Minulla ei lähdetty kääntämistä yrittämään enää viikolla 38, kun perätila tuli vastaan yllättäen synnytystapa-arviossa. Kysyttiin, haluanko synnyttää alakautta vai suunnitellun sektion. Valitsin aluksi alakautta synnyttämisen, ja sain lähetteen magneettikuvaukseen. Lantion mitat oli OK ja aloimme odotella merkkejä synnytyksen alkamisesta. Yritin myös kaikkia konsteja: joogaliikkeitä, moksausta, homeopatiaa, kylmäpussia, taskulampulla valostelua, mutta ilmeisimmin vauvalla ei vaan ollut enää tilaa kääntyä. Supistuksia oli useaan kertaan yli kolmekin tuntia, mutta ne loppuivat kuin seinään. Ilmeisesti vauva ei päässyt laskeutumaan tarpeeksi alas ja kohdunkaula ei lyhentynyt, eikä kohdunsuu auennut. Meillä oli seurantakäyntejä ja niistä viimeisimmällä selvisi, että vauvan paino lähentelee 4 kg painoa ja päädyin kuitenkin suunniteltuun sektioon. Jos olisi alkanut syntyä luonnollisesti ennen sovittua päivää, olisi joka tapauksessa varmaankin tehty päivystyksessä sektio.
Tämä oli varmasti paras ratkaisu, sillä pojalla oli syntyessään napanuora 2 kertaa kaulan ympäri, olisi saattanut käydä huonosti alatiesynnytyksessä. Sen neuvon voin sanoa, että pyytäkää ajoissa kääntämisyritystä, minä en itse tajunnut ajoissa tarkastuttaa vauvan tarjontaa. Neuvolassa on aika vaikea tunnustelemalla saada selvyyttä asiaan. Sektio meni hyvin, mutta haava jäi hieman repsottamaan tikkien poiston jälkeen ja sitä piti hoidattaa viikon ajan.
Leikkauskohta on ollut melko tunnoton ja viileämpi kuin muu vatsan alue. Pömppömaha on jäänyt, tosin en ole alkanut treenaamaan vielä vatsalihaksia mitenkään erityisesti. Muuten toipuminen on ollut hyvää. Imetyskin alkoi sujua sektion jälkeen 3. päivänä, kiitos Vauvan ilo-yrttiteen, homeopaattisten Pulsatilla-rakeiden ja päättäväisyyden. Sektiosta jäi siis hyvä fiilis, vaikka se jännittikin todella paljon. Olin myös pettynyt, kun en saanut kokea alatiesynnytystä, mutta pettymys hälveni kun tajusin, että se olisi voinut olla vaaraksi lapselle - ja alatiesynnytys olisi voinut joka tapauksessa päätyä hätäsektioonkin asti. Joten minun tapauksessani mieluummin suunniteltu sektio kuin hätäsektio, varsinkin kun kyseessä oli esikoislapsen synnytys. Pojalta tarkastettiin lonkat sairaalassa ennen kotiinlähtöä sekä 1 kk iässä. Pojalla lonkat oli löysät synnytyksen jälkeen, mutta 1 kk kuluttua jälkitarkastuksessa kaikki oli jo kunnossa. Siihen varmasti auttoi Manduca-kantorepussa kantaminen sammakkoasennossa ja jalkojen varovainen jumppaaminen. Rohkeutta ja voimia kaikille!