Vauvakuumetta - minullako...?!?

[squiik]

Nyt näyttää kovasti siltä, että mulla on vauvakuume! En olisi ikimaailmassa uskonut, sillä ensimmäisenkään kanssa ei koskaan tullut sellaista "oikeaa" vauvakuumetta, vaikka lapsi toki odotettu ja rakas olikin, mutta NYT...? Kääk!
 
Järjellä ajateltuna tilanne ei välttämättä pikkukakkosta suosi. Olen ollut hoitovapaalla vieläkin ja ajatuksena oli alkaa etsiä koulutusta vastaavaa työtä (nyt olen ollut töissä "väärällä" alalla hoitovapaan ohessa) ja jos toinen lapsi ilmoittaa tulostaan ja jään taas äitiyslomalle/jatkan hoitovapaata, ajaa kyllä aika totaalisesti ohi työmarkkinoilla - mulla ikää kohta 35. Ostettiin syksyllä asunto, joka on mitoitettu kolmelle ja äkkiäkös sitä tila loppuisi taas, jos perheeseen syntyy neljäs. Esikoisen kanssa on juuri saatu nukkumiset kuntoon, lopetin imetyksen ja nyt on aika nauttia erilaisesta läheisyydestä pikkuneidin kanssa ja sitten tulisi vauva...? Ja rahatilanne: tarvitseeko siitä edes mainita?

Ja sitten sitä vaan huomaa ajattelevansa, miten kiva olisi olla raskaana ja miten sitä näppärästi kuskaisi pikkunyyttiä rintarepussa ja esikoista rattaissa koiralenkillä ja miten se pieni sitten nukkuisi 12h unia + päiväunet ja kuinka synnytys menisi yhtä helposti kuin ensimmäinen...jep jep. Peli menetetty?

 

[Lollo]

Eiköhän peli ole menetetty :)
Mutta siis ei mielestäni ole syytä odottaa jos oikeesti toivoo pientä. Meillä kolmio, eli mitoitettu meille kolmelle (vauva 3.5kk) mutta kyllä voisin toisen pienen tänne sovittaa, saavat lapset vaan yhteisen huoneen. Sinullakin taitaa olla vielä aika pikkuinen esikoinen eli yhteinen huone ei olisi mahdottomuus? Työtilanteesi ymmärrän hyvin, itse sain äippäloman aikana uuden työtehtävän vaikka sama työnantaja, niin kyllä haluan mennä vähän aikaa töihin ennen kun jään uudelleen äippälomalle. 
Mutta vauvakuume on jo vaikka esikoiseni vielä pieni vauva. Kun luen foorumista plussaneista äideistä niin muistan kuinka mahtava tunne se oli kun plussasi vuosi sitten. Tai kuinka paljon jännitti ensimmäistä ja toista ultraa, kuinka ihanaa oli seurata masun kasvua. Kyllä, oishan se ihanaa. Ja esikoisemme on (vielä) niin helppo ettei tuntuisi mahdottomalta hoitaa samalla toisenkin pikkuisen. 
Mutta onhan minullakin muttia, eli yksi on se että haluan ainakin vuodeksi palata töihin.Ja toinen on se että haluan nauttia esikoisestani täysin ja kokonaan. Tänään kun näin tuplarattaita niin ajattelin että en haluaisi samanlaista tilannetta, rattaat kun ovat niin pitkät tai leveät. Eli oisko hyvä odottaa että esikoinen olisi noin pari vuotias ja selvisi seisomalaudalla? Tällaisia ajatuksia täällä. Mutta jos vauvakuumeeni vahvistuisi, niin antaisin mennä ja koittaisin toista jo nyt. Äitiys on vaan niin ihana :)

 

[squiik]

No juu, peli menetetty tosiaan

Mulla on esikoinen juuri 2-vuotta täyttänyt eli toki aika pieni vielä. Mielessä pyörii vain ja ainoastaan niitä positiivisia mielikuvia elosta kahden lapsen kanssa, vaikka kyllä tuossa yhdessäkin villilapsessa tekemistä riittää - uhmaa pukkaa, vauhtia on vaikka muille jakaa ja näköjään päiväunetkin on jäämässä pois.

Realistisesti ajateltuna toinen raskaus voi olla ihan kamala, synnytys järkyttävä ja lapsella koliikki tms. mitä nyt ei ole joutunut kohtaamaan. Mutta toisaalta tietenkin kaikki voi mennä hyvin tai jopa helpomminkin kuin ensimmäisen kanssa.

En tiedä mitä haluan!!! Apua!