Isommille lapsille kertominen (ja heiltä salaaminen)
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Raskaudesta kerrottiin esikoiselle melko nopeasti, koska voin voimakkaasti pahoin. Lapsi ihmetteli mikä äitiä vaivaa ja pelkäsi, että äiti on sairas. Kerrottiin sitten että vauva saa aikaan tämän, eikä ole sinänsä vaarallista. Sukulaisillekin kerrottiin sitten melkolailla samoihin aikoihin.
Pikkuveljen nimen kanssa ollaan nyt salailtu, ei kerrota varmaan esikoisellekaan ennen ristiäisiä, koska tuntuu, että kertoisi sitten todennäköisesti kaikille muille nimen ennen juhlaa.
Pikkuveljen nimen kanssa ollaan nyt salailtu, ei kerrota varmaan esikoisellekaan ennen ristiäisiä, koska tuntuu, että kertoisi sitten todennäköisesti kaikille muille nimen ennen juhlaa.
12 ja 10 vuotiaalle kerroin jo nyt alkuraskauden aikana. En jotenkin pysty tai halua salailla, puhumme paljon ja olemme aina puhuneet suoraan ja avoimesti asioist..
ja pyysin myös että jos jokin mietityttää tai huolettaa voivat jutella kanssani, tai isänsä tai isän vaimon kanssa asiasta,
toki pyysin ettei asiasta vielä ulkona jutella koska itse en ole halunnut sitä vielä kertoa. Pienemmille kerron sitten kun on ensimmäinen ultra takana ja on varmasti kaikki hyvin. en myöskään halua että isommat lapset huolehtii vaikka itse huolehtisin. Siksi halusin että jo ajoissa tietävät..
ja pyysin myös että jos jokin mietityttää tai huolettaa voivat jutella kanssani, tai isänsä tai isän vaimon kanssa asiasta,
toki pyysin ettei asiasta vielä ulkona jutella koska itse en ole halunnut sitä vielä kertoa. Pienemmille kerron sitten kun on ensimmäinen ultra takana ja on varmasti kaikki hyvin. en myöskään halua että isommat lapset huolehtii vaikka itse huolehtisin. Siksi halusin että jo ajoissa tietävät..
Saako udella miten he ottivat? Meillä kotona miehen 10 ja 13 v. ja pitäisi kohta kertoilla. Toivon, että ottavat hyvin, mutta kaikki tunteet ovat sallittuja. Mietin myös, että ehkä he jo ovat arvanneet ja toivottavasti eivät koe epäluottamuksena, ettei olla aiemmin kerrottu (rv 12+2 nyt). Syynä siis se, että jos jotain käykin, niin ei olla haluttu lapsille turhaa stressiä.Kerrottiin hiukan ennen nt ultraa 9v ja 10v lapsille. Alku reaktio oli melkoinen, mutta onneksi tasoittui nopeasti ja nyt jo vauvan tuloa odotetaan
No aluksi molemmilta tuli "ei" reaktio. Tyttö 10v itki kovasti ettei missään nimessä halua. Mutta itkun ja juttelun jälkeen tilanne rauhoittui ja nyt jo sanookin että haluaa sitten työntää aina vauvan vaunuja..
9v on miehen aiemmasta liitosta ja hän ilmoitti ettei koskaan enää halua tulla meille jos vauva tulee. Ollut todella mustasukkainen ja reagoinut voimakkaasti mm. Sanallisesti. Nyt toki siis pari viikkoa kulunut ja on jo rauhallisempi asian suhteen ja on suostunut hyvin mielin meille tulemaan.
Mutta paljon keskustelua ja extra huomion antamista on kyllä tarvinnut molemmat lapset. Kaikki nämä siis tietenkin täysin normaaleja ja sallittuja tunteita
onhan se pikku sisarus iso asia.En usko että kokevat epäluottamusta, meidänkin oli tarkoitus odottaa nt ultraan mutta sitten tulikin vaan sellainen hetki että päätettiin kertoa. :)
Onpa kiva, että ovat kuitenkin alkaneet pohdittuaan löytyy ne asian hyvät puolet :) Mieluummin noin päin, että ensi reaktio on säikähdys ja sitten tulee aito ilo.No aluksi molemmilta tuli "ei" reaktio. Tyttö 10v itki kovasti ettei missään nimessä halua. Mutta itkun ja juttelun jälkeen tilanne rauhoittui ja nyt jo sanookin että haluaa sitten työntää aina vauvan vaunuja..
9v on miehen aiemmasta liitosta ja hän ilmoitti ettei koskaan enää halua tulla meille jos vauva tulee. Ollut todella mustasukkainen ja reagoinut voimakkaasti mm. Sanallisesti. Nyt toki siis pari viikkoa kulunut ja on jo rauhallisempi asian suhteen ja on suostunut hyvin mielin meille tulemaan.
Mutta paljon keskustelua ja extra huomion antamista on kyllä tarvinnut molemmat lapset. Kaikki nämä siis tietenkin täysin normaaleja ja sallittuja tunteita
En usko että kokevat epäluottamusta, meidänkin oli tarkoitus odottaa nt ultraan mutta sitten tulikin vaan sellainen hetki että päätettiin kertoa. :)
Meillä on tosiaan jo toinen yhteinen tulossa, ensimmäisen kohdalla oli vielä uutuuden viehätystä alkuun, mutta sittemmin keskustelut käytiin ja tarvittiin vakuuttelut siitä, että he ovat edelleen tärkeitä ja uusi rooli isoina siskoina tekee heistä entistä tärkeämpiä jne. Eli pelkäsivät, että sitten vain vauva on tärkeä ja he unohtuvat. Eihän siinä tietenkään niin käynyt ja kaikki meni hyvin. Tämän jälkeen miehen ex-puoliso on myös saanut lapsen ja nyt vähän pelkään, että tunnelma saattaisi olla sellainen ”pitääkö niitä nyt jatkuvasti tehdä”. Sinällään ymmärrettävää olisi esim. sekin, että ovat huolissaan tilankäytöstä, että missä huoneessa vauva asuu, sitten kun lapsiaan neljä (asuvat isommat siis myös meillä). Pienempi tytöistä löysi toissapäivänä kaupan kassin, jossa oli pieniä vauvan vaatteita. Että ehkä saattaa aavistaa, kun en viitsinyt alkaa selittelemään mitään lahjoista tai kaverin vauvasta
Noh, tänään kerrotaan, toivotaan, että kaikki menee hyvin.
Mä kerroin esikoiselle (silloin 2,5v.) vasta rakenneultran aikaan/jälkeen, kun maha alkoi kasvamaan. Koska reaktio oli vaisu, ajattelin ensin, ettei hän ymmärtänyt mitä hänelle kerroin, mutta kuitenkin hän oli heti seuraavana päivänä päiväkodissa kailottanut kovaan ääneen, että "äidin mahassa on kaksi vauvaa, eikä äidin mahan päälle sen takia saa mennä". :D
Ehkä hän sittenkin tajusi ja oli iloinen, vaikkei sitä minulle näyttänyt. Ja on iloinen edelleen siskosta ja veikasta, vaikka he ovat jo vuoden ikäisiä! <3
Ehkä hän sittenkin tajusi ja oli iloinen, vaikkei sitä minulle näyttänyt. Ja on iloinen edelleen siskosta ja veikasta, vaikka he ovat jo vuoden ikäisiä! <3
Me kerrottiin pojalle vauvasta aika varhaisessa vaiheessa, kahdeksannella viikolla. Tai saattoi se olla oikeasti jo yhdeksäs viikko, kun laskettu aika aikaistui ultrassa siitä mitä olin olettanut. Poika alkoi reagoida kiukuttelemalla siihen ettei äiti jaksa ja voi huonosti, joten senkin takia nähtiin parhaaksi kertoa ajoissa. Pääsi pieni epätietoisuudesta. Hän on ollut innoissaan tulevasta pikkusisaruksesta, mutta myös tavallista huomionkipeämpi ja tuntuu jännittävän vauvan tuloa. No onhan se luonnollista jännittää niin isoa asiaa. Ihana poika kun juttelee välillä että vauva voi sitten nukkua hänen huoneessaan ja hän haluaa heille kerrossängyn. 
Kun vielä salattiin asiaa piti siirtää äitiysvitamiineja tavalliseen vitamiinipurkkiin.
Poika kun on tarkkaavainen ja osaa lukea niin olisi voinut huomata ja kysellä. Onko muut joutuneet tekemään vastaavia asioita salatakseen lapsilta?
Kun vielä salattiin asiaa piti siirtää äitiysvitamiineja tavalliseen vitamiinipurkkiin.
Poika kun on tarkkaavainen ja osaa lukea niin olisi voinut huomata ja kysellä. Onko muut joutuneet tekemään vastaavia asioita salatakseen lapsilta?