Ylipaino ja raskaus

[Enmau]

Onpa kiva kuulla, että fokus on joissakin paikoissa muussa kuin läskeistä jankuttamisessa. Enkä voi kuin ihailla, että miten olette päässeet noin pitkälle noin vähällä painonnousulla. Mulla on noussut paino parissa viikossa 3 kiloa, vaikka olen syönyt terveellisesti ja lenkkeillyt pari tuntia joka päivä. Mulla pelkästään rinnat turvonneet niin, että pelkästään niissä on puolitoista kiloa nestettä. Ja mahaan on ilmestynyt kestopömpötys, sellainen pahimman menkkaturvotuspäivän veroinen. Ensin ajattelin, että tämä turvotus olisi ohimenevää, mutta nyt kun tätä on ollut jo yli kaksi viikkoa alkaa usko loppua.Toivottavasti ainakin painonnousu tasoittuu jossakin vaiheessa.

Mulla lähti edellisessa raskaudeasa n.10kg mutta kaikki tuli takaisin.. Itsellä myös tuota turvotusta mahassa ja rinnoissa. Ei vaan oikeen ruoka maistu. Liikkua kyllä pitäisi itse enemmän..

 

[Pikkutyyppi]

En löytänyt tälle aiheelle tuoreempaa ketjua niin nostelen Somessa on hiljattain tuotu aihetta avoimemmin näkyviin joka on mielestäni hyvä asia. Ylipainokin on kovin suhteellinen käsitys ja BMI peruja v. 1800.

 

[Miisuli]

Mä painoin 103 raskauden alussa ja nyt varmasti jo 110 (rv 31) ellei enemmän. Neuvolassa eikä lääkärillä oo kertaakaan kommentoitu painoa millää tavalla , toki itteä aina hävettää neuvolassa, ku pitää puntarilla käyä ja kertoa lukema. Mutta pari vuotta sitte ku tiedostin ite miten paljon oon lihonu (+25kg) parisuhteen aikana, kesti varmaan vuosi päästä yli asiasta ja päätinkin hakea apua laihduttamiseen ozempic reseptillä sitte ku vauva on syntyny ja lopetan imetyksen. Oma ulkonäkö ei miellytä yhtäään ,mutta oon vähän yllättyny miten oon suhtautunu tohon painonnousuu niin myötämielisesti tässä raskauden aikana. Toki, kuntopyöräilen ja käytän koiraa joka päivä ja uskottelen ittelleni , että näytän muka vähemmän perunasäkiltä sitte ku vauva on syntyny

 

[Aakkoset]

Meillä on kyllä neuvolassa joka käynnillä mainittu BMI:n korkeudesta. Oli raskauden alettua alle 27. En itse kokenut olevani mitenkään lihava, toki muutama ekstra kilo löytyi, mutta aika tasaisesti ympäri kroppaa.

Joten tämä kyllä ärsyttänyt itseä aika paljon, että siihen vain kiinnitetään huomiota, eikä kropan malliin. Eikä omiin elämäntapoihin, sillä syön suht monipuolisesti ja liikun säännöllisesti. Nyt mennään vko 21 lopussa ja painoa tullut tähän mennessä 600g raskauden aikana. Ainoa ero edelliseen on tiheentynyt syöminen, aikaisemmin söin 4krt/vrk, nyt 5-6krt.

 

[Pikkutyyppi]

Nyt on ensimmäinen kolmannes ohitettu niin ajattelin, että voisin kirjata tänne itselleni ylös ja vertaistueksi muille

Sen verran taustoja, että olen ollut aina isokokoinen ja saanut kuulla siitä lapsesta saakka. Myös suvussa on isokokoisia ihmisiä. Vaikeimpia aikoina se on ollut todella vaikea asia itselle käsitellä hyvin ulkonäkökeskeisessä kasvuympäristössä ja koulukiusattuna, mutta aikuisiällä olen oppinut käsittelemään asiaa paremmin. BMI:ni on 43, joka vastaa sairaalloista lihavuutta, mutta olen kuitenkin perusterve, liikun aktiivisesti ja pyrin syömään lautasmallin mukaan / terveellisesti.

Neuvolassa sanoin aiheesta oma-aloitteisesti ihan suoraan, kun yleensä aina kaikki terveydenhuollon käynnit alkaa sillä että kun on sitä obesiteettia.. Meidän th otti asian kuitenkin tosi hyvin vastaan ja kysyi miltä neuvolassa puntarilla käyminen tuntuu, vaikutti siltä että siihenkin olisi ollut vaihtoehtoja tarjolla, mutta sanoin että se on ihan ok ja ajattelen että se vaan nyt kuuluu asiaan / vauvaan. Ihan positiivinen yllätys on, että paino on ilman laihduttamista tullutkin muutaman kilon alaspäin raskauden aikana.

Ultrat on myös sujuneet hyvin ja kun itsellä oli sellainen ennakkoajatus että eivät edes yritä vatsanpeitteiden läpi niin oli väärässä Varhais ja nt-ultra on otettu vatsan päältä ongelmitta. Vauvalla myös kaikki hyvin Ensimmäinen lääkärikäynti on ihan nurkan takana kuten myös sokerirasitus joten mielenkiinnolla odottelen. Lisäksi viikon olen syönyt neuvolan suosituksesta ASAa sen 100mg iltaisin.

 

[Caizu]

Täällä kans ylipainoa, vaikka en herkuttele, syön vegaaniruokaa pääasiassa juuri terveyssyistä, käyn useasti viikossa lenkillä. Hieman jännittää mutta lohtua tuo, että muitakin on. Mini-asaa syön jo iän takia, se on kuulemma hoitosuosituskin mutta pyysin sitä kyllä korona-ajan veritulppaepäilyn takia.

 

[Ann1kki]

Minulla BMI raskauden alussa noin 28, nyt raskausviikkoa 20 ja risat. Olen perusterve (mutta ikäloppu eli 40+), käyn crossfitissä 3-4 x viikossa ja lenkkeilen päivittäin, mutta neuvolassa on silti saarnattu painon noususta (jota kieltämättä on ollut, mutta ei sentään aivan alkuraskaudesta alkaen). Tämä ei tee todellakaan minulle hyvää, kun muutenkin on vaikeaa sopeutua muuttuvaan kehoon, eikä itsetuntoni ollut mitenkään huippu ennen raskauttakaan... pitää vaan yrittää tsempata syömisten suhteen, ettei paino pääsisi nousemaan kovin paljoa enää...

 

[Kevättä odotellessa]

Lopetin ehkäisypillerit loppuvuodesta 2019, koska toiveena oli raskaus. Olin monta vuotta syönyt pillereitä ja viimeisempinä vuosina kuukautisia ei tullut ollenkaan eli ne jäivät kokonaan pois kun pillerit vaihdettiin minipillereihin. Pillerit lopetettua kuukautisia ei tullut ensin moneen kuukauteen, mutta kun tulivat olivat runsaat. Nuorempana ennen pillereitä kuukautiseni olivat säännölliset, mutta en ollut vielä silloin niin ylipainoinen mitä nyt. Nyt olemme jo vuosia toivoneet lasta, mutta tuloksetta. Mieheni on myöskin ylipainoinen ja sanonut, että voisi mennä tutkituttamaan itsensä. Lapsettomuushoitoihin emme ole halunneet toistaiseksi lähteä. Itseäni niissä jännittää se, että puhutaanko siellä ainoastaan painosta ja onko meillä edes mahdollisuuksia päästä hoitoihin. Kuukautiset minulla olleet runsaat jo kuukausia joka on aiheuttanut raudanpuutosta ja anemiaa. Vasta viime aikoina kuukautiset ovat tulleet säännöllisemmin joka kuukausi, mutta vaikeuksia on ollut havaita ovulaation ajankohta. Lapsen adoptoimisestakin olemme puhuneet, mutta suurimpana kysymyksenä on se että haluaisiko kuitenkin vielä hakeutua lapsettomuushoitoihin. Ikää meillä molemmilla on +30-v. Onko täällä muita kanssasisaria, joilla samanlainen tilanne? Hyvää tulevaa kevättä kaikille, vertaistuki on tärkeää!

 

[Pikkupikkupikkunen]

Lopetin ehkäisypillerit loppuvuodesta 2019, koska toiveena oli raskaus. Olin monta vuotta syönyt pillereitä ja viimeisempinä vuosina kuukautisia ei tullut ollenkaan eli ne jäivät kokonaan pois kun pillerit vaihdettiin minipillereihin. Pillerit lopetettua kuukautisia ei tullut ensin moneen kuukauteen, mutta kun tulivat olivat runsaat. Nuorempana ennen pillereitä kuukautiseni olivat säännölliset, mutta en ollut vielä silloin niin ylipainoinen mitä nyt. Nyt olemme jo vuosia toivoneet lasta, mutta tuloksetta. Mieheni on myöskin ylipainoinen ja sanonut, että voisi mennä tutkituttamaan itsensä. Lapsettomuushoitoihin emme ole halunneet toistaiseksi lähteä. Itseäni niissä jännittää se, että puhutaanko siellä ainoastaan painosta ja onko meillä edes mahdollisuuksia päästä hoitoihin. Kuukautiset minulla olleet runsaat jo kuukausia joka on aiheuttanut raudanpuutosta ja anemiaa. Vasta viime aikoina kuukautiset ovat tulleet säännöllisemmin joka kuukausi, mutta vaikeuksia on ollut havaita ovulaation ajankohta. Lapsen adoptoimisestakin olemme puhuneet, mutta suurimpana kysymyksenä on se että haluaisiko kuitenkin vielä hakeutua lapsettomuushoitoihin. Ikää meillä molemmilla on +30-v. Onko täällä muita kanssasisaria, joilla samanlainen tilanne? Hyvää tulevaa kevättä kaikille, vertaistuki on tärkeää!

Hirveesti tsemppiä sulle. Mulla oli ja on vieläkin ylipainoa, molemmilla kerroilla kun hakeuduttiin lapsettomuushoitoihin. Minun kokemus on, että lapsettomuushoidoissa lääkärit on suhtautunu tosi lempeän asiallisesti painoon. Toki ovat sanoneet, että painon pudotus yleensä auttaa ja kannustaneet siihen, mutta ei siihen painoon koskaan oo jääty junnaamaan. Me ollaa hakeuduttu hoitoihin perhesuunnitteluneuvolan kautta ja ainaki mulla ollu aina siellä semmone perus nihkee terveydenhuollon kohtaaminen missä painosta jauhetaan ja jauhetaan, mut lähetteet kun on saatu niin naistentautien polilla ja lapsettomuushoidoissa ihan eri vastaanotto. Muakin jännitti miten painoon suhtaudutaan.

Hoitoihin painoindeksirajana on max 35, mutta oon kuullu et jos painon suunta on alaspäin ja tahto sen pudotukseen on, niin sekin otetaan huomioon. Ja toki siellä myös yleensä saa apua tähän. Ainakin jotian ravintoterapeutin aikaa tms.

 

[Pikkutyyppi]

Lopetin ehkäisypillerit loppuvuodesta 2019, koska toiveena oli raskaus. Olin monta vuotta syönyt pillereitä ja viimeisempinä vuosina kuukautisia ei tullut ollenkaan eli ne jäivät kokonaan pois kun pillerit vaihdettiin minipillereihin. Pillerit lopetettua kuukautisia ei tullut ensin moneen kuukauteen, mutta kun tulivat olivat runsaat. Nuorempana ennen pillereitä kuukautiseni olivat säännölliset, mutta en ollut vielä silloin niin ylipainoinen mitä nyt. Nyt olemme jo vuosia toivoneet lasta, mutta tuloksetta. Mieheni on myöskin ylipainoinen ja sanonut, että voisi mennä tutkituttamaan itsensä. Lapsettomuushoitoihin emme ole halunneet toistaiseksi lähteä. Itseäni niissä jännittää se, että puhutaanko siellä ainoastaan painosta ja onko meillä edes mahdollisuuksia päästä hoitoihin. Kuukautiset minulla olleet runsaat jo kuukausia joka on aiheuttanut raudanpuutosta ja anemiaa. Vasta viime aikoina kuukautiset ovat tulleet säännöllisemmin joka kuukausi, mutta vaikeuksia on ollut havaita ovulaation ajankohta. Lapsen adoptoimisestakin olemme puhuneet, mutta suurimpana kysymyksenä on se että haluaisiko kuitenkin vielä hakeutua lapsettomuushoitoihin. Ikää meillä molemmilla on +30-v. Onko täällä muita kanssasisaria, joilla samanlainen tilanne? Hyvää tulevaa kevättä kaikille, vertaistuki on tärkeää!

Ootko siis kokeillut tehdä ovulaatiotestejä? Itselle ne toi luottamusta.

 

[Pikkutyyppi]

Nyt on ensimmäinen kolmannes ohitettu niin ajattelin, että voisin kirjata tänne itselleni ylös ja vertaistueksi muille

Sen verran taustoja, että olen ollut aina isokokoinen ja saanut kuulla siitä lapsesta saakka. Myös suvussa on isokokoisia ihmisiä. Vaikeimpia aikoina se on ollut todella vaikea asia itselle käsitellä hyvin ulkonäkökeskeisessä kasvuympäristössä ja koulukiusattuna, mutta aikuisiällä olen oppinut käsittelemään asiaa paremmin. BMI:ni on 43, joka vastaa sairaalloista lihavuutta, mutta olen kuitenkin perusterve, liikun aktiivisesti ja pyrin syömään lautasmallin mukaan / terveellisesti.

Neuvolassa sanoin aiheesta oma-aloitteisesti ihan suoraan, kun yleensä aina kaikki terveydenhuollon käynnit alkaa sillä että kun on sitä obesiteettia.. Meidän th otti asian kuitenkin tosi hyvin vastaan ja kysyi miltä neuvolassa puntarilla käyminen tuntuu, vaikutti siltä että siihenkin olisi ollut vaihtoehtoja tarjolla, mutta sanoin että se on ihan ok ja ajattelen että se vaan nyt kuuluu asiaan / vauvaan. Ihan positiivinen yllätys on, että paino on ilman laihduttamista tullutkin muutaman kilon alaspäin raskauden aikana.

Ultrat on myös sujuneet hyvin ja kun itsellä oli sellainen ennakkoajatus että eivät edes yritä vatsanpeitteiden läpi niin oli väärässä Varhais ja nt-ultra on otettu vatsan päältä ongelmitta. Vauvalla myös kaikki hyvin Ensimmäinen lääkärikäynti on ihan nurkan takana kuten myös sokerirasitus joten mielenkiinnolla odottelen. Lisäksi viikon olen syönyt neuvolan suosituksesta ASAa sen 100mg iltaisin.

Lääkäri olikin hyvin lyhyt ja ytimekäs 10min käynti, kun minulla tai lääkärillä ei ollut erityisempiä huolia raskauden suhteen. Sokerirasitus oli tänään ja arvot oli normaalit joten raskausdiabetestä ei todettu. Rv 24-28 sitten seuraavan kerran sokerilitkun juontia. ASAn syömisestä en ole huomannut muutoksia voinnissa.

 

[Kevättä odotellessa]

Ootko siis kokeillut tehdä ovulaatiotestejä? Itselle ne toi luottamusta.

Oon tehnyt ovulaatiotestejä nyt muutamassa kierrossa, mutta kertaakaan ei ole tullut kahta tummaa viivaa. Aina ollu toinen viiva haaleampi

 

[Naala]

Oon tehnyt ovulaatiotestejä nyt muutamassa kierrossa, mutta kertaakaan ei ole tullut kahta tummaa viivaa. Aina ollu toinen viiva haaleampi

Kannattaa kokeilla eri merkkisiä ovistestejä (jos ollut samat käytössä)! Mulla ei esim onestepit toiminu yhtään. Rfsu ei myöskään. Pregcheck ja clearblue näyttää mulla oviksen hyvin. Olen myös testannut aamuin illoin oviksen lähestyessä ja tässä tärppikierrossa tein huomion, että tulikohan plussa clearbluen digitestiin illalla ja seuraavana aamulla oli jo poissa, eikä siis plussapäivän aamulla ollu vielä plussaa.

 

[Pikkutyyppi]

Huh mikä artikkeli aiheesta oli kirjoitettu: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/siirretaanpa-laskimakkaroita-jos-vaikka-nakisi-vauvasta-jotain-aidit-kertovat-karmeista-odotusajan-laskifobiakokemuksistaan-terveydenhuollossa/8686102?fbclid=PAAab_36WhFu9KsTLPbzHzsHzdGvxFQypfhtx-8WfTlWNyJRzgSowX5R5ojLU#gs.wmmw7u#gs.wo0wsg (Äidit kertovat karmeista odotusajan läskifobiakokemuksista..)

Onneksi itselle on osunut positiivisemmat kokemukset aiheesta ja ensimmäistä kertaa rakenneultran tekstissä oli mainittu obeesista. Käynnillä lääkäri ei kuitenkaan maininnut sanallakaan asiasta ja hyvin luottavaisin mielin odotti, että kaikki sujuu myös jatkossa. Minä ja vauva voidaan siis hyvin ja kaikki on niinkuin pitääkin

 

[Pingviiniemo]

Huh mikä artikkeli aiheesta oli kirjoitettu: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/siirretaanpa-laskimakkaroita-jos-vaikka-nakisi-vauvasta-jotain-aidit-kertovat-karmeista-odotusajan-laskifobiakokemuksistaan-terveydenhuollossa/8686102?fbclid=PAAab_36WhFu9KsTLPbzHzsHzdGvxFQypfhtx-8WfTlWNyJRzgSowX5R5ojLU#gs.wmmw7u#gs.wo0wsg (Äidit kertovat karmeista odotusajan läskifobiakokemuksista..)

Onneksi itselle on osunut positiivisemmat kokemukset aiheesta ja ensimmäistä kertaa rakenneultran tekstissä oli mainittu obeesista. Käynnillä lääkäri ei kuitenkaan maininnut sanallakaan asiasta ja hyvin luottavaisin mielin odotti, että kaikki sujuu myös jatkossa. Minä ja vauva voidaan siis hyvin ja kaikki on niinkuin pitääkin

Ihan kamalaa kohtelua!
Itsekkin raskaana sain kuulla ylipainosta kyllä useaan otteeseen.

Sairaalloisen lihava luki joka tekstissä ja ruokavalio kiinnosti kovasti kaikkia. Lääkäri ennen synnytystä tokaisi minulle, kun sanoin, että painoin edellisessä raskaudessa 10kg enemmän, että "ai sä olet ollut niin lihava".

Myöhemmin kun alatiesynnytys sujui kuitenkin nopeasti ja hyvin, niin tää samainen lääkäri tuli huoneeseen jälkeenpäin, otti kädestä kiinni ja onnitteli, mikä oli aivan ihanaa.

Nyt kun ylipainoa on 35kg vähemmän, niin koen että mua kohdellaan paljon paremmin ja jos on ongelmaa pääsen heti tutkimuksiin, vaikka ihan sama ihminen olen kuin silloinkin. Ennen ainoa mitä ihmiset näki on tosiaan ylipaino. Tietyllä tapaa se satuttaa yhä, että en riittänyt kenenkään mielestä sellaisena kuin ennen olin.

Ihanaa että sulla on positiivisia kokemuksia. Toivon todella että kaikki meidät kohdattaisiin samalla tavalla asiallisesti ja kauniisti ulkomuodosta riippumatta.

 

[Helinä84]

Mä kirjoittelen myös tänne. Neuvolassa punnittiin, pitkästä aikaa, ja painoa oli 96kg, pituutta 174cm, joten BMI noin 31. Tämän takia, ja koska olen ensisynnyttäjä, aloitan mini-ASAt viikolla 12.

Mitään ei hoitaja maininnut painosta, tai siitä miten paljon "saa" nousta raskauden aikana. Ainakaan vielä.

Tiesin toki että painoa on tullut, viimeiset vajaa pari vuotta oli elämässä kaikenlaista ja en vaan jaksanut liikkua samalla tavalla kuin aiemmin, tai kiinnittää huomiota ruokavalioon. Kyllä mä oon aina perusterveellisesti syönyt, ja kaikkia ravintoaineita kyllä luulisin saavani, mutta tosiaan liikunnan poisjäänti ja herkuttelua liian usein on nyt vaan tuonut tän 20 kg lisää.

Aloin miettimään sitä, onnistuuko nt-ultra vatsan päältä, mutta luulisin että onnistuu. Varhaisultrassakin kokeiltiin jos olis sydänäänet kuulunu, eikä sielläkään mitään mainittu ettei onnistuisi.

Täytin esitietolomakkeen nt-ultraa varten ja siihen ruksasin ylipaino, kai se liittyi myös siihen miten se ultra tehdään, mutta eiköhän vatsan päältä.

 

[Pikkutyyppi]

Mä kirjoittelen myös tänne. Neuvolassa punnittiin, pitkästä aikaa, ja painoa oli 96kg, pituutta 174cm, joten BMI noin 31. Tämän takia, ja koska olen ensisynnyttäjä, aloitan mini-ASAt viikolla 12.

Mitään ei hoitaja maininnut painosta, tai siitä miten paljon "saa" nousta raskauden aikana. Ainakaan vielä.

Tiesin toki että painoa on tullut, viimeiset vajaa pari vuotta oli elämässä kaikenlaista ja en vaan jaksanut liikkua samalla tavalla kuin aiemmin, tai kiinnittää huomiota ruokavalioon. Kyllä mä oon aina perusterveellisesti syönyt, ja kaikkia ravintoaineita kyllä luulisin saavani, mutta tosiaan liikunnan poisjäänti ja herkuttelua liian usein on nyt vaan tuonut tän 20 kg lisää.

Aloin miettimään sitä, onnistuuko nt-ultra vatsan päältä, mutta luulisin että onnistuu. Varhaisultrassakin kokeiltiin jos olis sydänäänet kuulunu, eikä sielläkään mitään mainittu ettei onnistuisi.

Täytin esitietolomakkeen nt-ultraa varten ja siihen ruksasin ylipaino, kai se liittyi myös siihen miten se ultra tehdään, mutta eiköhän vatsan päältä.

Mulla on hyvin samankaltaiset taustat, mutta BMI yli 40 ja kaikki varhaisultrasta lähtien on saatu ongelmitta vatsan päältä katsottua ASAa olen syönyt myös ongelmitta ja kaikki on sujunut hyvin, nyt rv 23+2 ja vauvakin kasvaa keskikäyrällä. Radi ei myöskään ole puhjennut.

 

[Naala]

Mulla bmi varmaan 37-38. Meillä ei oo mitään mini-asaa sanottu käyttöönotettavaksi Mulla ei myöskään aiemmissa raskauksissa oo ollu radia, saa nähä kuinka tää kolmas lapsi. Sain välttää ekan sokerirasituksen siksi, kun ei oo ollu radia aiemmin.

Mulla on paino toistaiseksi (18+0) pysyny aika samoissa lukemissa kokoajan. Tai ekan ja tokan neuvolan välillä oli noussu vähän, sit tokan ja kolmannen välillä taas laskenu. Sellasta normaalia painon jojoilua siis vaan päivän ajankohdasta ja syömisistä riippuen Meillä päin tehdään kaikille nt-ultra ilmeisesti alakautta tai ainaki kavereillekin tehty kenellä painoa vähemmän. Sit rakenneultra vatsan päältä ja tässä välillä neuvolalääkärikin ultrannut mahan päältä.

Mulla ei oo ikinä mihinkään kirjoitettu ylipainosta tms, voitu laittaa bmi mutta ei muuta mainintaa. Ja neuvola kyllä onneks suhtautunut tosi hyvin tässäkin raskaudessa, ei mitään ylimääräisiä tai typeriä painokommentteja oo tullut.

 

[Maz]

Mulla BMI jotain 38 ja raskauduin ihan salamana. Osansa painoon vaikutti kilpirauhasen vajaatoiminta, joka hankaloittaa keskimäärin raskaaksi tulemista. Vajaatoiminta löydettiin vain 2kk ennen raskautta ja en ollut lähelläkään hoitotasapainoa ja silti nappasi. Ei edes oikeastaan yritetty miehen kanssa, mutta ajateltiin että tulee jos tulee.

Neuvolassa oma kätilö kohtasi minut painon kanssa ihanasti. Hän kysyi lupaa saako punnita, ja kun huomasi ilmeestä että nyt on vaikea asia kyseessä, niin kertoi eri vaihtoehtoja. Valitsin sitten sen, että minut punnitaan, mutta minulle ei kerrota tulosta. Vaa'alla olen ns. väärin päin, etten näe lukemia mutta kätilö saa kuitenkin tarvitsemansa tiedot. Paino on vaikea asia, mutta tämä kohtaaminen lisäsi ihan satasella mun luottamusta omaan neuvolaani.
Verenpaine ja sokeritasot ovat onneksi ihanteelliset ja raskauden takia pikavauhtia kuntoon hoidettu kilpparisairaus on auttanut pirteyden kanssa. Saa nähda palaako paino omaan normaalitasoon raskauden jälkeen. Mulla se on ollut siinä jossain alle BMI 30. Joskus nuorempana kun kovasti laihdutin olin pienimmilläni BMI 24 eli nippanappa "normaali", mutta silloin kuukautiset olivat jo loppuneet. Kroppa yritti kertoa ettei se ollut hyvä olotila, vaikka lääkärit toista väittävät.

Nyt yritän tsempata pois painoon liittyvästä häpeästä. Juttelin juuri omista ruokaan ja painoon littyvästä traumasta oman äitini kanssa ja siitä miten rankkaa on kun vihaa kehoaan 20 vuotta. En tiedä, onko tuleva vauvani tyttö vai poika, mutta ajattelin että oman kropan hyljeksintä saa luvan loppua minun sukupolveeni ja en siirrä sitä eteenpäin. Ruoka ja oma keho eivät ole vihollisia. Monet sanovat että raskaus on armollista aikaa meille, kenellä on kehon koon kanssa ongelmia. Kerrankin kasvava maha on positiivinen merkki ja elämän luomisen ihme antaa uskoa kehon hyvyyteen.

 

[Kevättä odotellessa]

En ole hetkeen kirjoittanut mitään keskusteluun ja muutenkin viettänyt hiljaiseloa. Mulla menkat myöhässä 6 päivää ja koko viime viikon sekä jo edellisviikolla ollu sellasia oireita, että olisin raskaana. En ole testiä uskaltanu tehdä ja tänään tein Clearblue testin, joka mielestäni näytti negaa(control ikkunas oli tumma viiva ja result ikkunassa myös tumma viiva mutta poikittain vaaka-asennossa), en osannut tulkita muuta kuin negaks. Mitä mieltä te muut olette? Mulla ollu väsymystä, yökkäilyä, hajuherkkyyttä, vihlontaa mahassa, koko ajan hiki, päänsärkyä, huimausta ja makeat ruoat maistunu äklömakeilta.. Ollaan jo vuosia haluttu lasta ja esikoinen olis toiveissa siis. Kannattaako mun odottaa ja tehdä testi muutaman päivän päästä uusiks vaikka ei malttaisi? Tsemppiä kaikille muillekkin äideiksi haluaville!