yksin odotuksen jännitys

Onsku.?!

Onsku.?!

Jostain jotain jo tietävä
Olisin neuvoja vailla...

Odotan siis esikoistani ja LA on joulukuussa. Raskauteni tuli minulle täytenä yllätyksenä ja niin lapsen isälle.

Olemme siis aikoinaan olleet yhdessä, avoliitossa, kihloissa ja miettineet silloin yhteisen lapsen hankkimista, mutta erosimme kuitenkin hänen tahdostaan. Suhteemme oli riitaisa, ja alkoholia täynnä. Hän ei luottanut minuun vaikka en koskaan antanut aihetta olla luottamatta. No vuosi myöhemmin juttelimme ja saimme monta asiaa selvitettyä ja johti siihen että tulin raskaaksi. Ennen kuin sain tietää olevani raskaana, sain tietää että miehellä oli koko ajan suhde toiseen naiseen joka on hänelle myös raskaana. Tilanne kärjisty sitten niin että tämä nainen väitti minulla olleen toinen mies. Nyt siksi lapseni isä ei halua olla kanssani tekemisissä tai kuunnella minulta mitään "selityksiä" aiheesta.

Isä on erittäin vainoharhainen persoona, hän saa kuulema tehdä mitä vain, mutta kukaan muu ei (ehkä jotain narsismin vikaa) ja suuttuu todella syvästi ja on melkeinpä ikivihainen.

Kun kerroin raskaudestani, sovimme että menisimme isyystesteihin jotta hän saa sitä kautta selvän totuuden. Olen kuitenkin alkanut miettimään haluanko olla hänen kanssaan tekemisissä ja tarvitseeko lapsi sellaista isää jolle alkoholi on aina ollut tärkeä ja aikuistuminen on ollut todella hankalaa.

Pärjäänkö silti yksin? Miten selitän lapselle että isä ei ole tekemisissä siksi ettei hän halua kuunnella minua? Miten te olette selittäneet lapsillenne miksi toinen vanhempi ei ole kasvatuksessa mukana? Onko jotain tukipalvelua jossa voisi tavata muita yksin odottajia/vanhempia?

Onhan minulla vielä muutama vuosi aikaa asiaa miettiä, mutta nyt kun tunteet ovat alkaneet myllertää niin mietin asiaa jo etukäteen...

Kiitos neuvoista etukäteen
 
Pärjäät yksin hyvin! Odotin ja sain oman tyttäreni yksin ja isä ei ole koskaan ollut eikö tule olemaan mukana! Älä vielä murehdi noita selityksiä! Jos liikaa murehtii tulee hulluksi!
 
Kiitos, ja kyllä mäkin siihen uskon että kyllä lapsi voi kasvaa ilman isää ja pärjätä ja että minäkin äitinä ja vanhempana pystyn kasvattamaan lapsesta hienon ihmisen ilman että hänen isänsä on paikalla :) Ehkä tälläinen jännitys ja pelko on tästä uudesta asiasta johtuvaa ja miettii niin paljon kaikkia vaihtoehtoja ja tulevaisuutta valmiiksi :)
 
No niin eilen vähän hätäisesti vastasin kun oli kiire... Missä päin mahdat asua? Itse kävin yksinodottavien äitien tukiryhmässä ja sain sieltä vertaistukea! Neuvolasta kannattaa kysellä ovatko tietoisia tällaisesta! Ja mun lapsi on 3v eikä ole vielä tarvinnut selitellä...
 
Aikamoinen "raskaus-soppa" lapsesi isällä, huh huijakkaa...
Mutta hyvä että mietit tuota puolta, et jos alkoholi on kovinkin suuressa osassa niin se harvemmin siitä himmaantuu vallankaan kun miehellä ns. nyöri kiristyy tässä kun kaksi naista hälle raskaana...
Suosittelen luomaan itsellesi ja tulevalle vauvalle rauhalliset kuviot, koska tuossa kuviossa riskinä on että päädyt taistelemaan huomiosta lapsellesi. Huonosti on sinuu kohdeltu, mutta omanarvontunnetta ei kannata myydä haalvalla,joten rakenna elämä ilman ajatuksia tästä ihmisestä.. Jos joskus tilanteet muuttuu jne... niin miksi ei kuuluisi elämään.
Ja todellakin neuvolasta sitä tukea ja vertaisryhmiä ,toivottavasti sinun asuinkunnassa on tällaisia mahdollisuuksia.
Ja sit kannattaa katsoo yksin ja yhteishuoltajien liiton sivuja, sielläkin on paljon juttuja!!!

Tsemppiä ,voimia!!!
 
Onpa harmillinen ja ikävä tilanne. :sad001 Tulet varmasti pärjäämään lapsen kanssa yksin ja susta varmasti tulee hyvä & paras äiti lapsellesi! :) Asia kannattaa neuvolassa ottaa puheeksi, toivottavasti sieltä saat apua ja tukea. Kannattaa neuvolasta kysyä onko paikkakunnallasi mitään tukiryhmää, josta saisit vertaistukea.

Tsemppiä ja voimia! ❤️ Olet nyt uuden ja jännittävän asian ääressä, mutta toivottavasti ajan kanssa asiat selkenee. :)
 
Itse näen isättömänä eläneenä asian näin: jokaisella on oikeus oppia tuntemaan juurensa. Jos äiti evää isän lapseltaan jää lapselle sydämeen aukko jota ei niin vain paranneta. Kun lapsi on pieni pääsee vielä helpolla mutta kun lapsi kasvaa nuoreksi väkisinkin alkaa miettiä kuka olen? Mistä tulen? Mitä minussa on äitiä ja mitä isää? Onko minulla muita sisaruksia, ymmärtäisikö isä paremmin?
Se että äitini vei minulta mahdollisuuden tutustua toiseen puoleeni harmitti minua ihan kamalasti koko nuoruuden. Vaikka bioisäni onkin alkoholisti niin hän on silti samaa verta kuin minä. Minulla on serkkuja, en saanut tilaisuutta tutustua isovanhempiini enkä kokea sitä yhteenkuuluvuutta. Näin aikuisiällä olen tavannut isääni ja sukulaisia siltä puolelta. Näen mitä samaa minussa ja isässäni on mutta 18 vuoden erossa oloa ei kurota umpeen ja suvun ollessa paikalla koen olevani ulkopuolinen.
 
Ja sitten.. Näitä tilanteita varten on lastenvalvojat. Kerro että lapsella on isä, hänet vaikka haetaan poliisien kanssa isyyskokeeseen. Yritä sen jälkeen tapaamisia, vaikka valvotusti. Tee kaikkesi että lapsellasi olisi mahdollisuus isään.
Jos se ei auta voit hyvällä omatunnolla kertoa lapsellesi kun on vanhempi että sinä teit äitinä kaikkesi jotta lapsi saisi tutustua isäänsä. Silloin lapsi ei katkeroidu sinulle.
Lapsella on suomenlain mukaan kuitenkin sitten kirjoissa isä, perintäoikeus. Ja isällä oikeus olla lapsensa kanssa. Valitettavasti velvollisuutta ei ole vaikka isyys olisikin todistettu.
 
Kuulostaapa tutulta tilanteelta, miten näitä miehiä riittää, jotka eivät tiedä mitä elämältään haluavat / osaa tyytyä yhteen suhteeseen kerrallaan?! Huh huh.. Mun tyttö siis nyt reilu puolitoista vuotias, hänellä 6vko ikäerolla siskopuoli (LA ikäero oli vaan 3vko) ja mies (lasten isä) koitti meitä molempia vaatia tekemään abortin ja väitti ettei voi olla isä jne.. no dna testi tehtiin eikä enään voinut kieltää totuutta, mutta kaikin muin keinoin on kyllä koittanut hankaloittaa elämäämme. Mulla siis täysi yksinhuoltajuus eikä isällä ole edes mitään tapaamisia, koska ei ole niitä halunnut. On tavannut tytön tasan kerran, lastenvalvojan luona. Hänen häpeänsä ettei halua olla tekemisissä, mutta sääli tytön kannalta.

Elatusmaksuista tehnyt hirveän farssin, ei olla saatu vielä yhtään elatusmaksa, toinen oikeudenkäynti parin viikon päästä.. mä oisin ihan fine kelan maksamaan minimisummaan, mutta isä ei saa toimitettua selvitystä tuloistaan eikä päätöksiä voida tehdä ilman niitä. Hän on jo keväällä irtisanoutunut duunistaan, ettei tarttisi maksaa meille mitään ja tekee nykyään duunia pimeästi, jos oon oikein ymmärtänyt.

Meillä ei ole mitään päihteitä kuvioissa, mutta muuten täysin vastuuton valehtelija, jolla täytyy aina olla useampi nainen+lukuisia irtosuhteita kerrallaan!! Tässä onkin mietitty että kuinkakohan monta sisarpuolta tytölläni on tiedossa olevien isovelipuolen ja siskopuolen lisäksi...? Nämäkin sisarukset kaikki eri äitien.

Mutta lapsen kannalta parasta mielestäni on rehellisyys ja tietoisuus omasta suvustaan, vaikkei sitten konkreettisesti läsnä suvun kanssa olisikaan. Me ollaan esim tavattu tytön isän äiti kerran, ja tuskin kovin tiheästi tullaan tapaamaan, mutta säännöllisesti lähetän hänelle tekstarilla kuvia tytöstä ja tietoa kehityksestä yms (muutaman kuukauden välein) ja tytölle näyttänyt kuvia mummosta ja sisaruksistaan ja välillä isästään.. Aika näyttää miten tilanne kehittyy.

Mutta pärjäät varmasti yksinkin! Ainakin helsingissä tosi hyvät yh-verkostot mm pienperheyhdistyksellä ja lisäksi mahdollista saada todella edullista lastenhoitoapua kaupungilta (lapsiperheiden kotipalvelu, itse sain yhteystiedot sinne neuvolasta) :)
 
Heii ! joo kävin tuossa eilen neuvolapsykologilla joka kertoi kaikenlaisista ryhmistä ja ehdotti juuri pienperhe yhdistystä, jonka toimintaa olen nyt tutkiskellut netistä :)

Tietenkin toivon että lapsella olisi se isä siinä edes niin että voisi tutustua edes jonkinlaisissa tapaamisissa, mutta miksi pakottaisin aikuista ihmistä mihin hän ei itse halua? Ilmoitan hänelle että kerron lapselle kuka hänen isänsä on kun aika koittaa jotta hän tietää toisen puolensa. Enkä halua lapselta viedä sitä oikeutta tuntea isäänsä, tilanteet muuttuu ja nyt kun isä miettii asiaa niin uskon että varmasti jossain vaiheessa se sisäinen isä kello varmasti alkaa tikittää, mutta siihen asti olen lapsen kanssa kaksin :)

Helsingissä asustelen että jos tiedätte muitakin tuliryhmiä niin olisi kiva kuulla :)
 
Minulla ei itselläni ole elämässä ollut isää, mutta kuitenkin nyt aikuisiällä pari kertaa nähnyt. Murrosiässä asiasta olin pahana, mutta äidin kerrottua kuinka tärkeä hänelle olen rauhoituin minäkin.
Minulla on nyt 4 lasta. 3 vanhimman lapsen isä on mukana heidän elämässä, maksaa elatuksesta ja tapaa lapsia =yhteishuoltajuus. Lasten isä asuu kaukana joten tapaamiset on n. Joka kolmas viikonloppu ja koulujen lomilla vuorovuosin.
Nyt kun nuorimmaista aloin odottamaan, kerroin hänen isälleen olevani raskaana, mutta hän ei halua olla mukana ja päätin yksin pitää lapsen. Lastenvalvojalle sanoin ettei ole mitään kerrottavaa ja näin ollen isyyden selvittäminen on keskeytetty ja olen lapsen yksinhuoltaja. Kyllä nainen pärjää lapsen kanssa yksinkin ja saa luotua turvallisen ja rakastavan kodin. Vielä en osaa sanoa kuinka tytär isompana kyselee ja kuinka hänelle vastaan. 4 lapsen kanssa eläminen on välillä todella raskasta, mutta erittäin antoisaa enkä päivääkään vaihtaisi pois.
Yksinhuoltajuudessa on se etu ettei joka paperiin tarvitse käydä isän allekirjoitusta hakemassa. Esim. Passi, tilin avaaminen ym ym koulun aloituksesta lähtien. Jos ei isä maksa elatusmaksuja niin kela maksaa.
Synnytykseen sain mukaan hyvän ystäväni ja se todella oli tärkeää, kun loppuraskaudesta koko synnyttäminen alkoi pelottamaan samoin kuin yksin jääminen. Nyt hormoonitoiminta tasaantunut ja hyvin on mennyt. Neuvolasta saa apuja ja neuvoja mistä saa tukea yksin odottamiseen ja kaikkeen mahdolliseen tarvittavaan. Tsemppiä aloittajalle, kyllä sinä pärjäät ja asiat järjestyy omalla painollaan
 
Mä odotin kanssa esikoisen yksin... Itse en muista miten lapsi sai alkunsa mutta muistikuvia seksistä isän kanssa ei ole... Lapsi tuli siis täytenä yllätyksenä elokuussa 2009 kun viime kerta selsiä oli oman muistin mukaan tammikuu 2009. mutta siis ilmotin tälle ketä "tapailin" ehkä 2krt (oli ainoa kenen vieressä olin edes nukkunut) että oon raskaana että ei voi olla kun sen lapsi et onko ees mahollista? Ni hän kielsi kaiken ja käski aborttiin ja huoritteli. Itse päätin pitää lapsen ja hyvin odotus ja synnytys menikin. Sitten tuli aika huoltajuuspäätös... Yksinhuoltajuuden sain mutta mies passitettii dna testiin. Ja isähän hän pojalle oli.. Poika tapas isänsä 10kk ikäisenä ekan kerran ja ehkä kerran 2kk.ssa kävi isällään olemassa parituntia. Sitten muutettiin Keski-Suomeen Satakunnasta niin eipä ole bio isäänsä nähny enää kun 1krt /vuosi... Nykyinen mies ( tullut pojalle isäksi perheeseen kun poika oli 1v3kk) on hänelle isä niinkuin velipuoletkin on veljiä. Bioisän lapset on sisarpuolia pojan mieleistä. Poika on nyt 6v ja häneltä ku kysyy bioisästään ni tomerasti poika vastaa ettei isää kiinnostä minä enää ku sil on uusii lapsii... Sen puolen mummua ja pappaa poika ikävöi välillä mutta yritän antaa mahdollisuutta tavata mutta kun ei kiinnosta ni minkä teet..
 
Pointtina että kyllä sä pärjäät. Ainoo miinus on et tapaamisoikeus on jos isyyden tunnustaa. Itsekkin Kelalta saan elarit kun ei muka voi esikoistaan elättää muiden lasten takia?
 
Laki on sen verran muuttunut, että sinun on lain mukaan kerrottava isäepäilyksesi ja ilmoitettujen on pakko käydä isyystestissä. Eli jos aikoo pitää isyyden salassa, on se laitonta, ja valeet on paras miettiä tarkkaan -- muuten lastenvalvojan tenttaaminen ja laista muistuttelu saattaa sekoittaa pasmat.

Lastenvalvojan luona äidin kertomukset lapsen alkuperästä kirjataan lomakkeelle, ja lomake pitää allekirjoittaa. Ja sitten jos isä keksiikin vaikka viiden vuoden päästä haluta sittenkin isäksi, vaikka kyllästyisikin siihen parin viikon päästä, hän pääsee aina isyystestiin ja lapsenkin on pakko siihen osallistua ja isä saa isyyden, sitä ei voi äiti estää tämän nykyisen lainsäädännön aikana. Ja jos äiti on pahasti satuillut aiemmin lastenvalvojalle, voi siitäkin tulla sanktioita.
 
Takaisin
Top