T
?
Vastavirran akka
Sanavalmis juttuseppä
Aktiivisesti ei seurattu, mutta napanuora tuli ulos ensin. Sitä tunnustelemalla lääkäri tiesi milloin tyttö menehtyi. Hetkeä ennen syntymää. Itse olen sitä mieltä, että parempi päästä heti pois, jos ei toivoa ole. Silkkaa kidutusta se olisi lapselle ollut. Taistella viikko tai kaksi ja kuolla pois. Tyystin eri juttu isommilla viikoilla. Minä luulin, että lapsi näyttää pahalta ja on kärsinyt synnytyksessä, mutta kyllä oli ihan tavallinen kaunis vauva, tosin paljon pienempi.Toi on ihan liikaa ihmisen käsittää. Seurattiinko vauvan hengissä olemista kohdussa? Vaikka turhaahan se lienee jos ei hoitoon voida ryhtyä kuitenkaan
. Ei osaa edes kuvitella miten ihminen moista menetystä käsittelee - ei edes ajatella olisko se ollut yhtään helpompaa synnyttää vasta viikon päästä ja menettää se pikkukeskonen isolla todennäköisyydellä silti. tietysti se toivon hippunen olisi ollut silloin mukana.
Toi kuollut intiaani olis kyllä hyvä, harmi kun ei koskaan oo oppinut leikkimään noiden kanssa - ne tappaa vaan toisiaan tuolla. Tosin siinä saattais olla niin suosittu intiaani että rauhaa ei paljon tippuis.
Suru on jännä ilmiö, kun se vaihtelee. Armottomasti otti päähän menettää terve lapsi, ehkä olisi ollut helpompi hyväksyä, jos olisi ollut todella sairas. Olisin itse voinut myös kuolla verenmyrkytykseen, mikä veti isompien lapsien osalta vakavaksi. Kyllä nekin vielä äitiä tarvitsi. Samoin oisin tarvinnut omaa äitiä tuolloin ja olihan hänkin samassa talossa, tosin kylmähuoneessa. Mikä mahtaa olla todennäköisyys tällaisellekin sattumalle. Lohdutti tavallaan sekin, että mummo otti pikkaraisesta kopin. Kokemuksena kasvatti sekä minua, että ukkoa. Ja jätti jälkeensä pakonomaisen yksi vauva vielä kiitos projektin. Todella hyvin ollaan selvitty ja asia käsitelty. On semmonen aika ennen ja aika jälkeen elämä.
Vastavirran akka
Sanavalmis juttuseppä
No niin nyt luomuplussatärppiä toivotaan.Jospa huomemna....
T
Tähti ★
Vieras
Kaikki plussat kelpaa
Luomu tai ei.
Mutta plussaa täällä ollaan jahtaamassa.
Vastavirran akka
Sanavalmis juttuseppä
Eikä kelpaa. Mulla on nyt vissiin koko kierron ollut ovisplussaa ja se ei taida luvata hyvää ollenkaan. Kaikki muut plussat kyllä passaa.Kaikki plussat kelpaa
Luomu tai ei.
Mutta plussaa täällä ollaan jahtaamassa.
Vastavirran akka
Sanavalmis juttuseppä
No joko ootte kokeilleet?
Kokeilu suoritettu. Niin vaan se näytti ukollekin pariin otteeseen 130-140 lukemia ”normilukemien” välissä. Tiedä mistä sitten tuollaiset lukemat repii.
Koitettiin sitten vielä yhteistuumin kuunnella multakin. Ei kuulu muuta kuin oma syke suhinoitten ym taustaäänien lisäksi. Ei silloinkaan, kun näytöllä oli lukema jotain 150.
Ei näköjään kannata kuvitella liikoja näytöllä näkyvän lukeman perusteella. Valitettavasti.
Kyllä näistä Vastavirranakan ja Lambin menetyksistä, ja WM:n onnellisesti päättyneestä ”läheltäpiti-tilanteesta” lukiessa nousee ajatus, miten ihmeellistä se oikeesti on, jos joku onnistuu elävän lapsen tähän maailmaan saamaan.
Ensin koko raskaaksi tuleminen voi olla niin vaikeeta, sitten onkin uhkana km koko ajan, kunnes päästään kohtukuolema-asteelle, synnytyskomplikaatioihin ym.
Tässä omassa tilanteessa, lapsettomana, tuntuu, että onko tässä koko touhussa yhtään mitään järkeä. Eihän tässä ole mitään mahdollisuutta (koskaan?) päästä voittajana maaliin.
Ensin koko raskaaksi tuleminen voi olla niin vaikeeta, sitten onkin uhkana km koko ajan, kunnes päästään kohtukuolema-asteelle, synnytyskomplikaatioihin ym.
Tässä omassa tilanteessa, lapsettomana, tuntuu, että onko tässä koko touhussa yhtään mitään järkeä. Eihän tässä ole mitään mahdollisuutta (koskaan?) päästä voittajana maaliin.
Aina välillä joku pääsee maaliin kuitenkin! Ja ihan totuuskin on että suurinosa riskeistä jää kuitenkin taakse siinä rv 12 kohdalla. Se on kuitenkin se tilastollinen ehkä tärkein virstanpylväs tässä hommassa.
Onneksi teillä on Hippunen taas ihan pian tarkastus, me niin muistetaan teitä kaikki täällä!
Nää surkeasti päättyneet kohtalot on aina sellasia yksilön tragedioita, ne ei onneksi tartu
.
Mun tulee itse tutkittua tässä kohtaa hirveesti kaikkia traagisia raskauksia, pieleen menneitä synnytyksiä yms, mulla ne jotenkin auttaa kaikkeen henkiseen valmistautumiseen.
Se sellainen pinkki vauvahömpän/babyshowerin/imetysmyönteisyyden/vauvajumpan/vaippamerkkien yms suitsutus odotusaikana on mun mielessä yhtä tyhjän kanssa, kuin tyhjää sanahelinää. Sen aika on sitten jos/kun elävä lapsi on sylissä.
On pakko ottaa se elämänkokoisen tragedian riski jos meinaa tässä pelissä mitään saada. Yrittäminen ei ketään varmasti harmita sitten omalla kuolinvuoteella. Eihän?
Onneksi teillä on Hippunen taas ihan pian tarkastus, me niin muistetaan teitä kaikki täällä!
Nää surkeasti päättyneet kohtalot on aina sellasia yksilön tragedioita, ne ei onneksi tartu
.Mun tulee itse tutkittua tässä kohtaa hirveesti kaikkia traagisia raskauksia, pieleen menneitä synnytyksiä yms, mulla ne jotenkin auttaa kaikkeen henkiseen valmistautumiseen.
Se sellainen pinkki vauvahömpän/babyshowerin/imetysmyönteisyyden/vauvajumpan/vaippamerkkien yms suitsutus odotusaikana on mun mielessä yhtä tyhjän kanssa, kuin tyhjää sanahelinää. Sen aika on sitten jos/kun elävä lapsi on sylissä.
On pakko ottaa se elämänkokoisen tragedian riski jos meinaa tässä pelissä mitään saada. Yrittäminen ei ketään varmasti harmita sitten omalla kuolinvuoteella. Eihän?
Kylläpä otti lujille lukea näistä menetyksistä, joita tällä palstalla kirjoittavilla on ollut En voi kuvitellakaan, miltä sellaiset menetykset tuntuvat! Joskus iltaisin poikaa imettäessä tulee mieleen, että mitäs jos sanonkin hänelle viimeisen kerran hyvää yötä, ja että rakastan häntä, entä jos hän ei herääkään enää aamulla 
Siinä hetkessä voin tuntea ehkä murto-osan siitä menetyksen surusta. En tiedä, miten itse selviäisin sellaisesta.
En voi kuvitellakaan, miltä sellaiset menetykset tuntuvat! Joskus iltaisin poikaa imettäessä tulee mieleen, että mitäs jos sanonkin hänelle viimeisen kerran hyvää yötä, ja että rakastan häntä, entä jos hän ei herääkään enää aamulla Siinä hetkessä voin tuntea ehkä murto-osan siitä menetyksen surusta. En tiedä, miten itse selviäisin sellaisesta.Täällä ei testejä ihan hetkeen tulossa varmaankaan, kp30 ja nyt ekan kerran tuntuu siltä, että SAATTAISI olla menkat alkamassa 
Olen tuossa ihmetellyt tuota vuotoani, kun aiemmin ennen raskautta on tullut aina selkeitä kiinteämpiä osia mukana, ilmeisesti limakalvoa siis? Mutta nyt nämä viimeisimmät kolmet ovat olleet aivan "vettä", en siis huomannut, että mitään varsinaisia limakalvon rippeitä olisi tullut lainkaan, tai ehkä jotain aivan pieniä hitusia. Lieköhän sitä limakalvoa kovin isosti enää edes kertyy sinne. Aiemmat kierrot tänä vuonna ovat kyllä olleet aika lyhyitä, tämä meneillään oleva näköjään venähtää sitten oikein kunnolla.
Olen tuossa ihmetellyt tuota vuotoani, kun aiemmin ennen raskautta on tullut aina selkeitä kiinteämpiä osia mukana, ilmeisesti limakalvoa siis? Mutta nyt nämä viimeisimmät kolmet ovat olleet aivan "vettä", en siis huomannut, että mitään varsinaisia limakalvon rippeitä olisi tullut lainkaan, tai ehkä jotain aivan pieniä hitusia. Lieköhän sitä limakalvoa kovin isosti enää edes kertyy sinne. Aiemmat kierrot tänä vuonna ovat kyllä olleet aika lyhyitä, tämä meneillään oleva näköjään venähtää sitten oikein kunnolla.
Menkat muuttuu ihan olennaisesti raskauden jälkeen!Täällä ei testejä ihan hetkeen tulossa varmaankaan, kp30 ja nyt ekan kerran tuntuu siltä, että SAATTAISI olla menkat alkamassa
Olen tuossa ihmetellyt tuota vuotoani, kun aiemmin ennen raskautta on tullut aina selkeitä kiinteämpiä osia mukana, ilmeisesti limakalvoa siis? Mutta nyt nämä viimeisimmät kolmet ovat olleet aivan "vettä", en siis huomannut, että mitään varsinaisia limakalvon rippeitä olisi tullut lainkaan, tai ehkä jotain aivan pieniä hitusia. Lieköhän sitä limakalvoa kovin isosti enää edes kertyy sinne. Aiemmat kierrot tänä vuonna ovat kyllä olleet aika lyhyitä, tämä meneillään oleva näköjään venähtää sitten oikein kunnolla.
Mulla oli ennen lapsia monsterimenkkoja kaikkine kipuineen ja klönttiohivuotoineen - kivut loppui heti ensimmäiseen raskauteen ja jokaisen raskauden myötä on menkat niukenneet. Nää viimesimmät oli sellaisia parin päivän veriliruja vaan-ja kierrot varsin lyhyitä, välillä 25 pv(viimeset ab 5vuotta). Ja niin vaan niilläkin surkeilla limakalvoilla on raskaudet onnistuneet.
Pidetään yllä toivoa!!
En siis tosiaan ole itse vielä kerennyt etsiä tietoa mistään, miten raskaus/raskaudet vaikuttavat menkkoihin, kun en ajatellut niiden mitenkään erityisesti vaikuttavan, mutta näköjään sitten vaikuttaa paljonkin! Kiitos tiedosta lambi! :) En sitten enää ihmettele sen kummemmin, kun ovat niin erilaiset kuin ennen raskautta. Nythän minullakin oli sellaista 25 päivän hujakoilla olevaa kiertoa toukokuusta asti. Saa nähdä, miten tämä tästä kehittyy ennen kuin loppuvat kokonaan 
Tippa linssissä täälläkin luettu noita menetystarinoita... Meillä tytöllä vaikea sydänvika, leikattiin 9pv ikäisenä ja meinasi kuolla komplikaatioihin 14pv ikäisenä, jolloin jouduttiin hätäleikkaamaan uudestaan. Oli kyllä varsinkin alussa vaikea uskaltaa nukkua kun lopulta tytön ollessa melkein 2kk päästiin kotiin. Vielä yksi avoleikkaus ja useita katetrointeja tiedossa, mutta toivon mukaan niihin on vielä vuosia. Aina se pelko on vähän persiissä kuitenkin vaikka tyttö voi nyt ihan hyvin.
Täällä eilen testattu negaa, mutta olikin vasta dpo8 joten ei ihmekään. Huomenna ehkä uudestaan.
Meillä tytöllä vaikea sydänvika, leikattiin 9pv ikäisenä ja meinasi kuolla komplikaatioihin 14pv ikäisenä, jolloin jouduttiin hätäleikkaamaan uudestaan. Oli kyllä varsinkin alussa vaikea uskaltaa nukkua kun lopulta tytön ollessa melkein 2kk päästiin kotiin. Vielä yksi avoleikkaus ja useita katetrointeja tiedossa, mutta toivon mukaan niihin on vielä vuosia. Aina se pelko on vähän persiissä kuitenkin vaikka tyttö voi nyt ihan hyvin.Täällä eilen testattu negaa, mutta olikin vasta dpo8 joten ei ihmekään. Huomenna ehkä uudestaan.
On teilläkin kyllä melkoinen tarina marrasmai! Vaatii vanhemmiltakin kyllä todella paljon, kun tulee ongelmia pienelle terveyden kanssa Tällaisissa tilanteissa se tuska ja menettämisen pelko jatkuu ajasta toiseen, vaikka tilanne olisikin rauhoittumassa ja ongelmat selviämässä, raskasta varmasti
Minullahan oli tuota nukkumisvaikeutta alussa kun päästiin pojan syntymän jälkeen sairaalasta kotiin, tuntui, etten vaan uskalla nukkua kuin toisella silmällä vähän, kun koko ajan koitin vain tarkkailla, että hengittääkö poika. Tämä silti, vaikka poika oli terve syntyessään, eikä vieläkään ole mitään terveydellisiä ongelmia atooppista ihoa lukuun ottamatta. Tämä toisella silmällä nukkuminen jatkui niin kauan kunnes poika siirtyi muutama kuukausi sitten omaan huoneeseensa nukkumaan. Se oli kyllä kauhea paikka minulle, kun en sitten enää kuullut hänen hengitystään koko ajan. Mutta sen muuton jälkeen on kaikki nukkuneet paremmin. Nyt siihen, ettei kuule pojan hengitystä, on kyllä jo tottunut, mutta edelleen aina kun herään yöllä, käyn tarkistamassa, että hän hengittää. Siitä tavasta ei taida päästä ikinä eroon ennen kuin poika muuttaa kotoa omilleen, mutta ehkä ei tarvitsekaan päästä :)
Tällaisissa tilanteissa se tuska ja menettämisen pelko jatkuu ajasta toiseen, vaikka tilanne olisikin rauhoittumassa ja ongelmat selviämässä, raskasta varmasti Minullahan oli tuota nukkumisvaikeutta alussa kun päästiin pojan syntymän jälkeen sairaalasta kotiin, tuntui, etten vaan uskalla nukkua kuin toisella silmällä vähän, kun koko ajan koitin vain tarkkailla, että hengittääkö poika. Tämä silti, vaikka poika oli terve syntyessään, eikä vieläkään ole mitään terveydellisiä ongelmia atooppista ihoa lukuun ottamatta. Tämä toisella silmällä nukkuminen jatkui niin kauan kunnes poika siirtyi muutama kuukausi sitten omaan huoneeseensa nukkumaan. Se oli kyllä kauhea paikka minulle, kun en sitten enää kuullut hänen hengitystään koko ajan. Mutta sen muuton jälkeen on kaikki nukkuneet paremmin. Nyt siihen, ettei kuule pojan hengitystä, on kyllä jo tottunut, mutta edelleen aina kun herään yöllä, käyn tarkistamassa, että hän hengittää. Siitä tavasta ei taida päästä ikinä eroon ennen kuin poika muuttaa kotoa omilleen, mutta ehkä ei tarvitsekaan päästä :)
Vastavirran akka
Sanavalmis juttuseppä
Plussa plussa, ajoittain jopa kirkuva. Ei ole ainakaan koskaan todettu pcos tmv. Pienoinen pelko persiissä on, koska myös vaihdevuodet saattavat pitää lhn koholla koko ajan. Tosin tää on muutenkin niin outo kierros, että elättelen toivoa, että olis vaan tilapäistä.
Vastavirran akka
Sanavalmis juttuseppä
Samaa mieltä Lambin kanssa. Riski on otettava, jos meinaa jotain saada. Ei sitä turhaan sanota, että lapsi on ihme. Aina, kun rakastaa, voi sattua.
Mites SE toinen testi? Joko oot sillä kokeillut
