Äitienpäiväviikon kirjoituskilpailu käynnistyy - voita ihana hemmottelupaketti!

[Uusperhesatu]

Mitä äitiys on opettanut sinulle? Osallistu äitienpäiväkilpailuun ja voita ihana hemmottelupaketti!

Pue äitiyden opetukset sanoiksi ja osallistu kilpailuun – voit voittaa ihanan hemmottelupaketin täynnä ekologisia ihonhoitotuotteita!

Näin osallistut kilpailuun:

- Jos et vielä ole foorumin jäsen, voit käydä rekisteröitymässä ensin osoitteessa http://www.vau.fi/liity.

- Kirjoita tarina teemalla “Mitä äitiys on opettanut minulle” ja lisää kirjoituksesi foorumille tähän ketjuun. Voit liittää tarinaan myös kuvia. Kirjoitusten maksimipituus on 2000 merkkiä.

- Voittajatarina valitaan sen perusteella, kuinka hyvin äitiyden opit ja niiden merkitys
kirjoittajalle välittyvät lukijalle. Sinun ei siis tarvitse olla ammattimainen sanataituri osallistuaksesi.

- Voittajatarinan valitsee raati, joka muodostuu Vau.fi:n toimittajista ja foorumin ylläpitäjistä. Kun olemme löytäneet voittajan, otamme häneen yhteyttä sähköpostitse. Voit siis kirjoittaa tarinasi anonyymisti ilman nimeäsi tai osoitettasi sen yhteydessä.

- Kilpailu päättyy sunnuntaina 27.5. klo 23. Voittaja julkistetaan maanantaina 11.6.

Voittaja:

Voittajakirjoitus julkaistaan nimimerkillä Vau.fi:n sivulla ja uutiskirjeessä, joten pääset jakamaan äitiytesi kohokohdan tuhansien kiinnostuneiden silmäparien kanssa!

Palkinto:

Voittaja saa huikean palkinnon, Rimita Green Oy:n hemmottelupaketin, johon kuuluvat seuraavat tuotteet (tiedot palkinnon toimittajalta):

- RimitaGOLD-arganöljy: Lisäaineeton öljy kaikkeen ihonhoitoon, ihon öljyämiseen raskausarpien estämiseksi, jo tulleiden raskausarpien parantamiseen sekä ennen synnytystä välilihan voiteluun (parantaa elastisuutta ja ehkäisee repeämistä synnytyksessä).

- RimitaTriple-kasvovoide: Suomalaista tyrniuutetta sisältävä syväkosteuttava luomulaatuinen kasvovoide.

- RimitaTriple-pudistustuotteet (kasvojen puhdistusvaahto ja kasvovesi): Luonnollinen puhdistusvaahto, jossa hoitavina aineina suomalainen tyrniuute, siankärsämö ja piharatamo. Puhdistaa ihon kuivattamatta sitä. Kasvovesi täydentää puhdistuksen sekä virkistää ja kosteuttaa ihoa.

- RimitaPrima-luomusaippua: Käsintehty saippua, joka puhdistaa ja hoitaa vartalon ihoa luonnollisesti ilman lisäaineita. Luomukasvatettu oliiviöljy hoitaa ja vahvistaa ihoa.

- Elixirs Urgences -terapeuttinen öljy: Yhdistelmä bachin kukkatippoja ja aromaterapeuttisia öljyjä. Auttaa palautumaan luonnollisesti kipu- ja jännitystiloista.

Palkinnon arvo on 101,40 €.

Palkinnon vau.fi-foorumille sponsoroi yhteistyökumppanimme Rimita Green Oy, joka valmistaa ja myy ekologisia ihonhoitotuotteita. Tutustu Rimita Greeniin osoitteessa www.rimitagreen.com.

Lisätietoja:

Jos sinulla on kysyttävää kilpailuun liittyen, voit olla yhteydessä minuun yksityisviestillä tai sähköpostilla (satu.lithovius@sandviks.com).

Toivomme, että saamme pian lukea erilaisia ja monipuolisia äitiyden oppeja!

Onnea kilpailuun!


Terveisin,

Ylläpidon puolesta

Satu Lithovius

(Uusperhesatu)

 

[Kyfi123]

Äitiys alkoi jo raskausaika, jolloin loin erilaisia mielikuvia lapsesta ja tulevasta arjestamme. Osa pysyi lapsen synnyttyä, osa ei toteutunut ja paljon uutta tuli mukana mitä ei osannut odottaa. Äidin rakkaus on asia mihin ei voi etukäteen varautua, se on suunnattoman suuri tunne. Äitiys on opettanut minulle ehdoitta rakastamista, pienen ihmisen tarpeiden etusijalle pistämistä. Äitiys on opettanut, että väsymykseen tottuu, mutta jos sinulla on kumppani niin anna vastuuta myös kumppanille. Anna jonkun hoitaa vauvaa kotona edes se neljätuntia ja nuku itse se aika. Se neljätuntia tuplaa itsensä takaisin, kun on virkeä äiti. Liikaa ei voi painottaa, keskustelkaa kumppanin kanssa heti ongelmakohdat tai mieltä painavat asiat, oikeesti! Me tehtiin virhe, eikä aluksi keskusteltu. Äitiys on opettanut minulle herkemmin keskustelun taidon, jonka kautta myös perheen mörökölli isästä on saatu kuorittua rakentavasti keskusteleva isä.

Itse olen ollut aina tarkka siitä että kaikki asiat hoituvat ja hoidan ”väkisinkin” kaiken itse ja ”täydellisesti”, mutta äitiyden myötä olen oppinut pyytämään apua ja lopettanut suorittamisen. Äitiys on opettanut minulle, että tämä kaikki on loppupeleissä myös todella raadollista. Joka suunnalta arvostellaan, neuvotaan ja tarkkaillaan, sitä miten lapsesi hoidat. Jokainen voi lähteä loputtomaan lastenvaate kilpailuun, kenellä on hienoimmat ja kalleimmat vaatteet, kuka imettää kauiten lastaan, kuka pärjää ilman apua parhaiten. Onko siinä järkeä? Ei todellakaan, äidit älkää luoko paineita itsellenne, älkää kokeko muita äitejä uhkana vaan tukena. Teidän lapsenne tarvitsee vain äidin rakkauden, ehjät ja puhtaat vaatteet, ruokaa, vaipanvaihtoa, syliä, läheisyyttä ja ennen kaikkea teidän läsnäolonne. Unohtakaa hetkeksi puhelin, paineita luovat ihmiset, katsokaa lastanne ja sitä mitä olette saaneet aikaan. Äitiys on parasta kaikkine vaikeuksineen, mutta yhdessä me kaikki selviämme vaikeista asioista, mitä vielä äitiyden matkanvarralla eteen sattuu. Me ollaan jokainen just omanlaisina äiteinä parhaita meidän lapsille.

 

[Äippä x6]

Mitä äitiys on opettanut minulle... rauhoittumaan ja nauttimaan hetkestä! Olen koko pienen ikäni ollut tuuliviiri enkä ole osannut pysähtyä ja haistamaan kevät tuulta, huomaamaan maailman pienet ihmeet sammokon kudusta linnun lauluun! Kiitos lapsien kyltymättömät tiedon halun ja ihmeen uusia asioita kohtaan:) Tämä siis ennekuin esikoisemme syntyi 7 vuotta sitten... Lapsien saanti on paras asia mitä olen koskaan tehnyt ja suurin saavutukseni
Äitiys on myös opettanut minulle myös pitkääkin pidempää pinnaa ja olen kehittänyt rautaiset hermot eikä pienet vastoinkäymiset enää juurikaan eloani hetkauta, siinä missä ennen olin heikkohermoinen niin nyt minua saa koetella huomattavasti pidempään enneku pelihousut repee:)
Äitiys on elämän parhautta
Kohta 6 äiti

 

[fjansku]

Mitä äitiys on opettanut minulle.Ensimmäistä lasta odottaessani mieleni valtasi pelko,olenko minä tarpeeksi hyvä äiti ja osaanko hoitaa lastani hyvin.Kun ensimmäinen lapsi syntyi,minut valtasi suuri rakkauden tunne,niin suurta rakkautta en ole ikinä kokenut. Kun ensimmäistä lastani hoidin,kaikki tuntui sujuvan luonnostaan.Nyt minulla 4 lasta,jotka olen kasvattanut rakkaudellla ja pitänyt myös rajoja.Olen lapsille läsnä,kuuntelen.Jos surettaa,lapsen kanssa juttelemme kaikessa rauhassa ja käymme asioita läpi.Omaan äitiini ei ole yhteyksiä,koska hän ei välitä minusta ja ollessani lapsi,koin henkistä ja fyysistä väkivaltaa häneltä.Joskus sitä miettii,kuinka onnellinen olisin,jos minulla olisi välittävä äiti jonka kanssa voi elämää jakaa.Tukiverkkomme rakentuu meille rakkaista ihmisistä ja kaikenlisäksi minulla mahtava aviomies jonka kanssa tuemme toisiamme.Äitiys on kehittänyt minulle pitkän pinnan ja suuren joustavuuden erilaisissa asioissa.Jokainen äitienpäivä mietin,kuinka kiitollinen olen ihanista lapsista

Jokainen äiti on hyvä äiti,vaikka ei kaikki menekkään oppikirjojen mukaan.Tämää koskee mm.imettämistä,onko synnyttänyt sektiolla vai alateitse,käyttääkö kestovaippoja,pukeeko lapsensa merkkivaatteisiin... :)

 

[Sierra Iris]

Tätä kirjoittaessani olen ollut äiti viiden viikon ja kuuden päivän ajan. Siis ihan untuvikkoja olemme molemmat, äiti ja tytär.
Syvällisiä oppeja äitiydestä, viisasten kiveä tai punaista lankaa en ole vielä löytänyt.

Jotain huomioita olen kuitenkin tehnyt. Äitiys on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut ja olen onnellinen, että pitkistä parisuhteista huolimatta odotin "sitä oikeaa" ennen perheen perustamista. Jo tässä ajassa on käynyt selväksi miten hyvä isä mieheni on (toki tyttäremme on hänelle kolmas lapsi, joten tiesinhän sen jo ennen tätä).
Me olemme tässä yhdessä. Jaamme tyttäremme hoitovastuuta, keskustelemme kaikesta ja muistamme hoitaa parisuhdettakin. Tänään se tarkoitti sitä, että lähdimme tytön kanssa isin mukaan työkeikalle. Vauva nukkui tyytyväisenä automatkan ja me saimme jutella ja hassutella.
Pienistä asioista tulee suuri ilo.

Mitä vauvanhoitoon tulee, ovat monet huoleni lieventyneet. Kaikki sujuu luonnostaan. Riittämättömyyttä olen tuntenut lapseni itkiessä lohduttomasti. Kun itkua jatkuu pitkään, olen huomannut että minun on jaettava vastuuta. Vaikka tuntuu sydäntä riipaisevalta antaa huutava lapsi isänsä huomaan, on parempi huokaista itse hetki, kasata itsensä. Sitten on taas vahvempi vastaamaan vauvan tarpeisiin.
Sydämeni on pakahtunut rakkaudesta kun tyttäreni väläyttää minulle leveän hymyn.

Kukin äiti on paras äiti lapselleen. Kiertää puun kummalta puolelta tahansa, lopputulos on että olet kiertänyt sen puun. Jokaisen vanhemman tapa hoitaa lastaan on se paras, heille sopiva, eikä ole minun (tai mielestäni kenenkään muunkaan) asia arvostella niitä päätöksiä.

 

[Kohta3]

Kuinka hymyihin voi jäädä koukkuun ja sitä tekee vaikka mitä temppuja ja hassutuksia nähdäkseen niitä lisää. Kuinka varoen ja epävarmasti laulettu ensimmäinen lyhyt säe kirvoittaa iloisen jokelluksen vauvasta ja huomaat olevasi laulamassa koko ajan. Vaikka inhoatkin laulamista.
Kun yht’äkkiä kuolat ja puklut pitkin rintamusta juuri kun pitäisi lähteä ovesta ulos aikaansaavat vain hartioiden kohautuksen, kun aiemmin edes ajatus sellaisesta sai aikaan pienen paniikin.
Kuinka tiskivuorella ja valtoimenaan juoksentelevilla pölypalloilla ei ole mitään kiirettä, kun pieni ihminen ähkii itseään ensimmäisiä kertoja mahalleen, eteenpäin lattialla, istumaan, seisomaan, kohti ensimmäisiä askelia.
Ja jokin aamu vain heräät ihmetellen, kuinka nopeasti aika meni ja sinun pieni vauvasi on itse jo vanhempi omille lapsilleen.
Aika, sen arvon ja korvaamattomuuden on vanhemmuus opettanut. Se on niin arvokasta, ettei kellään ole varaa ostaa sekuntiakaan takaisin, mutta jokaisella on varaa antaa tuntitolkulla.

 

[Nipper]

Äitiys on opettanut minulle enemmän itsestäni kuin arvasinkaan. Jo niiden kahden viivan piirtyessä testiin huomasin, miten heikko olen. Heikko pelätessäni, etten koskaan saa kokea pienen ihmeeni syntymää.
Miten paljon huolta nuo viivat toivatkaan, eikä se ota loppuakseen. Pieni lapsi, pienet murheet. Suuri lapsi, suuret murheet.

Samaan aikaan huomasin myös olevani vahva. Tarpeeksi vahva rakastamaan ehdoitta. Valmis kuolemaan tuon pienen ihmisen vuoksi. Vahva kasvattamaan hänestä itsevarman ja rakastetun. Minä pystyn siihen.

Äitiys on opettanut minulle myös jotain omasta äidistäni. Ja hänen äidistään. Jokaisesta esiäidistä, jotka ovat kokeneet saman synnytyksen tuskan ja huolen lapsistaan. Miten onnekas olenkaan, kun olen saanut kokea tämän kaiken maassa, jossa lapsikuolleisuus on pieni. Ja miten onnekas, kun minua on rakastettu ehdoitta.
Voin nyt antaa saman lahjan seuraavalle sukupolvelle.

 

[Susamuru]

Mitä äitiys on opettanut minulle

Kun pitkän odotuksen odottamisen ja lapsettomuusdiagnoosin jälkeen yllättäen kaksi viivaa piirtyy testiin, voit itkeä ja nauraa vessan lattialla puolikin tuntia.

Kun syntymän hetkellä odotat jännittyneenä valtavan äidinrakkauden täyttävän itsesi ensimmäistä lastasi kohtaan ja saatkin huomata rakkauden kasvavan pikkuhiljaa yhtä matkaa lapsesi kasvaessa.

Kun lapsesi uteliaisuuttaan ja kokemattomuuttaan (ja pitkänkin kokemuksen jälkeen) kolhii itseään päivittäin, huomaat yhden mustelman päivässä olevan hyvä saldo.

Kun olet läpi yön palauttanut 1,5 vuotiasta takaisin omaan sänkyynsä ja aamulla ruuvaat ensitöiksesi makuuhuoneen kahvaa toiseen asentoon ja samainen hermojen kiristäjä tulee luoksesi koiranruokakupin kanssa, silmät säihkyen sanoen "Chi uokaa", pystyt unohtamaan ärsytyksen sillä sekunnilla, koska iloitset lapsen puheenkehitystä. "Joo, mennään laittamaan Chilille ruokaa."

Kun kaksivuotiaan syömään saaminen tuo jatkuvia haasteita eteesi, opit, että makkarakeittoa voi syödä ketsupin kanssa.

Kun näet ensimmäisessä ultrassa kasvattavasi kahta lasta vatsassasi, huomaat eläväsi kahden viikon jaksoissa, kaikki ympärillä oleva voi pysähtyä yhden lääkärikäynnin ajaksi, jonka jälkeen huokaiset kerran ja pidätät hengitystä taas seuraavat kaksi viikkoa.

Kun saat tiristettyä ensimmäiset paksut kullankeltaiset maitotipat 1ml ruiskuun juuri syntyneille kaksostytöille, jotka painavat yhteensä 2,5kg, itket onnesta näiden pienten tippojen vuoksi.

Kun pienet tytöt pääsevät 50 sairaalapäivän jälkeen kotiin, opit muistamaan siitä hetkestä ikuisesti enosi syntymäpäivän.

Kun luulit olevasi vahva ja huomaat itkeväsi lattialla kolme yhtä itkuista lasta seuranasi, osaat vihdoin myöntää omien voimien rajallisuuden ja pyytää apua.

Kun kodistanne löytyy täitä, huomaat ettet ole moksiskaan, vaan ongelma hoidetaan kylmän rauhallisesti ilman turhaa ahdistumista, koska ne ovat vain täitä eikä mitään sen ihmeellisempää.

Kun itkuisten kuukausien keskellä ymmärrät yhdistää yhden kipuja aiheuttavan tekijän ja pystyt puuttumaan siihen ja muutos toimii ja itku vähenee, tunnet valtavaa ylpeyttä ja tunnetta, että teet jotain ainakin oikein.

Kun opit tuntemaan armollisuutta itseäsi kohtaan, teet parhaasi ja se riittää ja enemmänkin.

Kun vihdoin käänteentekevä apu saadaan ja huomaat tyttäriesi itkun alta paljastuvan iloisia ja uteliaita lapsia, pystyt olemaan vihdoin kiitollinen rakkaasta ja raskaasta kuluneesta vuodesta, joka kasvatti sinua kaikilla mahdollisilla tavoilla vielä vahvemmaksi.

 

[Hanna]

Kiitos kaikille vastaajille! Raatimme vetäytyy pohtimaan toinen toistaan mainiompia kirjoituksia ja voittaja julkistetaan sitten 11.6.!

 

[Uusperhesatu]

Jokainen kirjoitus toi esiin jotain olennaista äitiydestä, hyvä te!

Raatimme on kuitenkin valinnut yksimielisesti voittajan: Se on Susamuru aitoutta huokuvalla tekstillään, joka onnistui tuomaan niin tipan silmäkulmaan kuin hymyn huulillekin. Tekstissä kiteytyi äitiys ja sen opit todella konkreettisella tavalla. Ketsuppia makkarakeitossa ja omien voimien rajallisuuden ymmärtämistä - sitä se juuri on.

Onnea Susamuru! Olen sinuun yhteydessä huomenissa. :)