Vinkkejä yrittämiseen kiitos

H

Henskuliini

Silmät suurina ihmettelijä
Kaipaisin vinkkejä siihen miten saattaisiin massuasukki alulle.
Täällä podetaan vauvakuumetta. Ehkäisyt on jätetty pois nyt kesän aikana.
Aikoinani jouduin tekemään abortin koska laps olisi voinut syntyä kuolleena, ilman jotain raajaa tai muuten vain ollut sairas, joten päätimme, että niin on helpompi. Ja, että kyllä me vielä lapsia saadaan. Olinhan silloin vielä 17.v. Nyt kun ikää on tullut jo 25v niin laps olis oikein tervetullut elämäämme. Molemmillä hyvät työpaikat jne. Sitä "normi arkea" . Nyt pelottaa sekin, että entä jos abortti on vahingoittanut minua jotenkin ettei lapsen saanti onnistukkaan niin helposti. Tai sitten stressaan liikaa eikä sen takia tärppää....
Vinkkejä kiitos!??
 
Ootko jonkun lääkärin kanssa jutellut tuosta abortin vaikutuksesta raskautumiseen? Mä en siitä tiedä niin paljon, että osaisin siihen sanoa mitään...

Mutta toi raskaaksi tuleminen... Ootko kokeillut ovulaatiotestejä? Mä käytin niitä, kun yritettiin saada esikoista alulle. Sehän on tietysti makuasia, käyttääkö niitä vai ei. Mä olin kuitenkin niin malttamaton, että halusin tietää koska olis ne tärppipäivät, ettei vaan sen takia lykkääntyis lapsen saaminen, että "väärään" aikaan yritetään :D Nykyään osaan kyllä jo oireista päätellä, koska on ovulaatio tapahtumassa...
 
Kiitos vinkistä Margeliini.
Olen jutellut lääkärin kanssa tuosta, että abortin ei pitäis vaikeuttaa mitenkään lasten saantia. Toki hormoonien tasaantumiseen menee jonkin aikaa, että voi alkaa yrittämään mutta siitä on jo vuosia....

Olen laskureilla tarkistanu parhaimpia päiviä tulla raskaaksi, muita konsteja en ole vielä testannut. Tokihan niitä vois kokeilla, jos niistä on ollut muillekin apua. Olishan se kiva ettei tarvis ikuisuuksia odotella et koska testi näyttää plussaa...

 
Mää itte sanosin et ressitön elämä on avain kaikkeen. kuuden kuukauden ajan yritettiin ja yritettiin. välillä joka toinen päivä -taktiikalla ja sitte tikuttamalla ovista ja niinä tärppipäivinä kerran päivässä. käytössä oli myös vaikka mitä lisää tablettina tai juomana. nyt viimeisämmässä kuussa ei keritty kuin kerran heilutella peittoja, joten aattelin että jätän kaikki vitamiinit sun muut pois kun eihän se nyt kerrasta voi tärpätä. en siis ressannut koko kuukauteen, aateltiin vaan että siirretään "projektia" ens kuuhun. no juurikin se yksi kerta sitten tuotti tulosta :)
 
No juuri tuo, mitä Kattili sanoikin jo, stressittön yritys on varmaan paras "konsti" saada raskaus aluilleen.. Mutta sitten miten onnistuisi stressaamattomuus, onkin jo aivan toinen asia :D Miten sitä osaisikin olla stressaamatta?

Meillä oli niin onnellinen tapaus, että tärppäsi ekasta "kokeillaan nyt" -tyylisestä kerrasta, mutta oon ihan varma, että jos oltaisiin oikeasti virallistettu jotenkin yritys, niin oisin varmaan stressannut kehoni toimintakyvyttömäksi..
 
Tosiaan. :) Se että, sitä raskaaks tulemista "stressaa" turhaan miettii ja pohtii koko ajan et joko tärppäs tai koska ois oikee aika tulla raskaaksi ni se vaikeuttaa sitä huomattavasti. Hormonit jotenkin vaan käsittää sen et sä pohdit sitä. 

Eli yksi: yritä siis ennen menkkoja pitää seksi vähemmällä ja heti menkkojen jälkeen rentoutua mahdollisimman hyvin  ja muista juoda PALJON vettä. :)
Kaksi: Kannattaa tarkkailla sitä omaa kuukautiskiertoa et miten tasaset ne on ja millon suurin piirtein ois puol väli ja sillon sitten mahdollisimman paljon yrittää (eli about puoltoista viikkoa menkkojen jälkeen alkais harrastelemaa aktiivista seksiä, ei siis kuitenkaan tarkota et joka päivä pitäis koska kuitenki siittiöidenkin täytyy olla "toiminta kykyisiä" ja muistahan että, ne siittiöt elää sisälläsi 2-3 vuorokautta. Ja sitten parin viikon ajan jatkaa tätä. Sitten ois taas hyvä pitää se tauko sinne menkkojen lopusta, viikkoon puoleentoista ja taas yrittää. HUOM. Jos menkkoja ees enää tulee. :) )
Kolme: Ja yritä pitää ajatuksesi poissa vauvasta tai raskaaksi tulemisesta mahdollisimman paljon. :) Helli itseäs ja hemmottele hiukan. :)

Itellä tärppäs tällä keinolla ensimmäisellä yritys kerralla, niin mahdottomalta kun se ittestäkin tuntuu. :) Mut kuitenkin viime maaliskuun alussa totesin miehelle et haluisin vauvan ja nyt ois oikee hetki sille kun on elämäntilannekkin sellanen. :) Sitte onneks olin kalenteriin merkkaillu jonkin aikaa menkkojen alkamis ja päättymispäiviä ja katoin mikä meillä olis se suurin piirtein puol väli. :) Niimpä sitten viimiset menkat oli 31.3. jollon oli hedelmöitys siis kuitenkin jo tapahtunu. Menkat tuli kuin tulikin vaikka pikkunen alku oli jo masussa. :) Huhtikuun lopulla me sitten plussattiinkin ensin kotitestillä ja tarkastukseks terveyskeskuksen testillä muutama päivä myöhemmin. :) Tällä hetkellä vko:ja on 33+1 ja hyvin paksusti siis voidaan. :) Pikkusen tyttösemme on tarkotus syntyä LA:n mukaan 4.1.2012 :) Sitä odotellessa. :)

Toivottavasti tää mun kertoma auttaa jotenkin teidän tilannetta ja saisitte oman rakkauden hedelmänne alullensa. :) Pitkää pinnaa vaan ja keskittymistä myös muihin asioihin, kyllä se siitä vielä tärppää usko pois. :) Kestämistä ja onnea yritykselle. :)


 
Kiitos vinkeistä ja stempistä :).
Täytyy kokeilla noita antamis "ohjeita" Janeh :). Se on kyllä täysin totta, että mitä enemmän raskaaksi tuloa pohtii jne niin varmasti lapsukaisen alulle saanti vaikeutuu ja hormoonit tosiaan huomaan sen :D.
Täälläkin on pidetty kirjaa, että koska menkat alkaa ja loppuu ja laskeskelu niitä tärppipäiviä, vielä tuloksetta mutta jospa se tästä jossain vaiheessa tärppäis.
Onnea mahottomasti teille Janeh!! :)
 
Toki se stressi varmaan vaikuttaa asiaan... Meillä kylläkin tärppäs heti ekasta "virallisesta" yrityskerrasta, vaikka niin yrittämällä yritettiin sitä lasta saada alulle kuin mahdollista. Yhelle kaverille oli just sattunut vahinkoraskaus ja olin ihan vihreenä kateudesta :D Pari viikkoa yrityksestä mietin koko ajan, että olenkohan raskaana ja just ennen kuin menkat piti alkaa, luovutin ja olin varma, etten ollutkaan raskaana, mutta olin kuitenkin!

Oon kuullut sellaisen jutun, että jos yrittää lasta, niin olis hyvä, että nainen sais orgasmin vähän ennen miestä. Ilmeisesti se emättimen värähtely sitten kuljettaa siittiöitä paremmin. En tiedä onko tuossa mitään perää ja kuinka se sitten käytännössä onnistuu...
 
Hei!

Itse olen täysin samaa mieltä tuosta että stressiä kannattaa välttää! jos vaan mitenkään pystyy.. Ensimmäistämme yrittäessä oli välillä ihan kamala stressi päällä, tikutin oviksia ja kaikkea mahdollista, niin eihän se tärpännyt millään.... sit kun "luovuin toivosta" ja ajattelin että äh olkoon, tulkoon kun on tullakseen, niin kappas, olinkin sit raskaana... :D

Nyt yritetään saada toista lasta, ja olen yksinkertaisesti työntänyt stressin pois mielestä. Teen paljon kaikkea kivaa, rentoudun, harrastan, ja touhuan tietenkin pikku-miehen kanssa. :) Ja ei todellakaan ole stressiä, ja se on muutenkin aivan ihanan vapauttavaa!

Toivon todella paljon onnea teille yritykseen, toivottavasti tärppää pian! yrität vaan nauttia myös tämänhetkisestä elämästä, niin ei mene pitkään kun jo olet raskaana! :D
 
Ei kai tähän mitään vippaskonsteja ole? Hyvä terveys, yleiskunto ja stressitön elämä varmasti auttavat. Meillä kaksi keskenmenoa ja kolmas kerta toivottavasti toden sanoo.

Ensimmäinen raskaus oli liian helppo, heti kun kumit jäivät kauppaan niin pam, puoliso raskaana. Toinen raskaus oli yhtä hävettävän helppoa, olimme pitkään eri puolilla maapalloa ja se ainoa kerta kun tapasimme nappasi. Kolmatta yritettiin sitten toista vuotta, hedelmöitymisongelmien syyksi paljastui anemia eli raudanpuute, mikä myös selitti kierron pituuden. (Pitkään luulimme että se oli raskauden keskeytymisen jälkeisen hormonihoidon syytä.) Kantsii tsekauttaa hemoglobiiniarvot jos kierto on liian pitkä.

Omakohtainen mielipide kiistämättä hyödyllisistä raskauskalentereista mutta lapsentekostressiäkin aiheuttavista rutiineista on että rutiinit roskikseen. Toki olen luovassa työssä (valokuvaaja), joten luontaisestikin ajattelen vähän kaikesta että yksi uusi idea on aina parempi ku repullinen käytettyjä. Monipuolisuus ja uudet kujeet ovat elämän suola, se pätee niin harrastuksiin ku elämänhallintaan ja kuntoiluunkin. Lasten tekeminenhän on hauskinta puuhaa ikinä, tuloksista en (vielä) osaa sanoa mitään :-)
 
Ehkä vähän turhaa, mutta toistan jo edellisiä - turha stressaaminen ja "tekeminen" pois. Itseasiassa stressihormoneista ainakin kortisolin määrä elimistössä kasvaa (siis silloin kun on stressi päällä) ja sillä voi olla haittaava vaikutus raskautumiseen.

Meidän poika sai alkunsa ekasta suojaamattomasta yhdynnästä, sellaisesta "no katsotaan miten käy, tulee jos on tullakseen". Ikää molemmilla jo pitkän matkaa yli 30 ja itse olin varautunut jopa siihen ettei lasta koskaan tule kun on näin pitkään asian kanssa vitkuteltu. Illalla oli K18-juttuja ja aamuyöllä heräsin ovulaationippailuun. En ollut laskenut kiertoa, ei ollut hajuakaan että missä kohtaa ollaan menossa. Aamulla sanoin miehelle, että "se tais kuule olla nyt siinä" vähän kuin vitsinä. Muutaman viikon kuluttua oli sellaista menkkajomottelun tunnetta ja tissejäkin aristi, odotin koko ajan että vuoto alkaa. Tallilla käydessä oli muutaman kerran sellaista merkillistä huimausta ja laitoin sen alhaisen verensokerin piikkiin. Menkkoja ei alkanut kuulumaan ja tein 2 testiä (aamulla ja illalla), molempiin paukahti samantien ne 2 viivaa.
Joskus siis näin.
En kirjoita tätä siksi että haluan kääntää puukkoa, tiedän että moni yrittää saada lasta jopa vuosikausia. Kirjoitan siksi että omalla kohdallani se ei-tekemällä-tehty tuotti toivotun tuloksen.
 
Hei.

Meillä ollaan podettu vauvakuumetta jo jonkun aikaa ja ollaankin oltu jo vajaan vuoden verran ilman ehkäisyä, mutta ei ainakaan vielä ole tärpännyt.. Ei olla kokeiltu minkäänlaisia "vippaskonsteja" vaan sovittiin, että kiirettä ei ole vaan tulee jos ja kun on tullakseen. Itselläni alkaavaan pikku hiljaa kärsivällisyys loppua, kun kuitenkin aikaa jo tuonkin verran on kulunut. Välillä olen laskeskellut päiviä ovulaatioon ja yrittänyt sillon aktiivisemmin, mutta ei ole ollut toivottua tulosta. Monella tutulla tällä hetkellä alle vuoden ikäinen pikkuinen, joista monella ihan suunnittelemattomia raskauksia, joista kateudesta vihreänä, kun meillä ei tärppää vaikka olisi todella toivottu. En tiedä olisiko sitten vaikutusta, että omassa alitajunnassa kuitenkin koko ajan toivoo, että tärppäisi ja joka kuukausi sitten pettyy kun ne menkat taas alkavat.
Ajattelin, että odottelen tuonne kesään asti vielä ja jos ei ole tärpännyt, niin kääntyisin lääkärin puoleen tutkimaan, että onkohan kaikki ihan kunnossa. Isännällä kuitenkin ennestään kaksi lasta, joten luulen että jos jotakin häikkää olisi, niin todennäköisesti sitten se olisi minussa.

Kiitos kaikille vinkeistä ja erittäin paljon onnea muille yrittäjille ja tietysti myös kaikille odottajille :)
 
Hei!

Itse pähkäilin myös vinkkejä raskautumiseen viime kesänä kun päätimme jättää ehkäisyn pois ja antaa pienokaisen tulla jos on tullakseen. Tai näin tämä miehen kanssa sovittiin, mutta koska olin itse potenut jo pitkään vauvakuumetta, tutkailin asiaa tietysti jatkuvasti. Saapui syksy, eikä mitään tapahtunut ja alkoi stressi kasvaa. Tuntuu ettei päässä pyörinyt muuta kuin vauva ja jos puhuin asiasta jollekin ystävälleni, niin aina vinkkinä oli että älä stressaa, unohda koko juttu. Miten se onnistuu???? Tuli jo lisää stressiä siitä ettei saisi stressata.
Syyskuussa menin yksityiselle (lapsettomuuteen erikoistunut) lääkäriin perustarkastukseen ja juttelin lääkärille tästä stressistä ja siitä miten se voi vaikuttaa raskautumiseen. Lääkäri sanoi minulle ettei varsinaisesti stressillä ja sillä että asiaa ajattelee kaiken aikaa ole mitään tekemistä raskaaksi tulon kanssa. Raskaaksi voi tulla ihan yhtä hyvin, stressaako asiaa vai ei. Minua itseäni helpotti kovasti tämä tieto ja naps, samasta kierrosta sitten tärppäsikin. Olin käyttänyt myös ovistestejä kahtena kiertona ja tässäkin kierrossa tikutin oviksen, minkä myös tunsin. Oli vielä omituista että aamulla ovistesti näytti plussaa ja samaan aikaan alkoi jomotella jo oviksen merkiksi, vaikka ohjeiden mukaan ovis tapahtuisi vasta noin seuraavana päivän ovisplussan jälkeen. Koko päivän siis nippaili oviksen merkeissä mahaa ja laitoin jo töistä viestiä miehelleni missä merkeissä kotona nähdään ;)
En tiedä onko tästä mitään apua kenellekään, mutta viestinä on se ettei stressi vaikuta asiaan niin paljon kun kuvitellaan.
Plussatuulia kaikille :)
 
Meillähän oli kans pari vuotta silleen, että saa tulla, jos on tullakseen. Jossain vaiheessa tikutin ovista, mut ei tärpänny. Sitten moneksi kuukaudeksi heitin ovistikut kaapin perälle enkä jaksanu stressata asialla. Netissä olevilla ovulaatiolaskureilla laskin oviksen ajankohdan ja vähän seurasin vuotoja. Mut edelleenkään en stressannu asialla. Harrastin paljon liikuntaa, ja ajatuksissani olikin vain, että pääsenhän tarpeeksi usein spinninkiin ja muutenki liikkumaan. Siitä kierrosta sit tärppäskin!!!
Uskon vahvasti, että raskautuminen on puhtaasti henkimaailman juttuja. Se tekemällä tekeminen ei varmasti tuota tulosta. Se on korvien välistä kiinni!!
 
Kannan nyt oman korteni vinkkikekoon, kun nyt vihdoin useamman vuoden odotuksen jälkeen raskaana olen. Aloin jo vaipua jonkinlaiseen masennukseen, kun yksi toisensa jälkeen ystäväni raskautuivat aiemmin ja tiesin, että olivat vasta parin kuukauden ajan yrittäneet. Otti kyllä koville. Vuoden alussa tein konkreettisia muutoksia: vaihdoin Ibuprofeiinin Panadoliin (iso kiitos tästä vinkistä kuuluu kälylleni), vähensin kahvinjuontia (korvasin kofeiinittomalla teellä) ja aloin syödä B-vitamiiniä. Lisäksi vähensin jo vähäistäkin alkoholin kulutusta pelkkään punaviiniin silloin tällöin. Täytän tänä vuonna 30 ja tiesin, että kutsu yleiseen Papa-seulontaan tulee jossain vaiheessa ja ajattelin samalla sitten puhua raskautumistoiveista ja kun se tuli vastaan niin varasinkin ajan selvityksiin. Olin tietämättäni kuitenkin jo tuolloin raskaana ja sain perua ajan! Plussatuulia toivottelen kaikille kuumeilu-puolella! :) Tiedän kuinka raastavaa odottamisen odottaminen voi olla!
 
Kiitos oikein paljon kaikille hyvistä vinkeistä ja paljon onnea raskaantuneille ja kaikille äideille. Raskausoireita on nyt ilmaantunu huomattavasti, rinnat on tosi arat. Töissäkin välistä hankala tehdä jotain ilman ettei niihin sattuisi. Nyt vain toivotaan ettei ens viikolla alkaisi menkat!! 
 
Takaisin
Top