Muita vauhkoilijoita?
- Ketjun aloittaja Tynkky
- Aloituspäivämäärä
Tervetuloa joukkoon!Täällä ilmoittautuu yksi totaalisen vauhko! Keskenmenon pelossa en ole vielä uskaltanut mitään kirjoitella tänne, vaikka olen jo kolmisen viikkoa seurannut teidän keskusteluja. Mieli on tehnyt, mutta en ole uskaltanut, nytkin olen vähän kahden vaiheilla!Ollaan siis kohta kaksi vuotta yritetty toista lasta ja nyt on jo kaksi keskenmenoa takana, molemmat oli viime syksynä.
Mä olin jo kaksi viikkoa sitten täysin varma, että meni kesken. Olin sillä viikolla tehnyt viikkonäytöllisen testin, joka näytti että viikkoja olis 2-3 ja sitten viikonloppuna alkoi rusehtava vuoto. Viime viikon perjantaina tein uuden testin ja se näytti edelleen samoja viikkoja. Vuosi sitten keskenmeno alkoi ihan samalla tavalla, joten soitin sairaalaan naistenpolille ja mulle varattiin sinne aika. Viime keskiviikkona kävin siellä ja yllättäen siellä olikin syke!Multa pääsi kyllä siinä vaiheessa ihan hillitön itku, olin kaksi viikkoa jo valmistautunut keskenmenoon. Vuodon syyksi paljastui raskauspussin vieressä oleva hematooma.
Edelleen kyllä olen hyvin epävarma tämän raskauden jatkumisesta ja pelkään koko ajan keskenmenoa. Sikiö vastasi viikkoja 6+2, vaikka olisi pitänyt olla 7+0. Sain onneksi kontrolliultran kahden viikon päähän, sitten nähdään vieläkö sydän sykkii. Pelottaa vaan ihan kauheasti. Pikkukakkonen olisi todella toivottu!
Täällä kans vauhkoilija. 3 kertaa jo neuvolassa käynyt, eka näkyi kohdun suureneminen ja seuraavalla viikolla syke ja sit vielä varmistettiin , että kasvaa ja näkyi kasvua . Nyt pitäis mitan mukaan olla 7+0 menossa. Ja eilen loppui oireet ja pahoinvoinnit ja olin varma, että nyt se meni! Ihan hirveää tää epätietoisuus ja pelko.
Tänään sit ollut taas pahaa oloa. En tiiä miten tätä piinaa taas kestää. Pääsin siis neuvolaan tarkastuskäynnille , kun viimeksi oli kohdunulkoinen raskaus niin varmistamaan , että on ainakin oikeassa paikassa. Nyt olis pari viikkoa siihen viralliseen ekaan neuvolakäyntiin , en tiedä miten tätä jännitystä kestää.
Tänään sit ollut taas pahaa oloa. En tiiä miten tätä piinaa taas kestää. Pääsin siis neuvolaan tarkastuskäynnille , kun viimeksi oli kohdunulkoinen raskaus niin varmistamaan , että on ainakin oikeassa paikassa. Nyt olis pari viikkoa siihen viralliseen ekaan neuvolakäyntiin , en tiedä miten tätä jännitystä kestää.
Täällä kanssa tuo kertominen lisää pelkoa, että jokin menee pieleen. Nyt viikkoja vasta 7+5, mutta joudun varmaan kertomaan töissä tänään pomolle. Meillä on pikkujoulut tulossa ja siihen ollaan tilaamassa ruokia. Näin menuehdotuksen eilen ja siitä ne, mitä voisin syödä allergioitteni/IBS:n sallimissa rajoissa ovat juustoja (ei tietoa onko pasteröitoituja vai ei) ja graavilohta, jotka eivät taas oikein sovi tähän raskauteen. Ei muuten mitään, mutta jos saan allergiaruoka ja siitä sitten en kuitenkaan syö mitään, on se vähän kiusallista.
Alkoholia en onneksi ennen raskautta ole juonut, niin se ei ainakaan pikkujouluissa paljasta
Alkoholia en onneksi ennen raskautta ole juonut, niin se ei ainakaan pikkujouluissa paljasta
Leaf
Oman äänensä löytänyt
Täällä myös yksi vauhkoilija ilmoittautuu, ensimmäistä odotetaan. Niin vaikea uskoa olevansa raskaana, pelkään toivovani liikaa ja pettyväni pahasti ultrassa jos mitään ei näykään. Lisäksi olen lukenut aivan liikaa tuulimunista ja kohdunulkoisista.. Tieto lisää tuskaa. Mitäänhän ei ole sen asian suhteen oikein tehtävissä joten ei auta kun odotella epätietoisena. Haluaisin kovasti kuitenkin nauttia tästä kaikesta 
Ajattelin nyt vain tulla vielä kertomaan, että keskenhän mulla sitten meni. Mulla alkoi runsaampi vuoto heti edellisen viestini kirjoittamisesta seuraavana päivänä. Pääsin ultraan viime viikon torstaina, jolloin todettiin, että alkiota ei enää ollut ja suurin osa raskausmateriaalista oli jo tullut pois. Tässä on nyt ollut aikaa käsitellä pettymystä ja alkaa tuntua siltä, että meille ei taida toista lasta siunaantua, ikää kun alkaa jo olla 
Kovasti tsemppiä ja tarrasukkia teille kaikille!
Kovasti tsemppiä ja tarrasukkia teille kaikille! 
Hansus
Satasella mukana keskusteluissa
Uskallan nyt ekaa kertaa tulla kirjoittelemaan tänne. Jotenkin tää raskaus on niin epätodellisen tuntuinen vielä ja pelot keskenmenostakin on vielä olemassa.
Mulla on takana 3 keskenmenoa, 2 näistä oli keskeytyneitä ja noiden keskeytyneiden kohdalla luulin koko ajan olevani onnellisesti raskaan kun oireilukin jatkui. Ensimmäisen kohdalla oli järkytys saada tietää, että alkio oli kuollut kohtuun jo useampaa viikkoa aiemmin Toisen kohdalla ehdin jo itse epäillä, että on käynyt sama juttu joten varasin ajan yksityiselle ja siellä sitten varmistettiin taas keskenmeno Kolmas keskenmeno olikin sitten spontaani keskenmeno.
Nuo kaikki 3 raskautta ja keskenmenoa tapahtui puolen vuoden sisään joten siinä oli aika paljon hormonien heittelyitä, itkuja ja järkytyksiä. Muuten onkin sitten ollut raskautumisessa ongelmia, eikä ainuttakaan elävää lasta ole.
Näistä johtuen jonkin verran jännittää ja oon ehkä hieman ylitarkkakin tekemisteni suhteen, etten voisi ainakaan itseäni syyttää jos keskenmeno taas tulisi.
Mulla on takana 3 keskenmenoa, 2 näistä oli keskeytyneitä ja noiden keskeytyneiden kohdalla luulin koko ajan olevani onnellisesti raskaan kun oireilukin jatkui. Ensimmäisen kohdalla oli järkytys saada tietää, että alkio oli kuollut kohtuun jo useampaa viikkoa aiemmin
Toisen kohdalla ehdin jo itse epäillä, että on käynyt sama juttu joten varasin ajan yksityiselle ja siellä sitten varmistettiin taas keskenmeno Kolmas keskenmeno olikin sitten spontaani keskenmeno.Nuo kaikki 3 raskautta ja keskenmenoa tapahtui puolen vuoden sisään joten siinä oli aika paljon hormonien heittelyitä, itkuja ja järkytyksiä. Muuten onkin sitten ollut raskautumisessa ongelmia, eikä ainuttakaan elävää lasta ole.
Näistä johtuen jonkin verran jännittää ja oon ehkä hieman ylitarkkakin tekemisteni suhteen, etten voisi ainakaan itseäni syyttää jos keskenmeno taas tulisi.
On kyl niin vauhkoilijan (minun) pelastus tuo doppleri kun saa sillä sydämenäänet kuuluviin. Tietää ainakin että siellä joku on hengissä, mutta eihän se tietenkään kerro onko terve. Itsellä se terveys on melkeen enemmän huolena kuin se että onko sikiö hengissä. Mut saa ainakin johonkin asiaan vähän mielenrauhaa 
2vk enää nt-ultraan, sit ehkä saa vähän mielenrauhaa myös terveyden suhteen!
2vk enää nt-ultraan, sit ehkä saa vähän mielenrauhaa myös terveyden suhteen!
Mä oon tässä koittanut tasapainoilla vauhkoilun ja jonkinlaisen tyyneyden välillä mutta se vene keikkuu kyllä ja pienestä!
Tänään tosin sain isompaakin syytä vauhkoiluun: minä typerys menin syömään vakuumipakattua lämminsavulohta lounassalaatissa! Nyt sitten saa olla pelko persiissä kuukausikaupalla, että saiko sitä listerian vai ei. Todennäköisyydet on pienet, mutta ei olemattomat.
Alkuraskaus on kyllä ollut kaikkea muuta kuin ihanaa: väsymyksen ja pahan olon päälle saa koko ajan olla pelkäämässä sitä, millä teoilla mahdollisesti edesauttaa kehityshäiriöitä tai keskenmenon! :banghead: Ei vaan pysty ottamaan rennosti! Rasittavaa.
Tänään tosin sain isompaakin syytä vauhkoiluun: minä typerys menin syömään vakuumipakattua lämminsavulohta lounassalaatissa! Nyt sitten saa olla pelko persiissä kuukausikaupalla, että saiko sitä listerian vai ei. Todennäköisyydet on pienet, mutta ei olemattomat.
Alkuraskaus on kyllä ollut kaikkea muuta kuin ihanaa: väsymyksen ja pahan olon päälle saa koko ajan olla pelkäämässä sitä, millä teoilla mahdollisesti edesauttaa kehityshäiriöitä tai keskenmenon! :banghead: Ei vaan pysty ottamaan rennosti! Rasittavaa.
Stressihän itsessään on [tutkimusten mukaan (?)] tosi huono homma alkiolle/sikiölle..... et tavallaan ojasta allikkoon.
Eli voisi myös stressata siitä että stressaa!
Luulen että joillekin ihmisille on helpompaa olla stressaamatta ja toisille vaikeampaa.Eihän se stressi ole hyvästä mutta mun tietojeni mukaan ei sillä stressaamisella mitään keskenmenoa tai kehityshäiriöitä saa aikaan kuitenkaan.
Mä koitan parhaani mukaan tässä tasapainoilla ja olo vaihtelee päivittäin, edellistä postausta kirjoittaessa oli ahdistavat tunteet pinnassa koska pelotti, että oli omilla teoillaan saattanut aiheuttaa hallaa.
Eli välillä siis stressaa ja ahdistaa. Olisihan se hienoa olla stressaamatta yhtään mistään mutta siihen ei tää tyttö kykene.
Joo mäkin tätä ihmettelin ja sitten selvittelin: THL + Terveyskirjasto puhuu vaan raa'asta tyhjiöpakatusta kalasta. Kysyin eilen neuvolastakin mutta eivät osanneet sanoa.
Tehty mikä tehty ja jos nyt listerian oireita tulee niin sitten lääkäriin!
Mä en tajua miten ihmiset pystyy suoriutumaan (pystyykö edes?) raskaudesta 100% oikein etteivät tee tai syö mitään, mistä voi olla haittaa! Ei onnistu kyllä multa vaikka kuinka yritän.
Mun uus motto on että parhaani yritän!
Eli voisi myös stressata siitä että stressaa!
Eihän se stressi ole hyvästä mutta mun tietojeni mukaan ei sillä stressaamisella mitään keskenmenoa tai kehityshäiriöitä saa aikaan kuitenkaan.
Mä koitan parhaani mukaan tässä tasapainoilla ja olo vaihtelee päivittäin, edellistä postausta kirjoittaessa oli ahdistavat tunteet pinnassa koska pelotti, että oli omilla teoillaan saattanut aiheuttaa hallaa.
Eli välillä siis stressaa ja ahdistaa. Olisihan se hienoa olla stressaamatta yhtään mistään mutta siihen ei tää tyttö kykene.
Joo mäkin tätä ihmettelin ja sitten selvittelin: THL + Terveyskirjasto puhuu vaan raa'asta tyhjiöpakatusta kalasta. Kysyin eilen neuvolastakin mutta eivät osanneet sanoa.
Tehty mikä tehty ja jos nyt listerian oireita tulee niin sitten lääkäriin!
Mä en tajua miten ihmiset pystyy suoriutumaan (pystyykö edes?) raskaudesta 100% oikein etteivät tee tai syö mitään, mistä voi olla haittaa! Ei onnistu kyllä multa vaikka kuinka yritän.
Mun uus motto on että parhaani yritän!
Ei noita ruokia kannata niin kauheesti stressata ja nehän on muutenkin silti vaan suosituksia. Ite yritän ainakin miettiä että mikä itsestä tuntuu hyvältä/järkevältä syödä ja luotan siihen. Tiettyihin asioihin tietysti kuten esim alkoholi/energiajuomat ja raka kala/liha ym niin on ehdoton ei lainkaan mutta kaikkia suosituksia ei ehkä kannata ottaa niin tiukasti että hiukset tippuu päästä kun stressaa niitä sitten että mitä nyt voikaan syödä.
Tänään esim itse söin (itse myös tein) oreotuorejuustokakkua, tuorejuusto oli kyllä pastoröitu mutta silti ilmeisesti sitäkään ei oikein kaikki suosittele silti. Mut mulle riittää se että on pasroroidusta maidosta tehty niin uskalsin syödä. :)
Enkä mä usko että kukaan täydellisesti noita suosituksia noudattaa.
Voin kai ilmottautua vauhkoilijoiden joukkoon 
En oo uskaltanut tänne mitään kirjotella ennen tämän päiväistä varhaisultraa. Sydän jumputti ja kaikki hyvin, mutta vielähän tässä on kriittisiä viikkoja odoteltavana. En oo vielä halunnut kenellekään kertoakaan, vaikka aiemmista lapsista kerroin melko varhain. Onneksi on töissä mieluista kiirettä ettei kerkee niin ajattelemaan.
En oo uskaltanut tänne mitään kirjotella ennen tämän päiväistä varhaisultraa. Sydän jumputti ja kaikki hyvin, mutta vielähän tässä on kriittisiä viikkoja odoteltavana. En oo vielä halunnut kenellekään kertoakaan, vaikka aiemmista lapsista kerroin melko varhain. Onneksi on töissä mieluista kiirettä ettei kerkee niin ajattelemaan.
Hansus
Satasella mukana keskusteluissa
Mä pääsin aiempien keskenmenojen takia varhaisultraan (rv silloin 7+2, nyt 10+2) ja oli jotenkin ihan uskomatonta kun siellä oltiinkin elossa ja sydänkin löi lujasti
Välillä uskallan olla luottavaisin mielin, mutta välillä taas iskee epätoivo. Oon vuotanut nyt muutaman kerran verta ja aina siinä tilanteessa mieli palautuu aiempiin keskenmenoihin. Seuraavaa ultraa pitäisi odottaa vielä 2 viikkoa. Uskon, että keskenmenon pelko helpottaa jos päästään sinne asti ja kaikki on seuraavassa ultrassa hyvin. Mitä myös toivon erittäin paljon
Oon yrittänyt olla mahdollisimman rauhallinen ja uskoa että kaikki on hyvin, mutta väkisinkin silloin tällöin mieleen tulee ne vähemmät mukavat ajatukset.
Välillä uskallan olla luottavaisin mielin, mutta välillä taas iskee epätoivo. Oon vuotanut nyt muutaman kerran verta ja aina siinä tilanteessa mieli palautuu aiempiin keskenmenoihin. Seuraavaa ultraa pitäisi odottaa vielä 2 viikkoa. Uskon, että keskenmenon pelko helpottaa jos päästään sinne asti ja kaikki on seuraavassa ultrassa hyvin. Mitä myös toivon erittäin paljon
Oon yrittänyt olla mahdollisimman rauhallinen ja uskoa että kaikki on hyvin, mutta väkisinkin silloin tällöin mieleen tulee ne vähemmät mukavat ajatukset.
Hansus
Satasella mukana keskusteluissa
On kyl niin vauhkoilijan (minun) pelastus tuo doppleri kun saa sillä sydämenäänet kuuluviin. Tietää ainakin että siellä joku on hengissä, mutta eihän se tietenkään kerro onko terve. Itsellä se terveys on melkeen enemmän huolena kuin se että onko sikiö hengissä. Mut saa ainakin johonkin asiaan vähän mielenrauhaa
Jaksatko kertoa vähän lisää? Mikä doppler sulla on ja saatko hyvin kuulumaan? Mulla on olemassa unbornheart-kotidoppler ja kerran sitä uskaltauduin testaamaan. Oman sykkeen sain kuuluviin ja sen "viuh,viuh,viuh" äänen, joka saattaisi kuulemma olla ehkä istukka. Jotenkin en oo varma osaanko käyttää tuota oikein ja osaanko tulkita ääniä. Selkeää nopetta sykettä jollainen vauvalla pitäisi olla en löytänyt. Mutta toki tiedosta, ettei se välttämättä vielä löydykään.
Niin ja millä viikoilla kuulit vauvan sykkeen?
Sama doppleri multakin löytyy. Ihan ekan kerran sykkeen löysin rv 7+6. Sen jälkeen meni varmaan viikko ennen ku löyty taas selkeesti sydänäänet niin et pysty kuuntelemaan pidemmän aikaa. Sen jälkeen oon löytäny joka kerralla ku oon kuunnellu rv 9+.
Eilen vaan huolestuin kun sillä kuunneltiin ja syke oli semmosta epätasaista, ihan ku ois jääny lyöntejä väliin. Itku tuli että tässäkö tää on, onko tällä pienellä nyt sit sydänvika?!? Koitan hokee itselleni et se voi olla ihan normaalia vielä tässä vaiheessa tai et kuulin väärin tai sit sikiö vaan oli vähän huonos paikas (äänet ku välillä myös hävis tai muuttu mun sykkeeks). Ahdistaa.
Eilen vaan huolestuin kun sillä kuunneltiin ja syke oli semmosta epätasaista, ihan ku ois jääny lyöntejä väliin. Itku tuli että tässäkö tää on, onko tällä pienellä nyt sit sydänvika?!? Koitan hokee itselleni et se voi olla ihan normaalia vielä tässä vaiheessa tai et kuulin väärin tai sit sikiö vaan oli vähän huonos paikas (äänet ku välillä myös hävis tai muuttu mun sykkeeks). Ahdistaa.
Mulla on keskenmenon pelko ihan valtava, ja sitä onneksi helpottaa doppler. Sykkeet oon löytänyt jo tovin ja aina helposti.
Takana kaksi keskenmenoa ja viimeisin kesäkuulta (olis tullut jouluvauva), ja pelkään että tämäkin onni viedään meiltä pois.
Ruokasuositukset olen saanut nakata pois, kun mulla on hyperemeesi tälläkin kertaan, ja syön sitä mikä pysyy sisällä. Toki vältän kiellettyjä ruokia, mutta pakko joustaa...
Takana kaksi keskenmenoa ja viimeisin kesäkuulta (olis tullut jouluvauva), ja pelkään että tämäkin onni viedään meiltä pois.
Ruokasuositukset olen saanut nakata pois, kun mulla on hyperemeesi tälläkin kertaan, ja syön sitä mikä pysyy sisällä. Toki vältän kiellettyjä ruokia, mutta pakko joustaa...