Elikkä tässä onun tarinaa. Tavattiin tuon miehen kanssa netin syövereissä, jolloin ite asuin kotipaikkakunnalla Keski-Pohjanmaalla (Siellä oikeestaan koko perhe ja sukulaiset plus kaikki kaverit) ja ukkeli n. reilu 100km pohjosempana. Nyt siitä lähin kun saatiin tietää vauvasta alkusyksynä niin välimatka tuntui todella ahdistavalta. Työt loppu entisestä duunista lokakuun lopulla ja sillo puhuttiin yhteenmuutosta kun mikään ei pidättele enää kotikunnilla ja tuntui helpommaltakin jos asutaan yhdessä. Varinkin itelle oli tosi hankalaa etäsuhde silloin ja tunteet oli koko ajan pinnassa ja itku herkässä. Nyt olen asunu täälä Raahessa kohta kuukauden verran ja välillä iskee yksinäisyys siitä kun jää yksin. Mies tekee 12h työvuoroja aamua ja yötä. Paljon pn myös vapaalla mutta tunnen välillä oloni ulkopuoliseksi. En ole tähän mennessä saanut kavereita tältä suunnalta ja on tosi vähä tukiverkkoa tällä hetkellä. Suoraan sanottuna vain mies ja appivanhemmat.
Onko muita samassa tilanteessa olevia?:)
Onko muita samassa tilanteessa olevia?:)