Pelot

[Retale]

Mä näin viime yönä unta, että tuli keskenmeno. En tiedä särkikö vatsaa niin että tuli uniin, tänään aamupäivällä on ainakin jomotellut kovasti. Toki tiedän, että vatsan jomottelu ja särky on todennäköisesti ihan normaaleja kohdun kasvuun liittyviä tuntemuksia.

Tsemppiä Mami’, on varmasti jännittävä ja pelottava virstanpylväs tuo edellisen km:n ajankohta. Toivottavasti vähän helpottaa, kun pääsee siitä ohi.

 

[pronssi]

Mää olen ollut paniikissa tässä melkein koko viikon plussaamisen jälkeen, kun pian alkoi tuhruvuoto ja melkein jatkuvat menkkamaiset kivut. Muita oireita ei sitten oikein olekaan.
Takana keskenmeno viime vuoden alussa. Tässä välissä on yrityksestä huolimatta ollut hiljaisempaa.

 

[Unelma_]

Saisiko tuhruvuodoista kärsivät mielenrauhaa sillä jos mittaisivat hcg hormoonin nousua virtsasta, seuraisi vahvistuuko viivat tuhruista huolimatta?

 

[pronssi]

Suunnitelmissa olisi käydä ostamassa digi tänään. Jos näyttää 3+ niin voisi olla mielenrauhaa hetkeksi ainakin.

 

[Benelobe]

Suunnitelmissa olisi käydä ostamassa digi tänään. Jos näyttää 3+ niin voisi olla mielenrauhaa hetkeksi ainakin.

Mulla kans viikon päivät pikku tuhrua ilman kipuja. Aattelin kans ite tehä huomenna digin, kai sen 3+ pitäs jo 5+4 näyttää.

 

[Miri81]

Kiitos! Olo on epätodellinen, hämmentynyt ja yllättävän "tunnoton". Tottakai siis olemme mieheni kanssa molemmat onnesta soikeita, mutta hämmennys ja "ai nytkö se sitten tapahtuu" on vielä päälimmäisenä tunteena. Luultavasti pelottaa vielä, että meneekö kaikki hyvin, onko pieni kiinnittynyt oikeaan paikkaan jne., ettei jaksa vielä iloita ja ilmoittautua kesäkuisiin vielä virallisesti. Olisin luullut, että hypin kattoon ja olen superiloinen miehen kanssa, mutta molemmat lähinnä ollaan hiljaa hölmistyneinä (ja minä seuraan kaikkia kehoni tuntemuksia suurennuslasilla). Yritystä on takana sen verran kauan, että jotenkin kerkesi lokeroida itsensä niin pahasti lapsettomaksi, että ei osaa oikein reagoida plussaan mitenkään. Onnentunne on uusi juttu näissä hommissa ja sitä haetaan vielä. Mutta eiköhän tämä tästä, kun asiat alkavat konkretisoitumaan.

Oletko sinä osannut jo nauttia plussasta vai oletko myös epämääräisten tunteiden vallassa? :)

Onnea paljon! :) Mulla on aivan sama tunne, kun ensin näin viivat, olin iloinen ehkä viisi sekuntia, sitten vain istuin matolla ja olo oli ihan tyhjä, pitkään. Verikokeen ja ultran jälkeen, jos niissä ovat asiat mallillaan, aion kuitenkin alkaa jo vauvaorientoitua. Kun on niin monta vuotta asennoitunut tietyllä tavalla, niin meneehän siinä aikaa, että aivot sitten uudelleen orientoituvat. Mulla lyhyesti taustana, että mulla on onnistunut lahjamunasoluraskaus vuodelta 2016, sitä ennen ja sen jälkeen paljon hoitoja, ja nyt sitten tämä toka plussa. :)

 

[Miri81]

Kyllä, meille tehtiin 6 hoitokiertoa omilla soluilla ja nyt 7. lahjamunasoluilla, siinä siis onnistumisen "salaisuus" omilla munasoluilla (joissa ei siis pitänyt olla vikaa) tuli aina 1-6 hedelmöittynyttä solua jotka eivät sitten kehittyneet d2-3 pidemmälle. Hahhah hyvää huumoria, kyllä tähän on sievoinen summa tosiaan mennyt! Varsinkin tämä lahjasoluhoito, joka tuplasi potin no onneksi saimme ihanan saaliin siitä, meillä on vielä 7 blastoa pakkasessa. Eli näihin hommiin ei alusta alkaen enää todennäköisesti tarvitse ryhtyä ja siitä ollaan hyvin kiitollisia

Meillä on varhaisultra viikolla 7+6 meidän ivf-klinikalla.

Cvalda, mahtavaa! "Ihanaa" että joku muukin on jaksanut/halunnut rampata omasoluhoitoja :) Mulle on tehty 9 IVF:ää/ICSIä omilla soluilla. :D :D :D Olen ajatellut että olin ihan liian hardcore/periksiantamaton/itsekäs kun niin monta runttasin läpi. Mutta sen verran tarvitsin uskoakseni, että näin asiat nyt ovat. Me tehtiin ensin 4 hoitoa omilla soluilla, sitten 2016 lahjamunasoluhoito, josta onnistunut raskaus. Mekin saatiin siitä 8 alkiota yhteensä. Sitten 2018-2019 tehtiin vielä 5 hoitoa omilla soluilla, ja nyt sitten vuoden 2016 pakkaseen jääneistä alkioista 1. ei tärpännyt, 2 lopetti jatkokehityksen maljalla, ja nyt tämä yksi on tärpännyt. :) Pakkasessa vielä kaksi.

 

[Cvalda]

Cvalda, mahtavaa! "Ihanaa" että joku muukin on jaksanut/halunnut rampata omasoluhoitoja :) Mulle on tehty 9 IVF:ää/ICSIä omilla soluilla. :D :D :D Olen ajatellut että olin ihan liian hardcore/periksiantamaton/itsekäs kun niin monta runttasin läpi. Mutta sen verran tarvitsin uskoakseni, että näin asiat nyt ovat. Me tehtiin ensin 4 hoitoa omilla soluilla, sitten 2016 lahjamunasoluhoito, josta onnistunut raskaus. Mekin saatiin siitä 8 alkiota yhteensä. Sitten 2018-2019 tehtiin vielä 5 hoitoa omilla soluilla, ja nyt sitten vuoden 2016 pakkaseen jääneistä alkioista 1. ei tärpännyt, 2 lopetti jatkokehityksen maljalla, ja nyt tämä yksi on tärpännyt. :) Pakkasessa vielä kaksi.

Joo ensimmäiset 3 oli julkisella ja uskoin sen olevan aika peruskaava, joten 3 yksityisellä tehtyä hoitoa oli kuin uusi alku. Mutta eipä ne sen paremmin menneet, solumäärät vain laski vaikka mitä temppuja kokeiltiin jännä että olette lähteneet takaisin omasoluhoitoihin vaikka lahja-alkioita pakkasessa! Saanko uteliaana kysyä miksi? :) minua ei saisi enää lähtemään, se oli niin kuluttavaa. Ja olen iloinen jos koko katras saadaan samasta geenisekoituksesta

 

[Miri81]

Joo ensimmäiset 3 oli julkisella ja uskoin sen olevan aika peruskaava, joten 3 yksityisellä tehtyä hoitoa oli kuin uusi alku. Mutta eipä ne sen paremmin menneet, solumäärät vain laski vaikka mitä temppuja kokeiltiin jännä että olette lähteneet takaisin omasoluhoitoihin vaikka lahja-alkioita pakkasessa! Saanko uteliaana kysyä miksi? :) minua ei saisi enää lähtemään, se oli niin kuluttavaa. Ja olen iloinen jos koko katras saadaan samasta geenisekoituksesta

Sama meillä, julkinen oli sitä "sama kaava kaikille ja epäempaattinen palvelu kaupan päälle" -kaavaa, yksityinen tuntui ihan paratiisilta. Tehtiin lisää omasoluhoitoja, kun mulla ei vielä silloin ollut sellainen tunne, että kaikki kivet olisi käännetty. Halusin olla varma, ettei sitten myöhemmi elämässä tarvitse jossitella. Halusin myös löytää jonkun syyn tai selityksen. Mutta nyt minullekin riittää, enää en omasoluhoitoihin lähde, olen.. öö.. 98% varma. :) Saitte kyllä hienosti blastoja pakkaseen, eli eihän sitä tiedä vaikka kymmenen vuoden päästä ajeluttaisitte koko blastokatrasta tila-autolla... :)

 

[MariaSha]

Ihan mielenkiinnosta kysyn, kuinka kauan nämä pakastetut alkiot pysyy siirto-/kehityskelpoisina?

 

[Cvalda]

Ihan mielenkiinnosta kysyn, kuinka kauan nämä pakastetut alkiot pysyy siirto-/kehityskelpoisina?

Meillä taitaa olla 15 vuoden pakastussopimus, ja siinä vaiheessa tulee kyllä minun ikä vastaan jo luulen että siellä nestetypessä ne säilyy vaikka kuinka kauan!

 

[MaiKhi]

Keskenmeno ja tuulimuna välähtelee mielessä, mutta suurimpana päässä kummittelee edellisen raskauden loppuvaiheen ongelmat. Mulle kertyi varsinainen jackpot: raskausdiabetes, raskausmyrkytys ja hepatogestoosi. Olin kahteen otteeseen vuodeosastolla, viimeinen jakso 2 viikkoa jonka päätteeksi esikoinen syntyi 1,5-kiloisena keskosena. Toivotaan, että jos tämä on ihan oikea alkio tuolla masussa niin päästäisiin vähän pidemmälle.

 

[Unelma_]

Onko täällä kenelläkään kokemuksia kohdunulkoisesta raskaudesta?

 

[Kamomilla*]

Keskenmeno ja tuulimuna välähtelee mielessä, mutta suurimpana päässä kummittelee edellisen raskauden loppuvaiheen ongelmat. Mulle kertyi varsinainen jackpot: raskausdiabetes, raskausmyrkytys ja hepatogestoosi. Olin kahteen otteeseen vuodeosastolla, viimeinen jakso 2 viikkoa jonka päätteeksi esikoinen syntyi 1,5-kiloisena keskosena. Toivotaan, että jos tämä on ihan oikea alkio tuolla masussa niin päästäisiin vähän pidemmälle.

Millä viikolla sun keskonen syntyi? Jouduitteko olemaan pitkään osastolla?

Mulla alkaa myös isommat pelot vasta sitten puolen välin jälkeen. En onneksi saanut noista kuin tuon raskausdiapeteksen, mutta olin todella kipeä lähes koko raskauden ajan. Tuntui kuin olisi ollut kestosupistus päällä puolesta välistä lähtien. Sitten rv 32 menikin lapsivedet ja vauva syntyi keskosena.

 

[Mami']

Keskenmeno ja tuulimuna välähtelee mielessä, mutta suurimpana päässä kummittelee edellisen raskauden loppuvaiheen ongelmat. Mulle kertyi varsinainen jackpot: raskausdiabetes, raskausmyrkytys ja hepatogestoosi. Olin kahteen otteeseen vuodeosastolla, viimeinen jakso 2 viikkoa jonka päätteeksi esikoinen syntyi 1,5-kiloisena keskosena. Toivotaan, että jos tämä on ihan oikea alkio tuolla masussa niin päästäisiin vähän pidemmälle.

Millä viikolla pieni syntyi? Meillä on kaksi keskosta eikä mitään syitä löytynyt miksi ovat etukäteen tulleet niin vähän jännittää kuin tällä kerralla käy että pääseekö vihdoin loppuun asti

 

[Kamomilla*]

Millä viikolla pieni syntyi? Meillä on kaksi keskosta eikä mitään syitä löytynyt miksi ovat etukäteen tulleet niin vähän jännittää kuin tällä kerralla käy että pääseekö vihdoin loppuun asti

Teilläkin keskoset, millä viikoilla syntyivät? Meitä keskosjännittäjiä onkin täällä sitten useampi.

 

[Mami']

Teilläkin keskoset, millä viikoilla syntyivät? Meitä keskosjännittäjiä onkin täällä sitten useampi.

Viikoilla 32+ ja 36+ syntyny toinen oli jo hyvän kokonr mut voiettä toinen oli pieni

 

[Unelma_]

Kävin tänään neuvolassa, menkkojen mukaan pitäisi olla 6+4 neuvolan täti ultrasi, kun pelkoa mulla ollut että olisiko väärässä paikassa. Hän ei löytänyt sieltä mitään, 2 viikon päähän uusi aika. Hitto jos tää taas menee näin niin mä en ala :banghead::banghead::banghead:hän sanoi että jos olet pienemmillä viikoilla, mut en voi olla, ku tikutin oviksen ym. Eli mun tuuria, siä ei kasva ja kehity mitää

 

[Retale]

Voi Unelma_, oon tosi pahoillani sun puolesta! Varmistuiko siis kuitenkin, että raskaus ei oo ainakaan väärässä paikassa? Kovin pitkä aika toi kaks viikkoa. Kovasti voimia.

 

[Unelma_]

Ei se osannut siihenkään mitään sanoa, et nyt vaan odotellaan. Mulla oli keväällä sama homma, varhaisultrassa ei löytynyt sykettä, odotin pari viikkoa ja uudessa ultrassa ei löytynyt vieläkään ja oli tuulimuna/kkm et niin se kai taas on jos tääkin päättyy näin, mä en taida enää lähteä tähän rumpaan, ei pää kestä kyl enempää pettymyksiä tän suhteen.