La marraskuu 2016

Meillä on tulokkaalle mietittynä jo etunimi sekä kolmas nimi. Sukunimessä on r-kirjain, joten etunimeen sitä ei tule. Pikkusiskollani oli paha r-vika ja jos meidän lapsella sellainen on, sukunimen lausuminen on tarpeeksi järkyn kuuloista jos r:n korvaa vaikka l:llä... Sukunimi siis muuttaa merkityksen jos tuon kirjaimen vaihtaa, ja paljon muuttaakin :grin
Toinen nimi meillä vielä pohdinnassa - tai minulla pohdinnassa - mieheltä kun ei ole juuri ideoita tullut. Minulla on muutama vaihtoehto antaa miehelle toiseen nimeen, joista saa sitten sanoa mikä ois kivoin. Ite tiiän jo mitä haluaisin, mut oon saanu tän etunimen ja kolmannen periaatteessa periksi, kun minun keksimiä nimiä kumpikin, et jos mies tykkää jostakin tietystä nimestä toiseksi nimeksi niin se tulkoon. :p
 
Kiitos kaikille jotka vinkkas lomalle ideoita ja kuinka päästä lukkotilasta eroon.

Ei olla omasta mielestä vielä päästy tästä. Mies näkee asian eri tavalla, joten se sit aiheuttaa mulle hämmenystä, ku toinen kokee niin eri tavalla. Mä luulen, että tässä voi olla hormonaalista juttua itellä ja sit valtava yhteyden ja romantiikan tarve. Toiveet on ehkä epärealistisia..
 
Mulle äitiyspolin lääkäri käski hakemaan canestenin, kun valittelin oireita ja hän oli näkevinään kuulemma hieman hiivaa, kun tutki asiaa. Sanoi, että voin lääkitä omien tuntemusteni mukaan, koska ei havainnut mitään rajua tulehdusta. Ja mikä oli aika ihanaa, niin mieheni haki mulle sen lääkkeen apteekista! Ihan superkilttiä mun mielestä hakee tommonen "naisten lääke". Pyöräili vielä iltamyöhällä sitä hakemaan! Kyllä se mielestäni auttoi.

Niin ja varpahat, me ei oteta vauvalle vakuutusta. Vanhemmillakaan lapsilla ei ole ollut, eikä ole kyllä tarvittukaan. Ja nyt en jotenkin usko, että edes saatais, kun on se down-diagnoosi ja mun huomattava ylipaino... Tää kuopus varmaan tulee sairastelemaan edellisten edestäkin. Mutta mä luotan vielä siihen, että kunnalliseltakin saa apua tarvittaessa.
 
Nasupossu, mä oon kans sen verran vanhanaikanen että luulen että apua saa tarvittaessa, eikä siihen vakuutusta tarvitse.. Ja täällä maalla asustellessa ei taida kovin yleistä olla että vakuutusta hankittaisiin, ellei ole varakas perhe. Mietin vain sitä että olenko huono äiti jos en vakuuta lastani.
 
Meidän pitäis hakea vakuutus tälle tulokkaallekin. Vanhemmilla lapsilla on ja mulla on itellä (kun oon vaan kotiäitinä ja osa-aikayrittäjänä ollu) ja miehellä on nyt työn puolesta, kun on kuitenkin työssä jossa on vaaratilanteita. Paljoa ei olla vakuutuksia käytetty (onneksi), mutta vanhempi poika kun oli viikon sairaalassa keuhkokuumeen takia, nii. koko sairaalareissu matkoineen ja tutkimuksineen ja kotona jatkettuine lääkekuureineen saatiin takas.
 
Minä haluaisin kuulla kokemuksia rintapumpuista! Mikä olis hyvä merkki ja helppokäyttöinen näin ensi imettäjälle? Onko jotain mitä ette suosittele missään nimessä? Entäs käsi- ja sähkökäyttöisen plussat ja miinukset? Mä jotenkin oon ihan varma jo tästä imetys asiasta vaikka siis enhän voi edes tietää nouseeko maito! Tai hyvinhän tuota on tasaseen tahtiin tiputellut jo parisen kuukautta, mutta voikohan se olla että jostain kumman syystä sitä ei sitten kuitenkaan tule synnytyksen jälkeen? Ps. Äippäpakkaus tuli, wihii! :)

Pikkumyy 26+6
 
Aventin käsikäyttöinen on mun mielestä hyvä. Sopii mun suihkutisseille ja kun on käsikäyttöinen, niin mähän harhailen sen kanssa pitkin torppaa ja teen toisella kädellä pikkuhommia samalla. :p
 
Imetykseen voi perehtyä jo etukäteen jonkun verran, esim. imetyksen tuki on siihen hyvä väylä. Mulla on joku imetysopaskin kotona. Mulla ne ongelmat on olleet edellisillä kerroilla esimerkiksi sellaisia, että maitoa on tullut välillä ihan liikaa ja sitten taas välillä maidon heruminen on ollut vaikeaa. On ollut rintaraivareita ja vaikeuksia oman jaksamisen kanssa. Näin jälkeenpäin ajatellen, mulle ei kyllä imetys ole ollut kovin helppoa, eikä mieluista. Enemmän olen tehnyt sitä velvollisuudesta. N.7-8 kk imetin molempia ja koin hirveää syyllisyyttä imetyksen loppumisesta ennen aikojaan, kun lapsi kieltäytyi kerta toisensa jälkeen rinnasta, enkä jaksanut enää tapella.
Nyt en ole tehnyt oikeastaan hirveästi suunnitelmia imetyksen suhteen. Aiemmin ajattelin, että tähtään vuoden imetykseen, mutta sitten tuli tää down -juttu ja jää nähtäväksi, miten vauva jaksaa ja pystyy syömään ja syntyykö normikokoisena ja -kuntoisena. Päätin, että alussa teen kuitenkin kaikkeni, että imetys lähtisi käyntiin ja pumppailen paljon myös varalle. Hankin siksi lastenrarvikkeen myymän sähkökäyttöisen rintapumpun, joka oli tosi kallis, mutta ostin moottoriosan edullisesti käytettynä ja lisäksi mulla on Ainu medela käsikäyttöinen, mutta kokemusta ei vielä ole noista kummastakaan, viimeksi oli erilainen ainun pumppu ja sitä oli raskas käyttää, toivottavasti tämä uudempi malli on helpompi!
Mulla on ollut aina vaikeuksia saada maito herumaan, kun pumppaan. Eli sitä ei vaan tuu, vaikka sitä toki on. Lueskelin sitä varten jo vinkkejä myös.
 
On bolakoru, ihana on, tykkään muutenkin koruista paljon:)

Mulla on tää pikkunen täällä masussa tosi rauhallinen, tänään erityisesti. Ihan alkoi huolestuttaa ja piti vähän tökkiä masua että potkisi :eek: minkäköhänlainen riiviö on sitten kun on ulkona masusta :D
Tilasin sellaisen korun eilen. Täytyy ostaa vähän hömppää kun tämä on kuitenkin viimeinen lapsi. :love017 Tai en tiedä vaikka toimiikin.

25+1
 
Ihana kuva Murmele. Voi kun meilläkin olisi ylimääräistä niin voisi mennä. Ostin nimittäin eilen niin vaaleanpunaisen sitterin ja kylpytuen että. Kuitenkin vain 60 % prosentin varmuudella tyttö. Hups!
 
Aventin käsikäyttöinen oli oikein toimiva minunkin mielestäni. Hyvin sai pumpattua pakastimeenkin ja ah, kuinka se helpottikaan elämää! Meidän esikoinen ei huolinut korviketta missään vaiheessa, joten osittain myös siksi imetin reilun vuoden. Olisin ehkä muutenkin. Kuulun niihin onnekkaisiin, joilla imetys sujui synnäriltä vieroitukseen asti. Rakas poikani teki siitä helppoa.

Minäkin luotan kunnalliseen terveydenhoitoon, mutta mies halusi välttämättä lapselle vakuutuksen. Ja kun esikoisella on, niin onhan toisellakin oltava. Ja op:llahan on ihan loistava tarjous nyt meneillään. Minä taidan olla meidän perheessä huonoiten vakuutettu.

Ei se huonoa äitiä tee, ettei vakuutusta ota. Suomessahan tämä terveydenhuoltojärjestelmä on ihan huippuluokkaa.

Täällä ollaan suunniteltu valmiiksi ristiäisetkin jo kakkua myöten :wacky: Näen jo valmiit kakut sieluni silmin, mies saa ottaa lomaa siihen kohtaan että pystyy toteuttamaan :grin

Rv 23+6
 
Mekään ei oteta vakuutusta tai siis on lapsilla jotkut perustapaturmavakuutukset ja ulkomailla matkustaessa ovat tietysti olleet vakuutettuja mutta ei muuta. Me käydään vaan julkisella (ainoastaan varhaisultrat on käyty yksityisellä koska ei ole sairaudenhoitoa eikä mitään välttämättömiä menoja) ja onneksi lapset ei ole paljoa sairastelleet ja alle 18-vuotiaille esim hammashoito ja päivystyksessä käynti on kuitenkin ilmaista, lääkkeet ei paljon maksa, enemmän kustantaisi se vakuutus vuodessa. 2v ei ole koskaan edes ollut millään lääkekuurilla, 4v on syönyt pari antibioottikuuria. Ja meillä neuvolasysteemi toimii täällä niin hyvin, että kun esikoisella oli 1,5 vuotta sitten korvatulehdus niin jälkitarkastukseen sai ajan tosi helposti omalle neuvolalääkärille. Ja kuitenkin erikoissairaanhoito toimii julkisella, vasta appiukko sai yksityiseltä lähetteen julkiselle ihan vaan keuhkokuumeen takia eli lopulta aika rajattua mitä yksityinenkään voi tehdä. Yliopistollisissa sairaaloissa on kuitenkin vankka erikoisosaaminen, jos jotain tosi vakavaa ilmenee ja ovat osa julkista palvelua.

Rintapumpuistahan täällä vasta oli keskustelua, mä en ainakaan jaksa vastaustani kirjoittaa uuksiksi :grin
 
Me ei olla ottamassa vakuutusta. Esikoiselle otin ja kakkoselle en, kun ekan kohdalla vakuutus oli turha, poika oli niin terve eikä tytölläkään ole ollut mitään. Tosin pojalla on nyt astma mutta kela aika hyvin korvaa lääkkeitä.

Nimi asiasta: ollaan niin eri puista veistetty että mies haluaa suomalaisen nimen minä kansainvälisen. Miehen lapsilla on suomalaiset luontonimet mun lapsilla taas kansainväliset ja vieläpä vain yhdet kun taas miehen lapsilla kolme nimeä. Huh huh mikä soppa.

Kummeista: minä en halua että lasta kastetaan vaikka kirkossa käynkin ja rukoilen melkein päivittäin. Mun mielestä lapsi saa itse mennä kasteelle jos haluaa. Sitten kun itse tajuaa mitä se tarkoittaa. Omat lapset käy mielellään kirkossa ja heidän kanssa jutellaan Jumalasta. Nuorempana ajattelin eri tavalla ja molemmat lapset on kastettu vaikka silloinen mies ei kuulunut kirkkoon.
 
  • Tykkään
Reaktiot: Eea
Ei vitsit, en ole kyllä ikinä edes tullut ajatelleeksi ettei lasta tarvitse kastaa :wideyed: Olisin ensimmäisenkin kohdalla toiminut niin, jos olisin tämän tiennyt. Olenkohan minä jossain komerossa kasvanut? :eek: Me kuulutaan kirkkoon, mutta voitaisiin ihan hyvin olla kuulumattakin. Itse en lapsena kuulunut kirkkoon, mutta piti liittyä että pääsi riparille.. Eli minä esimerkiksi sain itse valita.
 
Vauva ei liiku masussa ollenkaan..alkoi streessaamaan ja huolestuttamaan :( pitäisiköhän aamulla soittaa neuvolaan.. :/
Millä saisin liikettä masuun :(
 
Kaitsu, jotain makeaa syöt ja sit menet kyljelles ihan rauhassa yrität olla. Odotat tuntuuko mitään. Jos ei, ota lisää makeeta ja kokeile uudelleen. Jos ei vieläkään, soita synnärille ja kysy mitä voit tehdä.
 
Vauva ei liiku masussa ollenkaan..alkoi streessaamaan ja huolestuttamaan :( pitäisiköhän aamulla soittaa neuvolaan.. :/
Millä saisin liikettä masuun :(

Tiedän tunteen, mulla oli parina yksittäisinä päivinä sama juttu :( ei auttanut vaikka söin tai join makeaa, hirveästi yritin pomppia ja liikutella masua. Mulla onneksi on doppleri jolla sitten oli pakko kuunnella sydänäänet. Toisinaan vauva vain on rauhallisempi. Kauanko sulla on nyt jatkunut tuota liikkumattomuutta?
 
Meillekkään ei oteta vakuutusta. Jos kaipaan antibioottia tai muuta vastaavaa, niin sitten sen saa arvauskeskuksestakin. Mutta usein sen tyyppiset ihmiset, joita käytän lääkärin ohella on niitä, joiden palveluita ei vakuutus korvaa. Rahanhukkaa meillä. Esikoisella oli hetken vakuutus, mutta lopetettiin.

Mä liputan myös Imetyksen tuen materiaalien puolesta. Just tossa hetki sitten juttelin miehen kanssa, miten oon rimanalittaja äiti :D . Meillä nukkuu muksu vieressä, kun en jaksa nousta yöllä imettämään. Imetysyökkäristä tissi suuhun ja unta palloon. En halua olla lapsen rytmeissä kiinni, joten joka paikkaan kulkee liina, minkä suojassa pystyn imettämään vaikka kassajonossa huomaamatta ja nukuttamaan vauvan vaikka mihinkä hälinään. Uloslähdöt on helpompia kantosuojan tai kaukalopussin takia, riippuu valitaanko rattaat vai liina sillon kulkupeliksi. Meillä vauvat on melkeen asuneet liinassa ja syli ollut aina auki. En edes pystyis kuuntelemaan syliin haluamis itkua.

Meijän mimmi on iltavirkku. Tänään tilasin silkkivilla-lankoja, niin saa alottaa neulomisprojektit. Silkkivilla myssy, tumput ja sukat menee ekana työn alle.

Uusperheellinen 25+1
 
Takaisin
Top