Vissiin ensimmäisenä täällä?

[font="trebuchet ms"]Heippa äityliinit.:)

Nyt se juhannuskin on takana. Ennen olen ollut aina menossa kavereiden kanssa, mutta nyt miehen kanssa perjantai kotona.. No lauantaina mentiin sitten hänen sisarusten kanssa mökille iltaa viettämään. Paljon oli vilinää kun perheitä oli 5 ja melkein kaikilla oli lapsia.:) Tänään sitten ollaan minun vanhempien luona kylässä. Illalla grillailemaan uudella grillillä.

       Minulla on mukana edelleen tuo masennus tai ahdistus. Mikä se nyt lienee onkaan. Välillä on parempia aikoja, mutta usein tulee tilanteita, jotka laukaisee sen pahastikin päälle. Kumma, miksi sitä ei voi nauttia tilanteesta? Vaikka nyt olenkin onnellinen, varsinkin kun joka päivä tunnen lapsen potkut selvästi ja tiedän, että se on siellä. Silti vähä väliä olen itku kurkussa ja ahdistavissa ajatuksissa, joista en pääse irti vaikka huudan tai teen jotakin tai valitan tai yritän nauraa. Karseeta hommaa. ehkä se johtuu kriisistä, kun näin  nuorena (kohta 19 v.) äidiksi tulen vaikka nuoruus on vielä kesken. Mutta itse sen valitsin ja valitsen vieläkin.

Ilouutinen kuitenkin väliin. Saimme eilen viestin kaverilta. Heille oli syntynyt pikkuinen prinsessa. Voi sitä riemua mikä minun mieleni täytti. Ehkä se ilo kohtaa meitä kaikkia joulukuun aikaan, ainakin toivon niin..:) 

Kivaa kesää jokaiselle!
 
Hihi, voidaanko kaikki jakaa "raskausharmistuksemme"? Mua ainakin omani enemmän naurattaa, ku surettaa!

Tässä mun lista: en pääse tänä kesänä riekkumaan huvipuistojen rieputuslaitteissa, ikävöin hetkittäin kultalonkeroa/karpalolonkeroa/mansikkamargaritaa, syksyllä ei enää uskalla lähteä matkustelemaan niin hirmuisesti - tai on kestettävä aika tukala olo!, kaverit hetkittäin unohtaa että, mutkin voi edelleen pyytää mukaan [:@]. Ja tänään tajuamani; meillä on ollut tässä asunnossa joulukuusi siinä paikassa, mikä on ainoa mahdollinen paikka sijoittaa lastenvaunut!

Ja kaiken tän vastapainoksi saan nauttia kaikista näistä tunteiden vuoristoradoista, huomiosta ja hellyydestä, ja jouluna (toivottavasti) maailman parhaasta joululahjasta! Eli voitolla ollaan ja kirkkaasti! <3
 
Heipparallaa!!!!
 
Mitähän mä viellä täällä ylhäällä kukun, aamulla ois heti kasilta neuvola.
 
Juu, eli juhannus on nyt vietetty ja kaikki sujui oikein mukavasti. Kotkassa oli ihan mukavat ilmatkin (ei siis satanut kaatamalla koko aikaa) Huomasin, että armas puolisoni on aikas ärsyttävä humalassa [;)]. Oli sitten aamulla mun vuoroni olla "ärsyttävä", kun oli äijällä kunnon krapula ja mulla ei.
 
Mitenkäs, ootteko te kaikki muut jo niin onnekkaita, että pahoinvointi on jäänyt taa?? Mulla toi pirulainen vaivaa edelleen..joka toinen tunti saa olla syömässä, että pysyy kurissa edes jotenkin. Väsynyt olen myös, täytyy huomenna neuvolassa tarkistaa se hemoglobiini..vaikka mulla se on aina ollut erittäin hyvä. Viimeeksi verta luovuttaessani se oli 154.
Ensimmäiset punaiset pikkuiset juovat näkyivät vatsalla, nää on nyt sitten vissiin niitä kuuluisia raskausarpia [:@]
 
No joo..mulla noita "raskausharmituksia" on aika samanmoisia kuin Sannakoolla..eli ajoittain tekee mieli myös karpalolonkeroa ja omenasiideriä. Munkin kaverit on aika huonoja nykyään pyytämään mua mihinkään..se on tosi harmi. Myös pikkasen harmittaa se kun naama on nykyään näpyillä kuin milläkin teinillä. Ja mulla kun ei koskaan ole ollut minkään näköisiä iho-ongelmia. Ja aina oon niin tykännyt pitää farkkuja ja korkkareita..nyt ei enää yhdetkään farkut mahdu jalkaan..ja äitiysfarkkuja en ole oikean kokoisia löytänyt...tällä muhkupyllylle kun ei kaikki farkut käykkään[:D] Onhan näitä pikkuisia juttuja..rinnatkin on kohta niin paisuneet, että pelkään jo ettei näihin rintaliivejä kohta löydykkään..täytyy varmaan joku telttakangas ympärille kietaista..Mutta tosiaan nää on pieniä. Olen niin onnellinen tästä raskaudesta..ihan joskus (oikeastaan aina) itkettää. Ootteko muuten koskaan kattoneet telkkarista sellasta ruotsalaista ohjelmaa kuin kätilöt..se kestää puoli tuntia ja aina sen jälkeen on silmät itkusta punaisena.
 
Nyt on pakko mennä nukkumaan..niin ja ehkäpä me Sannakoo lähdetään raskauksiemme jälkeen yhdessä maistelemaan sitä karpalolonkeroa [:)]
 
Huomenta!

Juhannus meni rauhallisesti ja kasvihuone tuli vihdoin oikealle paikalleen ja siellä on nyt ananaskirsikkaa, päärynätomaattia, kirsikkatomaattia, muita tomaatteja ja paprikaa, jopa amppelimansikka jonka ystävä toi käydessään [:)] Mikä nautinto saada puuhastella kasvien kanssa.

Zenna, älä suotta moiti itseäsi. Kaikki kokee omalla tavallaan asiat ja tilanteet. Ei oteta turhia paineita vaan annetaan mennä omalla painollaan. Voimia sinulle ja hyvä kun purat tuntosi täällä pois, itseäni yleensä helpottaa oli asia mikä hyvänsä, kun sen puhuu pois.

Tämä aamu alkoi ihanasti, vaikkakin aikaisin. Menimme illalla ajoissa nukkumaan, eikä unta sitten riittänyt paljon kolmea pidempään, joten nousimme ylös, joimme teet ja otimme jotain suuhun ja painuimme puoli viisi lenkille tuoksuvaan ja raikkaaseen kesäaamuun. Aivan ihana olo! Nyt on puuro kiehumassa. Taidan saada alkaa tuuletella pahoinvoinnin loppumista. Iltaisin toki hampaita pestessä saattaa yökätä ja jos päästän itseni liian väsyneeksi tai nälkäiseksi, tulee huono olo, mutta ne on kaikki hallittavissa. Tuntuu hyvältä jaksaa entisen malliin lenkkeillä, ihan kävellen kylläkin, juoksu sai nyt toistaiseksi jäädä, mutta pitkät, reippaat kävelyt pitää kunnossa. Meidän lenkit on vajaata 10 km:ä.

Mietin, että onko mitään mistä minun olisi pitänyt luopua raskauden ajaksi, mutta eipä nyt tule mieleen. Olen joogannut muutaman vuoden säännöllisesti ja viimeisen vuoden tosi harvakseltaan. Joitain liikkeitä ei voi tehdä, mutta kun muuten pidän itseni kunnossa, niin perusvenyttelyt riittää pitämään vetreänä. Nyt on niin hyvä olo, että vaikea keksiä tällä hetkellä niitä harmistuksia [:)] Mielialavaihtelut on toki kuluttavia ja pitää ottaa oma jaksaminen huomioon kaikessa. Kun pahoinvointi ja väsymys oli pahimmillaan, tuntui ettei elämässä ole mitään muuta kuin kuvotus ja oksennus ja ahdistava olo. Samaan aikaan pelko keskenmenosta ja onko kaikki vauvalla hyvin. Mieheni puolesta oli huono omatunto, koska en jaksanut mitään tehdä yhdessä muuta kuin syödä.
Mutta tässä sitä  vain ollaan tyytyväisenä maha pullollaan ja ihastellaan kasvavaa kumpua. Päivät saa touhuta omaan tahtiin ja suurin huoli on kollinrontti, joka silloin tällöin ottaa pitemmän lenkin eikä sitä näy yli vuorokauteen. Meillä on tapana nostaa se pihalle kun menemme nukkumaan, koska parin tunnin päästä viimeistään se raapii oven pieliä ja haluaa ulos. Kissalla vain tuntuu olevan joku "juttu" tuon rakkaan ukkoni kanssa. Kun hän laittaa kissan pihalle, jää se lähes aina reissulle, mutta jos kissa itse painuu pihalle tai minä nostan sen, niin sitten se ei protestoi [:D] Tosin tämäkin voi olla vain omistajien omaa kuvitelmaa ja kolli vain kulkee silloin kun siltä tuntuu. Ota niistä selvää...
Puuro tuli syötyä tässä välissä ja nyt meinaa mennä silmät kiinni, onhan tässä oltu hereillä jo viisi tuntia!
Ai niin noista himotuksista tuli mieleen, että nyt on tullut muutaman kerran hirveä herkkujen tarve ja kun asutaan tosiaan yli 20 km:n päässä kaupasta, niin eipä viitsi ihan pienen asian takia lähteä. En vain ole tajunnut ostaa kauppareissulla varalle mitään, kun silloin ei tietenkään tee mitään mieli. Pitää opetella [:)]

Aurinkoista päivää näyttäisi olevan tiedossa, nautitaan siitä
 
terhituuli, jep, täällä oon "aina" (eli tammikuusta eteenpäin [8D]) valmiina karpalolonkerolle hyvässä seurassa! [:)]

Pranametri, onnea kasvihuoneesta! Hieno saavutus :) Ja aika kasa tollasia tuplavihanneksia, kummalta ne sitten näyttävät ja maistuvat? Jälkimmäiseltä, niinkuin kirsikkatomaatit? Mulla on tossa pihanpläntillä vähän pensastomaatteja kasvamassa, mutta ne ei ulosheittämisen jälkeen ole kyllä juurikaan saaneet pituutta. Ensimmäiset kukinnot tosin on jo, et ehkä sieltä jotain saattaisi ilmestyäkin! Mulla ei tosiaan ole mitenkään hortonomin lahjoja, mutta tulipahan kokeiltua [:D]

Mulla on ollut jo vuosia herkkukaappi, joka sisältää yhtä ja toista. En oo koskaan ahminut kauheaa kasaa herkkuja (paitsi leffaa katsoessa ne jotenkin hupenee!) kerralla, mutta melkein päivittäin on pakko saada pala tai pari suklaata, keksi tai jotain muuta... Siispä multa aina löytyy jotain, jos se himo tulee. Asuessani kämppiksen kanssa, hän aina kadehti mun herkkukaappia; itse kun oli sellainen, että jos osti suklaalevyn, niin söi sen takuulla siltä istumalta. Mutta on meitä moneen lähtöön!

Mulle tulee kesäisin tosi usein ihan älytön himo metwurstiin, vaikka muutoin en sitä leipäni päälle kovin usein laitakaan. Onneksi mies taas raskastaa sitä, joten sitä tänäänkin kaapista löytyi. Herkuttelin sitten tuossa aamusella paahdetulla ruisleivällä, meetwurstilla ja tomaatilla, nomnomnom!

Kohta lähden ystävän kanssa parantamaan maailmaa, ja tyhjentämään vähän alennusmyyntejä. Toivottavasti löytyisi ne kauan metsästetyt uudet farkut!

Ainiin, pahoinvointi on mullakin ollut jo viikkoja (3?, 4?) poissa! Jos en ole muistanut moneen tuntiin syödä, niin sitten iskee päänsärky, kiukkukohtaus ja pahoinvointi. Eilen oltiin tässä pisteessä, kun mies lähti kaveriaan auttamaan muuton jälkihommissa ja lupasi tulla takas parin tunnin päästä ja tuoda ruokaa. Neljä tuntia myöhemmin laitoin kiukkuisen viestin, ja niinhän se mies oli "unohtanut" mun nälän ja jäänyt suustaan kiinni. Jouduin sitten tyytymään mäkkärin autokaistan tuotteisiin, vaikka olin halunnut jotain "oikeaa" ruokaa. Hmph.
 
Moi kaikille pitkästä aikaa, ja terkkuja aurinkoisesta Hollannista!! En päässyt päivittelemään tilannetta lomalla enää, nettiyhteydet kun olivat välillä kiven alla. Nyt olen siis jo palannut Hollantiin (nyyh...), ja tänään alkoi jo uudet työtkin.

Mulla loppui vuodot sitten jo viikko sitten, onneksi. Meillä oli tänään aamulla neuvola, ja ei se kätilö oikein sen kummemmin kommentoinut, kun kerroin mitä oli käynyt. Sanoi vain, että jos vielä tulee vuotoja, niin pitää taas soitella sinne, ja he tarkkailevat tilannetta. Kyselin samalla vähän sellaisia tyhmiä kysymyksiä. Mietitytti sellaiset jännät tuntemukset, mitä välillä tuntuu mahassa. Mun vatsa nimittäin muuttuu aina yhtäkkiä ihan kivikovaksi, ja pehmenee sitten hetken päästä taas. Tämä on kuulemma sen merkki että on rasittanut itseään liikaa, ja pitää levätä. Olipas hyvä tietää, eilenkin tämä tuntemus tuli nimittäin siivoilun jälkeen. Saa mies tästälähin siivota meillä. Muuten oli kaikki hyvin. Kätilö sanoi, että kohtu on jo mukavasti kasvanut, ja pikkuisen sydänääniäkin saatiin kuunnella. Kovaa se sen sydän hakkasikin.

Tänään töissä istuessa huomasin, että en voi enää pitää housujen nappia ja vetskaria kiinni istuessani. Tiukkaa teki. Kävinkin siis lounasaikaan ostamassa ihka ekat äitiyshousut! Oli kyllä todella kalliit, 40 euroa! Mutta ovat kyllä hienot. Miehen mielestä niitä pitäisi ostaa enemmänkin, ovat kuulemma seksikkäät, haha! [;)] H&M:llä olisi varmastikin halvempia vaatteita, ja ajattelinkin mennä sinne viikonloppuna shoppailemaan. [:)]

Taku81:llä oli niin hieno laskuri, että mun oli pakko käydä tekemässä samanmoinen, nyt kun nuo viikotkin piti päivitellä, enkä enää osannutkaan käyttää Lilypien tickeriä, ne kun oli uudistaneet sivustonsa.

Amppu: Luulen, että sä olet oikeassa tuon rasvailun suhteen. Mäkin kävin juuri eilen ostamassa rasvaa raskausarpia vastaan. Se on Palmer's-merkkistä, ja ihan niitä arpia varten tehty. Toivottavasti se toimii! Mulla on kyllä noita vanhoja arpia jo ennestään kun aikoinaan jojottelin painon kanssa aikalailla. Lisää en kuitenkaan haluaisi!

Zenna: Toivottavasti sä voit jo paremmin! Rutistus täältä!

SannaKoo:Tässä näitä mun raskausharmituksia
1. Ei saa syödä sinihomejuustoa! Se kyllä maistuisi, esim. pastakastikkeessa. Nami!
2. Ei voi juoda siideriä.
3. Ei saa harrastaa seksiä (meillä vieläkin kielto päällä vuotojen takia... Jospa ens viikolla jo vois?)
4. Parsakaali ällöttää, vaikka normaalisti siitä pidänkin.

No, eipä nuo kuitenkaan niin hirveästi mua harmita, tulipa nyt vaan mieleen, kun mietiskelin. Tai, no, toi kolmonen kyllä harmittaa hieman enemmän. Ja miestä varmasti enemmän kuin mua.

Pranametri: Kuulostaapa sun kasvihuoneesi ihanalta. Mullakin on haaveissa pikku kasvihuone ja kasvimaa, jos vain saisin oman pihan. Mulla muuten onkin viikot ja LA täsmälleen samat kuin sulla, tarkisteltiin aamusella kätilön kanssa! [:)]

Mutta nyt saa riittää kirjoittelu tällä kertaa, käperryn sohvalle ukon kainaloon, ja koitan kuulostella, joko pikkuisen potkut jo tuntuisi....
 
Nyt ne on sitten juhannuksen rosvopaistit ja piirakat sulateltu. Syöminen jäi tosin päälle... Kilometrin kauppareissu kävellen ja oli pakko ostaa karkkipussi kotimatkaa varten. Niin ja sipsipussi + dippiä kotiin lohdutukseksi kun joudun KOKO illan olemaan yksin! Naminami...miehen kanssa illalla saunan jälkeen terveellisesti ajattelin laittaa teetä, täysjyväleipää ja koskenlaskija juustoa.

Jussista vielä sen verran, että kAIKILLE MUILLE TUNTUI OLEVAN suurempi mieliharmi minun viinattomuudesta kuin minulle itselle. Ja kuitenkin loppujen lopuksi, porukoilla olikin lystiä kun tajusivat että tässähän on tosiaan selväpäinenkuski. Kyllähän sitä kuskina joskus on ihan mielellään, mutta haluan tosiaan nauttia juhlista minäkin ilman velvoitteita. Välillä tulee liian hyväksikäytetty maku. Taksia sitä joutui itsekin tilailemaan pikkutunneilla. Vai miten se teillä muilla on? Yhden ainoa reissun jussina heitin, mutta valitanpa siltinkin, kun harmittaa.

Sitten "raskausharmituksiin". Hoksasin aikanai kippuroituani, että vatsallaan ei pysty enää olemaan edes sängyssä. Rakastan auringossa kellimistä ja nyt ei enää loikoilla masullaan. Takajalat jää valkoiseksi!
Sitte meillä on ollut miehen kanssa tapana viikolla pitää rakkausillallinen kynttilän valossa. Tehdä hyvää ruokaa, juoda pullo punaviiniä ja asettua. Huomattiin molemat pari päivää sitten, että ikävöidään niitä hetkiä. Elikkä punkusta luopuminen johti näköjää toisen liian tärkeän tapahtuman jäämiseen. Täytyyy varmasti tehdä asialle jotain. Saunaolut vaihtui alkoholitomaan siideriin. Se onkin tosiaan hyvää!

Mitäs muuta piti kommentoida? Korkokengät, niistä en varmasti luovu. Peppu näyttää paremmalta korkkareissa. Ja aina voi istahtaa lepäilemään ja masua silittelemään. Enkä oikein osaa littanoilla edes kävellä ihmisiksi. Aina on ollu korkkarit. Jotenkin tuntuu, että tuo lievä painonousu on kevyempi kantaa naisellisesti koroilla:)  Lenkkareissa menee pidemmät reissut ne norsuhousut jalassa... Kauheen pinnalliselta
kuulostaa?

Maanantaina käytiin neuvolassa toteamassa kaikki normaalit jutut ja arvot. Ja ne sydänäänet Iiiiik! Ja kovanaamakonkarilta pääsi pikkutytön itku. Mies istui tiskin jalkopäässä ja piti minua kiinni ukkovarpaasta.
Ikkuna auki, lintujen lirkutus ja vastaleikatun nurmen tuoksu, kaikki se tulvahti sisään. Ja elämän kaunis lahja tajuntaan. Meille tulee vauva! Miten ihmeessä sen tajuaa yhtä voimakkaasti monta kertaa päivässä!
Tuolla se nytkin nykertää jotain masun uumenissa. Olisko sekin sokerihuppelissa pantteri nameista?

Tässäpä tarinaa tällä erää. Jäi sellainen olo, että jotain unohtui. Palataan sitten kun muistikin palaa. Nyt alan odottelemaan miestä  treeneistä kotiin. Olen oppinut ikävöimään ja tirauttaman itkutkin samasta syystä. Nenä liinat esiin ja se SIPSIPUSSI! Niin ja Amppu kiitos halaus komennoista! Kosketus on parasta romantiikkaa ja MINÄ OLEN MYÖS PRINSESSA!
 
Heippa kaikki!

Teillä hauska keskustelunaihe nää raskausharmitukset, joten päätin käydä kommentoimassa omiani
1. ruokahalu hukassa toisinaan
2. närästää ja sormet puutuu aina öisin
3. alkaa kumartelu ja sukkien pukeminen olla hankalaa
4. ei saa juoda lempisiideriä (onneksi on alkoholittomat olemassa)

Ailime: sinihomejuustoakin saa syödä kunhan se on valmistettu pastoroidusta maidosta ja kypsennetty hyvin.

Maarinen: myös olutta löytyy alkoholittomana versiona, muistelisin että myös punaviiniä mutten ole ihan varma.

Sellainen lista täältä suunnasta!
Mukavaa odotusta!
Maajo
 
Helou pitkästä aikaa!
 
Jussi meni rauhassa mökillä siskon perheen kanssa ja kaksivuotiaan kummitytön touhuja katsellen. Olin ihan limpparilinjalla, ei tehnyt mieli edes noita alkoholittomia maistella, kun musta ne kaikki haisee nykyään tosi ällöiltä. Mikä on sinänsä hassua kun olin ennen raskautta oikea oluen ystävä ja ihan alkuraskaudessa pystyin vielä alkoholitonta olutta juomaan, mutta nyt pelkkä hajukin tuo ykän suuhun. Sama on muuten sinapin kanssa, että nykyään en voi sietää sitä vaikka ennen pistelin kunnon löräykset makkaran päälle.
 
Tunsin tänään taas pikku matkalaisen liikkeitä. Ei ne kyllä mitään muutakaan voineet olla ja tuntuivat tosi selvästi. Sellaista muljahtelua ja möyrintää, ihan kuin se olisi kääntyillyt tai heitellyt kuperkeikkoja. Tuntui vähän siltä kuin joku olisi nyrkillä hieronut kevyesti kohdun sisäpuolelta. Ei ollut mitään terävää potkua vaan sellaisia muljahduksia, jotka kutitti jännästi. Oikealla puolella se möyrysi, mutta sitten kun nousin ja kävin vessassa niin lopetti liikkeet. Pääsi ilmeisesti parempaan asentoon tms. Mukavaa kun se rupeaa pikku hiljaa ilmoittelemaan itsestään. Siltikin jännittää maanantain neuvola, että onhan kaikki siellä ihan kunnossa ja sydänäänet kuuluu.
 
Ajattelin ensi viikolla tulla ulos kaavuista ja saapua töihin tiukoissa vaatteissa. Yksi työkaveri joka tietää raskaudesta sanoi, että se näkyy jo ihan selvästi vaikka olenkin yrittänyt sitä hieman piilotella. Ihan mukavaa niin saa taas hieman variaatioita pukeutumiseen näiden neljän löysän paidan sijaan. [:D] Jännitän vaan pomon reaktiota... Koska te ajattelitte kertoa töissä vai oletteko jo kertoneet?
 
Laitan itsekin listan raskausharmituksista, vaikkei nämä mitään varsinaisia harmituksia olekaan.
- Treenaamattomuus. En pysty osallistumaan lajitreeniin ja oma harjoittelu+liikkuminen on jäänyt todella löysäksi. Järkytyin aivan toissa iltana peilin edessä kuinka paljon tuo peräosasto on löystynyt.
- Pissittää jatkuvasti
- Hajuherkkyys. Ikinä ei tiedä mikä laukasee ällötyksen
- Joidenkin ruoka-aineiden syöntikielto harmittaa kun tekis mieli
 
Mutta joo, voikaa hyvin ja nauttikaa hienoista keleistä niin kauan kuin tätä aurinkoa kestää!
 
Moikka!

Ailime, kiva kuulla sustakin ja että asiat on edelleen kohdallaan. Todella harmittavaa tuo seksistä pidättäytyminen, mutta aika korjannee asian vielä teidän eduksenne. Meillä on sellaista himotusta päivittäin, että itsekin ihmettelen, mutta enempi kyllä keskityn ihan nauttimiseen [:)] Meillä on perjantaina neuvola ja sitten luulisi jo sydänäänien kuuluvan, odotan kovasti. kaikki on olleet täällä niin herkkänä kuultuaan pienen sydämentykytyksen<3
SannaKoo, kuulostavat erikoiselta kyllä jotkut nuo kasvit, mutta tomaatteja ne on kaikki. Kirsikkatomaatti vain on pienempi kuin tavallinen, päärynätomaatti on uusi tuttavuus, mutta näyttäisi vain hieman päärynän muotoiselta ja olettaisin rakenteen olevan ehkä kiinteämpi kuin normi tomaatilla. Ananaskirsikkaa olen joskus ostanut vain kaupasta ja se oli sellainen pieni, oranssinkeltainen ja makea, ei oikeastaan erityisesti minkään makuinen. Annan raporttia kun ensimmäiset kypsyy! Pensastomaattihan sopiikin ulkotiloihin hyvin, toivotaan aurinkoa riittävästi, että omasi tuottavat satoa. Tomaattihan ei kovin kummoista hoitoa tarvitse; tarpeeksi suuri ruukku (ei tarvitse niin usein kastella), ravinnetta ja vettä säännöllisesti. (tulipahan neuvottua kysymättä...) En muuten kestäisi ruuan odottelua neljää tuntia...Murisisin ääneen. Kun olen väsynyt tai nälkäinen, jää kaikki muu taka-alalle, eikä ymmärrystä riitä mihinkään.

Nyt muuten kauppareissulla ostin herkkuja! Käytiin ensin pizzalla eikä sen jälkeen tietenkään mitään tehnyt mieli, mutta mieheni muistutti että osta nyt. Ja ostin. Karkkia (yleensä ei tee mieli, nykyään kyllä), minipussi sipsejä, pari lakua ja keksipaketti. Ja kaikki piiloon, ettei rakkaani syö niitä [:D] Sillä ei ole olleenkaan itsehillintää; pussi tyhjäksi kerralla.

Jostain syystä on muutamia kertoja käynyt niin, että yöllä heräämme kumpikin ja käymme tankkaamassa yöpalan siinä kolmen huitteissa ja jatkamme unia pitempään. Minulla ainakin on nälkä joskus keskellä yötä, olisko tämä niitä harmituksia sitten? Ja kun ehdin tässä miettiä, niin nukkumisen kanssa on välillä hankaluuksia. Lonkkiin joskus sattuu tai tulee jännityksiä. Pissattaa jatkuvasti. Lenkillä puuskutan heti kun tulee ylämäkeä, vaikka pidän itseäni hyväkuntoisena.

Amppu, halaaminen on olennaista<3 Miten helppoa ja tuntuvaa.
Maarinen, tiedän mistä puhut. Me emme kumpikaan käytä alkoholia ja jossain vaiheessa joillekin on ollut vaikea sitä tajuta. Meidän koti on alkoholiton, eikä vierailtakaan muuta edellytetä. Alkoholin käyttö tai käyttämättömyys ei ole mikään juttu oikeastaan enää tuttujen kesken, on niin vähän tilanteitakaan missä se tulee esiin. Enempi on tämä lihaton ruokavalio, joka joillekin vain toistuvasti aiheuttaa päänvaivaa. Lähimmät on siihenkin tottuneet, eikä siihen kiinnitetä mitään huomiota, mutta esimerkiksi tuo mieheni äiti, jota en siis ole koskaan edes tavannut livenä, jaksaa ällistyttää kommenteillaan. Vain mieheni joutuu niistä kärsimään soitellessaan. Esimerkiksi tämä ihminen oli raskaudesta kuultuaan kysynyt koska alamme syödä lihaa? Joopa joo... Pari päivää sitten mieheni sanoi soitellessaan äidilleen, muiden kuulumisten seassa, että hernekeitto on tuolla hellalla. Äitinsä siihen, että mitä lihaa te siihen käytätte? Niin turhauttavaa. Kun ei mene perille niin ei mene perille. Minä olen tuollaiset keskustelut käynyt jo aikaa sitten lähipiirin hölmöjen kanssa, ja aihe ei enää ole mikään aihe, mutta kultaseni vain joutuu äitinsä hölmöyttä kestämään joskus.
Sellainen purku tällä kertaa [:D]
No,kun ei tämän kummempia harmituksia ole, niin asiat on aika mallillaan.

Vinkkinä muuten noihin juomiin, kun alkoholia ei kuitenkaan voi ottaa: Saatiin maistaa niin hyvää mehua, että päätin tehdä itsekin. Siihen tarvittiin vain mustaherukan lehtiä, vettä, sokeria ja sitruunahappoa. Ei mitään mehumaijoja vaan tavallisessa kattilassa. Raikasta ja lisäaineetonta. Ajattelin laittaa piaprminttua joukkoon vielä omaan versioon.
No joo, nyt saa vinkit riittää ja jaarittelu.

Iloa päivään, missä sen vietättekin!
 
Amppu: itse tiedän tuon millaista on kun nainen suostuu tavallaan kynnysmatoksi, edellinen suhteeni oli sellainen, kesti liian kauan ennenkuin tajusin että mulla menee mielenterveys jos vielä jatkan sen miehen kanssa, onneksi sai erottua ja löysin myöhemmin maailman parhaan miehen. Nykyinen mies oli ex-vaimoltaan saanut minuakin pahempaa kohtelua ja kesti sitä vuosikausia että kyllä joskus mieskin joutuu kynnysmatoksi. Kyllä sen aion lapsilleni opettaa että ei huonoissa suhteissa kannata kärsiä.

Sitten iloisempaa, raskauspahoinvointi on alkanut pikkuhiljaa hellittää, nyt oksentanut lähinnä vain aamulla. Tänään tossa pihalla selasin kalenteria ja tajusin että perjantaina tulee jo rv 15 täyteen, miten aika onkin mennyt näin äkkiä, tässähän kohta ollaan oikeesti isomahaisia. Sitä ihmetellyt että mulle on yhtäkkiä ilmestynyt masu, näyttää oikeesti että ois raskaus jo vähintää puolessa välissä, oonkohan vain turvoksissa vai miten voi jo olla. muistan että esikoisesta masu ilmestyi kunnolla vasta lähempänä loppuraskautta. Sitten niitä raskausharmituksia:

1. Miksi koko alkuraskaus on vaan pahaa oloa ja oksentamista vaikka haluisi iloita raskaudesta ei pysty ennenkuin pahoinvointi rauhoittunut.
2. Hajuaisti tulee yliherkäks, jääkaappi haisee, monet ihmiset ja ruuatkin. Ja saamari jos joku vielä polttaa tupakkaa joutuu meneen tosi kauas. Hajuaistin takia ruokavaliosta jäänyt pois kahvi, makkarat ja marinoitu liha. tosin terveellisempään suuntaan se menee mutt välill vähän vaikeeta miettiä mitä ruokaa tekee.
3. Juomana ei sitten millään mene vesi vaan juon fantaa janooni, kivoja sokerimääriä, oon varmaa satakilonen ku synnytyksen aika...
4. Närästys, pahinta oli aikaisemmin, enää ei niin paha ku välttää närästäviä ruokia. Jostain syystä myös piimä ja tavallinen jogurtti närästää vaikka ennen söin niitä paljon. Nyt sitten juon maitoa mitä muistan ja syön yhden activia jogurtin päivässä.
5. Hengästyn helposti ja välillä tuntuu paikallaan ollessaanki että henki ei kulje. Kunto on huonontunut tosi paljon, en tiedä miksi olen niin voimaton.

Mutta kun nämä harmitukset kestää niin saa parhaan palkinnon mitä voi ihminen saada, oman vauvan :)
 
Aika samanmoisia raskausärtymyksiä täällä kaikilla, itellä tää toimi just niinku olin ajatellutkin; muiden kirjottamana ne saa näyttämään niin pikkuasioilta, että oma harmistus loppuu! Ja tosiaan, mainitsitte sellaisiakin, mitä en oo ite edes aktiivisesti muistanut harmitelleeni! Tuo Pranametrin mainitsema yönälkä on muuten hirveä! Mulla on ennen ollut ihan loistavat unenlahjat, ja nukahtanut heti, kun "annan itselleni luvan" ja nukkunut tyytyväisenä kellon soittoon / unen loppumiseen asti. Nykyään kestää illalla jo 5-15min unen tulo, ja jokaisen yöpissan/janon jälkeen kestää uskoakseni vartista eteenpäin nukahtaminen! Yleensä nälkäkin on ihan hurja jossain vaiheessa yöllä, mutta syömään en ole vielä noussut; en tiedä, auttaisko tuo sitten nukahtamistakin... Vaan kuulostaa niin oudolta, että pitäisi keskellä yötä nousta syömään! Sama, kuin pahoilla nikotinisteilla on pakko nousta yöllä tupakalle, yök!

Kiitos Pranametri noista tomaattivinkeistä! Ovat tervetulleita, koska olen tosiaan ihan ekakertalainen tässä lajissa! Pensaat ovat maassa, ei ruukussa, toivottavasti tällä ei ole merkitystä. Lakkasivat meinaan kasvamasta maahanlaiton jälkeen! Ravinteita, vettä ja aurinkoa ovat onneksi saaneet. Ja tosiaan pienet kukkaset (jotka ovat keltaisia, outoa! En tiedä, minkä värisiä odotin :D) on muutamissa kohdin, joten ehkä tää ei ihan pyllylleen ole mennyt. Katsellaan! [:)] Ja ei sun tarvitse kertoa, miltä ne maistuivat! Eikös me sovittu jo tuossa reilu kuukausi sitten, että me palstan naiset hyökätään sinne sadonkorjuujuhlille! [:D] [;)]

maarinen, mä taas olen iloinen, että mulla on tekosyy kieltäytyä korkokengistä! Pituutta tässä varressa on muutenkin jo 180cm, ja kun kasvu tapahtui pyrähtäen ja loppui jo 13v:na, niin olin naiseksi kasvaessani todellinen konkkeli ja kömpelys. Siihen sekaan ei enää korkokenkiä liitetty! Mummoni aina yrittää, että näyttävän naisen pitää ehdottomasti korkokengät laittaa jalkaansa, mutta minähän en suostu! Eilen kyllä tuntui hölmöltä, kun uudessa kesämekossa ja söpöstely-hiuspannassa jouduin vetämään tennarit jalkaan; mun kesähamekengät kun eivät mahtuneet ton lastan kanssa jalkaan... [>:] Mutta jos pissikset saa, niin kyllä sitten minäkin! [;)]
Mutta tosiaan, ne naiset, jotka osaavat korkokenkien kanssa olla, niin ovat kyllä niin hurjan sieviä juuri peppulinjaltaan, että sitä kadehdin. Älä siis ihmeessä luovu koroista!

Amppu: täällä kanssa odotellaan noita seuraavia juttuja. Onneksi neuvola on jo ensi viikon torstaina, että sitten pääsee toivottavasti pientä kuulostelemaan! Nyt on ollu tosiaan sellainen suvantovaihe, että mietin päivittäin, että mistähän sitä sitten tietäisi, ettei kaikki olekaan hyvin... on pitkälti loppunut oireet, ja nyt vaan ollaan! Vaikka teitä pari viikkoa meitä edellä olevia kuunnellessa voin siis odotella, että parin viikon päästä saattaisi alkaa tuntea itskein niitä liikkeitä! Vau-laskuri sanoo päiväksi 21.7., mutta ehkä sitä voi jo elätellä toiveita vähän aiemmin ;)

Vielä pakko sanoa Ailimelle! Tuo 40€ housuista ei täällä kotomaassa ainakaan ole paljon, ihme on, jos halvemmalla pääsee! Nettikaupoistakin oli moni tuote loppu, ja osa kaupoista jääneet kesälomalle, eivätkä ollenkaan lähetä tuotteita. Nyt on sitten vaan opittava käyttämään mekkoja, kun ei farkut oikeasti enää mahdu miellyttävästi päälle! No, onneksi meillä töissä voi käyttää myös verkkareita yms., niin en housu-tyttönä joudu ihan paniikkiin [:)]

Olen sanonut tämän ennenkin, mutta sanonpa taas; olen niin iloinen teistä kaikista palstalaisista! Piristätte mun päivää todella paljon, ja mulle tulee aina jotenkin ihana olo, kun olen täällä lueskellut! Mitähän odottaminen on ennenmaailmaan ollut, kun hommaa pitänyt pitää vielä vähän salassa, eikä välttämättä ole lähipiirissä ollut ketään, jonka kanssa samalla tavalla voinut keskustella... huh!

Eilen pääsi itku, kun näin hyvää ystävääni, joka oli mun alkuraskauden Tansaniassa ja nyt palattuaan ei olla hirveästi ehditty olla tekemisissä. Kysyi sitten, että miten mä nykyään ylipäänsä suhtadun baareihin ja muihin holillisiin illanistujaisiin, että vieläkö mua uskaltaa pyytää! Siinä sitten nyyhkin, että todellakin, ja et musta on tuntunut niin pahalta, ettei mua enää pyydetä minnekään! Nyt ainakin sain sen sanottua, ja tiedän tuon ystävän varmasti pyytävän mut mukaan! Sama ystävä onneksi lateli aika suoraan myös muita omia "ennakkoluulojaan", jotka sitten naureskellen kumottiin. Paras oli ehkä tämä: hän totesi, että lähdettyään (autolla) minua hakemaan, niin hänelle oli tullut sellainen olo, että o-ou, ei hän enää voi ottaa mua kyytiin, kun oon raskaana, ettei vaan käy mitään! Ja tän tytön kanssa ollaan ajeltu kouluun nyt kolmisen vuotta sellanen 60km päivässä suuntaansa, ja muutenkin paljon autolla liikuttu. [8|]

Alkoholista vielä sen verran, että mua huvittaa omien lähipiiriläisten suhtautuminen. Jos lähdetään terdelle tai puistoon, niin normaalisti on aina alkoholilla ollut tapana virrata. Nykyään ne samat tyypit juo mun kanssa limpparia, koska eivät halua pahoittaa mun mieltä, kun mä en saa juoda! Tää varmaan menee tohon maarisen mainitsemaan asiaan, että juomattomuus tuntuu olevan isompi asia muille. Se on vaan niin outoa! Oon kyllä yrittänyt sanoa, että juokoon vaan, ei se mua haittaa, että sanon kyllä, jos häiritsee. Itselle kun ei ole mikään ongelma olla ilman, ei vaan tee mieli! Ei edes niitä alkoholittomia vaihtoehtoja :)

Noniin, tämän(kin) romaanin teille tarjosi,

SannaKoo [:D]
 
Amppu, toukokuussa ihmiset eivät ole vielä hermostuneet häissä ramppaamiseen, mikä taas on elokuun ongelma.
Elokuussa taas sun on paria kuukautta enempi helpompaa luottaa beibe toisten käsiin, ja sillon jo ravinnossa on vähän muutakin kuin pelkkää tissiä. Tuskin te vauvaa hääyönä haluatte samana huoneeseen?

Jos olisi oma päätös, niin ottaisin ehdottomasti mielummin elo-häät. Luonto on hehkeä, ehtii vähän saada väriä poskiin auringossa ja ihmiset on useimmiten paremmalla tuulella, kuin toukokuussa juuri ennen hirveää kesälomahässäkkä-stressiä.

Ja tänään(kin) todellakin on IHANA KESÄ! Käytiin kaverin synttäreiden kunniaksi vähän lätkimässä minigolffia, ja on se vaan niin kivaa! Vaikka kello oli jo selkeästi illan puolella, niin silti oli kuuma auringossa lerputtaessa. [8D]
 
Lämmintä ja aurinkoista kesäaamua, jälleen [:)]

Kerrassaan kesäinen viikko ollut. Tänään onkin sitten klo 9 neuvola ja niin kovasti toivon niitä sydänääniä. Vähän kuin Ampulla olo, että seuraavaan kohokohtaan on tosi paljon aikaa. Laskin eilen, että RU ajoittuu vasta just sille päivälle kun 23 viikkoa tulee täyteen. Moni teistä on jo ehtinyt kertoa oman kokemuksensa ennen sitä. No, odottavan aika on odottavan aika, minkäs teet.
Jaha, mitäs sanoisin tuohon Ampun kysymykseen häistä? Riippuutietysti mihin aikaan toukokuusta se vapaa viikonloppu osuu. Toukokuussahan kelit vaihtelee vielä paljon ja on tuurissa sattuuko se lämpimämpi päivä juuri silloin. Tänäkin vuonna kevät oli meillä päin ainakin myöhässä. Elokuussa on varmemmin lämmintä. Silloin on mahdollista siirtää juhlia ainakin osittain ulkotiloihinkin. Niin tai näin, juhla on juhla ja varmasti iloinen sellainen<3

SannaKoo, ilahduttavaa, että olet voinut jutella ystäväsi kanssa ihan avoimesti. Kummasti helpottaa kun kumpikin voi kertoa omat arvelunsa ja luulonsa, silläpä niistä pääsee eroon.

Aurinko on ihana asia ja olen yleensä nauttinut siitä itseni ruskeaksi, rusketun helposti. Mutta nyt raskaana ollessa hakeutuu varjoisempaan paikkaan helpommin. Ei vaan jaksa kuumuutta ihan samalla lailla. Eilen illalla nuokahtelin jo kahdeksan jälkeen sohvalla ja yritin mennä ajoissa nukkumaan, mutta eipä uni tullutkaan. Olen lukenut tästä, mutta jäin käsitykseen, että se koskisi enemmän loppuraskautta. Se, että väsyneenäkään ei välttämättä vain uni tule. SannaKoohan huomasi, että nukahtamiseen menee enemmän aikaa kuin ennen. No, uni kaikkosi kyllä senkin takia sitten illalla, että oli kylkimakuulla ja maha painui vähän toiselle puolelle ja alkoi tuntua kunnon tunkeminen masussa [:)] Juuri niin kuin joku kuvaili, että nyrkillä hieroisi mahan sisältä kevyesti. Ja olisko sitten vauvan kintut painaneet vielä rakkoa, koska sinne tuli painetta myös aaltoillen, niin kuin joku olisi sitäkin töykkinyt sisältä päin. Harmi, että tässä vaiheessa ei vielä mieheni voi sitä tuntea, mutta ei kai siihenkään kauaa mene enää että voi. Onko jollakulla jo muistissa milloin liikkeet vois alkaa tuntua päältä päinkin?

Puntari näyttää nykyään pari kiloa enemmän kuin ekalla neuvolapunnituksella ja keho on todella muuttunut. Vyötärö alkaa olla ihan kadonnut ja vatsa levittäytyy sivuille ainakin istuessa, saunassa tutkailin olemustani. Bikinit oli hiukan huvittavan näköiset päällä [:D] Pitää totutella uuteen hahmoon, joka muuttuu koko ajan. Sitäkin eilen pohdin, että ei se mene niin että tulet raskaaksi ja sitten olet sitä 9 kk. Joka päivä tilanne muuttuu ja keho kypsyy ja muotoutuu uudelleen. Luulin, että tahti tuntuisi lomalla hidastuvan, mutta eikä mitä, viikot täyttyy toisensa perään ja vauhdilla!
Niin joo, SannaKoo, onnea , yli 15 viikkoa jo!
Ajatuksia liikkuu myös paljon mielessä. Ihan käytännön asioita, mutta myös kasvatukseen liittyviä. Niistä kyllä puhumme mieheni kanssa avoimesti. Hän on aikanaan elänyt melkein 10 v Lähi-Idässä ja elänyt aivan toisenlaista kulttuuria kuin mihin me olemme täällä tottuneet. Hän on myös ollut paljon tekemisissä eri kulttuurista tulevien ihmisten kanssa ja näkee pintaa syvemmälle.  Olemme uskovia ihmisiä, vaikkakaan emme kuulu mihinkään tiettyyn seurakuntaan. Meillä on luettua niin Koraania kuin Raamattua ja paljon muuta. Naureskellen olemmekin todenneet mieheni olevan tämän kylän ainoa muslimi ja vielä valkoinen [:D] Mutta pointtina kai on se, että kun lapsi saa kasvaa ilman vääriä ehdollistumia, joita yhteiskunta meihin kaikkiin yrittää juurruttaa, saa hän tilaa oppia tutkimaan ja ajattelemaan ihan itsekin. Jospa uusi sukupolvi olisi se, joka osaa nauttia elämästä, eikä suuresta lompakosta ja asemasta ja hyväksynnän hakemisesta jne.. No, tämä on aihe josta voisin kirjoitella ihan rasitukseen asti, ystävät hyvät [:)]

Anyway, lapsi tulee ja kasvattaa meistä kaikista juuri oikeat vanhemmat itselleen <3 Paljon lämpimiä ajatuksia täältä sinne joka puolelle ja varmaan ilakoin täällä illalla, jos vain ne äänet kuuluu! Pitäkää peukkuja, kiitos.
 
Moooi

Sydänäänet on nyt kuultu ensimmäistä kertaa [:)] Kuulosti ihan hevosen laukalta ja yhtään ei tarvinnut etsiä vaan tuli kuuluviin heti kun se sauva laitettiin mahan päälle. Olihan se taas herkkä hetki, enempi iloinen kuin itkettävä tällä kertaa. Hemoglobiini oli tipahtanut rajusti ja alan taas ottamaan lisärautaa. Neuvolalääkärihän sanoi viimeksi, että ei tarvi ottaa kun oli hyvät arvot, mutta arvot olikin hyvät juuri lisäraudan takia. Että näin. Paino on noussut tarpeeksi ja sopivasti. Aika hurjaa tuo vauhti saa olla;  kuulemma puoli kiloa viikossa on hyvä määrä, eli kaksi kiloa kuussa! Melkoista  vauhtia se masu nyt sitten kasvaa. Ja mittailtiin kohdun korkeinta kohtaa jne.

Mieheni muuten on keksinyt itselleen harrastuksen.. Hän on muutenkin kauhea sepittelijä, siis kertoo juttuja todella rikkaalla kielellä. Nyt kun hän on huomannut kuinka herkkä olen ihan kaikelle ja itku tulee hyvinkin helposti, hän on alkanut piruuttaan kertoilla liikuttavia juttuja. Ihan vain kokeillakseen kepillä jäätä.Tänään vain kävi ilmi, että kaikki ne ei ole läheskään tosia, vaan ihan vain omaksi huvikseen jallittaa meikäläistä. Tuli esiin siksi, että olin tänne kirjoittamassa yhtä niistä jutuista ja siinä vaiheessa hänen oli paljastettava satu-sedän taipumuksensa. Että sellaista [:D]

Ja takaisin aurinkoon
 
Vau vau´valaiset, miten paljon täällä on taas tapahtunut, helteistä huolimatta! Meille osui tärkysti just eräs huoneiston remontti ja suunnittelukohde just tälle helle jaksolle. Vapaina taiteilijoina kun kumpikin töitä tehdään, niin niistä ei voi kieltäytyä sillon kun saa.... Jotain pitää leivällä olla ihmisellä. Arvot on kyllä saaneet kyytiä, siitä kun jäätiin normaalista työelämästä pois. Nyt kohta vuosi tätä riemua. Tällä viittaan varmaan pranametrin arvo- ja uskonto asiaan. Tämä ratkaisu sopii meille hyvin. Kaikille meidän kavereille ei niin hyvin!

Amppu häät elokuulle! Sulla jo valmis rusketus ja vauva tosiaan pärjää ilman tissiä. Ei ole sitä vaaraa että satiinit rinnoilta on tissimaitopiimässä loppuillasta. Koristeluun ja teemaan saat paljon vaihtareita. (olen suunnitellut muuutamat häät työkseni jne.)Ps. ajattele pimenevän illan lyhtyvalkeita ja soittajat lehtipuiden katveessa.... Ja vieraat ilahtuu kun kesä ei vielä lopukkaan!

Sitten: Sexy-lady.Se sama allekirjoittaja joka ennen jussia itki makkaroita. Nyt yhtä hymyä! Sika makeet valkoiset äippähousut ja timmi toppi. Pikkusen pyöreyttä (lue jenkkakahvat, kaksoisleuka) uudessa hyvin istuvassa asussa.

Nyt taas tuli kiire... Moi!
 
Heipä hei Mammat [:)] Täältä tulee yksi mukaan joukkoon, ekaa odottelen ja itsellä ikää 28-vuotta. Olen täältä Tampereen suunnalta, lienenkö ainoa? Viikkoja tänään 15+1 ja laskettu aika ois 18.12. Alkuun voin tosi huonosti, nyt on olo hyvinkin tasaantunut ja hyvä. Odottelen masua ja liikkeitä, kumpiakaan ei vielä ole..Ihan kivakin toi masu-puoli sillä meen ens la naimisiin ja puku on istuva [:)]
 
Heipä hei!!!
 
Tervetuloa mukaan nannanen joukkoon kirjavaan..ja onnea häiden johdosta..toivottavasti tulee aurinkoinen päivä.
 
 
Mulla vihdoin pahoinvointi menossa ohi (koputtaa puuta)..helpotus on suuri. Päänsäryt silti vaivaavat edelleen ja myös tuo ärsyttäävääkin ärsyttävämpi iskiaskipu. Eipä neuvolassa sanonut siihen muuta kuin, että liiku. Liikunhan minä, mutta kipu tuntuu vaan pahenevan siitä. Onneksi ilmat ovat olleet ihanat..nyt on meikäläisellä rusketuskin[:D] Ei sitä kyllä pysty olemaan auringossa niin kauan kuin muina kesinä. Talviturkin uskalsin vihdoin heittää keskiviikkona..oikun olikin ihanaa pulikoida viileässä vedessä.
 
Nyt vähän ärsytystä ja ketutusta..mulla eilen soitti ystävä, että olisiko mahdollista tulla meille yökylään..no minä innoissani tietenkin olin ottamassa häntä vastaan. Hihkuin onnellisena, että onpa pitkästä aikaa kiva jutella tyttöjen juttuja ja juoruta. Noh, ystäväni saapui meille mukanaan lonkeroa ja olutta..ei siinä vielä mitään..saahan sitä kesällä juoda..sitten yhtäkkiä kahden lonkeron jälkeen, hän soittaakin jonkun hakemaan häntä pois meiltä. Minä sitten ihmeissäni kysyin, että miksei hän meille yökylään jääkään niinkuin oli sovittu. Tähän ystäväni vain tokaisi -sinusta ei nyt ole kaveriksi, kun olet raskaana. Mä en voinut uskoa mitä kuulin..tuli iso itku kun ystäväni sitten lähti. Mä todellakin pahointin mieleni. En sitten tiedä ylireagoinko?? Tää on siis se sama ystävä joka aina soittaa ja lupaa tulevansa meille ja jättää tulematta..kaikki tämä siitä lähtien kun tulin raskaaksi.
Kaiken päälle sitten avokin kanssa riideltiin äsken, ennen hänen töihin lähtöä..ja parasta on..en edes muista/tiedä mistä tämä riita lähti liikkeelle. Tyhmää vaan jättää asia roikkumaan näin, kun toinen lähti koko päiväksi töihin. Tämmöstä tänään täällä Helsingin suunnalla.
 
Mä päätin piristää itseäni tänään isolla pizzalla, karkkipussilla ja jollakin hyvällä leffalla. Hyvä ruoka, parempi mieli!!!!!!!
 
Jotain hyvää...ystäväni lupasi myydä meille vähänkäytetyt yhdistelmävaunut. Ihanat neutraalin väriset. Ja halvalla lähtee..100euroa. Kaupat tuli!!!
 
Mukavaa kesäistä lauantaita kaikille ihanille odottaville!!!!
 
Heipparallaa!! Pääsin vihdoinkin kirjautumaan tänne sisään. salasana ei totellu yrityksistä huolimatta..[&:]
Itselläni nyt viikkoja 15+2 eli la olis sit joulukuun 17pvä [:)] Olo on onneksi ihan mainio! Alussa pientä kuvotusta mutta sekin meni mehujäitä imeskellessä ohi. Ihanaa odotusta kaikille!!!!
 
Pranametri, jee, sydänääniä! Eikö olekin ihanaa! Meilläkin on neuvola ens vkolla, sitä ootellessa ^^ Niin, eikä RU:kaan niin kaukana ole; 5.8. :)

Mistä tulikin mieleeni, että ootteko ajatellut sitä 4D-ultrausta yksärillä? Mä haluisin ihan hirveesti sen videon, mutta onko se oikeesti kuitenkaan hintansa väärti?! Parisataa on paljon, etenkin tässä kaikessa muussa tuhlailussa...

Ihanaa, että Amppu ja maarinen tunnette olonne seksyiksi! Mäkin tilailin henkkamaukalta yhtä ja toista tossa viikko sitten, ens vkon alussa pitäis olla toimitus. SIellä on myös 2kpl noita masutuubeja, ehkä mäkin taas alan rakastaa peilikuvaani!

terhituuli
, tuli ihan tosi paha mieli sun puolesta! Tollasesta, mitä kaverisi teki, pahoittaisi varmasti mielensä, raskaana tai ei! Ihan sama, jos joku on vaik antibioottikuurilla, niin ei sillonkaan juopotella, mutta hauskaa voi pitää! Ehkä melkein ymmärtäisin kaveriasi, jos olisit kieltänyt häntäkin ottamasta edes paria, mutta ei.... Mä itkeskelin kans eilen kaveripiirin ongelmia miehelle, ja se totes: jos tää raskaus vaikuttaa ystävyyssuhteisiin, niin ei se ole ollut oikeaa ystävyyttä. Totta toisaalta, vaikka muutaman ystävän kanssa tiedän, että tää vie vaan aikaa, ennenku ne pystyy käsittää... Ne on näitä vela-tyttöjä (vapaaehtoisesti lapseton), mutta ovat itse sanoneet, että mun lapsi on eri juttu, kuin mikään muu! Toisaalta, mulla on aina ollut laaja kaveri- ja tuttavapiiri, mutta nyt sieltä on noussut ystävä-asteelle sellasia tyyppejä, joiden kanssa "ollaan löydetty toisemme" raskauden takia. Ja hei, kohtahan mekin jo tavataan livenä, eikös?! Olithan tulossa miittiin?

Onko muuten muilla ollut tällaista tilannetta, että mies ei oo oikeen löytänyt sanoja, millä kertoa kaveripiirilleen vauvan tulosta? Meillä tietoa on miehen kavereille annettu epätasaseen tahtiin vasta kuukauden ajan, ja mua jo oikeastaan harmitti... Sanoinkin, että uutta autoa kyllä käytäisiin heti esittelemässä ja  hehkutettaisiin, mutta eikö tää oo isompi juttu?! Se ei sit oikein osannu "selittää", mut vakuutti olevansa tästä asiasta onnellinen, vaan ei oo jotenki löytäny sanoja tai jotain.. suretti mua. Nyt tosin eilen taisi viimeisetkin saada tietää, joillekin oli toki pikkulinnutkin ehtineet laulella.

Me mennään ma tai ti katsomaan miehen kaverin pari viikkoista prinsessaa. Ihanaa! Herkistyin eilen niin pahasti, kun mies totesi, että käydään siellä "ottamassa vähän tuntumaa" <3 Mäkin odotan päästä nuuhkimaan pienoisen vauvatuoksua! Salettiin itken heti, kun näen vaavin, saatika sen toivottavasti miehen sylissä! (luettuani muuten tuon Ampun viimesen kommentin vasta tässä naputellessani kaiken muun jo, tuli kyynelet silmiin. Oon kyl kans yks pöljä!)

Ja vielä tervetulofanfaarit nannanen ja sinttu83! Onnea!

Ulkona hirveä helle, vapaailta ja pari arkivapaata edessä. Taidan siirtyä tuonne pihalle jätskin kanssa, josko ystäväkin malttaisi piipahtaa kylässä, kuten oli päivällä vähän puhetta :)

EDIT: No nyt ei tule itkusta loppua, lueskelen tossa elokuisia odottajiakin vähän. Ihania juttuja! Tuli sitten mieleeni, että tämän haluan vielä kertoa teille: eilen miehen kanssa jutellessa hän totesi, että on isä-ystäviensä kanssa jutellut, että saattaa tulla buumi tästä hommasta. Että kun yksi on vielä hautomossaan, niin alkaa jo toisesta uneksia. Ja mä kun aattelin, et mies ois sellanen, et haluis beibeille vähän väliä! Kahteen on muutenkin aiemmin vetänyt rajan, saas nähdä :)
 
Takaisin
Top