Heippa täältäkin! Tyllerö on tänään 1 viikkoa ja 1 päivää vanha. Välillä tuntuu, että olen kasvattanut juuret peffani ja soffan välille, kun vaan istun ja imetän. Varsinkin ekat päivät en oikein uskaltanut liikkua, kun oikea imuasento vihdoin löytyi. Nyt uskallan jopa siirtyä tyttö sylissä paikasta toiseen
Niin pelkää, että se menee rikki, niin pieni
Onneksi päivä päivältä omat otteet varmistuu..
Täällä syödään myös korviketta rintamaidon lisäksi iltaisin viimeisen ruoan täydennykseksi, koska omat varastot eivät ole riittäneet ilmeisesti, koska tyllerö alkaa parkumaan, eikä tisuista tunnu enää irtoavan. Tyllerö onkin tullut tyytyväiseksi, kun isä antaa loput helmet pullosta - ja kaikki on tyytyväisempiä. Itselle ainakin ilmaantunut pieni stressi tuosta imetyksestä
pääasia on, et pieni saisi massun täyteen.
Neuvolatäti kävi tänään kotikäynnillä, ja tulee uudelleen punnitsemaan jo torstaina, kun oli niin vähän paino noussut
Nk. Baby blues nostanut vähän päätään perjantaista. Kaikki alkoi itkettää, ihan pieninkin asia. Kaikki on niin ihmeellistä ja pelottavaakin. Miten ihmeellinen voi olla tuo pieni lintunen, kun napittaa pikku silmillään...