La marraskuu 2016

[Ruth]

Onnea piipaa ihana kuulla, että siellä on kaikki hyvin.

Meillä esikoisen kohdalla th teki kotikäynnin, oisko ollu viikon sisällä synnytyksestä. Nyt ymmärsin et tämän toisen kohdalla ei tule kotiin käymään.

Mä imetin esikoista 1v 2 kk, mikä tuntui sopivalta ajalta. Vähän häpesin imetystä julkisilla paikoilla, mutta harsoilla kun vähän peitti niin hyvin meni :)

Ja sairaalakassi pakattu

Ruth rv 35+0

 

[Muruliini83]

Kyllä on hemmoteltu tätä emäntää tänään! Ensinnäkin sai nukkua pitkään ja saanut omaa aikaa ekaa kertaa aikoihin. Olin äitilläni käymässä ja siellä sai valmiin ruuan. Kotiin kun tulin illalla, oli jauheliha-kanttarelli-pekonipiirakka juuri uuniin menossa miehen toimesta ja huomenna hän kuulemma tekee täytettyjä kesäkurpitsoja . Joku on käynyt vaihtamassa mieheni päivän aikana! Ikinä ei ole tehnyt muuta kuin hirvipaistia tai lohta... Ja viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä, meidän esikoinen malttoi olla äidin sylissä ja halia vaikka kuinka kauan Kyllä näillä nyt jaksaa taas:)

Minä myös vähän ujostelin imetystä esikoisen kanssa aluksi, mutta kun se imetys on niin jatkuvaa ja usein toistuvaa, niin ei sitä hirveästi enää jaksanut ujostella pidemmän päälle. Joskus pumppailin maitoa, jos oli joku meno mutta yleensä en viitsinyt. Tutummassa porukassa yleensä ilmoitin vaan, että meinaan nyt imettää. Jos se nyt jotakuta olisi kovasti häirinnyt, niin olisi voinut katsella tai mennä muualle..

Rv 33+1

 

[piipaa]

Kiitos kaikille <3

Täällä ollaan sairaalassa edelleen, jäätiin vauvan kanssa toiseksi yöksi. Ei mitään dramaattista syytä, lähinnä noiden bilirubiiniarvojen tarkkailun takia, että oltais kuitenkin jouduttu tulemaan takaisin sairaalalle aamulla testeihin, niin samapa tuo olla sitten täällä hotellihoidossa yksi ylimääräinen yö :)

Me siis ollaan täällä amerikkalaisessa sairaalassa jossa kaikilla on yksityishuoneet. Mies ja esikoinen viettivät täällä iltapäivän meidän kanssa (koska ei ole mitään vierailuaikoja), syötiin yhdessä (se huonepalvelun ruokalista :) ja lähtivät juuri iltapuuhiin kotiin. Olisivat toki voineet tännekin jäädä, mutta todettiin että kaikki nukkuu paremmin, jos sairaalaan jää vain minä ja vauva.

Vauva on vielä sen verran väsynyt, ettei juuri muuta tee kuin nuku ja syö (ja silloinkin toisinaan nukkuu :), joten mikäs tässä on ollessa. Pidän vauvaa paljon kenguruhoidossa. Edellisyö oli ihanan helppo, 3 tunnin välein syötiin (ensin imetysharjoittelua ja loput pullosta) ja minä vielä sitten lisäpumppailen. Ei sieltä juuri muuta vielä tule kuin joitain tippoja, mutta yritetään nyt saada jollain tavalla maito nousemaan, kun vauvalla ei itsellä vielä riitä voima tilailuun. Muuten nukuttiin kuin tukit :)

Oma olo on niiiin paljon parempi kuin esikoisen synnytyksen jälkeen. Olen varmaan jossain hormonieuforiassa, mutta jälkisupistuksia tulee ainoastaan pumpatessa ja silloinkin sellaista menkkakramppi-tasoa. Jälkivuoto on sekin jo perus-menkkatasoa. Tikkeihin ei satu yhtään, mitä tämäkin on?! :D

On tää kaikki aika ihmeellistä, toisellakin kertaa :)

 

[Katjusha]

Piipaa, eipä tosiaan kuulosta hullummalta :)! Jospa se maitokin sieltä alkaa sopivasti tulla :)
Ihanan jännittävää, kun alkaa tilanteet realisoitua, ja pienet saapuu maailmaan.
Itse oon vähän enemmän alkanut miettiä synnytystä ja että mitenkä sitä vois auttaa. Liikaa kuulee juttuja, että ensisynnytys kestää "päiviä".. Ehkä eniten tällä hetkellä siinä jännittää, että mies on pitänyt hajurakoa meikäläiseen. Koko alkuraskauden se pelkäs keskenmenoa, enkä mä oo kai vieläkään onnistunut liekittämään sitä nauttimaan tilanteesta. Aiemmat pettymykset on niin syvällä! Plus että koko 10 vuoden avioliitto on toivottu ja yritetty tätä lasta, ollaan todellakin totuttu muunlaiseen elämänmenoon ku lapsiperhe-elämään. Joo-o, että tukihenkilö ei taida tässä tapauksessa tukea "iholla"...
Katjusha rv 34+3

 

[Mrs V]

Onnea Piipaa :)

 

[Kaitsu_]

Onnittelut Piipaa! :)

 

[Laalaa82]

Orchid: Imetyksen tultua tutuksi, se sujuu hyvin harson tai kaulaliinankin alta. :)

Minä pumppasin ja imetin 50/50 aluksi. Meillä vauvan imuote ole alkuun niin huono, että oli äidille todella ahdistavaa. Lisäksi esikoisen kohdalla en osannut varautua miten ihan oikeasti olet koko ajan kiinni uudessa nännitakiaisessa. Puuhailevana maatilan ihmisenä tämä ahdisti todella paljon. Aina kun sain vauvan hyvin rinnalle tuntui, että koirien pitää päästä ulos, hevoset tarvitsevat heinää, puhelin soi eri huoneessa, ruoka on uunissa, kissat väärissä paikoissa jne jne..

Tähän oli ratkaisuna pumppaaminen pulloon. Vauva sai vatsansa kylläiseksi ikään kuin nopeammin vaikka pitkät hellät sylittelyt siihenkin kuuluivat. :) Lisäksi isä pystyi vauvaa ruokkimaan.

Pumppaamisesta sen verran, että älkää luovuttako senkään kohdalla ennen kuin "yritystunteja" on riittävästi. Se on tosiaan myös "taitolaji" ja vaatii tottumista sekä rinnoilta, että äidiltä. Jos maitoa tulee, niin pumppaaminen on aina mahdollista, pitää vain löytää oikea tekniikka ja hyvä pumppu. :)
On todella huojentavaa, että maitoa on jääkaapissa, pakkasessa, pullossa ja rinnoissa. :D

Täällä odotellaan myös raskauden päättymistä..juurikin ettei tarvi jännitellä jokaista tuntemusta, olotilaa ja liikettä.. Vatsa on ihana, mutta niin kamalan tiellä ja edessä koko ajan.. :D

Onnea pikkuisista ja tuleville pikkuisille!!!

32+4 ..vai 33.. taas mennyt sekaisin :D

 

[marre]

Onnea pienestä pojasta piipaa!

 

[Marras16]

Paljon onnea piipaa ja Toukkis30!

Todella jännää alkaa olemaan. Tämä loppuodotus menee jotenkin mukavammin kun saa joka aamu jännätä onko joku taas synnyttänyt. :)

Mä en jotenkin osaa ajatellakaan et synnytys voisi tapahtua erityisemmin etukäteen. Hirveästi vielä hommaa ja nyt tämä ärsyttävä flunssakin päällä. Kurkkukipu hellittänyt mut nenä valuu ja tosiaan menee kans öisin tukkoon, et on vaikea hengittää. Nenäkannua olen käyttänyt ja suosittelen todella, mun mielestä ei ole edes mitenkään epämiellyttävä käyttää, päinvastoin tuntuu ihanalta et huuhtoo mönjät pois nenästä. Pari kolme kertaa olen päivässä nyt käyttänyt ja kun illalla vielä ennen nukkumaanmenoa käyttää niin saattaa jopa voida hengittää nenän kautta koko yön.

Perjantaina oli Curen konsertti Hartwall Arenalla ja meni tosi kivasti. Hyvin siellä jaksoi olla ja vessassakaan tarvinnut käydä kuin juuri ennen keikkaa ja kerran sen aikana. Massussa kyllä oltiin hereillä koko konsertin ajan tai ainakin melkein. On kyllä muutenkin ollut viime päivät kovin touhukas. :)

Miehen kanssa tuli jotain pientä kränää illalla ja ei olla vielä setvitty asiaa. En jotenkin edes käsittänyt koko juttua. Heräsin päikkäreiltä, sit kai sanoin jotenkin liian valittavalla äänellä kuistin ovesta, et eikö sitä voi pitää kiinni, kun sisälle tulee kylmä ja mies jotenkin hermostui ihan täysin. Mä kuulemma puhuin miehestä liian kovalla äänellä ja kiihtyneesti ja itse olin vielä unenpöpperössä päikkäreistä enkä tajunnut mistään mitään. Kaikki oli oikein kivasti ennen niitä päikkäreitä ja en vaan tajua miten yhtäkkiä hermostui noin ja nyt vihoittelee. Ottaa päähän eikä jaksas tollasta.

 

[Katjusha]

Ei sitä aina tiiä, miten sitä noiden puolisoiden kanssa suoriutuu .. Meillä on ollut mun mielestä haasteena yhteisen tekemisen puute tässä lapsiperheeksi tulemisessa. Oon tehnyt käytännössä kaikki hankinnat itsekseni, ja päivittäin timprailen vauvakäsitöitä ja vaikka mitä. Miehen hommana olis saada lämmin liiteri valmiiksi, että saatais pinnasänky mahtumaan sisään taloon ja säilytyspaikka kaikille tavaroille talossa ja osa muuttais sinne liiteriin. Sitä odotellessa, että joskus on valmista .... No, äsken soitti tuolta peuranpaloittelupaikalta että hän kohta selviäisi sieltä ja että voidaanko mennä yhdessä vaikka pizzalle, että olis edes vähän yhteistä aikaa. (Niin, hirviporukkaankin haluaa kuulua, mutta kuulukoon kunnes kokee itse tärkeämmäksi pienokaisen kanssa olon) Sanoin että mennäänkö heti?!

 

[Ruth]

Onnea myös Toukkis30

Meillä oli myös eilen riitaa miehen kanssa... Yllättäen taas kotitöistä. Mulla menee hermot kun asioita ei voi tehdä kerralla kunnolla ja miehelle ei oo väliä miten ne tekee... Itellä ois aikaa vaikka kuinka paljon mut kun ei pysty supistusten ja kipujen takia kuin hetken kerrallaan siivota. Sit on taas pakko levätä... Onko muuten muilla niin että pelkkä kumarrus aiheuttaa supistuksia? Ihan tuskaa esim kerätä esikoisen lelut lattialta.

Perjantaina alkoi virallisesti äippäloma :)

 

[ellami]

Onnea myös Toukkis30

Meillä oli myös eilen riitaa miehen kanssa... Yllättäen taas kotitöistä. Mulla menee hermot kun asioita ei voi tehdä kerralla kunnolla ja miehelle ei oo väliä miten ne tekee... Itellä ois aikaa vaikka kuinka paljon mut kun ei pysty supistusten ja kipujen takia kuin hetken kerrallaan siivota. Sit on taas pakko levätä... Onko muuten muilla niin että pelkkä kumarrus aiheuttaa supistuksia? Ihan tuskaa esim kerätä esikoisen lelut lattialta.

Perjantaina alkoi virallisesti äippäloma :)

No juurikin näin. Eilen sain minäkin itkuhermohepulin kun tuntui ettei taas kukaan pyytämättä tai pyytäen siivoa jälkiään. Tai jos edes yksi päivä viikossa olisi niin ettei mun tarvis miettiä mitä ruokaa jne. Ja samalla mietin että enhän minä saa valittaa.... tänään on lapset sekä mies tsempanneet osaltaan. Minä oon varmaan liian tarkka ja siisti, pitäis kai opetella paremmin sietämään ja odottaa et mies tyhjentää astianpesukoneen....joskus...?!? Pikkujuttuja mutta se ärsyttää ehkä eniten että itellä on yhtä puhinaa ja kipua mahan takia eikä suoriudu niinku normaalisti eikä tajua antaa olla....

 

[Winnie]

Minulla on ihan tuskaa tuo kumartelu ja kyykistely, heti tulee suppari! Tosi ärsyttävää kun esim just yrittää siivota leluja lattialta mutkun joutuu tekee sen niin hitaasti!

Winnie 31+6

 

[Madeline]

onnea Piipaa ja Toukkis! Onpa jännittävää - toivottavasti teillä lähtee hyvin kulkemaan kaikki hommat.


Mulla on hävinnyt muisti vallan. Mä en muista yhtikäs mitään :D Aika monta ihan höperöä juttua on käynyt, kun ei meikäläiselle tule perusjutut mieleen tai sitten vaan unohdan mitä piti esim. kaupasta ostaa, tai mihin jätin puhelimeni tai onko lapsi haettu tarhasta jne.

 

[Belle]

Voi kyllä, kumartelu ja kyykistely aiheuttaa mullekin supistelua. Lelujen kerääminen lattialta pahinta! Ja hidasta!

Me kokeiltiin eilen jättää 2-vuotiaamme yökylään äitini luo. Eilen olin aivan ristiriitaisissa tunnelmissa, ei olisi yhtään huvittanut viedä tyttöä yöksi pois kotoa, mutta silti tiesin, että fiksuahan sitä on kokeilla. Jos pitää miehen kanssa jonakin yönä olla sairaalassa synnyttämässä niin tytön on oltava jonkun muun aikuisen kanssa yö. Ja sekin motivoi, että saatiin miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa kivasti. Pidin puhelimen äänellisellä koko yön, jos vaikka äitini soittaa keskellä yötä, että tyttö ei nuku millään. :D Ja vielä mitä... Tyttö oli mennyt todella kiltisti omalle patjalleen nukkumaan, nukahtanut melkein heti ja nukkunut 10h putkeen!! Ei ollut illallakaan itkeskellyt! Meni siis paaaaaljon paremmin kuin olin osannut ajatellakaan. Siis ihanaa, nyt ei tarvi enää tuota asiaa stressata. :)

Ja kuinka mukavaa oli olla kotona miehen kanssa pitkästä aikaa vain kahdestaan! Sytytettiin illalla kynttilöitä palamaan, katsottiin leffa ja syötiin suklaata. Valvottiin oikein myöhään ja herättiin vasta klo 10 aamulla. Ja syötiin aamupala kaikessa rauhassa. Kyllä nyt taas jaksaa porskuttaa eteenpäin.

35+3

 

[Miona78]

Ruth, kuulostaa niiiiin tutulta!
Naiset vs miehet...taas...
Ja toi kumartelu ei ole todellakaan minunkaan juttu ollenkaan.
Mm tiskikoneen tyhjennys ja täyttö jää väkisinkin nyt muille.
Mutta sen tosiasian hyväksyminen, että mies ei vaan ole kuin nainen, ja se kaikelta kaaokselta silmien sulkeminen ja oman ajattelu- ja toimintatavan muuttaminen, ei todellakaan ole helppoa sekään..."laputtaa silmiään" ja touhuta itsekin vaan pikku hiljaa.
Se itse onnellisuus tulee kuitenkin ihan muista asioista, kuin siitä, että onko se koti nyt aina niin siisti vai ei.
On se vaan pakko antaa vähän periksi...
Mutta se me ollaan onneksi nyt sovittu meidän perheessä, että jokainen siivoaa kuitenkin aina omat jälkensä/sotkunsa ja jokaisella on ne omat jobinsa myös kotitöissä.
Ja etenkin lauantaisin.
Sillä silloin on KAIKILLA meillä, eli myös mun miehellä, siivouspäivä!
Ja sinä päivänä en sitte saa kuulemma myöskään synnyttää...
Koska ensin siivotaan!
Sanoo joku, kuka käyttää mun omia sanoja minua vastaan. Kuka lie?
Mutta lauantai on muutenkin meillä semmonen koko perheen "special-päivä"...
Ja aika hyvin on toiminutkin.
Ja siihen pyritään myös, että meillä ei huudeta, eikä valiteta/nalkuteta/mollata...vaan keskustellaan.
Mutta kyllä minä miehelle laitan esim sen tyhjän maitotölkin/wc paperihylsyn/saunalta juomapullot tai tölkit/likaset sukat olkkarin lattialta/ne likaset kahvikupit/levitetyt mainokset keittiön pöydältä jne jne käteen, ja...en sano mitään. Ja tietää kyllä mitä niille täytyy tehdä. Ja lapset taas kutsun takaisin "rikospaikalle" ja osoitan sormella syyllisen jättämää jälkeä/sotkua ja sekin homma hoituu. Hymy huulilla ja hirveesti selityksiä, että miksi näin kävi...mutta ilman riitaa sekin. *tykkään
Ja kovasti toi miehenikin väittää, että ei tää tunnu ollenkaan niin pahalta, kuin se jatkuva nalkuttaminen ja mollaaminen. Niin kuin hän asian kokee...
Kun ei se kuitenkaan tahallaan niitä asioita tee, tai jätä tekemättä. Ja on kuulemma mukavampi tehdäkin, kun ei aina jostain tule sanomista.
Ja tykkää myös siitä, kun pääsee joskus itekin sanomaan...
Mutta tehköön vaan kaikki omalla tavallaan.
Ja...kyllähän toi tekee paljonkin juttuja, kun oikein nätisti pyydän.
Mutta...omalla ajallaan??
Hmmm.......
Mikähän siihenkin vielä auttais??
Ideoita??

 

[Miona78]

Ja Onnea piipaa pikkusen johdosta!

 

[Sadetuuli]

Täällä oltais viikon päästä jo täysaikasia, mutta mitään viitteitä liikkeelle lähtemiseen ei oo nähtävissä. Johtuisko siitä, että on ensimmäinen lapsi. Kauhee ähinä vaan aina sängyssä asentoa ettiessä tai sohvalta/autosta noustessa. Ja nenä on välillä tukossa, mutta en uskalla käyttää sumutteita (joita normaalisti käytän tosi herkästi). Eilen just sanoin miehelle, että mulla ei oo tähän mahaan (ja raskaana olemiseen muutenkaan) sellasta suhdetta, että sitä tulis ikävä, vaan ootan vaan että näen meiän pikkusen ♡

Rv 35+6

Mulla ois jo maanantaina rv37+0 ja ihan samat fiilikset että ei oo muuta kuin ähinää ja puhinaa... että näillä fiiliksillä vois sanoa että yliajalle menee.

Rv36+6

 

[Katjusha]

Moona78, mun mieheltä ei irtoo "kotityöapua", hänen mielestään meillä pitäisi olla työvuorolista - siis kodin "lukujärjestys" .... Just, tässä se ero taas nähdään. Mies ei pysty reagoimaan tarpeeseen, että tehdään silloin kun näyttää siltä, että tarvetta toimia on. Huoh! No, hän saa tehdä työvuorolistansa :)

 

[Yölento]

Onnea piipaa!

Ruth, kyllä kyykistely ja kumartelu tekee supistuksia oitis. Samoin kurkottelu ja kävely ja kovalla tuolilla istuminen ja ja ja.
Kun vatsa on suoraan eteenpäin, ei pääse lähellekään pöytää tai mitä ikinä tahtoisinkin. Pöydät on juuri vatsan korkeudella, niin tuntuu, etten yletä mihinkään. Hetkittäin tulee turhautunut olo.