Sain esikoiseni helmikuussa ja hän täytti nyt 5kk. Syys-lokakuussa olisi paluu takaisin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Minulla on yksittäisiä kampus päiviä ja niiden aikaan Isä hoitaisi lasta.

Isä on ollut ainoa työssä käyvä (kotoa käsin), joten lapsen hoito on ollut kokonaan minun vastuullani. Täysimetän myös, joten syöttämiseen osallistuminen ei ole ollut aina mahdollista. Minua jännittää ihan kamalasti jättää vauva Isälle syksyllä. Luotan kyllä häneen mutta en tiedä yhtään miten vaikeaa se tulee olemaan. Isä hämmentyy ja ahdistuu helposti, että ehkä se jännittää tässä myös, että mitä jos ärsyyntyy/ahdistuu vauvan itkuun, koska sitä tulee varmasri olemaan...

Vauvan on aina nukuttanut päikkäreille tai yöksi minä, joko tissillä tai heijaamalla uneen. Yöt nukutaan osaksi omassa sängyssä ja aamuyöstä vauva ollut mun vieressä kun syö usein.

Isä osallistunut aina kun voi vaipanvaihtoon ja pitänyt vauvaa silmällä kun käyn kaupassa, suihkussa yms, kun pystynyt vapaapäivänä tai töiden osalta.

Ehkä haluaisinkin nyt hieman kokemuksia, vinkkejä, että mitä odottaa tai miten voisin edesauttaa syksyn sujumista jo nyt... pullosta vauva juo hyvin. Annan välillä rintamaitoa pullosta ja siinä ei ongelmaa ollut. Isä myös syöttänyt muutaman kerran jo. Kerään myös pakkaseen varastoa rintamaidosta syksyä varten.

Miten 6kk ikäinen ylipäätänsä syö maitoa ja kiinteitä? En yhtään tiedä minkä verran vauvalle pitäisi maitoa pullosta antaa. Ja millainen rytmi soseiden/kiinteiden kanssa tulee? Onko se vauvan nälkämerkkien seuraamista edelleen vai ajotetaanko syöminen kun aloitetaan kiinteät?

Anteeksi, jos on epäselvää ja tyhmiä kysymyksiä... mietin syksyä koko ajan ja tekisi mieli jättää opinnot kokonaan kesken kunnes vauva vanhempi... mutta tarvitaan että saan koulun käytyä ja että pääsen töihin.
 
Ihan ymmärrettäviä asioita sinulla pyörii mielessä, mutta kaikki sujuu varmasti hyvin. Eikä nuo ole ollenkaan tyhmiä kysymyksiä.

Meillä kiinteiden aloituksessa on aluksi maitoa mennyt entisellä rytmillä, eli nälkämerkkien mukaan ja siihen lisätty kiinteiden maisteluhetki (lounasaikaan on meillä ensin maisteltu, jotta mahdolliset ilmavaivat ilmenisi päiväsaikaan). Määrien nousu kiinteissä on tosi lapsikohtainen asia. Kun kiinteitä alkaa mennä enemmän, on luontevaa alkaa myös imetystä/pullomaitoa ajoittamaan enemmän siihen ruokailuhetkeen.

Vaikka isä hämmentyy ja ahdistuu helposti ja voi olla että aluksi niin käy, niin kyllä hän tottuu lapsen kanssa olemiseen kunhan alkaa ottamaan täyttä vastuuta lapsesta. Hän oppii lukemaan lastanne paremmin ja heille muodostuu oma kommunikaatio ja omat tavat toimia. Siitä se hämmentyminen sitten poistuu, kun hän pääsee hommaan sisälle.

Itsekseen nukahtaminen voisi olla hyvä opetella, koska vauva ei välttämättä hyväksy heijaamisyrityksiä isältä, kun on tottunut sinuun. Puoli vuotta lähestyvänä hän ei ole enää ihan pieni ja voisi hyvin oppia nukahtamaan itsekseen. Tässäkin tietysti lapsikohtaisia eroja siinä, kuinka helposti asian oppii.

Isä voisi pikkuhiljaa alkaa olla lapsen kanssa pidempiä aikoja silloin tällöin ennen koulusi alkua, jotta asia olisi jo tuttu kaikille ennen kun koulu jatkuu.

Vastuun luovuttaminen isälle voi joskus olla vaikeaa, kun itse on elänyt symbioosissa vauvan kanssa pitkän aikaa. Mutta varmasti isä tulee pärjäämään hyvin. Kannattaa aloittaa ajoissa muuttamaan rutiineja niin, että isä hoitaa niistä enemmän. Silloin muutos ei syksyllä ole niin iso.

Hienoa, että lapsen isä pääsee kokemaan arkea vauvan kanssa. Se on omanlaistaan aikaa, joka tuo taas elämään uutta näkökulmaa. 😊
 
Ihan ymmärrettäviä asioita sinulla pyörii mielessä, mutta kaikki sujuu varmasti hyvin. Eikä nuo ole ollenkaan tyhmiä kysymyksiä.

Meillä kiinteiden aloituksessa on aluksi maitoa mennyt entisellä rytmillä, eli nälkämerkkien mukaan ja siihen lisätty kiinteiden maisteluhetki (lounasaikaan on meillä ensin maisteltu, jotta mahdolliset ilmavaivat ilmenisi päiväsaikaan). Määrien nousu kiinteissä on tosi lapsikohtainen asia. Kun kiinteitä alkaa mennä enemmän, on luontevaa alkaa myös imetystä/pullomaitoa ajoittamaan enemmän siihen ruokailuhetkeen.

Vaikka isä hämmentyy ja ahdistuu helposti ja voi olla että aluksi niin käy, niin kyllä hän tottuu lapsen kanssa olemiseen kunhan alkaa ottamaan täyttä vastuuta lapsesta. Hän oppii lukemaan lastanne paremmin ja heille muodostuu oma kommunikaatio ja omat tavat toimia. Siitä se hämmentyminen sitten poistuu, kun hän pääsee hommaan sisälle.

Itsekseen nukahtaminen voisi olla hyvä opetella, koska vauva ei välttämättä hyväksy heijaamisyrityksiä isältä, kun on tottunut sinuun. Puoli vuotta lähestyvänä hän ei ole enää ihan pieni ja voisi hyvin oppia nukahtamaan itsekseen. Tässäkin tietysti lapsikohtaisia eroja siinä, kuinka helposti asian oppii.

Isä voisi pikkuhiljaa alkaa olla lapsen kanssa pidempiä aikoja silloin tällöin ennen koulusi alkua, jotta asia olisi jo tuttu kaikille ennen kun koulu jatkuu.

Vastuun luovuttaminen isälle voi joskus olla vaikeaa, kun itse on elänyt symbioosissa vauvan kanssa pitkän aikaa. Mutta varmasti isä tulee pärjäämään hyvin. Kannattaa aloittaa ajoissa muuttamaan rutiineja niin, että isä hoitaa niistä enemmän. Silloin muutos ei syksyllä ole niin iso.

Hienoa, että lapsen isä pääsee kokemaan arkea vauvan kanssa. Se on omanlaistaan aikaa, joka tuo taas elämään uutta näkökulmaa. 😊
Kiitos vastauksesta ja tsempistä!
Millä tavoilla voisin auttaa tukemaan 5kk vanhaa itsenäiseen nukahtamiseen?
Yritän nyt siirtyä siihen, että nukutan ensin ja syötän kun herää, ettei ainakaan päivällä yhdistäisi enää syömistä ja nukkumista niin paljon. Hän jaksaa olla hereillä sen n. 2h ja myös syöttänyt 2h välein edelleen... olen myös yrittäny pitää isän hajuista paitaa päällä nukuttamiseen aikana, jos se auttaisi siirtymää😅
 
Meillä isä jäi lapsen kanssa kotiin, kun palasin töihin vauvan ollessa 9-10kk ikäinen. Itselle oli todella vaikea paikka luovuttaa se päävastuu miehelle, vaikka hän oli kyllä ihan tottunut olemaan lapsen kanssa. Käytännön asiat olivat ok, mutta se henkinen luopuminen oli ihan kamalaa. Ihan jo sen takia suosittelen sitä, että harjoittelette etukäteen. Olet vaikka päivän kaverilla tms sellaista muutaman kerran viikossa.

Vaikka mies ei aiemmin ollut ottanut varsinaista vastuuta päivärytmistä ja lapsen lohduttaminen oli miun hommaa niin nopeasti kävi niin etten minä enää tuntenut heidän päivärytmiään ja edelleen meidän taapero haluaa lohdutusta isältään, kun oli tosiaan pitkään isänsä kanssa kotona.

Meillä lapsi aloitti kiinteät joskus 4kk korvilla alkuun maistellen, mutta tyttö oli niin innokas syömään ettei montaa viikkoa mennyt, kun alkoi syömään ihan annoksia. Eli kuten Värisointu sanoi niin tuo on tosi lapsikohtaista, että miten se lapsi rupeaa maitoa korvaamaan.

Kaikki menee varmasti ihan hyvin ja kaikkeen uuteenkin tottuu. 🤗 Isän voi olla helpompaakin opetella asiat omalla tavallaan, kun et ole paikalla.
 
Kiitos vastauksesta ja tsempistä!
Millä tavoilla voisin auttaa tukemaan 5kk vanhaa itsenäiseen nukahtamiseen?
Yritän nyt siirtyä siihen, että nukutan ensin ja syötän kun herää, ettei ainakaan päivällä yhdistäisi enää syömistä ja nukkumista niin paljon. Hän jaksaa olla hereillä sen n. 2h ja myös syöttänyt 2h välein edelleen... olen myös yrittäny pitää isän hajuista paitaa päällä nukuttamiseen aikana, jos se auttaisi siirtymää😅
Me vaihdettiin aika pienenä iltatissi pulloon ja lapsi oppi ensin nukahtamaan siihen pullolle ja myöhemmin, kun tuli hampaita niin annettiin ensin pullo, sitten pestiin hampaat, laitettiin sänkyyn ja sängyssä on sitten luettu ja laulettu ennen unia. Johonkin 1,5v asti sai yöksi myös tutin.

Tietyllä tavalla niistä nukkumaanmenorutiineista tulee meillä se rauhoittuminen ja lapsi on aina siis nukahtanut itsekseen niiden rutiinien jälkeen.

Välillä on toki kaiken maailman yöhihhulointikausia, mutta pääsääntöisesti on nukahtanut/nukkunut hyvin ihan vauvasta asti.
 
Kiitos vastauksesta ja tsempistä!
Millä tavoilla voisin auttaa tukemaan 5kk vanhaa itsenäiseen nukahtamiseen?
Yritän nyt siirtyä siihen, että nukutan ensin ja syötän kun herää, ettei ainakaan päivällä yhdistäisi enää syömistä ja nukkumista niin paljon. Hän jaksaa olla hereillä sen n. 2h ja myös syöttänyt 2h välein edelleen... olen myös yrittäny pitää isän hajuista paitaa päällä nukuttamiseen aikana, jos se auttaisi siirtymää😅
Meillä yksi tärkein asia on ollut rätti, jossa on tuttu haju. Esikoisella se oli minun vanha paita, jota ensin pidin päällä ja annoin sitten unille hänelle. Vähän ajan päästä en pitänyt sitä enää päälläni, vaan se tuttuus oli kankaassa jo. Esikoinen nukahti sen avulla. Kolmannella se oli sellainen kangas, jonka päällä hän nukkui perhepedissä. Annoin sen hänelle sänkyyn ja hän oppi nukahtamaan naama kiinni siinä liinassa. Kumpikin näistä oli nukahtanut kuukausikaupalla vain tissille tai vaunuihin.

Itsenäisen nukahtamisen oppiminen voi mennä helposti tai pidemmän kaavan kautta. Rutiinit ennen nukkumaan menoa on tärkeitä, jotta vauva oppii yhdistämään nukahtamisen niihin. Että näiden jälkeen kuuluu nukahtaa.
 
Mies jäi esikoisen ollessa 9kk kotiin, tämä oli helppoa kun lähes alusta saakka mentiin pulloruokinnalla. Ei kai ollut muita ongelmia kuin minä ja minun haluamat tarkat aikataulut 😅

Kolmas vauva oli 8kk kun palasin kokopäiväisesti töihin, hän ei suostunut juomaan pullosta ollenkaan. Nokkamukista/lasista hörppi päivän aikana tarpeeksi juotavaa ruokien yhteydessä. Pulloa myös tarjottiin, mutta eipä se kelvannut. Imetin sitten aina silloin kun olin kotona. Imetys jatkui 1v ikään saakka.
Kaikkien lasten kanssa ollaan tissitainnutuksella unille laitettu, mutta isän kanssa nuo on sitten osannut kuitenkin muulla tapaa nukahtaa, syliin kuitenkin yleensä.
Nopeasti nuo pienet on tottunut muutoksiin.
Muok. Kiinteitä olen aina tarjonnut kellon mukaan, syötävät määrät sitten vaihdellut nälän mukaan. Meidän vauvat aloittanut kiinteät 4kk-5kk iässä, niin puolen vuoden kohdallaan niitä on syöty jo ihan kunnolla. Alkuun mennyt maito ensin, isomman vauvan kanssa maito kiinteiden päälle. Joskus ennen ja jälkeen kiinteiden maitoa.
 
Ja tuo itsenäisesti nukahtamaan oppiminen (tai haasteet siinä) on niin yleinen asia, että siitä voisi tehdä kokonaan oman ketjun. Moni on sen kanssa tehnyt töitä ja monella olisi varmasti siihen vinkkejä.
 
Itsenäisen nukahtamisen tueksi meillä oli paljon toistuvia uniassosioita. Pukeminen unipussiin/haalariin (ulkoillessa talvella), aaltoäänet, unitutti, unipupu, pimeä huone/vaunuverho, jossain vaiheessa tuli kirjan luku ja rukous. Nuorempana voi hyvin toimia loru/laulu joka olisi aina sama. Lisäksi aikataulun otin käyttöön jo aika nuorena, en tiedä oliko se hyvä vai huono. (Esim päiväunet klo 10, 13 ja 16) Ja jos yhdet unet oli yleensä pidemmät niin yritin nukuttaa uudestaan mikä jäi lyhyiksi, eli ylläpitää toistuvaa rytmiä.

Näitä toistin jokaisille unille. Imetin unien jälkeen, en ennen, ja syliä käytin vain rauhoittamaan jos meni itkuksi, sitten laskin takaisin alas. Maatessa saatoin halata, taputtaa peppua tai keinuttaakin ainakin siirtymävaiheessa. Jossain iässä mies oli paljon parempi laskemaan puoliunisen vauvan sänkyyn niin ettei alkanut itkemään. Laittoi silloin vauvan nukkumaan aina kun oli saatavilla.

Mun mielestä huonosta pätkänukkujasta sai näin taiottua omassa sängyssä, omassa huoneessaan läpi yön nukkuvan 1-vuotiaan, joka pupun nähdessään alkaa hieromaan silmiään 💕
 
Isälle pitää antaa nyt enemmän hoitovastuuta kaikissa muodoissa. Vaikka olet siinä sivussa läsnä, niin myös vauvan on opittava siihen, että myös isä voi hoitaa. Nukkumista voisi harjoitella siten, että ensin olette molemmat siinä nukuttamassa, esim. isä heijaa vauvaa mutta olet siinä läsnä vaikka lukemassa unilorua tai satua ja muutamien kertojen jälkeen jättäydyt vain pois koko tilanteesta. Isälle pitää muodostua varmuus siitä, että hän osaa hoitaa vauvaa ja se tulee pelkästään hoitamalla. Erityisen tärkeää on myöntää, että heillä saattaa sitten olla omat tavat ja omat jutut. Mikä ei tietenkään ole väärin, tehdä eri tavalla ja löytää omat mutta erilaiset rutiinit.
 
Minunkin vauvani ( pullolapsia kumpikin) nukahtivat helpoiten unipussissa. Toki se oli kevätvauvoilla kesällä vähän turhan kuuma.
Ja isä oli alusta alkaen mukana - silloin kun ei ollut reissussa.

Kuopuksen vauva-aika osui pahimpaan korona-sulkujen aikaan, joten mieskin oli pääsääntöisesti etätöissä. Etä-eskariin ja etäkouluun emme sentään joutuneet.
 
Takaisin
Top