La marraskuu 2016

Mä ajattelin tilata hm:lyä äitiysvaatteita, netissä niitä on helppo selata. Farkut ainakin tosi kivannäköisiä, paitoja koitan ostaa ihan normiosastolta. Aika paljon on sitä keskivartalolta löysää mallia nykyään.
 
Zalandolla on tosi paljon valikoimaa. Ihania housujakin, löysiä ja tiukkoja. Toppeja löytyy sieltä tosi edullisesti.
Viikon päästä nt-ultra ja voi kun aika tuntuu matelevan...

Rv 10+4
 
Mä en aijo ostaa juurikaan mammavaatetta. Katsotaan mitä noista aijemmista raskauksista on jäljellä. Parit mammafarkut, yksi farkun jatkopala ja muuten peplum ja a-linjaisia toppeja ja kaksi masutuubia. Siinä kaikki. Eilen ostin cubukselta kaarituettomat pitsiliivit ja tänä aamuna ei rinnat olleet kosketusarat herätessä. Hennesiltä tilasin pari a-linjaista toppia nyt alkuun.

Vielä täytyy ostaa lindexin topatut imetysliivit, ne on ihan ykköset. Ja ihan kohta tarvitaan housuihin jatkopala. Jossain kätköissä pitäis olla toisetkin tämmöiset cubuksen kaarituettomat liivit.

Tilasin äsken raskausajan napakorun ja uuden bolan ajattelin vielä hommata.

Tein muuten tänään ekan keskikroppaan keskittyvän jooga-harjoituksen ja teki pikkasen hyvää. Ei enää selkä särje ja vatsan ryhti oikeni puolella. Selässä on semmosia lihasjumin aukeamisesta tulevia lämpöaaltoja.

Hain eilen kappahlista vähän vaatetta. Voi että oli ihana ostaa noita 60cm vaatteita.

Hui, mihin tää aika menee.

Rv 11+6
 
Tänään käytiin nt-ultrassa. Olin jotenkin vakuuttunut, että olen hukannut sikiön jonnekin, mutta siellä hän uiskenteli tyytyväisenä. Nähtiin jopa varpaat ja sormetkin! Niskaturvotus oli 1,18, ja nyt odottelen tämän ja huomisen päivän soittoa. Mikäli laboratoriokokeissa ei ole mitään poikkeavaa, niin kotiin tulee kirje eikä soittoa.

Oli ihan mahtava kätilö ultraamassa ja kokemus oli kaikin tavoin kiva! Oli ihana nähdä vauvaa. Nyt olen hiukan helpottunut :) Kätilö jopa kutsui mua hoikaksi, mikä onkin sitten jo suhteellisen kauniisti sanottu :D

Mulla ei vielä masu erotu juurikaan, ellen ole syönyt itseäni aivan jäätäväksi palloksi.
 
Tänään käyty nt-ultrassa.Siellä köllötteli peukalo suussa 6,6cm vaavi. Niskaturvotus minimaalinen 0,5mm. Hyvät oli vaavin unen lahjat kun ei heiluttelusta välittänyt ja meinanut herätä.Lopulta sai hereille ja alkoi kunnolla potkiin ja "laskeen mäkeä" kuten ultraaja sanoi.Varpaat,sormet ja kasvonpiirteet erottui jo.Mies kuvasi kummankin kännykällä.aww miten onnellinen fiilis ollut tänään.:joyful: Eilen jännitti ja meinas unet olla hakusessa. Onnea kaikille ultrassa käyneille ja sinne menijöille.:happy: Tiuhti85 12+2
 
Kiitos teille kannustavista kommenteista, joita vasta juuri luin. On ollut raskaita ja itkuntäyteisiä päiviä. Ollaan kuitenkin päädytty siihen, että toistaiseksi pidetään tämä lapsi. Rakenneultrassa nähdään sitten kehitystä tarkemmin ja puhuttiin, että jos sieltä löytyy sitten jotain sellaista, joka viittaa johonkin tosi rankkaan kehityshäiriöön, niin mietimme uudestaan. Downeilla varsinkin sydän katsotaan tarkkaan, koska 40 prosentilla on sydänvika.
En pysty, enkä oikeastaan jaksakaan kertoa fiiliksistä enempää. Tän ymmärtää vain kun se osuu kohdalle.
Tänään ostin pari vauvanvaatetta pojalle (niin, sehän on toki kiva, että sukupuoli nyt tiedetään varmasti), koska ajattelin piristäväni itseäni, mutta alkoikin taas ahdistaa ja itkettää. Näin jonkun verran äitejä vaunuineen ja mietin, että tollakin on terve vauva...
Onneksi löysin facebookista downien äitejä ja jopa pari odottajaakin! Ihan parasta tukea saanut sieltä!
En tiiä onko se tämä järkytys vai mikä, mutta olo on ollut aivan järkyttävä viimeisen viikon ajan! Oksennellut joka päivä ja huimaa, kädet tärisee, ruokahalu oli välillä pois kokonaan ja oli reilu kilo lähtenyt painoakin. Mutta tänään on ollut tunnin välein nälkä, vaikka olisin syönyt mitä! Ja väsyttää ihan hirveästi. Allergiatkin päällä pahasti!
Mutta noi mun tytöt ja myös mies on olleet se syy, miksi jaksan aina välillä hymyillä, jopa nauraakin.
 
Ainiin, joku kyseli sitä meidän vauvan niskatusvotusta. Se oli siis 3,2, verikokeessa se toinen hormoni oli normaaliarvoissa, mutta toinen viittasi downiin.
Turvotus ei ollut viikossa lisääntynyt, mikä on hyvä merkki siitä, että sydän toimii. Muuten meillä ei nyt olekaan mitään ylimääräisiä käyntejä ennen rakenneultraa, joka laitettiin juhannusviikolle. Sinne saakka elellään päivä kerrallaan ja yritetään olla murehtimatta turhia.
 
Ja sitten piti sitäkin kommentoida, että en olisi huolissani siitä, jos ei ehtinyt osallistua verikokeisiin ja niskaturvotus oli normaali. Mulla kävi toisessa raskaudessa niin, että neuvolassa oli kesälomat ja jäi koko seula-asia kertomatta mulle ja sit oli liian myöhäistä. Terve lapsi syntyi. Silloin oli niskaturvotus 1,2 ja ei tullut kyllä edes mieleen silloin pelätä downia. Nyt taas se on käynyt mielessä vähän väliä alusta saakka.
Olkaa tosiaan onnellisia raskaudesta ja erityisesti siitä, että kaikki on hyvin!! Koska tahansa voi tilanne muuttua kenellä tahansa, mutta murehtiminen nyt ei poista sitä murhetta sieltä ja enimmäkseen tulee murehdittua turhaan!
Aurinkoista viikkoa!
Nasupossu 14+2 (ja pieni down-poikanen)
 
Toivotaan Nasupossu ettei ilmene mitään vakavempaa, eiköhän tässäkin ole tarpeeksi sulateltavaa. Ihana kuulla että jaksat kuitenkin iloitakin välillä kaiken keskellä! Kuten sanoit niin ei tuollaista asiaa voi ymmärtää ennen kuin sattuu omalle kohdalle, vertaistuki on varmasti korvaamaton! Tsemppiä ja jaksamisia.

Pikkumyy 13+4
 
Mulla on nyt pari päivää särkenyt molempia munasarjoja tai ainakin jostain sieltä paikoin, sellaista menkka jomotuksen tapaista kipua. Ihan alkuraskaudessa oli samanlaista. Onko kellään vastaavaa? Pitäsköhän varmuudeksi soittaa neuvolaan..

Pikkumyy 13+4
 
Tsemppiä ja jaksamista nasupossulle täältäkin. Pikkumyy93,mulla kans välillä juilasee tuonne munasarjojen tuntumaan, en ole huolestunut koska kipu vain hetkittäistä. Minulla tuntuu alapääsdä hirveä paine,jos on kauan kyykyssä tai kyykky asennossa venyttelee. Niin kuin koko alapää turpoisi ja jotain meinaa tippua ulos :) ennen on loppu raskaudessa ollut tätä vaivaa,en muista näin aikaisin ennen kärsineeni tästä.
 
Mulla vihlo tänään tosi kovasti mahasta ja huolestuin tottakai. Meni sitten kuitenkin ohi. Toivottavasti oli vain ilmaa joka oli jäänyt ikävästi suolistoon.

Kun on ollut noista masukuvista puhetta niin onko jollain alavatsa oikeasti pyöristynyt ihan tuosta häpykummun yläpuolelta lähtien? Mun "vauvavatsa" on kyllä ollut vain turvotusta jota on navan kohdalla. Eihän kohtu edes ole niin ylhäällä.. Turhauttavaa kun ei edes näe ulkoisesti että vauva olisi kasvanut :(

Rv 11+3
 
Itelläkin ihan outoja tuntemuksia ollut eilen ja tänään... en tiedä onko ne oikeasti liikkeitä, vaan vaan kasvukipuja.. Kun ei ne silleen kasvukivuilta tunnu, mutta eipähän tuota osaa sanoa... Tunnen todella hyvin oman vartaloni, jotenkin toivoisin, että siellä se tönttyrä kieriskelee vaan.. innolla odotankin sitä, kun liikkeet tuntuu ja näkyy. :)

Mileim rv 13+1
 
Hammaslääkärissä käyty eli nyt on sekin pois päiväjärjestyksestä :) Siellä alkoi taas menkkakivut aika kovatkin. En tiiä johtuiko hammaslääkärikäynnistä vai puristavista housuista.

Mistä niitä jatkopaloja housuihin saikaan? :D Muutenhan noi housut vielä menis, mut vyötärö puristaa liikaa. Pitää avata aina nappi ;)
 
Nasupossulle jaksamisia! Vertaistuki on tosiaan parasta ja onneksi sulla on ihana perhe ympärillä. :Heartred

Mullakin ollut lähinnä järkky turvotusvatsa, mutta nyt on selkeesti ihan muutaman viime päivän aikana alkanut kasvamaan just tosta häpykummun yläpuolelta. Et kai sieltä alkaa se ihan oikea raskausvatsa pikkuhiljaa kasvamaan. Odotan kyllä, et tää turvotus jo helpottaisi. Ekan kanssa ei tässä vaiheessa ollut vielä mistään vatsasta tietoakaan.

rv. 10+0
 
Paljon tsemppiä Nasupossu! Meillä vuosi takaperin kun saatiin downtuomio niin itkin varmaan pari viikkoa putkeen, tuntui kuin kaikki olisi romahtanut. Me siis päädyttiin lopulta keskeytykseen mikä oli meidän koko perheen kannalta oikea ja paras ratkaisu. Silti edelleenkin mietin että millainen hän olis nyt jne ja tunnen osittain itseni huonoksi äidiksi keskeytyksen takia. Vaikka ratkaisu oli oikea niin en varmaan koskaan pysty sitä kuitenkaan täysin antaa itselleni anteeksi. Oletko käynyt juttelemassa jonkun kanssa? Se ainakin auttoi minua ennen päätöstä ja myös sen jälkeen. Onneksi kaveripiiristäkin löytyi valtavasti tukea ja ymmärrystä mutta ammattilaisen kanssa juttelu kannaattaa aina. Voimia! <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top