Kyllä on ollut tässä pojan elämän alkutaipaleella monenlaista nukutusrumbaa ja erilaisia tilanteita, mutta ei mitään aivan tolkuttomia haasteita ole ollut, kaikesta on tähän mennessä selvitty ainakin jälkikäteen ajateltuna aika helpolla. Toki vaikeampiakin kausia on ollut kaikessa nukkumiseen liittyvässä, mutta niistäkin on selvitty.
Vauvana poika nukahti aina tissille ja minun kotona ollessani saattoi nukkua sylissä paritkin päiväunet. Sivuvaunu oli myös käytössä sen jälkeen kun poika oppi kääntymään itse. Aluksi poika siis nukkui parisängyn toisella puoliskolla minun nukkuessani toisella puolella, toki esteitä ja erilaisia reunusvirityksiä oli siinäkin varmuuden vuoksi, ettei poika putoa.
Olen nukuttanut pojan tissille miltei näihin päiviin asti, poika on nyt siis reilut 2v. Nyt aivan viime aikona tissiä ei ole tarvittu varsinaisesti nukahtamiseen, poika osaa nukahtaa itsekin, mutta haluaa toki välillä sitten tankata maitoa ja ehkä läheisyyttäkin siinä samalla, ja joskus sitten nukahtaa vieläkin siihen tissille niin hyvin, että jatkaa sänkyyn siirron jälkeen uniaan saman tien. Varsinkin päiväunille. Imetys on nyt pikku hiljaa kai jäämässä pois asteittain, joten joskus poika menee nukkumaan täysin ilman tissiä. Tissittely on vaihtunut viime aikoina yhä enenevässä määrin kirjojen katseluun ennen nukkumaanmenoa, tai sitten katsellaan ensin kirjoja ja sitten vasta tissitellään.
Poika siirrettiin vasta tänä vuonna keväällä omaan huoneeseensa ja homma on sujunut tosi hyvin loppujen lopuksi. Poika on oppinut nukahtamaan itse omaan sänkyynsä mielestäni todella helposti jo ennen omaan huoneeseen siirtoa, en ole häntä siihen erityisesti opettanut koskaan, vaan ihan on menty hänen tahtiinsa asiassa, kulloisiakin fiiliksiä ja käyttäytymistä tutkaillen.
Monesti poika saattaa nukahtaa kyllä tissille edelleen, mutta sitten yhtäkkiä nouseekin siitä ja menee itse sänkyynsä, ja nukahtaa jonkin ajan päästä sitten sinne itsekseen. Toki jään vieläkin hänen sänkynsä viereen istumaan tuoliin siksi aikaa, että nukahtaa, kun koen, että se luo pojalle turvaa siinä nukahtamistilanteessa. En siis ole vielä koskaan jättänyt poikaa nukahtamaan yksin, vaan poistunut paikalta vasta kun poika on sikeässä unessa. Olen kyllä jo pitkään kertonut pojalle, että lähden huoneesta sitten kun hän on nukahtanut, ja menen sitten omaan sänkyyni nukkumaan (vaikken nyt heti tietysti menekään niin aikaisin illalla), ja jotenkin luulen, että poika on ymmärtänyt asian, eikä ole hätääntynyt yöllä herätessään, kun en olekaan vieressä. Poika osaa kyllä tulla minun huoneeseeni tarvittaessa yöllä, jos on joku hätä. Tämä on ollut todella harvinaista sen jälkeen kun poika omaan huoneeseensa muutti.
En tiedä, olenko sitten kaivanut itselleni ansan siinä, että joudun nyt vuodesta toiseen sitten istumaan siinä pojan sängyn vieressä sen aikaa, että poika nukahtaa. Minua se ei haittaa yhtään, ainakaan vielä, kun ei siinä pojan nukahtamisessa mene kuin maksimissaan 45 minuuttia. Luotan kyllä siihen, että poika oppii ajan kanssa menemään itsenäisesti nukkumaan ilman minua. Ainakin tällä hetkellä se rauhoittaa iltoja todella paljon, kun olen siinä pojan sängyn vieressä, niin poika ei lähde ramppaamaan mihinkään sängystään turhan päiten, eikä nukkumaan menosta ole vielä tarvinnut tapella erityisesti. Sekin aika vielä tulee, siitä olen varma :)