
"Leivotaanko tÀnÀÀn?" Elias uteli heti tultuaan kotiin.
"Leivotaan viikonloppuna", isÀ sanoi, "tÀnÀÀn saatte askarrella mummulle ja vaarille jotain joululahjaksi."
"Jee!" Elvi hihkui.
"Pöh" Elias tuhahti.
Vaikka Elias ei ollut alkuun vaikuttanut innostueelta, Taavetti sai huomata molempien lasten kuitenkin asettuvan askartelemaan. Tonttu ei aivan ymmÀrtÀnyt mitÀ lapset tekivÀt. PöydÀllÀ oli vÀrikkÀitÀ papereita, jotain kimaltavaa ja muita tarvikkeita, joista tonttu ei kÀsittÀnyt lainkaan, mitÀ ne olivat ja mitÀ niillÀ tehdÀÀn. Kaikki vaikuttivat kuitenkin hyvÀntuulisilta. Elvi leikkeli erivÀrisiÀ suikaleita ja Elias nÀytti tekevÀn jotain kuusta muistuttavaa Àidin auttaessa vuoroin kumpaakin. IsÀ leikkasi punaisesta kartongista omien sanojensa mukaan tonttuja. Taavettia hieman huvitti, kun tontuille tuli pystyt hiippalakit.
Ennen pitkÀÀ perhe oli tehnyt punaisia hiippalakkisia tonttuja, pitkÀn paperiketjun, kuusen nÀköisiÀ koristeita, joissa oli paljon jotain kimaltavaa ja valkoisesta paperista "lumihiutaleita". He paketoivat laatikkoon paperiketjun ja kuuset ilmeisesti mummulle ja vaarille lahjaksi. Lumihiutaleet ja tontut he kiinnittivÀt ikkunoihin. Taavetista oli mukavan kodikasta, kun tehtiin itse joulukoristeita, vaikka ne olivatkin aika erilaisia kuin hÀnen vanhassa kodissaan. Kun lumihiutaleet ja tontut oli kiinnitetty lapset alkoivat kysellÀ, voisivatko he laittaa jo loputkin joulukoristeet. Vanhemmat kuitenkin sanoivat, ettÀ on liian myöhÀ sille ja lupasivat, ettÀ ne laitettaisiin huomenna. Taavetti hÀmmÀsteli, kuinka paljon koristeita oikein tarvittiin. HÀnestÀ heidÀn tÀnÀÀn tekemÀt olivat varsin riittÀviÀ, joskin himmeliÀ ja tuomaanristiÀ hÀn hieman kaipasi ja oli varovaisen toiveikas, ettÀ sellaiset löytyisi huomenna.
Keskustelun aiheena jouluaskartelut. Esim. askarrellaanko teillÀ joulun alla? Onko teillÀ viime vuosien askarteluja tallessa?
