Me yritetään malttaa np-ultraan asti ja kerrotaan sitten jos kerrottavaa on. Omalle äidille tekisi hirveä mieli kertoa, tiedän että hän on kauan odottanut mummotettavaa mutta en uskalla km pelon takia vielä kertoa. Kahdelle läheisimmälle kaverille olen kertonut aika pian plussasta, tiedän että heidän kanssaan voin asiasta puhua jos tässä käykin huonosti. Takana meillä siis 1,5 vuotta yritystä ja pelko pienen menettämisestä on kova 
Oma äitini alkoi ensin nauraa hervottomasti, oli kuulemma jo vuosikausia odottanut vauvauutisia ja HALASI minua varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Melkein eniten jännitti kertoa ystäville, kun kummallakaan ei ole lapsia ja ollaan muutenkin miehen kanssa ensimmäisiä lapsellisia koko lähipiirissä. Oli kuitenkin positiivinen yllätys miten iloisia ne tuntui olevan puolestamme. Jännä miten uusia puolia ihmisistä löytyy tällaisessa tilanteessa. 



