Vauvalle Nimi

E

Eevi^

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Olis kiva kuulla millasia nimiä ootte ajatelleet lapsillenne ja jos niihin liittyy jokin syy että miks juuri se. Samoin aiotteko laitaaa miehen vai oman sukunimen jos ette naimisissa ole?
 
Meillä oli nimi jo muutama vuos sitte keksitty tytölle, mutta sit sain keskenmenon eikä nimi enään mua miellytä. Meillä on sit se jälkee ollut vaan yks etunimi vaihtoehto johon molemmat on tosi tyytyväisiä. Toinen nimi oli kauan hakusessa, mut nyt löyty yhteinen sävel. eli eka ja toinen nimi on jo. Mies haluaa antaa vain kaksi nimeä kun mä taas haluaisin antaa kolme, siitä kolmannesta nimestä joudutaan sit varmaa vähä kinasteleekki. et jos kolmas nimi tulee se on sit se mun ehdottama, mutuen tyydytään kahteen nimeen. Nimeä en silti halua kellekkään tässä vielä paljastaa. Oon päättänyt itse säilyttää salaisuutena risitäisiin saakka. En edes mun vanhemmille aio kertoa :) Ja nimi tietysti voi muuttua kun vauva syntyy. Sukunimi EI tule miehen kautta meillä. Vaan minun. Mulla on tällähetkellä mun isän sukunimi mutta oon aina halunnut jatkaa mun äidin sukunimeä, joka on siis suojattu sukunimi ja meitä on 10 tai alle enään jäljellä. Aion siis itse vaihtaa sukunimen tässä tai seuraavassa kuussa ja lapsi perii sen sukunimen. Mä olen myös sitä mieltä että ei ole kaikkea pakko vetää vanhan perinteen mukaan että miehen sukunimi ym :)
 
Meillä on myös aika vahva nimi ehdotus jo mielessä.. ollu alusta asti. Saa kuitenkin nähdä että muuttuuko mieli kun vauva syntyy. :)
Sukunimi tulee miehen mukaan, hän itse vaihtoi juuri hetki sitten omansa, äitinsä puolelta tulevaan, joka on myös suojattu ja jota nimeä kantaa myös vajaa 10 ihmistä. Meillä kuitenkin tarkoitus kesäkuussa 2012 mennä naimisiin, niin sillon vaihtuu myös muulta perheeltä nimi. :)
 
Puhutaan paljon suojatuista sukunimistä. Mitä se tarkoittaa käytännössä? Kun muutin eroni jälkeen nimeä, halusin ottaa isäni suvun nimen (joka oli ollut minulla viimeksi 4 vuotiaana). Puhuin itse nimeä hakiessani että kun nimi on suojattu, minulle vastattiin maistraatista että kaikki nimet ovat tavallaan suojattua, eikä kuka tahansa saa mitään nimeä, jos hänellä ei ole perusteita nimen saamiseen. Minua oli alunperin muualta päin peloteltu että suvun vanhimman miehen pitää allekirjoittaa joku lappu että saan nimen. Mutta mitään moista ei ainakaan minulle sanottu itse nimeä hakiessa. Jos on olemassa suojaus nimelle niin haluan hakea sitä myös omalle nimelleni. Meidän sukunimeä kantaa 5 henkilöä. Tai oikeastaan vain 4 kun itselläni on yhdistelmänimi. Pojat ovat olleet alunperin mieheni kanssa samalla nimellä. Ja kun meidät vihittiin otin yhdistelmänimen, siten että meillä on yksi yhteinen sukunimi, ja itselleni jäi myös tämä harvinaisempi nimi.

Olen jo ennen esikoista päättänyt että jos vain suinkin joskus saan tytön niin annan hänelle edesmenneen mummini nimen. Pojilla on kolme niminen etunimi, josta ekassa ei saa olla r ja s kirjaimia, ja on kaksi tavua. Keskimmäinen on jotain joka menee kaikilla kielillä, ja viimeinen on hellittely nimi tyyliin, kolmetavuinen. Ja  varsinkin eka pitää olla nimipäiväkalenterissa ja suomalaiseen suuhun hyvin sopiva. Tämä mummini nimi menee samaan sarjaan kun laitetaan yksi kansaivälisesti sopeva nimi väliin. Ja ilmoitin jo miehelleni että tämä tulee tytön nimeksi (jota meille vissiin ootetaan), jos hänellä ei ole parempia ehdotuksia. En kuullut vastaväitteitä.
 
meill on melkosen vahva nimiehdokas mutta on päätetty että ei paljasteta sitä kellekkään ,ei edes täällä. Esikoisellekin oli pitkään nimenä Luka ja kaikki tiesi sen,kuitenki 2vk ennen syntymää nimi muuttui ja sekin tietty sit kerrottiin. Nyt ei kerrota juuri sen takia ett jos tää viel muuttuuki niin :D mutta JOS tämä nimi nyt on ja pysyy niin on suht. harvinainen :) ihan perus sillätapaa ett kyseessä ennemminki vanhanaikainen nimi joka ei oo tullu suosioon ainkaan väestörekisterin mukaan.
 
Minua harmittaa vähän kun tämä etunimi jota olen ajatellut on yksi yleisimmistä annetuista nimistä. Mutta ajattelin että jos sen kestäisi. Kun nimi on kuitenkin suvusta.
 
no meill tuli esikoisesta lopulta Aleksi ja sekös mikä on yleinen :D mut se vaan kolahti parhaiten kummallekki :) toinen nimi on sit vähä erilaisempi,Patrick :)
 
Meillä ois ollu lähes selvät sävelet nimestä mikäli ois ollu tyttö tulossa: meidän kummankin äitiä on kutsuttu lapsena tällä lempinimellä. No nyt joutunee vähän odottelemaan ja katsomaan miltä poika näyttää :)

Itse haluaisin antaa pappa-vainaan nimen pojalle, se on ihan tavallinen ja minusta kaunis nimi, ja rimmaa sukunimeen, mutta mies ei tykkää. Hän haluaisi että esikoispojan nimi alkaisi myös T-kirjaimella niinkuin hänenkin nimi, ja siksi Topi on ollut puheissa ja miellyttää molempia. Paljonko vetoa että vauva ei sitten näytä yhtään Topilta... toinen kiva ois Terho mutta mies ei diggaa. Tultiin kuitenkin siihen johtopäätökseen että tärkeintä että lapsi vaikuttaa ja näyttää nimeltään, alkoi sitten millä kirjaimella vaan :)

Sukunimi on meillä yhteinen, mieheni sukunimi. Itse pohdin naimisiin mennessä otanko miehen nimen vai pidänkö oman, kun on näitä harvinaisempia, ei nyt sentään alle kymmentä, mutta vain pari sataa nimen kantajaa molemmilla nimillä. Päädyin kuitenkin miehen nimeen, kun heitä oli vähemmän ja ajattelin käyttää sitten tyttönimeä "taiteellisissa projekteissa" :D Lapselle tulee siis tämän sammuvan haaran sukunimi, kun miehelläni on vain siskoja ja heidän lapsensa ovat miesten sukunimisiä.

Yritin tonkia omalta puolen sukua kivoja nimiä toiseksi nimeksi, ja kun mummoni on karjalan evakkoja niin sieltä jos löytyisi joku kiva karjalainen/venäläinen miehen nimi. Vielä ei oo tärpänny.
 
tuliki tosta mieleen.me kun mentiin naimisiin niin mies otti minun sukunimeni.ei sen takia että mulla ois harvinainen sukunimi vaan siks ett hänellä oli isäpuolensa sukunimi eikä ns. omaa.halus sit ottaa minun :) vaikka oisin minä mielelläni hänen nimensä ottanu mutt mies halus näin niin en junnannut vastaankaan :)
 
Romina: no tosta suoajtustasukunimestä. Mun isoukki on perustanut tän meidän sukunimen. Ja sitä ei saa otettuu kukaan muu ei sukulainen. Eli kun mä lähden vaihtamaan mun äidin sukunimeä, mun äiti joutuu tulla mukaan ja allekirjoittaa suostumuksen että mä saan ottaa tän sukunimen. Eli siis siihen tarvitsee sen sukunimisen hyväksynnän että saa ottaa sen sukunimen. 

Mies on puhunut myöhemmin että saattais itse otata sit mun sukunimen, jos joskus koskaan ees menää naimisiin. Mä en itse oo henkilökohtasesti valmis menee naimisii moneen vuoteen. Mutta kyllä mä joskus haluan. Mun piti vaihtaa jo tää mun sukunimi viime tai tässä kuussa, mut mun on todella vaikea luopua mun sukunimestä koska se on ollut mulla aina enkä osaa ajatella itseäni eri sukunimellä, mutta mä en halua antaa mun lapselle mun sukunimeä enkä miehen vaan nimenomaan tän mun äidin. Noh eiköhän se siitä luonnistu ku jonki aikaa sukunimi on ollut käytössä :D Lisäksi vielä miksi ei edes ole harkinnassa miehen sukunimi, niin sillä on se turkkilainen sukunimi isänsä puolelta, ja me halutaan ihan suomalainen sukunimi :)
 
Meillä on nyt tässä selkeytynyt nimi, on ollu aikasemmin monia ehdokkaita joita on pyöritelty et niistä saatais kivan ja soljuvan kuulosia :)
Näillä näkymin olis tulossa kolme nimeä aika lailla "vahingossa", eka nimi on vähän erikoisempi, toka nimi tulee isukin suvusta ja kolmas mun suvusta.
Sukunimenä on sitten meidän yhteinen mieheltä tullut nimi, saadaan tähän sukuun sitten 40.edustaja :D

Sit on se pieni mutta.... Jos tää ei ookkaan sen laatunen lapsonen mitä odotetaan (ultrissa siis noin 80% varmuudella veikattiin sukupuolta ja mulla on kyllä vahva tunne sukupuolesta ja osuu samaan ton arvion kanssa).
Sit pitää vaan kattella miltä tyyppi näyttää :D On meil tietty molempien sukupuolten nimiä mietitty jo aikasemmin et ei se varmaan kauhee tilanne ois....
 
Meillä on ollut siitä asti nimet tytölle sekä pojalle valmiina kun testi näytti positiivista. Salassa  syntymään asti. Myös toiset nimet olemme päättäneet ja kun ultrassa näkyi selvä poika niin mieheni nimi tulee toiseksi nimeksi menee suvussa niin, haluamme jatkaa sitä perinnettä. Itse haluisin myös kolmannen nimen mutta mies ei oikein ole innostunut. Sukunimi tulee olemaan miehen ja jossain vaiheessa kun naimisiin niin mieheni sukunimen otan.
 
Meillä on kutsuttu vauvaa oikealla nimellään siitä asti kun on tiedetty kumpi on tulossa, pojan nimeksi tulee Valtteri Jusa Joonatan ja naimisissa kun ollaan niin miehen sukunimi on jatkossa siis meillä kaikilla emoticon

Toinen ja kolmas nimi päätettiin yhdessä ja ne natsaa sukunimeen hyvin, ensimmäisen nimen päätin minä ja se on ollut päätettynä jo pikkumuksusta lähin parhaan lapsuuden ystäväni mukaan ja nimi sopi onneksi miehelleni oikein hienosti.
 
Me ollaan miehen kanssa alusta asti puhuttu että jos se on tyttö ni se on Aino. Sairaalanimeksikin kirjoitettiin Aino ja pojan nimeksi nyt vaan heitettiin Roni. Vaikka meidän äiti kyllä oli sitä mieltä että Roni kuulostaa enemmän koiran ku ihmisen nimeltä :D Mut toiv. se tyttö nyt sieltä sitten kuitenkin tulee.. Nyt viimepäivinä on tullu muitakin nimivaihtoehtoja kuten Minttu ja Saana. Kattoo nyt mikä on sit se lopullinen nimi :)

Otetaan tolle vauvalle miehen sukunimi. Meillä molemmilla on ihan tylsät sukunimet, mulla joku kolmas yleisin suomessa tää sukunimi ja miehellä kans tosi yleinen.. Aika tylsää =/
 
itse olen ajatellut tytölleni erittäin harvinaisen nimen joka jää varmasti mieleen toinen nimi tulee minun toisesta nimestä ja no sukunimikin tytölle tulee multa kun kerran tytön isä ei ole maisemissa ollut ollenkaan niin en edes ole harkinnut hänen sukunimeä....

varuulta on kyllä mietittynä pojallekin nimi valmiiksi joka ei ole niin harvinainen mutta suoraan minun edesmenneeltä vaarilta Eetu Johannes.....  

Mutta tytöksi sitä on sanottu niin suurella varmuudella että tytön nimi pysyy salassa kastetilaisuuteen asti.... sillä tiedän että jos sanon sen aiemmin ääneen niin vauvan toinen isomummu löytää niin paljon valitettavaa kyseisestä nimestä.....

niin vauva kun syntyy niin elossa olijoita on 4polvessa niin minun äidin kuin isän puoleltakin vauvan isovaari on nyt vasta sen 65 että hyvin tuo jaksaa vielä mennä viipottaa uuden tulokkaan kanssa
 
Meillä ei vielä taida olla nimeä valmiina, ainakin yksin nimi tulee minun mummolta, se on vanhanajan nimi ja sopivasti nykyaikanenkin.
Eipä kyllä olla pojan nimeä kauheasti enää edes mietitty kun tyttö lupailtu jo parissa ultrassa.

Varmaan se nimi varmistuu sitten kun pikku sämpylä on maailmassa.

Naimisissa ollaan joten ei oo sukunimestä epäilystä sukunimi on miehen, ei suostunut ottamaan mun sukunimeä vaikka ehdotin, enemmän kylläkin leikillään silloin naimisiin mentäessä
 
Meille siis poika tulossa... ja nimi ollut jo tovin valmiina. Tosin ainahan sen vielä voi muuttaa. Toinen ja kolmas nimi tulee olemaan molempien suvusta kiertäneitä nimiä. Etunimi on minun ehdottama ja mieskin siihen suostunut.
Nimen olen joskus kuullut lapsella sairaalassa (jota hoidin) ja nimi vaan oli niin mukavan kuuloinen ja jäin sitä maistelemaan silloin jo että tuostahan voisi tulla minunkin lapselle nimi, mutta enpä paljasta sitä vielä...
 
Tansku: meilläkin on sit 4 sukupolvea hengissä kun vauva syntyy. Meinas olla 5:kin mutta juuri kuukaus sitte kuoli poikaystäväni isomummi. Vauvan tuleva isomummi ja isoukki on vasta 63 v :)
 
Oli pakko kommentoida tällä puolella vaikka asiani ei nimiin liitykään. Meillä on kanssa 4 sukupolvea. Nykyään vain vaavin isän isovanhemmat. Mutta esikoisen ja kuopuksen syntyessä oli myös minun yksi isovanhempi elossa. Ottakaa tästä isovanhemmasta valokuvia vaaavin kanssa ja videokuvaa ja vaikka mitä muistikuvaa, josta lapsi myöhemmin voi näyttää että tämäkö mummu tai isomummu. Samoin kaikkien muiden mummujen ja pappojen kanssa mutta varsinkin sieltä vanhimmasta päästä.
 
Tämä nimijuttu on mielestäni tosi vaikea. Meille on siis ilmeisesti tulossa poika ja mielestäni pojan nimiä on niin vaikea keksiä. Tytölle olisi monta vaihtoehtoa valmiina, mutta pojalle ei meinaa löytyä edes yhtä. Muutama ehdotus on kirjattu ylös, mutta mikään niistä ei ole sellainen "yes, tämä se on". Haluttais nimi, joka lausutaan samalla tavalla sekä suomeksi että ruotsiksi, mikä ei ole ollenkaan helppoa, kun suomeksi painotus tulee melkein aina ekalle tavulle ja ruotsiksi ei välttämättä tule. Lisäksi nimen pitäisi toimia jotenkuten kansainvälisesti. Vaikeampi yhtälö kuin voisi luulla.

Sukunimestäkään ei olla vielä tehty lopullista päätöstä. Olemme avoliitossa, eli molemmilla omat sukunimet käytössä. Mies tietysti haluaisi että vauvalle annetaan hänen sukunimensä ja periaatteessa olen samaa mieltä, MUTTA jotenkin ajatus oman sukunimeni jatkamisesta kiehtoo minua myös, varsinkin jos/kun tämä on poika. Veljelläni on (ainakin toistaiseksi) pelkkiä tyttöjä, joten tämä saattaisi olla ainoa mahdollisuus jatkaa omaa, suhteellisen harvinaista sukunimeäni (veljeni tytöillä on toki myös meidän sukunimemme, mutta jos sitten aikanaan menevät naimisiin ja vaihtavat sukunimeä, sukunimemme loppuu siihen). Toisaalta mieheni kohdalla on sama tilanne, eli hänen siskoillaan on miestensä sukunimet ja veli tuntuu olevan ikuinen sinkku, joten sukunimen jatkajia ei ole tällä hetkellä oikein muita tarjolla. Ehkä mä kuitenkin pidän perinteistä kiinni ja suostun antamaan lapselle mieheni nimen, ihan OK nimi hänellä kuitenkin on, vaikka todennäköisesti pidänkin oman sukunimeni, jos joskus menemme naimisiin.  
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top