Meillä rakenneultra ylihuomenna ja kovasti jo odotellaan sinne pääsyä. Pieniä ongelmia ja huolia tulokkaasta on ollut ja varsinkin siksi odotan kärsimättömänä ylihuomista. Että saisi tietää, onko kaikki varmasti kunnossa.
Mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että kyllähän se sukupuolikin kiinnostaa ja lisää entisestään sitä intoa mennä rakenneultraan. Esikoista odottaessani toivoin ehdottomasti tyttöä, mies puolestaan puhui koko ajan pojasta. Poikahan sieltä maailmaan lopulta putkahti ja vaikka olin ultrassa sukupuolen selvittyä ollut vähän pettynyt, niin eipä sillä sukupuolella ollut enää mitään väliä, kun lapsen sai lopulta ensimmäisen kerran syliin.
Nyt toisessa raskaudessa olen ajatellut, ettei ole väliä kumpi sieltä tulee. Silti puhun huomaamattani välillä pikkusiskosta. Sukulaisillekin olen välillä sanonut, että meidän poitsu saa pikkusiskon ja hetken päästä korjannut nolona: "tai eihän sitä vielä tiedä" Lisäksi näin eräänä yönä unta, jossa olimme ultrassa ja saimme tietää, että meille tulee punatukkainen tyttö. :D En tiedä, onko tämä nyt sitä "tyttöoloa" vai toivonko kuitenkin alitajuisesti, että nyt tulisi tyttö. Mieheni ei ole tällä kertaa sanonut oikein mitään sukupuoliasiaan. Välillä puhuu tytöstä, välillä pojasta, useimmiten kuitenkin "Siitä Uudesta Tulokkaasta". Ystävät kuitenkin ovat arvailleet, että odotan tällä kertaa tyttöä. Saapa nähdä sitten.
Leikilläni olen monesti sanonut, että saisi poika tulla tälläkin kertaa, koska se olisi paljon käytännöllisempää. Ei esim. tarvitsisi ostaa niin paljon uusia vaatteita, kun veljekset voisivat käyttää samoja sinisiä ja poikamaisia housuja ja puseroita. Meillä kun säilytystilat ovat hirveän rajalliset. ;)
Mutta kuten jo alussa sanoin, niin eipä sillä ole oikeasti mitään väliä. Palaan kuitenkin ylihuomenna kertomaan, suostuiko vaaveli paljastamaan sukupuoltaan vai eletäänkö "jännityksessä" loppuun asti. :)
.
