Tervehdys!
Esikoista odottava 27-vuotias ilmoittautuu mukaan. LA on 7.7.10 joten tänään rv 18 tasan.
Vielä en ole liikkeitä tunnistanut ja olen kovin malttamaton! Vaikkakin tiedän, että tämä on ihan normaalia ettei välttämättä vielä tunnu (tai tunnista) mutta olis se niin mukavaa! Hih, nämäkin sanat saa nielaista takasin myöhemmässä vaiheessa kun kylkiluut ja keuhkot on kovilla, ei varmaan ole enää NIIN MUKAVAA [:)][:)] Istukan paikasta ei ainakaan ole sanottu mitään enkä ole huomannut kyselläkään, olettaisin ettei ole etuseinässä kunnei ole varoiteltu ns. liikkumattomuudesta tai tunnottomuudesta... No eihän tässä auta kuin odottaa, tuntuu vaan että monilla muilla liikkeet on tuntuneet kovin aikaisessa vaiheessa (12.-15. viikolla) ja tunnen jotenkin olevani huonompi odottaja kuin nämä muut, vaikka täysin turha tällainen tuntemus onkin. Miten teillä muilla on liikkeet alkaneet tuntua?
Ääh, mä en oikein jotenkaan vieläkään osaa nauttia tästä raskaudesta, fyysisesti voin ihan hyvin mut henkinen puoli on aika kovilla... Pelkään vielä tässäkin vaiheessa kaikkea mahdollista ja mahdotontakin, oon kauhean itkuherkkä ja loukkaantuvainen, mökötän, suutun, osoitan mieltäni ja muuta lapsellista käytöstä, joka aina vain ruokkii tätä pahaa mieltä. Taustaa sen verran, että viime kesänä todettiin kkm np-ultrassa, se tuli aivan yllätyksenä, liekö sitten kummittelee ajatuksissa edelleen vaikka kriittisimmät viikot onkin jo hyvin ohitettu. Mies on viikot reissuhommissa ja viikonloppuisin harrastaa omia juttujaan (mikä on ihan normaalia kyllä, tiedän) ja itselläni on suurinpiirtein joka toinen vkl töitä. Mä olen jotenkin siitäkin niin vihainen ja loukkaantunut, kun mies viettää kavereiden kanssa aikaa ja käy saunomassa ja baarissa... Ihan niinkun mä voisin vaatia sitä olemaan mun kanssa kaikki viikonloput vaan sen takia, että on vähän paha mieli. Eli ilmeisesti oon kateellinen, kun sillä on elämää ja mulla tuntuu olevan vaan tämä huoli ja murhe. Viime perjantaina lähti kaverilleen saunomaan ja baariin, no mullahan meni koko lauantai ihan mököttäessä, kun luulin että olis kotona illat mun kans (kun ensi la lähtee myös koko päivän reissuun, se on jo tiedossa). Ehkä mä vaan koen tämän raskauden jo paljon todellisempana kun mun elämä on muuttunut täysin, ja haluisin vaan että miehenkin systeemit alkais muuttua... Ei tiedä pitäskö itselleen itkeä vai nauraa, mut tosiaan odotan innolla että se ihana seesteinen energinen onnellinen keskiraskaus alkais, kun ei oikein tunnu siltä vaikka kalenterista katsoo viikkoja. Anteeksi pitkä vuodatus, ihme jos joku jaksoi lukea!
Niin, sitten noista sydänäänistä. Mulla on kaverilta lainassa kotidoppler, ja olen sillä kuunnellut jonkin verran sydänääniä, mut oon huomannut että ne kuuluu oikeastaan joka kerta samasta paikasta, vasemmalta ihan alhaalta, siis viimeisten kolme viikon aikana kuuluneet niin. Onko se jotenkin epäilyttävää? Miksi ei liiku, eikös vauvelin kuuluis kovasti viuhtoa edestakaisin ja väistellä. Ei siellä hiirehiljaista ole, kyllä lorinoita kuuluu. Ensi tiistaina on neuvola, täytyy siellä kysyä asiasta (paitsi että siellä kuunnellessa äänet kumminkin kuuluu jostain ihan muualta kohdasta). Maha mulla ei ole vielä oikein kasvanut, tosin olen aika pitkä (n. 175) ja muutenkin isokokoinen, makkaroitakin löytyy joten kai se mahdollinen alkava vauvamaha peittyy läskeihin!
No kyllähän tuli pitkä selostus omaa napaa! Mutta pelkästään kirjoittaminen tuntuu jo auttavan, saa vähän uutta katsantokantaa kun lukee omaa kirjoitustaan eikä vain omassa päässä kelaa kaikkia ikäviä juttuja edestakasin [:)]
Esikoista odottava 27-vuotias ilmoittautuu mukaan. LA on 7.7.10 joten tänään rv 18 tasan.
Vielä en ole liikkeitä tunnistanut ja olen kovin malttamaton! Vaikkakin tiedän, että tämä on ihan normaalia ettei välttämättä vielä tunnu (tai tunnista) mutta olis se niin mukavaa! Hih, nämäkin sanat saa nielaista takasin myöhemmässä vaiheessa kun kylkiluut ja keuhkot on kovilla, ei varmaan ole enää NIIN MUKAVAA [:)][:)] Istukan paikasta ei ainakaan ole sanottu mitään enkä ole huomannut kyselläkään, olettaisin ettei ole etuseinässä kunnei ole varoiteltu ns. liikkumattomuudesta tai tunnottomuudesta... No eihän tässä auta kuin odottaa, tuntuu vaan että monilla muilla liikkeet on tuntuneet kovin aikaisessa vaiheessa (12.-15. viikolla) ja tunnen jotenkin olevani huonompi odottaja kuin nämä muut, vaikka täysin turha tällainen tuntemus onkin. Miten teillä muilla on liikkeet alkaneet tuntua?
Ääh, mä en oikein jotenkaan vieläkään osaa nauttia tästä raskaudesta, fyysisesti voin ihan hyvin mut henkinen puoli on aika kovilla... Pelkään vielä tässäkin vaiheessa kaikkea mahdollista ja mahdotontakin, oon kauhean itkuherkkä ja loukkaantuvainen, mökötän, suutun, osoitan mieltäni ja muuta lapsellista käytöstä, joka aina vain ruokkii tätä pahaa mieltä. Taustaa sen verran, että viime kesänä todettiin kkm np-ultrassa, se tuli aivan yllätyksenä, liekö sitten kummittelee ajatuksissa edelleen vaikka kriittisimmät viikot onkin jo hyvin ohitettu. Mies on viikot reissuhommissa ja viikonloppuisin harrastaa omia juttujaan (mikä on ihan normaalia kyllä, tiedän) ja itselläni on suurinpiirtein joka toinen vkl töitä. Mä olen jotenkin siitäkin niin vihainen ja loukkaantunut, kun mies viettää kavereiden kanssa aikaa ja käy saunomassa ja baarissa... Ihan niinkun mä voisin vaatia sitä olemaan mun kanssa kaikki viikonloput vaan sen takia, että on vähän paha mieli. Eli ilmeisesti oon kateellinen, kun sillä on elämää ja mulla tuntuu olevan vaan tämä huoli ja murhe. Viime perjantaina lähti kaverilleen saunomaan ja baariin, no mullahan meni koko lauantai ihan mököttäessä, kun luulin että olis kotona illat mun kans (kun ensi la lähtee myös koko päivän reissuun, se on jo tiedossa). Ehkä mä vaan koen tämän raskauden jo paljon todellisempana kun mun elämä on muuttunut täysin, ja haluisin vaan että miehenkin systeemit alkais muuttua... Ei tiedä pitäskö itselleen itkeä vai nauraa, mut tosiaan odotan innolla että se ihana seesteinen energinen onnellinen keskiraskaus alkais, kun ei oikein tunnu siltä vaikka kalenterista katsoo viikkoja. Anteeksi pitkä vuodatus, ihme jos joku jaksoi lukea!
Niin, sitten noista sydänäänistä. Mulla on kaverilta lainassa kotidoppler, ja olen sillä kuunnellut jonkin verran sydänääniä, mut oon huomannut että ne kuuluu oikeastaan joka kerta samasta paikasta, vasemmalta ihan alhaalta, siis viimeisten kolme viikon aikana kuuluneet niin. Onko se jotenkin epäilyttävää? Miksi ei liiku, eikös vauvelin kuuluis kovasti viuhtoa edestakaisin ja väistellä. Ei siellä hiirehiljaista ole, kyllä lorinoita kuuluu. Ensi tiistaina on neuvola, täytyy siellä kysyä asiasta (paitsi että siellä kuunnellessa äänet kumminkin kuuluu jostain ihan muualta kohdasta). Maha mulla ei ole vielä oikein kasvanut, tosin olen aika pitkä (n. 175) ja muutenkin isokokoinen, makkaroitakin löytyy joten kai se mahdollinen alkava vauvamaha peittyy läskeihin!
No kyllähän tuli pitkä selostus omaa napaa! Mutta pelkästään kirjoittaminen tuntuu jo auttavan, saa vähän uutta katsantokantaa kun lukee omaa kirjoitustaan eikä vain omassa päässä kelaa kaikkia ikäviä juttuja edestakasin [:)]