Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Apua en kestä sain ekaa kertaa molempien sykkeet kuuluviin <3 aina vähän pelottanut B vauvan puolesta kun en ole kuulut liikkeita enkä sykettä löytänyt ja A vauva taas riehuu senkin edestä :D
mulla moelmmat on todella eri kohdissa :D A vauva sijaitsee vasemmalla puolen jo navan korkeudella ja B vauva oikealla puolen vatsaa aivan alhaalla :) tällä hetkellä kyllä epäilen, että A vauva muuttuisi B ja B-> Aksi ja sanoi jo lääkäri viime ultrassa että se on mahdollista kun maha kasvaa :) ja siis A vauva on se alempana oleva eli kumpi syntyy ensin :D " joo siis nää miun selitykset on hienoja ":D ja huomenna tulee tasan 16+0 ja nään vauvat ens maanantaina vähän jännittää <3
Hei kiinnostais tietää kuinka isoissa kämpissä (m2, h?) porukka asuu. Ja kuinka moni henkinen perhe olette :)
Tässä mietiskelen että kumpi meille ois parempi, kaksio vai kolmio kun vauva on syntynyt.
Kauheen "isoja" asuntoja muilla! :D Itse asumme 54 neliöisessä kaksiossa. Tässä on "lisänä" vaan parveke. Keittiö on ihan "kunnollisen" kokonen mut muuten tuntuu kyllä melko ahtaalta jo nyt! Asun siis mieheni ja kahden kissan kanssa, ja lokakuun alussa sit kirppu mahastani liittyy yksiöstään pieneen kaksioon <3 Tarkoitus olis joskus talvella 2017 muuttaa rivitalo? Kolmioon vuokralle ja sit ruveta seuraavaksi miettiin ok- taloo. Tai näin MÄ oon ainakin toiveita elätellyt :D
Pitää tulla teillekin ilmoittamaan, että meidän tyttö syntyi sunnuntaina, viikolla 25+1. Mulla oli hieman kivuliaita supistuksia ja veristä vuotoa. La-aamulla lähdettiin käymään synnärillä, jossa huomattiin, että paikat oli täysin auki. 14 tuntia pystyttiin viivyttämään synnytystä. Tyttö syntyi sitten yhden aikan yöllä. Mitat oli 650g ja 31cm. Hän on nyt teholla ja taistelee, meidän pieni soturiprinsessa :) Mulla on kova luotto siihen, että hän selviää, mutta myös menettämisen pelko. Vaikea katsoa, kun pieni rakas on niin monien letkujen keskellä. Syksy menee sairaalan ja kodin välillä, toiveena olisi päästä jouluksi kotiin. Nyt mennään kuitenkin päivä kerrallaan. Mieli on ollut aika sekainen ja väsynyt viime päivinä. Pikkuhiljaa alkaa käsittää, että musta ei tulekaan tavallisen vauvan vanhempaa marraskuussa, vaan olen nyt ja aina tuon pienen keskosen äiti.
Edit: Luultavasti jään taustailemaan ketjua, ei ole nyt jaksamista ja aikaa kirjoittelulle :)
