Onnea
Yritystä odottavat
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Täällähän vilahtelee tuttuja nimiä
Pääsen nyt vihdoin oikeasti myös tänne odottamaan yritystä. Pitkään olen jo kolmannesta haaveillut, mutta mies ollut sitä vastaan. Itsekin jo olin alkanut sopeutumaan siihen, että nämä kaksi riittää. Noh erinäisten sattumusten kautta ollaan kuitenkin päädytty siihen, että kolmas saisikin tulla! Yritys kuitenkin aloitetaan vasta 2023 keväällä. Mutta sitä odotellessa 
Pääsen nyt vihdoin oikeasti myös tänne odottamaan yritystä. Pitkään olen jo kolmannesta haaveillut, mutta mies ollut sitä vastaan. Itsekin jo olin alkanut sopeutumaan siihen, että nämä kaksi riittää. Noh erinäisten sattumusten kautta ollaan kuitenkin päädytty siihen, että kolmas saisikin tulla!
Yritys kuitenkin aloitetaan vasta 2023 keväällä. Mutta sitä odotellessa 
KiitosMitä näenkään kun kurkkaan tänne! Onnea Heitsu!
Kiitos kaikkille onnitteluista. Tästä toisesta sektiosta jäi hyvä mieli vaikka toipuminen kestää ja on alussa kipuja jos vertaa alatie synnytykseen verrattuna.ensimmäisessa sektiossa 3vk jouduin ottaa särkylääkettä nyt pärjättiin 1vk :) tietty ekan sektion taustalla oli kaikkea muuta myös ei pelkkä synnytys. Ohentumaa kohtuun ekan sektion jäljiltä ei ollut ja kiinnikkeitä ei myöskään niin paljon, että ei voitais tehdä kolmatta sektiota tulevaisuudessa. Tietty miten paljon nyt lisää tulee kiinnikkeitä tai tuleeko ollenkaan ja vaikuttaisiko lisätulleet kiinnikkeet uuden raskauden alkuun on vaikea varmasti sanoa
kuitenkaan miten vaikuttaa. Tarkoitus olisi yrittää raskautta ja toivon mukaan päästä kokemaan kolmas sektio :) sitten kun olen kokonaan toipunut ja lääkärin suositelema raskautumis kielto päättyy. Uudestaan voi raskautua, kun toisesta sektiosta tulee 1v täyteen.
kuitenkaan miten vaikuttaa. Tarkoitus olisi yrittää raskautta ja toivon mukaan päästä kokemaan kolmas sektio :) sitten kun olen kokonaan toipunut ja lääkärin suositelema raskautumis kielto päättyy. Uudestaan voi raskautua, kun toisesta sektiosta tulee 1v täyteen.
Täällähän vilahtelee tuttuja nimiä
Pääsen nyt vihdoin oikeasti myös tänne odottamaan yritystä. Pitkään olen jo kolmannesta haaveillut, mutta mies ollut sitä vastaan. Itsekin jo olin alkanut sopeutumaan siihen, että nämä kaksi riittää. Noh erinäisten sattumusten kautta ollaan kuitenkin päädytty siihen, että kolmas saisikin tulla!
Voi Sindy, sattumalta kurkkasin tännekin puolelle ja mitä näenkään
Ihanaa että mies lopulta heltisi!
Oi ihanaa, paljon onnea Heitsu ja koko perhe!
Toivottavasti toipuminen sujuu hyvin. Varmasti ottaa aikansa mutta kiva kuulla että kokemuksena oli kuitenkin hyvä.
Täällähän vilahtelee tuttuja nimiä
Pääsen nyt vihdoin oikeasti myös tänne odottamaan yritystä. Pitkään olen jo kolmannesta haaveillut, mutta mies ollut sitä vastaan. Itsekin jo olin alkanut sopeutumaan siihen, että nämä kaksi riittää. Noh erinäisten sattumusten kautta ollaan kuitenkin päädytty siihen, että kolmas saisikin tulla!
Ja siis ihania uutisia Sindy!
Nähtävästi toivoaan ei kannata menettää, hienoa että mieskin nyt näyttää vihreää valoa.
ei oo paljoa, mut välillä tuntuu ettei jaksais odottaa
Voi Sindy, sattumalta kurkkasin tännekin puolelle ja mitä näenkään
Niin ne mielipiteet voi joskus muuttuakkinJa siis ihania uutisia Sindy!
Nähtävästi toivoaan ei kannata menettää, hienoa että mieskin nyt näyttää vihreää valoa.
Rapumamma
Puuhakas puhuja
Meillä on eka yhteinen lapsi nyt 11 kk. Mulla 2 koululaista ja miehellä 1. Mies ei oo ollu kauheen innoissaan kun joskus sivuttu vähän sitä asiaa että vielä tulis vauva. On ollut sitä mieltä että on tyytyväinen kahteen omaan tyttäreen. Joskus jopa sanoi että ei vauvoja enää. Sanonut että miten sitä jaksaa jos tekee sairaanhoitajana vuorotyötä ja on pienen lapsen äiti.. no mitä hittoa. Onhan sitä paljonkin vuorotyötä tekeviä äitejä, olen itsekin sellaisen lapsi. Ja onhan se isäkin! Mun tilanteessa ainakin! Ja onhan myös yh:ta jotka tekee vuorotyötä. Sen keskustelun yhteydessä sanoin että no voihan sitä myös tehdä päivätyötä sairaanhoitajana. Siihen sitten sanoi että tosiaan, no sitten... Ja siis sairaanhoitaja musta tulee näillä näkymin keväällä 2025. Eli sellaiset vaivaiset kolme vuotta pitäis jaksaa odottaa yrittämisen alkuun! Siis mikäli saan suostuteltua miehen ja jos meillä menee sen verran hyvin että on mitään järkeä (vaikka ei nää järki asioita olekaan) hankkia vielä yhdessä lasta. Nyt on aika paljon haasteita parisuhteestakin, että mitenkään ajankohtainen asia vauvan yritys nyt ei todellakaan ole vaikkei olis opinnotkaan alkamassa. Oon menossa vaihtamaan hormonikierukan kupariin koska hormonit ei sovi mulle. Ja vähän haikeana sitä meen asentaa.. vaikka tiedän että en todellakaan voi nyt tulla raskaaksi kun kerta opiskelupaikka on jo valmiina ja koulu alkaa syksyllä. Niin ei ois mitään järkeä keskeyttää sitä. Jos haluun joskus valmistua. Ikääkin on jo 35 ja ihan tarpeeks mulla on elämäni aikana koulunkäynnit venyny, nuorempana lusmuilun takia ja sitten esikoisen takia. Ni jos nyt hoitais tän yhden asian kerralla loppuun asti. Jos 2025 raskaudun niin 39-40v. Saan sit neloseni. On mulla tässä ihan kivasti aikaa saada miestä pehmitettyä ja parisuhdetta kuntoon.. mikä tietysti vaatii molempien panosta
Rapumamma
Puuhakas puhuja
Mut keväällä ja kesällä ennen ku sain tän hormonikierukan ja puuhattiin niin kun kysyin että pitäiskö ottaa kumi ni sanoi aina vaan et eeei tarvi.. Eli otti kyllä riskin että tuun raskaaksi. Sit yks kerta, just ennen kierukan asennusta ostin jälkiehkäisyn. Olin siis aiemmin tietty varmistanut etten oo raskaana.Meillä on eka yhteinen lapsi nyt 11 kk. Mulla 2 koululaista ja miehellä 1. Mies ei oo ollu kauheen innoissaan kun joskus sivuttu vähän sitä asiaa että vielä tulis vauva. On ollut sitä mieltä että on tyytyväinen kahteen omaan tyttäreen. Joskus jopa sanoi että ei vauvoja enää. Sanonut että miten sitä jaksaa jos tekee sairaanhoitajana vuorotyötä ja on pienen lapsen äiti.. no mitä hittoa. Onhan sitä paljonkin vuorotyötä tekeviä äitejä, olen itsekin sellaisen lapsi. Ja onhan se isäkin! Mun tilanteessa ainakin! Ja onhan myös yh:ta jotka tekee vuorotyötä. Sen keskustelun yhteydessä sanoin että no voihan sitä myös tehdä päivätyötä sairaanhoitajana. Siihen sitten sanoi että tosiaan, no sitten... Ja siis sairaanhoitaja musta tulee näillä näkymin keväällä 2025. Eli sellaiset vaivaiset kolme vuotta pitäis jaksaa odottaa yrittämisen alkuun! Siis mikäli saan suostuteltua miehen ja jos meillä menee sen verran hyvin että on mitään järkeä (vaikka ei nää järki asioita olekaan) hankkia vielä yhdessä lasta. Nyt on aika paljon haasteita parisuhteestakin, että mitenkään ajankohtainen asia vauvan yritys nyt ei todellakaan ole vaikkei olis opinnotkaan alkamassa. Oon menossa vaihtamaan hormonikierukan kupariin koska hormonit ei sovi mulle. Ja vähän haikeana sitä meen asentaa.. vaikka tiedän että en todellakaan voi nyt tulla raskaaksi kun kerta opiskelupaikka on jo valmiina ja koulu alkaa syksyllä. Niin ei ois mitään järkeä keskeyttää sitä. Jos haluun joskus valmistua. Ikääkin on jo 35 ja ihan tarpeeks mulla on elämäni aikana koulunkäynnit venyny, nuorempana lusmuilun takia ja sitten esikoisen takia. Ni jos nyt hoitais tän yhden asian kerralla loppuun asti. Jos 2025 raskaudun niin 39-40v. Saan sit neloseni. On mulla tässä ihan kivasti aikaa saada miestä pehmitettyä ja parisuhdetta kuntoon.. mikä tietysti vaatii molempien panosta
Heippa taas!
Täällä mies yllätti mut eilen ja näytti vihreää valoa kolmannen lapsen suhteen!
Oon niin onnellinen ja seitsemännessä taivaassa jo tästä, että vauva saa tulla, jos Luoja suo
Eilen oltiin jo ilman ehkäisyä ja tänään on kp 14 ja mun kierrot on olleet 29-30 päivää 
Pisimmät kaks viikkoa siis edessä taas kerran
Täällä mies yllätti mut eilen ja näytti vihreää valoa kolmannen lapsen suhteen!
Oon niin onnellinen ja seitsemännessä taivaassa jo tästä, että vauva saa tulla, jos Luoja suo
Eilen oltiin jo ilman ehkäisyä ja tänään on kp 14 ja mun kierrot on olleet 29-30 päivää Pisimmät kaks viikkoa siis edessä taas kerran
Tasan neljä laattaa jäljellä. Mutta into vähän nyt kadoksissa tämän maailmantilanteen vuoksi. Tulin raskaaksi samaan aikaan kun korona tuli Suomeen ja nyt kun pitäis kohta puoliin alotella niin sitten on tällänen tilanne… että täytyy nyt kattoa että millonka se yritys alkaa. En kyllä haluaisi olla taas poikkeusaikana raskaana. Voihan sitä elämässä kaikenlaista aina tapahtua, mutta kuitenkin. Vaikuttaa muilla vallitseva tilanne jotenkin lapsihaaveisiin?
Kyllä se kieltämättä on mietityttänyt
Vaikka meillä yrityksestä on puhuttukin vasta virallisesti vuoden vaihteen jälkeen (jos silloinkaan), niin ylipäätään koko maailman tilanne saa pohtimaan haluaako tänne edes enää tehdä lapsia. Saatika jos sodan uhka ym liehuu pään päällä. On ollut jotenkin niin raskasta henkisesti viime viikot.
Mutta sitten taas, sitä yrittää keskittyä positiivisiin asioihin ja lapset nyt aina on listan kärkipäässä.
Meillä on nyt 3-vuotias esikoinen. Yrityksen aika ei varmaankaan ihan vielä ole, mutta ikä alkaa jo tässä stressata. Täytän tänä vuonna 36 vuotta ja ahdistaa yrityksen lykkääminen, koska mietin koko ajan hedelmällisyyden laskua ja sitä jos ei sitten myöhemmin enää onnistukaan. Ensimmäisessäkin meni aikaa yrityksessä ja yksi varhainen keskenmenokin tuli. Onneksi meillä on tämä yksi ihana lapsi, mutta olen jotenkin aina ajatellut, että kaksi olisi täydellinen lapsiluku. Tällä hetkellä asioita on vaan niin paljon kesken, että yrityksen aloittaminen ei sovi tähän elämäntilanteeseen.
Toinen asia, mikä aiheuttaa ahdistusta on se, että olen kaiken energiani ja huomioni satsannut esikoiseen ja jotenkin ajatus sen huomion jakamisesta tuntuu hurjalta. Mietin, miten pystyn antamaan itsestäni molemmille ja jakamaan sen rakkauden tasapuolisesti molemmat huomioiden. Pelkään että vauva vie huomiota isommalta tai että isompi ainakin kokisi niin.
Onko teillä ollut vastaavia murheita tai muita huolia, jotka liittyvät yrityksen aloittamiseen?
Toinen asia, mikä aiheuttaa ahdistusta on se, että olen kaiken energiani ja huomioni satsannut esikoiseen ja jotenkin ajatus sen huomion jakamisesta tuntuu hurjalta. Mietin, miten pystyn antamaan itsestäni molemmille ja jakamaan sen rakkauden tasapuolisesti molemmat huomioiden. Pelkään että vauva vie huomiota isommalta tai että isompi ainakin kokisi niin.
Onko teillä ollut vastaavia murheita tai muita huolia, jotka liittyvät yrityksen aloittamiseen?
Mua ressaa etukäteen rikkonaiset yöt :D ja oon itekin miettinyt et miten sitä toista lasta voi rakastaa yhtä paljon kun ensimmäistä.
No joo. Rikkonaisia öitä on varmaankin tiedossa. Oliko teillä sitten rankka vauva-aika öiden osalta? Meillä meni se aika hyvin, kun lapsi ihan muutaman kuukauden ikäisenä alkoi nukkumaan yöt läpeensä. Se rikkonaisten öiden aika ei siis kestänyt niin kauan, että osaisin jännittää sitä. Vaikka onhan se hyvä pitää mielessä, että vauvat ovat erilaisia ja vaikka esikoinen olisikin ollut tyytyväinen tyyppi, toinen ei välttämättä ole.
Itse en sinänsä huolehdi siitä, etten rakastaisi toista lasta yhtä paljon kuin ensimmäistä. Uskon että omiaan rakastaa hurjasti, oli niitä sitten kuinka monta. Se vaan mietityttää, miten saan osoitettua rakkautta tasapuolisesti ja miten esikoinen kokisi sen kun huomio väistämättä pitää jakaa vauvan kanssa.
Itse en sinänsä huolehdi siitä, etten rakastaisi toista lasta yhtä paljon kuin ensimmäistä. Uskon että omiaan rakastaa hurjasti, oli niitä sitten kuinka monta. Se vaan mietityttää, miten saan osoitettua rakkautta tasapuolisesti ja miten esikoinen kokisi sen kun huomio väistämättä pitää jakaa vauvan kanssa.