Mulla ihan sama tuntuma edelleen näin lähes kolme viikkoa myöhemmin, ehkä sen takia kun ponnistusvaihe ja se ulostulo ei tuntunu missään.
Tuntuu enemmänki siltä, että tuo tyyppi on vaan tupsahtanu jostaki tänne, vähän niin kuin kaikki koirat on pentuna tulleet..
Jotenki muutenki tosi hankala kyllä kuvailla tuntemuksia tuota pientä miestä kohtaan, kun moni kaveri kysyny, että miltä nyt tuntuu olla äiti. No ei miltään?
Siis tokikin se on hirmu rakas ja eletään mukavassa ja mutkattomassa symbioosissa, mutta ei mulla (edelleenkään) mitään vauvahuumaa ole tai tunnetta, että olisin onneni kukkuloilla vaan enemmänki niin, että tuo pätkä tuli täydentään meän jo ennestään hyvää elämää. :) Oon muutenki peruspositiivinen ja lähes aina hyvällä tuulella, joten samalla lailla jatketaan eteenpäin sillä erolla, että nyt vaan luonnollisesti mennään puolmetrisen ehdoilla ja se kuuluu asiaan.