Mulla olisi tässä yksi tarina..
Mulla on ns.siskopuoli.(isäni seurustelee tämän äidin kanssa,mutta tämän jälkeen en ole häntä siskopuoleksi kutsunut!) Tämä nuori nainen on minua kaksi vuotta nuorempi,syntynyt siis v.1992.
Aivan järkyttävä angstipaska mun isääni kohtaan ja joitain muitakin. Hän rupes seurustelemaan itseään vuoden vanhemman kanssa,olivat yhdessä 2.viikkoa ja menivät kihloihin (No mikäs siinä.). No sitten yhtenä iltana mentiin minun miehen ja hänen parin kaverinsa kanssa näille kylään. (Muuttivat siis yhteen vissii 2kk seurustelun ja kihlautumisen jälkeen.) no sitten tämä ilmoitti "Arvaa mitä me ollaa tehty? [:D]" Mä sitten vaan,että "No mitä te nyt taas ootte..?" (Nuoria kun ovat niin ne on tehnyt aikasemmin tai tämä likka kaikkea tyhmää,hölmöä..) sitten se sanoi,että "Tai no tuomas itseasiassa...[:D]" Mä sitten inttelin siinä,että no kertokaa...yms. Sitten hän laukas,että "Mä oon raskaana [:D][:D]" OK! Eihän siin.
Mä olin sitten aijemmin joskus puhunut sille,kuinka mekin ollaan puhuttu vauvoista mun miehen kanssa yms. No siinä syyskuussa sitten minä paljastuin olevani raskaana. Kysyin yhtenä iltana tältä,että miten raskaus sujuu ja kaikkea siihen liittyvää..olin innoissani,jotta voisin kertoa tälle,että meillekin tulee nyt vauva. Hän laittoi viestin takaisin,että oli saanut keskenmenon..viikolla 8-10. Joten...jätinpä kertomatta ja vastasin takaisin kuinka pahoillani olin heidän puolestaan. Heille tuli siis keskenmeno samassa kuussa,jolloin minä plussasin. Isänpäivänä,olin suunnitellut kertovani isälleni vauvasta ja kerroinkin. Tämä siskopuoli ja hänen poikaystävänsä oli sitten siskopuolen omassa entisessä huoneessaan ja mä sitten menin sinne,hymyssä suin vaikka yritin olla hymyilemättä. Mä päätin kertoa niille siinä,koska joskushan niittenkin pitäis saada tietää tai ei,mutta kuulis siitä kuitenkin. Sanoin sitten,että "Mulla on kerrottavaa..ei ole teille mitään kivaa kuultavaa,mutta mä olen raskaana.:)" No ne oli siinä sitten ihan ilosia mun puolesta,mutta katkeruuden näki silmistä. Sen poikaystävä katsoi mun vihaisesti sivusilmällä -Jos katse vois tappaa,niin olisin kuollut siihen paikkaan. Mä sitten kerroin tapahtumista ja näytin niille ensimmäisen ultrauksen kuvia pienestä. No..se siitä. Mä menin sitten syömään,kun iskä ja sen naisystävä oli laittanut ruokaa ja vähän ajan päästä tää likka tuli sieltä vihasesti sanoen sen äitille ja mun iskälle "Tosi reiluu minuu kohtaa.." (Olivat siis ollut ilosia kun saivat kuulla mun uutisen,mutta kun hän odotti silloin niin ne ei tykännyt yhtään,koska se on aika nuori verrattuna minuun ja muutenkin,se ei käy koulua...-mitä syitä niillä nyt olikaan.)
samana päivänä ennenkun menin syömään ne puhui kuinka ne yrittää tehdä lasta uudestaan ja puhui näin "Jos mä nyt oisin raskaana,niinku saatan olla niin sit jos meille syntyy keskonen niin se saattaa syntyä jo ennen sun vauvaa [:)]" öö..selvä.[:-] Sen päivän jälkeen aina kun laitoin sille viestiä,että miten vauvan "teko" sujuu...yms. se ei ikinä vastannut mulle..sit aloin laittaa sille viestejä,jossa kysyin että "Miks et vastaa? Hei,ootteks te nyt oikeesti katkeria tästä asiasta..?" Kun meno alkoi mennä sellaseksi. Sitten kun olin järjestämässä tupareita ja laittelin kutsuja kaikille..niillekin. Niin sieltä tuli sitten viestiä,että "Me ei varmaan tuomaksen kanssa tulla sinne tupareihin,kun jos en ite ole silloin raskaana niin en haluu tulla kattoo sun "vahinko" mahaa..." [:@] VAHINKO. Tähän väliin,että aika monelle parille varmasti syntyy lapsi,joka tulee heille yllätyksenä,mutta toivottuna kuitenkin. Ja se luokitteli meidän vauvan vahinkolapseksi. Siitä se sitten jatkoi viestejään.."On se varmaan aika sääli lapselle myöhemmin kun se saa kuulla,että se olikin vahinko..." yms..[:@] (Oi että mulla kiehui!!!!) Mä en kuitenkaan alentunut laittamaan mitään noin törkeetä niille. Mä vaan pyysin,että voi varmaan lopettaa tollasen,kun on aika lapsellista kuunneltavaa ja mitä se siellä puhuu niin ei pidä paikkaansa. sanoin. "Voit varmaan pitää sen suus kiinni,kun et sä mua niin hyvin tunne,että voisit ladella tollasia." tää jatkaa ja jatkaa...ja päätti haukkua mua huonoksi äidiksi. "Sä et oo vissii miettiny ihan kaikkee..." plaaplaaplaa. Laitoin että "Kuule mä olen miettinyt näitä asioita paremmin kun te tota teidän juttua" Sitten se laitto,että "Eli sä et aattele sitä lasta yhtään,aattelet vaan itseäs...nyt ainaki tiiän minkälainen äiti sust tulee.." Loukkaannuin aika pahasti tosta. Kellee EI VOI sanoa noin. Mäkää en missään vaiheessa haukkunu sitä,kun se kerto oottavansa lasta,ja samalla polttele tupakkaa siinä ja ryyppäs! Mä vaan kehotin,että "Kannattaako nyt polttaa tupakkaa kuitenkaa..?" FIKSU MUIJA!! ja sitten tulee mulle urputtamaan turpaansa. Se käytti hyväkseen kaikkia asioita mitä olin ikinä kertonut sille,haukku mut mun omilla asioilla. Se haukku mun miehen,miten tämä ei aluksi halunut tätä lasta ollenkaan,ja sanoikin mulle niin silloin alussa,mutta se oli silkkaa alkujärkytystä,kun se tuli niin yllätyksenä hänelle. (Nyt mies ei siis enää todellakaan ajattele noin!) Mä sitten laitoin sille,että "Vittuako sä sitä kokoajan liität näihin juttuihin. Pidä turpas kiinni,kun olis jo! Vittu kukaan jaksa kuunnella sua." Mun iskähän ei yhtään tykkää tästä likasta..joten soitinpa iskälle,koska se oli viimenen ihminen että tiiän,et se pystyy lopettaa ton. Kun se tosiaan jatko tota nälvimistä. Mä sitten purskahdin itkuun puhelimessa ja iskä ei saanut mitään selvää ja kysy,että mikä on hätänä..kerroin sitten kaikki. Tämä suuttu aivan järjettömästi ja kehotti rauhottumaan,että hän hoitaa asian..."jo tänään". sanoi. Sen jälkeen loppui...pitihän sen nyt viimenen viesti laittaa.."Kerroit sitte isälles tästä.." vastasin kylmän rauhallisesti,että "Niin kerroin...mitä sitte?!" sitten se lopetti.
Että tässä yksin erittäin katkera tapaus.
Noiden loukkausten jälkeen,en ole pitänyt yhteyttä siihen ja jos se mulle jotain laittais niin en vastaa,en ikinä. Se ei ole edes pyytänyt anteeksi.Niin kypsää toimintaa,ainiin mut ei se voi pyytää anteeksi..ne syyttävät minua edelleen heidän keskenmenosta. Ne olisvat saanut kaksoset. Mutta ne sanoi mulle silloin uutisen kerrottuani,että ryöstin niitten lapsen..no tottakai kun samassa kuussa mä tulin raskaaksi ja he menettivät!
Aika järjetöntä sanoisinko?! Mies sanoi,että "se muija saa syyttää ihan itteään keskenmenosta!" Se joko eli silleen,että vauvat kuoli tai sitten niillä oli jokin kehittymishäiriö. ei voi tietää. Mutta ketään ei voi syyttää toisen keskenmenosta,ellei joku oikeesti tulis tyyliin lyömään vatsaan tai pahoinpitelemään muuten,että menisi kesken. Ei mee mun ymmärrykseen ton käytös.
En pyydä anteeksi sitä,että meille on tulossa kovin odotettu vauva,joka ilmestyi meille täysin yllätyksenä. EI vahinkona. [:)]
Myöhemmin tämä likka laittoi viestiä,jossa kertoi kuinka hänen toinen kissansa hyppäsi kerrostalon seittemännestä kerroksesta alas ja lääkärissä heille sanottiin,että ei selviä yön yli ja se lopetettiin. Onhan se tosi harmi,kun pieni kissanpentu kuolee,mutta...mitä se kuitenkaa loppupeleissä mua liikuttaa?
Meille on omat kissat täällä,hyvin pidetty sisällä,ettei pääse parvekkeelle. Vaikka kolmannessa kerroksessa,tosi matalassa kerrostalossa asutaankin. Joten,niinkun päätin. Mä vaan naurahin "Että se kehtaa kaiken jälkeen laittaa mulle jotain tollasta viestiä.." sääliäkö se vaan kaipas. En vastannut tälle mitään.
Tuli varmaan aika pitkä tarina,mutta jotenkin teki mieli purkaa kun liittyi aiheeseen. [:)]
En todellakaan ole mikään vahingoniloinen,mutta en kyllä rupee mikään ystävä saatikka "siskopuoli" olemaan enää tollasen käytöksen jälkeen. Jos se joskus pyytää anteeksi... En hyväksy.
Tsiisus, ikää 11vee vaix? [:D] Koitapas jaksaa ärsyttävien puolisukulaistesi kanssa [8|]