La marraskuu 2016

[Marras16]

Nyt alkaa iskemään lähes paniikki. Tuntuu, et kamalasti kaikkea mitä vielä pitää tehdä. Noi kela- ja verojutut, (varasin itelleni ajan kelaan, kun en tajua miten noi avustukset haetaan, kun tehnyt pätkätöitä ja se aika vasta 1.9.), sitten rempan aikataulut pitäisi (toivottavasti) selvitä tämän viikon aikana, saisi rempan alta pois ja pääsisi laittamaan ja järjestelemään. Vauvan huoneen lisäksi mun pojan huone menee melkolailla uusiksi ja mun ja miehen vaatehuoneen sisältö pitäisi sovitella uusiin vaatekaappeihin, plus tietty vauvan ja mun pojan. Sit sais vihdoin noi laatikot ja pussit olohuoneesta ja varastosta veks. Sitten voisi lopultakin avata yhdistelmävaunupakkauksen ja tarkastaa, et ne on ok. Ja hankintoja vielä on. Uusi sisäovi pitäisi tilata... Sitten jossain välissä pitäisi ehtiä naimisiinkin mielellään ennen vauvan syntymää, ettei tarttisi sitten noita isyydentunnistusjuttuja miettiä erikseen, kun kerran jokatapauksessa ollaan naimisiin menossa.

Sori jo etukäteen avautuminen mut: mua suoraan sanottuna potuttaa, kun mies ei tajua yhtään, että ei tässä enää hirveästi aikaa ole. Se "vaan" käy töissä ja sen jälkeen vaan enimmäkseen relailee ja kattelee Olympialaisia. No joo, sillä on vaativa työ ja tottakai sitä on väsy töiden jälkeen, eikä jaksaisi hirveästi extraa miettiä, mut silti. Sit jos otan puheeksi, et nää ja nää asiat pitäs hoitaa ja miettiä ni se vaan ahdistuu ja stressaantuu. Kyllä se paljon asioita hoitaakin, kuten käy lukemassa niitä talon lämpö-ja vesimittareita ja kirjaa niitä sitten exceliin ja seuraa käyriä , mut välillä tuntuu, et saa olla asioista muistuttelemassa ja sit tuntee ittensä nalkuttavaksi akaksi. Noh, kai sitä tarttee vaan sisäistää et nää hommat tulen hoitamaan aikalailla itse. Tietty kun kotonakin nyt olen niin luonnollisestikin mun kontolle se päävastuu näissä menee. Mä vaan kärsimättömänä ahistun kun ei ole päivämääriä ja selkeitä suunnitelmia, vaan lähes kaikki on vaan "katotaan sitä sitten joskus"-vaiheessa. Huh, helpotti hiukan.

 

[Toukkis30]

Joo mittaus kuuluu Gravidalle juuri sen takia kun odotan kaksosia. Ultratutkimus tehdään myös tarkkaan. Kaikkea en edes ymmärrä mitä ne tutkii siinä ultrassa.

Mullakin se ultra tehty tosi tarkkaan kun on verenpainelääkitystä. Vaikkakin tekevät varmasti kaikille hyvin, tai niin tuo neuvolantäti sanoi että ovat olleet aina tarkkoja oli lääkitystä tai ei.. mulla vaan seuraraan vielä tiheemmin kun kasvu ollut niin hillittyä.. nyt iski itsensä vielä perätilaan niin katsotaan kuinka ihmeessä tässä vielä ollaan..

 

[Toukkis30]

Ai niin muuten.
Meidän kurre sai tänään virallisesti iskän ja me ollaan nyt yhteishuoltajia ! Eli siis isyydentunnustus on tehty ja nyt odotetaan syntymää jonka jälkeen tulee maistraatista automaattisesti viralliset paperit asiasta.
Oli yksinkertaista ja helppoa neuvolassa.

 

[Muruliini83]

Marras16, meillä ihan sama juttu. Miehellä ei paljon tunnu olevan huolta huomisesta.. Hän kyllä luottaa ihan täysiä siihen, että minä hoidan kaiken, mutta kun en jaksaisi ja tarvisin vähän apua ja tukea tämän väsymyksen kanssa muutenkin
Ja yllättäen hänellä tuntuu olevan taas menoja enemmän ja vähemmän syksyn aikana. Siis sellaisia koko vkl:n reissuja... Toisaalta tiedän, että ne olisi neuvoteltavissa, mutta en kyllä jaksa katsella kun tässä kotona on sitten naama norsun v:lla. Toivoisinpa, että hän joskus kieltäytyisi niistä suoraan, eikä edes kyselisi minulta lupia.
Kun tuo esikoinenkin on vielä niin hurjan pieni ja on tässä koiraa ja kissaa hoidettavana ja isänikin asuu meillä ja on tosi huonossa kunnossa, niin vähempikin riittäisi. Lähtiessään voisi edes huolehtia että kotityöt tehty, mutta yleensä tiskit tiskaamatta, kaupassa käymättä, pyykit pesemättä. Sori taas yhden kerran, ei ollut tarkoitus tälläistä valitusvirttä kirjoittaa

Ensi viikolla sentään neuvola ja viimeinkin pääsee omalle terkkarille, omaan neuvolaan. Viimeeksi toukokuussa käynyt siellä..

Rv 25+5

 

[Voikukka9]

Nyt alkaa iskemään lähes paniikki. Tuntuu, et kamalasti kaikkea mitä vielä pitää tehdä. Noi kela- ja verojutut, (varasin itelleni ajan kelaan, kun en tajua miten noi avustukset haetaan, kun tehnyt pätkätöitä ja se aika vasta 1.9.), sitten rempan aikataulut pitäisi (toivottavasti) selvitä tämän viikon aikana, saisi rempan alta pois ja pääsisi laittamaan ja järjestelemään. Vauvan huoneen lisäksi mun pojan huone menee melkolailla uusiksi ja mun ja miehen vaatehuoneen sisältö pitäisi sovitella uusiin vaatekaappeihin, plus tietty vauvan ja mun pojan. Sit sais vihdoin noi laatikot ja pussit olohuoneesta ja varastosta veks. Sitten voisi lopultakin avata yhdistelmävaunupakkauksen ja tarkastaa, et ne on ok. Ja hankintoja vielä on. Uusi sisäovi pitäisi tilata... Sitten jossain välissä pitäisi ehtiä naimisiinkin mielellään ennen vauvan syntymää, ettei tarttisi sitten noita isyydentunnistusjuttuja miettiä erikseen, kun kerran jokatapauksessa ollaan naimisiin menossa.

Sori jo etukäteen avautuminen mut: mua suoraan sanottuna potu, kun mies ei tajua yhtään, että ei tässä enää hirveästi aika ole. Se "vaan" käy töissä ja sen jälkeen vaan enimmäkseen relailee ja kattelee Olympialaisia. No joo, sillä on vaativa työ ja tottakai sitä on väsy töiden jälkeen, eikä jaksaisi hirveästi extraa miettiä, mut silti. Sit jos otan puheeksi, et nää ja nää asiat pitäs hoitaa ja miettiä ni se vaan ahdistuu ja stressaantuu. Kyllä se paljon asioita hoitaakin, kuten käy lukemassa niitä talon lämpö-ja vesimittareita ja kirjaa niitä sitten exceliin ja seuraa käyriä , mut välillä tuntuu, et saa olla asioista muistuttelemassa ja sit tuntee ittensä nalkuttavaksi akaksi. Noh, kai sitä tarttee vaan sisäistää et nää hommat tulen hoitamaan aikalailla itse. Tietty kun kotonakin nyt olen niin luonnollisestikin mun kontolle se päävastuu näissä menee. Mä vaan kärsimättömänä ahistun kun ei ole päivämääriä ja selkeitä suunnitelmia, vaan lähes kaikki on vaan "katotaan sitä sitten joskus"-vaiheessa. Huh, helpotti hiukan.

Täällä on miehen suhteen sama juttu.. Meillä ei sentään mitään remonttia mutta muuten huoneiden uusiksi laittoa ja yhden vaatekaapin rakentamista. Kun sanon asioista niin mies vaan toteaa, ettei tässä vielä kiire ole. Oon marraskuisten ryhmässä myös yhdessä some kanavassa (jota ei saa mainostaa täällä niin en viitti kirjoittaa missä) ja siellä oli eilen jo syntynyt vauva , kerroin tästä miehelle niin hän totesi että ehkä tässä vähän jo voi alkaa valmistautuun. Musta tuntuu ettei mikään oo valmista vaikka onhan sitä jo asioita tehty. Rattaatkin vielä puuttuu. Kohta voi jo tulla kiire..

 

[Toukkis30]

Meillä mies ollu tuollainen kanssa. Mutta nyt mun osastolla olon jälkeen on halunnu puhua synnytyksestä ja ollu muutenkin kiinnostuneempi. Sekä ruennu huomaamaan sen ettei sitä aikaa ole enää paljon jäljellä..
Ainut mihin ei saa sanottua juuraeikäjaata on nimiasia.. siihen lappuun pitäs laittaa niitä hätäkastenimiä niin oon sen varjolla koittanut saada jotain selkoa mistä tykkää.. mut ei niin ei..

 

[Jenskis]

Ketkä teillä oikein tekee noita painoarvioita ja kohdunkaulan mittauksia ja sisätutkimuksia ja mistä syystä? Täällä ei muuta tehdä kuin neuvolassa mitataan verenpaine, paino ja hemoglobiini, kuunnellaan sydänäänet ja mitataan mittanauhalla kohdun kasvu. Laajassa terveystarkastuksessakin lääkäri vaan käytännössä kysy, että no mites teillä sujuu ja millanen elämäntilanne... Miulla ei muita kipuja oo ollu ku tuo selkä reistannu ja siitä oonki käyny työterveydessä. Mitää sen kummempia tutkimuksia ei oo tehty. Vähän oudolta tuntuu näin ensisynnyttäjänä kun tuntuu, että mitään ei tutkita ja ollaan vaan, et no siinä se etenee ja ootellaan vaan synnytystä... :D

Miehestä täytyy minunkin sen verran avautua, että nyppii suunnattomasti, kun meidän on tämän kuun loppuun mennessä suoriuduttava muutosta ja käytännössä yksin oon saanu muuttoa puuhata... Ukko käy töissä ja illat viilettää millon missäkin muitten asioissa auttamassa vaikka täällä kotonakin olis tolkuttomasti tekemistä itellä alkaa pian puhti loppua ja ärsyttää kun koko loma (3 viikkoa) menee tämän muuton puuhaamiseen. Ei toivoakaan lepäämisestä ja sitten pitäisi taas jaksaa kuukausi töissä...

28+3

 

[Maaria83]

Pakko varmaan tähän väliin kehua omaa miestä. Sanoin viime viikolla, että haluaisin ruveta virittelemään hoitopöytää ja pinnasänkyä makkariin, että saan laittaa sitten vauvajuttuja jo sinne valmiiksi. Kuulemma lattia pitää ensin vaihtaa ja laittaa sinne lisäeristystä (asutaan vanhassa talossa). Aikoi loppuviikosta (tekee reissuhommia) tyhjentää makkarin ja ruveta hommiin. :)

Viikonloppuisin on noussut esikon kanssa aamusta, että minä olen saanut vähän enemmän levähtää. Tätä on teki jo heti keväällä, kun väsymys ja pahoinvointi oli kovaa luokkaa. Vasta kävi esikon kanssa yökylässä mummolassa, että sain aivan rauhassa levähtää. Kesällä kävi parit juhlat juhlimassa, kun meinasin ettei ajatus kovasta juhlimisesta enää syksyllä minusta kovin hyvältä tunnu. Pitää muistaa kyllä useammin kehua ihan hänelle itselleenkin, korvaamaton apu on mies ollut minulle odotusaikana.

 

[varpahat]

Pikkumyy, täällä paino todellakin pompsahti. Toki vaatetus saattaa jotain tehdä, mutta mulle kirjattiin äsken neuvolassa 73kg, kun edellinen mittaus kk aikaisemmin oli 70,5 kg. Terkkari sanoi, että veren tilavuus jatkaa kasvamistaan samoin istukka sekä lapsiveden määrä lisääntyy näillä viikoilla (ei yhtään taivastellut +600 g/vko muutosta). Että on niitä muitakin syitä painonnousuun, kuin suklaa :) Terveydenhoitajan tänään käsikopelolla tekemä painoarvio tytölle oli 1,6 kiloa. Aika hienoa. Synnyttäneet kommentoineet hänen (kokeneen kätilön) supertarkkoja kokoarvioitaan erittäin osuviksi, joten luotan että siellä päin se varmaan on :)
Katjusha rv. 26+6

1,6 kg?! Voiko olla jo niin iso :O mun vau.fi raskaussovellus sanoo että koko olisi tässä vaiheessa n.900g. Tottakai nuo luvut ovat vain suuntaa antavia, mutta kuulostaa tässä vaiheessa niin isolta tuo 1,6kg. Vai onko niin että loppuviikosta paino ei nouse enää niin paljoa, vaan nyt ovat ne viikot kun paino nousee hurjaa vauhtia?

Rv 26+4

 

[Uusperheellinen-84]

Mä tunnen suurta sympatiaa niitä kohtaan, joilla ei mies osallistu. Mun ex oli narsistinen työnarkomani. Teki yleensä töitä klo 8-21. Ei pitänyt kertaakaan isyyslomaa. Ei osallistunut lasten hankintoihin. Ei osallistunut omakotitalon hoitoon. Viikonloput rellesti kavereidensa kanssa. Oli henkisesti väkivaltainen, joka paheni asteittain. En tarkoita, että teidän muiden tilanne olisi tämmöinen, mutta todella tiedän mitä on olla yksin.

Nykyinen mies on täysin vastakohta. Toissapäivänä lähti pitkän työpäivän jälkeen suoraan ikeaan, eilen kasasi melkeen 10 asti kalusteita ja käski mut lepäämään kun supisteli. On jo ostanut tytölle tarvikkeita melkeen 600€:lla. Plus meille kalusteita ja kodinkoneita vaikka miten isolla summalla. Tekee kaikkea mun ja lasten eteen. Nytkin tekee ihan niska limassa töitä, että saa tytön syntymään kerättyä mahdollisimman paljon vapaata.

Mua muuten on jelppinyt ihan tosi paljon tuo, että saan vähän lantion liitoksia tuettua belly wrappingilla. Idea siinä on, että liina tukee vatsaa ja nostaa sitä kevyesti ylöspäin. Ja tukevat "nauhat" sidon niin, että ne ikäänkuin tukee lantiota kasaan. Lisäksi kävellessä keskityn ryhtiin, siihen ettei askel ole vaappuva, vaan pakara aktivoituu. Vaappuva askel tuo enemmän tilaa jalkojen väliin, jolloin vauva pääsee herkemmin laskeutumaan alemmas. Ja keskityn paljon myös lantionpohjan kontrolliin, koska sen varassa se koko vauva on. Belly wrappingia teen vain tarpeen mukaan enkä käytä sitä ns turhaan.

Aamulla kontrolli on parempi, niin teen kevyemmällä kantoliinalla sen vatsatuen. Iltapäivästä on sitten kunnollinen pellavaliina, joka pitää paketin kasassa.

Katotaan mitä lääkäri tuumaa ensi viikolla.

Koko ajan on nälkä. Tietysti kulutuskin on ihan omaa luokkaa, kun kävellen taittuu se +10km/päivä. Täytys kyllä varmaan käydä ostamassa pienimmälle pojalle lastenistuin mun pyörään, niin saisi kevennettyä matkaa ja nopeutettua sitä. Talveksi sitten ostan fillariin talvirenkaat ja laadukkaan jousitetun peräkärryn polkupyörään, johon saa vauvankaukalon.

Uusperheellinen 27+0

 

[Laalaa82]

Oho, Katjusha..voiko oikeasti olla noin iso? Mä olin tänään kokoarviossa 4d ultrassa ja vastasi täysin keskikäyrien viikkoja ollessaan 870g (rv25)

Mutta joo, mikä huojennus ja ihanuus!! Tulen tosiaan 4d-ultrasta ja kaikki oli täydellisesti. Hyvät sykkeet, kammiot, suonet, nuorat, istukan sijainti/reunat, vauvan koko, rakenne, mittasuhteet..ja ja... TYTTÖ! Olen stressannut ja pelännyt kaikkea mahdollista ja mahdotonta, mut nyt saan taas hetkeksi huokaista kun näin miten ihana tyttönen siellä liikuskeli. Vähän se oli alien kuten nuo 4d-kuvat usein onkin.. mut tunnistin oman nenäni häneltä kuten esikoiseltakin..
Oli todella perusteellinen ultra..no kyllähän se maksoikin..mut tämän mielenrauhan vuoksi maksoin mielelläni.

Jospa nyt pääsisin järjestelemään kaappeja ja laittamaan pieniä poikien vaatteita kiertoon/myyntiin...ja vähän pinkkiä tilalle..

Anteeksi oma hehkutus vain..olen vain niin huojentunut..

rv25+0

 

[Katjusha]

Varpahat, kai siinä voi heittoja olla. Kysyin tästä, että miltä tuo koko kuulostaa (kun ei itselläkään ole mitään vertailukohtaa) - niin terkkari sanoi, että kookas mutta ei yli iso.
Nopeasti googlattuna voisi olla jotain 1000g - 1200g keskimäärin tässä kohtaa. Mutta voi olla yli tai alle. Mun sf-mitta on keski- ja yläkäyrän puolivälissä.

 

[Pikkumyy93]

Oon miettiny nuita sf- mittoja että laittaakohan ne ultraan jos tippuu/ nousee niitten katkoviiivojen yli? Aikaisemmin mulla ollut mitat aina hieman keskikäyrästä alhaalla, mutta nyt olikin yhtäkkiä mennyt himppasen yli keskikäyrän. Mitta oli 26cm ja huomenna alkaa rv 30.

 

[Miona78]

No voihan, ja hyvä että menin lääkäriin viime viikolla niiden supistusten vuoksi. No tulehdushan se siellä jyllää!??
Eipä kyllä käynyt mielessänikään, että voisi olla semmonenkin.
Noh...mutta hyvä että tulee nyt sit sekin hoidettua pois.
Olis kuulemma tosiaan saattanutkin johtaa jopa ennenaikaiseen synnytykseen.
Ja ihan ku sitä riskiä nyt ei jo muutenkin olisi...
Sisätutkimusta ei sit tällä kertaa edes tehty, vaikka piti, kun kohtu alkoi heti supistaa, kun lääkäri paineli vatsaa, niin totesi vain, että nyt on parempi niin. Mutta 2vk päästä mulla on ultra ja jos ennen sitä jotain tulee, niin herkästi soittoa neuvolaan.
Ja lisää vaan lepoa ja sairaslomaa.
Mut sen verran on kuitenkin liikuttava, ettei nyt mitään tulppaa kuitenkaan vielä tulis...
Mut vauvalla onneksi kaikki hyvin!
Sydän lyö hyvin ja iskuja ja potkuja riittää.
Mut ei haittaa, kun tiedän, että kaikki on silloin hyvin...

 

[Marras16]

Ilmeisesti aika yleistä tämä piirre miehissä. Vaikea varmaan tajuta ja ajatella samalla tavalla, kun ei omassa vatsassa se vauva kasva eikä samaan tahtiin se pesänrakennusvietti iske. Mulla miehellä on pari ystäväperhettä ja mies sanoi jo melko varhain, että saadaan sieltä vaikka ja mitä, ettei hirveästi tarvitse mitään hankkia. No aikaa mennyt eikä mitään ollut kuulunut. No nyt sitten tällä viikolla mies sanoi, että voitaisi käydä niitä vaatteita katsomassa viikonlopulla, hienoa, kun olen ehtinyt aika paljon vaatteita jo shoppailla, kirppikseltä lähinnä. Mulle nyt ei vaan riitä se, että jotain on ehkä jostain joskus tulossa, mikä ilmeisesti riittää miehelle.

Täytyy vielä sanoa, että kyllä meillä mies asioita tekeekin, eikä juurikaan juokse omissa menoissaan. Itelle vaan ois tosi tärkeää saada nää jutut mitä tässä nyt on listalla tehtyä ja harmittaa, kun pitää aina olla kysymässä tai patistamassa, kun muuten tosiaan ollaan vaan, et mikäs kiire tässä nyt on. Mä ajattelen, että tässä on about 2 kuukautta aikaa, vaikka mulla onkin laskettu vasta ihan marraskuun lopussa. Tän kuun ajattelen jo olevan käytännössä ohi ja marraskuun varaan en hirveästi viitsi laskea, kun sitten elellään niin viimeisiä viikkoja, että vauva voi tosiaan syntyä milloin vain. Ja kun miettii miten nopsaan aika on hurahtanut huhtikuulta tähän asti niin tuntuu, ettei toi kaksi kuukautta ole aika eikä mikään. Lisäksi haaveilin keittiörempasta siitä lähtien kun tänne n. 2 vuotta sitten muutin ja otin asiaa jo ajat sitten puheeksi, mut silloin miehestä asialla ei ollut mikään kiire. Niin sitten nyt, kun tässä olisi hiukan muutakin hommaa niin on alkanut yllättäen keittiöremppa kiinnostamaan ja intoilee ja tohottaa jo sen asian tiimoilta. Ei vaan voi aina tajuta. Mut joo, yhtä kaikki rakas toi ukko on.

 

[auringonkukka82]

Jahhans.. raskausdiabetes oli päivän tulos! Paastoarvo oli 5.4 ja siitä jäi kiinni.. muut arvot hyviä, mutta niitä en nyt muista. Voihan huokaus. Maanantaina neuvolaan..

Auringonkukka rv 26+4

 

[Joia]

Meilläkin miehellä on nyt selkeästi joku "ehtiihän tässä vielä"-vaihe. Toisaalta varmaan ehtiikin, mutta mun kärsimätön luonteeni joutuu kyllä välillä vähän koetukselle. Alakerran makkarin yksi seinä piti tapetoida jo kesäkuussa, ennen kesälomaa. Ehtiihän tuota, totesi mies ja sanoi että elo-syyskuussa sitten jonakin viikonloppuna laittaa kuntoon. No, nyt kalenteri näyttää viikonloppujen osalta jo melko täydeltä joten en tiedä mihin väliin meinaa tämänkin projektin mahduttaa... Tuossa siis vain yksi esimerkki, paljon on muutakin hommaa mitkä pitäisi saada tehtyä ennen vauvan tuloa ja joita en enää itse pysty tekemään. Ja toisella ei oo mikään kiire. Eikä tunnu oma-aloitteisesti tarttuvan mihinkään hommaan vaan aina pitää suoraan sanoa ja muistutella. Vauvan tuloa odottaa tosi paljon, mutta käytännöllinen puoli näyttää jäävän nyt vähän vähemmälle huomiolle.

 

[Pikkumyy93]

Minä myös samaistun tohon miehen ajantajun kadotus tunteeseen! Meillä siis la 4.11, eli aivan mahdollista on että vauva syntyisi jopa lokakuun puolella vaikka ei siis kovin todennäköistä ensisynnyttäjällä tietenkään. Itse olen syntynyt kuukausi ennen laskettua aikaa ja olen esikoinen että liekkö perinnöllistä, en tiiä.
Suurimmat hankinnat on tehty pinnasänkyä lukuunottamatta ja siitä ollaankin käyty tiukkaa vääntöä :D Mielestäni sänky pitäisi ehdottomasti hankkia kiireen vilkkaa ja jotenkin itselle se sänky on juuri se mikä konkretisoi sen että vauvan syntymä on ihan nurkan takana <3 mutta asumme siis kaksiossa ja miehen mielestä sänkyä ei vielä kannata hankkia makkariin turhaa tilaa viemään.. No, sinänsä ihan järkevä pointti mutta tilaa se tulee sieltä jokatapauksessa viemään, en oikein ymmärrä onko sillä niin suurta merkitystä jos se vie 2kk enemmän tilaa ajallisesti siis miehen logiikka. On jopa sanonut että voi sängyn ostaa vaikka sitten kun oon vaavin kans laitoksella :D hui, se ois pahin painajainen, sieltä vois tulla vaikka mikä hirvitys :D

 

[Katjusha]

Mielenkiinnosta tietenkin tsekkailin, ja löysin tällaisen käppyrän.

eli koossa voi olla isoakin heittoa kullakin viikolla :)
Meillä on 27+0 huomenna, eli alkaa rv. 28
Miehen osallistumisesta: kaikki taloon liittyvät remontit ja huollot olivat ihan jäissä, kun odoteltiin lasta vuosikausia. Nyt on onneksi löytynyt intoa varastotilan remonttiin. Emme saa vauvaa mahtumaan taloon, mikäli lisää varastotilaa ei järjesty, eli on pakko järjestyä. Pieni eli iso voi haluta tulla ulos millä viikolla vaan tästä eteenpäin.

 

[emmahima]

Pakko varmaan tähän väliin kehua omaa miestä. Sanoin viime viikolla, että haluaisin ruveta virittelemään hoitopöytää ja pinnasänkyä makkariin, että saan laittaa sitten vauvajuttuja jo sinne valmiiksi. Kuulemma lattia pitää ensin vaihtaa ja laittaa sinne lisäeristystä (asutaan vanhassa talossa). Aikoi loppuviikosta (tekee reissuhommia) tyhjentää makkarin ja ruveta hommiin. :)

Viikonloppuisin on noussut esikon kanssa aamusta, että minä olen saanut vähän enemmän levähtää. Tätä on teki jo heti keväällä, kun väsymys ja pahoinvointi oli kovaa luokkaa. Vasta kävi esikon kanssa yökylässä mummolassa, että sain aivan rauhassa levähtää. Kesällä kävi parit juhlat juhlimassa, kun meinasin ettei ajatus kovasta juhlimisesta enää syksyllä minusta kovin hyvältä tunnu. Pitää muistaa kyllä useammin kehua ihan hänelle itselleenkin, korvaamaton apu on mies ollut minulle odotusaikana.

Munkin on tehny mieli kehua omaa miestä täällä, mutta en oo jotenki viittiny. Mies ei ehkä oo ihan noin oma-alotteinen ja varma valmistelujen kanssa (ensimmäinen lapsi vasta tulossa) mutta auttaa ihan hurjana. Lähtee mun kanssa ostamaan tori-löytöjä pitkin pääkaupunkiseutua, on ikea-seurana ja kasaa huonekaluja, ja eritoten kantaa kauppakassit + käskee lepäämään ja silittelee kun näkee että oon poikki. Ihana mies ♡

Mulla on kans taustalla yhteiseloa narsistin kanssa, niin tiedän mitä sekin voi olla. Tää on jotain niin muuta :)