La marraskuu 2016

Ikävä kyllä ihmisillä tuntuu olevan pakonomainen tarve kertoa niitä kauhutarinoita synnytyksestä. Mikä ihme, jos pelkää... Itse olen ollut niin onnekas, että synnytys oli elämäni paras kokemus! Ei ne repeämät tunnu siinä tuoksinassa, eikä kyllä epparin leikkauskaan. Nykyäänhän sitä leikkausta pyritään välttämään. Siellä synnytyssalissa ei muuhun pyritä kun sinun ja vauvan hyvinvointiin. Kyllä tämä raskausaika kaikkine hormonimyrskyineen ainakin minulle on ollut suurempi koettelemus. Kun synnytys lähti käyntiin, niin ei siinä edes osannut pelätä tai jännittää.
 
Muokattu viimeksi:
8e8c80dd65c26fde0b93b85282549ddc


Kissataloudet, miten aiotte estää tämän? :D
 
Varpahat, voin hyvin kuvitella tuohon meidän beaglen myös :)
Muruliini83, joo enpä minäkään halua kuulla kauhutarinoita, jos mitään tarinoita. Jokainen tilanne on yksilöllinen, enkä usko, että tosi paikan tullen muistaa suunnitelmiaan tai toiveitaan :)
Nyt tuntuu, ettei aivoissa kapasiteetti riitä, kun joka tuutista lukee muutakin infoa miljoonista yksityiskohdista, jotka pitäisi ottaa huomioon. Eihän lapsi muuten selviä hengissä (en tiedä, miten ennen on selvitty)...
Ensisynnyttäjän osa ei ole häävi, kun valmiiksi tuntee huonommuutta: ei näitä yksityiskohtia tule millään oppimaan eikä esim. kaikkia virhehankintoja välttämään. Että pyydän anteeksi, lapseni. En ole tämän alan asiantuntija.
 
Pinnasänkyihin on olemassa (kuten myös vaunuihin) kissaverkkoja. Meillä tilanne ratkaistiin niin, että makuuhuoneen oveen laitettiin "verkko-ovi". Vanhasta rullakosta tuunattu koira/kissaportti.
Muutenkaan ei suositella, että lemmikit nukkuisivat samassa huoneessa vauvan kanssa öitä, koska vastasyntyneen vastustuskyky allergeeneille ei ole vielä kehittynyt.

Meillä ennen esikoista nukkui makkarissa kolme koiraa ja kaksi kissaa.. Nyt satunnaisesti voi yksi pikkukoira olla "karannut" sängyn alle tuhisemaan. :p
Ulkona vaunuissa käytin aina kissaverkkoa. Lämmin vaunukaukalo on kissalle todella houkutteleva nukkumapaikka kun vauva nukkuu ulkona. Ja onpahan niitäkin tarinoita kun orava tai rotta on purrut nukkuvaa vauvaa.. o_O:woot::grin Eivät maksa paljoa.
Toki tätä riskiä tuskin on esim parvekkeilla.. :rolleyes:

Voi Katjusha, olet lapsellesi paras mahdollinen äiti vaikka olisit miten paljon tai vähän "valmistautunut". :love2 Ei niistä kannata stressata mitä kaikkea pitää muistaa tai osata. Kaiken oppii ja huomaa vauvan kasvun mukana. Ei kukaan ole "äiti syntyessään". Äidiksi ei voi opiskella tai opetella. Siihen kasvetaan(taipuuko sana noin.. laughing1 ) lapsen mukana. :Heartred

Vaikka minä olen työkseni "ammattikasvattaja" niin silti ymmärsin ja opin asioita paljon enemmän ja syvällisemmin vasta äidiksi tulemiseni myötä. Ja yhä on paljon opittavaa. :)

Pahin äitiarvostelija äidille on oikeasti äiti itse. Meillä on niin paljon mielikuvia ja mediasta opittuja harhakäsityksiä, että luomme itsellemme kauheasti suorituspaineita siitä mitä haluaisimme olla...luullen, että niin pitäisi olla. Riittää, että parhaansa tekee ja on rehellinen! Niillä pääsee lähimmäksi vuoden äitititteliä! :) :rolleyes::Heartred
 
Meillä on pinnasänky patjoineen vierashuoneessa, kun haettiin se kasattuna eikä vielä viitti laittaa viemään tilaa makkarista... Ei se ole kissaa yhtään kiinnostanut, kissa loikoo pahvilaatikossa pinniksen vieressä... :joyful:
 
Meillä kissat eivät ole koskaan menneet nukkumaan vauvan sänkyyn silloin kun vauva on siellä nukkunut. Pinnis on toki meillä makkarissa ja ovi aina kiinni kun vauva on nukkumassa. Ennen esikoista kissat nukkui yöt meidän kanssa mutta esikoisen synnyttyä joutuivat kyllä muualle nukkumaan. Ja kissoilla on kotona vakiopaikat missä nukkuvat niin luulisin niiden käyttävän niitä jatkossakin. Vaunuihin meillä on kissaverkko, naapurin kissa kun seikkailee toisinaan meidän pihalla ja sen edesottamuksista ei kyllä aina voi olla varma.
 
Mäkään en ole halunnut kuulla keneltäkään synnytystarinoita. En pelkää synnytystä, mutta olen veri-, neula ja kaikenmaailman kammoinen, aina pyörtymässä:grin
Oma kokemus voi olla aivan toisenlainen kuin muilla joten ei tartte tietää mitään, eiköhän se sieltä ulos tule jokatapauksessa:grin
Vähän työkaverit lipsautti juttuja joita en olisi halunnut tietää..:confused:
 
Meilläkin on neljä kissaa ja olenkin vähän miettinyt, että miten niiden kanssa sitten menee vaavan synnyttyä. Suurin muutos heidän elämäänsä varmaan on se, että eivät saa enää nukkua meidän sängyssä. Voi aiheuttaa traumoja :D

Mua vaivaa ihan kaamia unettomuus. Menen nukkumaan ja saan unta kyllä, mutta sitten herään esim. kahdelta ja sitten en saa enää unta. Työmatka on tunti autolla, joka sitten on kolme tuntia nukkuneena aika silleen jännää. Oon nyt tehnyt tämän ja osan viime viikosta etänä töitä, mutta huomisesta perjantaihin on pakko raahautua töihin. Voihan pepatin. Nooh, ensi viikolla alkaa kolmen viikon loma, siihen asti tekee töitä vaikka päällään seisoen...

Tämän viikon pääteemana on ollut vauvanvaatteiden pesu. En sitten ole uskaltanut käyttää kuivausrumpua, vaikka sellainen onkin, koska kaikissa vaatteissa sellaisen käyttö kielletään. Oletteko kiellosta huolimatta sitä käyttänyt? Säästäisi aika suamaristi aikaa, jos pyykit saisi suoraan kuivaukseen eikä tarvitsisi laittaa telineeseen kuivumaan...
 
Mie oon Kaisukkene ihan reilusti heittäny kaikki pyykit kuivausrumpuun. Telineelle viritän kuivamaan yleensä vaan neuleet ja farkut. Kuivausrumpu pidemmässä käytössä saattaa haalistuttaa vaatteita, ja tottakai kuluttaa, mut en jaksa noista välittää kun hyvin on vaatteet kestäny kuivausrumpua toistaseks. Kuivausrumpu oli ihan ehdoton hankinta kun poika oli muutaman kuukauden ikänen, säästyy ihan älyttömästi aikaa. Suosittelen!
 
Katjusha, työ opettaa tekijäänsä :) . Kaikki meistä on joskus ollut esikoisen äitejä. Paras on, kun kuuntelee vaistojaan vauvan kanssa. Vauvat viestii yllättävän paljon ja myös on se ns äidinvaisto. Ei sitä voi tietää etukäteen kaikkea millainen perhe on. Muutama asia on fakta. Vauvan täytyy nukkua jossain, kulkea jossain ja syödä jotenkin. Imetys on ainut, mistä kannattaa tietoa lukea runsaasti etukäteen. Niin ja vauva tarvitsee vuodenaikaan sopivaa vaatetta, mutta vaatetuksen voi hoitaa hyvin monella tavalla.

Huhhuh, nukuin oman yön tosi huonosti. Meinaa olla hedari. Miehellä on iltatöitä, niin se on nyt pari päivää vanhempien luona yötä työpaikan lähellä. Täällä oli melkoinen episodi lapsilla aamulla ja siitä johtuen on molemmat isommat lapset loppupäivän sisällä. Olen tässä koittanut siivoilla jonkun verran. Pesukone käy ja leipäkone käy, kun lapset söi välipalalla vanhan leivän loppuun. Illaksi on uusi koneessa valmistumassa.

Pikkuneiti oli normaalia unisempi illalla, mutta otti sitten takas kuudelta aamuyöllä. Olin 2h hereillä sen jälkeen. Onneksi lapset oli eilen sukulaisten kanssa huvipuisto reissulla ja niitä nukutti aamulla pidempään. Heräsin kymmenen aikaan aamulla aivan pöllämystyneenä.

Uusperheellinen 25+6
 
Jollain lailla mä luotankin siihen vuorovaikutukseen lapsen kanssa, mutta kaikki muut asiat joka ikisestä tarvikkeesta lähtien tuntuu olevan ihan huimaa hifistelyä ja suorastaan vauvoille vaarallisia kapineita tuntuu olevan markkinoilla. Mikä vaisto siihen auttaa? Joku tekniikan ja lääketieteen tohtorin koulutus ja kokemus ehkä. Ehkä pitäis vaan ottaa etäisyyttä, koska ei tästä taida tulla hullua hurskaammaksi.
 
Mulla on välillä vähän turhan huoleton asenne, ajattelen vain että onhan sitä ennenvanhaankin lapsia kasvatettu ja hoidettu paljon vähemmällä mitä meillä nykypäivänä on saatavilla. Ja navettatöiden lomassa lapsia on hoitanut koko suku tai naapurin emäntä. Ehkä meidänkin pitäisi oppia siihen ettei meidän tarvitse suorittaa mitään, varmasti ollaan parhaimpia äitejä lapsillemme mitä vaan voi olla :)
 
Varpahat, sepä se. Voin kuvitella että siskoillani loksahtaisi suu auki, jos kyselisin kokemuksia erilaisista kapineista - vaihtoehtoja ei juuri ollut 20-30 vuotta sitten. Tämä sen tekee, että maailmassa on satoja vaihtoehtoja kaupan jokaiselle pienelle yksityiskohdalle. Ennen oli kaksi vaihtoehtoa, kalliimpi ja halvempi. Tai vain yksi, joko raski ostaa tai sitten ei.
 
Vauva ei niin materiasta välitä. Kunhan perustarpeet tyydyttää hänen on hyvä. Se on meidän kulutushysteriaan opetettujen aikuisten ongelma, kun pitää olla kaikki hilavitkuttimet ja hytkyttimet. Kun meille on opetettu, että ihmisarvoa säätelee se kuinka paljon kuluttaa, on joidenkin ihmisten oikeesti vaikea tajuta, että vauvalle on se ja sama vääntääkö se niskapaskat euron kirppisbodyyn, vai 45€ merkkivaatteeseen. Tämä oli nyt hyvin kärjistetysti sanottu, mutta oletan että tajuatte pointtini.

Jokainen lapsi syntyessään synnyttää myös äidin ja isän. Esikoinen, toinen, kolmas... Viidestoistakin. Ja jokainen meistä oppii virheistään ja jokainen lapsi opettaa meitä olemaan parempiä äitejä ja isiä. Kenenkään ei tarvi olla paras ja kaikkivoipaisin, lapselle oikeasti riittää se, että olet riittävän hyvä vanhempi.

Se on kuitenkin varmaa, että synnytys on ainoa paikka/aika elämässä, jossa menet "sokkotreffeille" ja tiedät jo etukäteen rakastuvasi siihen ihmiseen, jonka tapaat.
 
Mun mielestä ihan maalaisjärjellä pärjää kyllä vaikka ei olisi minkäänlaista kokemusta lapsista ennestään. Vinkkejä ja neuvoja voi kuunnella ja kysellä mutta lopulta itse sen oman lapsensa oppii tuntemaan kaikista parhaiten ja hiljalleen jokaiseen perheeseen syntyy ne omat parhaat käytännöt ja esimerkiksi huomaa, että tarviiko jotain kapinetta vai ei. Pääasiassa vauvat eivät tosiaan paljon materiaa tarvitse. Kömmähdyksistään oppii ja jokainen lapsi vaan on niin erilainen, että mitään ehdottomia totuuksia ei oikeastaan ole (paitsi tietysti ne perusjutut että lapsi tarvitsee rakkautta ja ravintoa sekä ehkä mielellään jotain vaatetta päälleen).
 
Hilavitkuttimia ei juuri tarvita. Vaatteisiin oon laittanut enemmän rahaa, kun olen esteetikko. Mutta en kuitenkaan osta merkkivermeitä yleensä kun ulkovaatteissa. Lämpöön mieluummin panostan. Vaippoihin meillä mennyt rahaa todella vähän, kun on käytetty kestoja. Tissimaito on ilmaista. Niin ja soseet olen tehnyt ite, niin siihenkin menee rahaa murto-osa kaupallisesta tavarasta. Eniten panostan terveyteen. Ja kyllä mulla isoin syöppö arjessa on lapset, vaikka olen hyvin hintatietoinen. Isompiin on mennyt enemmän rahaa, vaikka niittenkin kohdalla olen tosi tarkka, että en osta mitään leluja, jotka ei kestä enkä muutakaan turhaa. Vähemmän ja laadukkaampaa.

Itsessäni eniten rahaa syö hyvinvointi. Vitamiinit ja treenivarusteet on ehkä se suurin rahasyöppö, mutta niiden ansiosta jaksan myös arjen paremmin kuin ilman. Raskaana ollessa meikkaan vähemmän, mutta usein normaalisti on hiusten tuuhennokset/pidennykset, usein on rakennekynnet/geelaukset ja kesäisin on ripsipidennykset. Jos stressitasot sallii, talvet rakennan lihasmassaa ja keväällä katson rasvaprosentin onko se sopiva, että koenko tarvetta dietata talven jäljiltä, vai pysynkö ylläpidolla.

Koirat myös syö oman osan arjen menoista, periaatteessa ne on myös oma harrastus, vaikka ne on koko perheelle tärkeitä.

Kaksi ekaa lasta on hoidettu kotona ekat kolme vuotta, kolmas meni hoitoon 2,5veenä. Katsotaan miten tämän kanssa menee, mutta luultavasti olen ainakin 2 vuoden kieppeille kotona.
 
Ulkovaatteissa ja kengissä kannattaa kyllä jo laadusta maksaa. Just tänä kesänä oon heittänyt parit halpislenkkarit roskiin, ei niitä ole voinut enää samalla tavalla kierrättää kuin vähän kalliimman luokan kenkiä. Tässä tapauksessa köyhän siis kannattaa maksaa laadusta koska se tulee lopulta halvemmaksi. Mutta en ole mikään hienosteluvaatteiden kannattaja. Jos lapselle ostaa sen kalliimman haalarin niin kyllä se päällä pitää antaa rymytä ja ulkoilla kunnolla eikä pelätä, että jos polvet ja pylly nyt karheentuu. Muuten aika vähän lapsille olen uusia vaatteita ostanut, saadaan paljon sukulaisilta ja olen ostanut kirppareilta. Mutta toki myös uutena niin saa enemmän sellaisia, mitkä on omasta mielestä kivoja :grin

Mä joskus laskin paljonko meidän koira ja kissat vie kuukaudessa rahaa ja kieltämättä aika kiva rahallinen säästö tulisi jos niitä ei olisi. Mutta elämä sitten muuten olisi köyhempää ja kurjempaa.
 
Meillä on samat kengät palvelleet aina 2-3 lasta ja ulkovaatteet on kiertäneet lapselta toiselle. Juuri tämä mentaliteetti, että köyhän ei kannata ostaa joka asiassa halvinta, on säästänyt. Esim esikoiselle ostin 1,5v iässä ticketin talvihaalarin. Sama haalari meni noin 4 vuotiaaksi. Siitä se siirtyi pikkusiskon päiväunihaalariksi ja palveli kunnes kakkonen oli 5 v. Osin tuota haalaria käytettiin myös ristiin kakkosella ja kolmosella. Mutta sama haalari palvelee vielä neljättä lasta. Vain pientä karheumaa polvissa, muuten uuden veroinen.

Meille ostan muutaman siistimmän vaatekerran lapselle per kausi tai jos löytyy isomman sisaruksen jäljiltä, niin ne hyödynnetään. Laadukkaat lenkkarit usein kiertää. Tosin nyt olen alkanut ostaa tytölle tytön värisiä lenkkareita, kun tiedossa on kuitenkin toinen tyttö. Yleensä kovankin käytön kestää yksi pari niken lenkkareita per kesä/lapsi. Sitten vaan yhdet siistimmät kengät per vuosi, joilla mennään joulut, synttärit, juhlat, häät jne. Budjetoin ja mietin aina mitä tarvitaan ja mitä ei.
 
Kierrätysvaatteissa on nykyään niin hyvä valikoima, että kirppiksiltäkin saa näitä laadukkaampia merkkejä.:happy119
Niissä on kuitenkin jälleenmyyntiarvoakin, koska kestävät "kulumatta".
Samoin kengissä. Moni pohtii, että lapsella tulisi olla käyttämättömät ensikengät..Näin toisinaan onkin kun lapsi on vähän isompi... mutta taaperon kengät mahtuvat max. sen pari kuukautta jalkaan..siinä ajassa kenenkään askel ei ole kenkiä pilannut eikä käytetyt kengät pilanneet jalan asentoa. :dance008Myöhemmin onkin eri asia, jos kengät ovat linttaan astutut tai kovin venyneet.
Minä olen esikoiselleni ostanut laadukkaita "uuden veroisia" kenkiä kirppiksiltä..eivätkä ne ole kuluneet miksikään meilläkään, niin vähäksi jää "kilometrit" vaikka superkiitäjä onkin.. laughing6

Mietin miten kallista on ollut ostaa 80-luvulla vaatteita lapselle, jos verkostoa ei ollut. Ei silloin kirppiksiä ollut..eikä niissä ainakaan työssäkäyvät käyneet. Nykyään se on enemmänkin elämäntapa ja trendi kuin pakkotilanne. :)
 
Ensiodottaja kyselee hei neuvoa, koko illan vaivannut vihlova kipu ihan tuossa tosi alavatsalla vasemmalla, asentoa vaihtamalla voi helpottaa hetkeksi ja sitten taas palaa. Selkeästi lyhyesti vihlaisee kerran tai pidempään juilii jos asento pysyy samana, supistuksiksi en usko kun on niin selkeästi vain vasemmalla...lantio on ollut heikossa kuosissa viikkoja, voikohan häpyluun kipu heijastella tuohon viereen vihlomalla, se kun on selkeästi kosketusarka? Pyöräilin tänään ja seikkailin liikaa, myönnetään :oops: yhdessä asennossa kun pysyy sohvalla niin siedettävää, vähänkin jos liikahtaa erittäin epämiellyttävää. Vauva on kyllä ollut entistäkin aktiivisempi (jos se on ees mahdollista :rolleyes:). Panadolia kokeilin just, ajattelin vaan kysäistä että tunnistaako kukaan vaivaa? Tuskinpa vaarallista mut häiritsevää...
 
Takaisin
Top