Mä tulen nyt vähän sivusta huutelemaan, sillä en ole nyt raskaana mutta haluaisin vähän tsempata.
Mulle tuli painoa raskausaikana +25kg, turvotusta oli paljon. Raskaus sujui normaalisti, synnytys normaali, ei radia, vauva terve jne. Toki oli erittäin vaikea raskausaika henkisesti ja fyysisesti myös pahoinvointeineen että perussairauden pahenemisineen.
Mulla taustalla aiempaa syömishäiriöongelmaa ja liiallista urheilua. Raskautuessa olin hoikka, täysin normaalipainoinen. Kävin koko raskausajan terapiassa, koska olin henkisesti ihan rikki, paino oli asioista yksi, mutta minulle suuri asia. Mulla oli kyllä raskausajan masennus, jota painonnousu ei ainakaan auttanut. Suorastaan inhosin omaa kehonkuvaa, enkä ikinä tottunut siihen. En ollut mielestäni koskaan se kaunis, hyvävointinen ja onnellinen odottaja, jollaiseksi raskausajan olin itselleni piirtänyt tai jollaiseksi se tuli monelle ystävälleni, jotka samoista lähtöpainoista lihoivat "vain" 10kg. Tuntui, että itse paisuin kuin pullataikina, lantio leveni jäätävästi ja rinnat kasvoivat niin paljon, että kaikki liivit ahdisti. Mammavaatteetkin oli päällä lähinnä "kolttuja", jotka ei tuntuneet yhtään omalta. Lisänä kaikki kivut, kolotukset ja vaikeat anemiat, niin ei siinä paljoa jumpalle lähdetty. Lenkkeilin kävellen kuitenkin koko toisen ja kolmannen kolmanneksen.
Synnytyksen jälkeen paino lähti todella hitaasti, vaikka täysimetin. Ristiäiskuvissakin olen selkeästi pöhöttyneen oloinen, kehoni oikein keräsi nesteitä imetystä varten. Mainitsen, että mulla maitoa lähtökohtaisesti tuli todella reippaasti, kunhan lapsi sitä vain tilasi. Oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun lapsi alkoi syömään kiinteitä, painoni alkoi vihdoin laskea enemmän. Kyse ei ollut liikunnasta, vetelin synnytyksen jälkeen 7km vaunulenkkejä edes takaisin noin kolmesti viikossa, 7kk kohdalla jo kävin vetelemässä ekat juoksutreenit ja nyt 11kk kohdalla ollaan pyöräilty 10km lenkkejä. Silti minulla on vielä pudotettavaa noin 10-8kg ja imetän edelleen moniallergista vauvaa, joten ruokavaliostakaan ei ole kyse. Minulla poissa siis kotimaiset viljat, maissi, maito, kananmuna, soija, pähkinät, kaakao, tattari ja kookos. Edelleen imetyshormonit tekevät minulle nesteiden jämähtämistä ja turvotusta, kun taas kierron käynnistyttyä nesteet oikein liikahtivat rajusti kehosta pois. Lisänä on huutava nälkä joka imetyskerran jälkeen.
Oletan, että loput lähtee tekemättäkin, kun imetys päättyy kokonaan vuoden iässä. Eli yksinomaan ei imetys välttämättä laihduta, vaikka mitä tekisi. Toisia taas hyvinkin tehokkaasti. Itse valitettavasti kuulun siihen kastiin, joka kerää varteensa massaa vauvaa varten, että imetystä varten. Jos oma keho ahdistaa voimakkaasti kannattaa neuvolassa reilusti uskaltaa puhua siitä, heillä on keinot auttaa raskausaikana tässä asiassa hyvin. Itselleni tämä painoasia ei enää ole onneksi ahdistava, mutta en vieläkään kyllä ole kotonani omassa kehossani, vaikka olen sen -18kg jo laihtunut. Mutta ainoa mikä auttaa on varmasti aika. Raskausaikana ainoa vinkki on se, että yrittää opetella hyväksymään sen asian, että näin on, koska oikein muutakaan ei voi. Minua auttoi ajatus, että paino on vain väliaikainen ja keho muotoutuu monta kertaa vielä synnytyksen jälkeen ja että tällä hetkellä on vain tärkeintä vaalia sitä painoa vauvan kehityksen sekä kasvun takia. Itse pääsin nyt suurinpiirtein lantion leveydessä lähes samaan kuin ennen raskautta. Näille muutoksille on vain annettava aikaa, että hetkessä ei kaikki muutu "paremmaksi".
No joo, en tiedä oliko tästä mitään apua
Sekavaa tekstiä, mutta ehkä halusin vaan sanoa et se paino on vain numeroita sillonkin, kun siinä kehossa ei edes ole hyvä olla, ja et sen riippuvan vatsanahan saa kyllä kovalla treenillä edes sinnepäin
Sitten kun ahdistaa oikein paljon, kannattaa pienet itkut tirauttaa ja hengittää elämää hetki kerrallaan