Vauva kerrostalossa

[Lavendel]

En löytänyt tähän liittyen ketjua joten tein uuden. Onko täällä muita jotka elävät vauva kanssa kerrostalossa? Hupaisa kysymys kieltämättä mutta en ole koskaan ennen joutunut asiaa pohtimaan kun ei ole esim. naapureissa vauvoja asustellut.. Ollaan vietetty paljon aikaa mummolassa maalla mutta nyt kuitenkin itkuisen ja äänekkään vauvan kanssa yritetään saada arkea pyörimään hiljaisessa taloyhtiössä ja mietityttää moni seikka joten vertaistuki olisi paikallaan!

Miten selviätte vauvan kanssa portaissa (jos ei hissiä ole)? Meillä asutaan 3. kerroksessa, vien vauvan 2-3 kertaa päivässä ulos kun ei muuten nuku ja kannan vauvan vaunukopassa alas ja ylös, tällä hetkellä vauvan paino alkaa olla jo pian 7kg enkä tiedä kuinka kauan enää jaksaa kantaa.. Muutenkin ärsyttää kun aina mentävä kellariin asti hakemaan vaunun runkoa ja sitten sieltä vielä takas ylös pihalle raskaan oven takaa toppavaatteissa hikipäässä. Ja parvekkeella yritetään nukuttaa myös joo, mutta huonosti nukkuu sielläkään yhtään pidempiä unia (max 30-45min yleensä).

Mitenkähän vauvan itkuisuus otetaan naapureissa? Meillä tosiaan huudetaan päivisin paljon, iltaisin noin tunnin ajan ennen nukahtamista ja välillä yölläkin tulee huuto kun en saakaan vauvaa nukahtamaan heti uudelleen. Stressaa ja hävettää että työssäkäyvät naapurit joutuvat heräämään meidän takia, ihan kuin ei olisi jo tarpeeksi stressiä vauvassa.. Pelkään että koko rappukäytävä kuulee itkun, koska meillekin on joskus kuulunut ykköskerroksesta koiran haukunta. Jännittää myös, tekeekö naapurit vielä lastensuojeluilmoituksen, esim. vaatteiden pukeminen kuulostaa aina siltä että rääkättäisiin vauvaa.

Tuntuu että ollaan maailman ainoa vauvaperhe kerrostalossa, voisko joku todistaa tän vääräksi please!

 

[VäriSointu]

Me elimme kahden lapsen vauva-ajan samassa kerrostaloasunnossa.
Tuo ylös-alas kantaminen ja vaunujen otto kyllä on oma hommansa. Kun vauva kasvaa niin ei ehkä enää voi kantaa koppaa mukana, varmaan parempi pitää koppa alhaalla ja kantaa vain vauvaa.
On kyllä raskasta kun vauva ei nuku sisällä. Minä tein niin, että nukutin ulkona vain yhden kerran päivässä ja muuten sisällä niitä lyhyitä unia. Parvekkeellakin yritin, mutta esikoinen ei siellä päässyt kunnolla uneen ja toisen aikana oli hirmuhelteet ja aurinko paistoi suoraan vaunuihin monta tuntia. Helpotti kun tuli ikää ja vauvalla alkoi olla selkeämpi unirytmi, kolmet unet päivässä.
Meillä esikoinen oli itkeväinen. Illalla oli se useamman tunnin itku (tai monta tuntia tissillä). Ja huusi myös pukiessa aivan korvia raastavasti. En itse siinä vaiheessa osannut edes ajatella naapureita kovin aktiivisesti. Olin niin puhki siitä huudosta. Ei naapureita kannata liikaa ajatella. Suurin osa on kuitenkin ihan ajattelevaisia ihmisiä. Ja ymmärtävät, että vauvat itkee.
Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt kokeilla esikoisen itkuisuiteen ääniä. Kotona oli aivan hiljaista (koska tykkään itse hiljaisuudesta), mutta raskausaikana olin paljon musiikillisessa ympäristössä ja esikoinen hiljeni aina musiikkia kuullessaan. Tajusin vasta myöhemmin, että kotona oli varmasti liian hiljaista.
Toisen kanssa toin vaunut yhdessä vaiheessa sisällä (vedin portaissa…) koska ei suostunut nukkumaan sängyssä.
Tässä nyt ensimmäisiä ajatuksia asiasta. Paljon tsemppiä tähän aikaan! Onko sinulla vertaistukea lähipiirissä?

 

[VäriSointu]

Huomasin, että teidän pieni taitaa olla n. nelikuinen. Siinä vaiheessa on tyypillistä, että yöllä ei nukahdakaan heti uudelleen. Raskas vaihe, mutta menee aikanaan ohi.

 

[MinnaM]

Me asuttiin kerrostalossa esikoisen ja keskimmäisen aikaan. Esikoisen vauva-aikaan meillä oli uusi taloyhtiö, jossa oli hyvä hissi ja kai myös keskimmäisenkin vauva-aikaan meillä oli joku hissi, kun en muista että oltais vaunuja roudattu portaita pitkin tai sit oli joku vaunuvarasto (näköjään aika sumussa elelty ku ei muista ). Sen muistan, että asuttiin yks kerros ylempänä ku sisääntulokerros ja suurimmaksi osaksi käytettiin portaita ainakin sitten jossain vaiheessa (muutettiin pois, kun lapset 7v. ja 4v.). Meillä nukuttiin osa unista parvekkeella ja osa sängyssä ja sit kerran päivässä kävin vaunulenkillä. On kyllä varmasti raskasta tuo ees-taas portaissa ravaaminen, siihen mulla ei oo oikein mitään vinkkejä antaa. Koppa jo itsessään painaa niin oisko mahdollista, että kantaisit pelkän vauvan ja koppa ois aina kiinni vaunun rungossa, helpottaisko se yhtään?

Vauvan itkusta ei kannata olla huolissaan. Vauvoja on iän kaiken asunut kerrostaloissa eikä vauvaikä onneksi kestä ikuisuuksia. Jotkut naapurit voi toki siitä häiriintyä, mutta eihän sille vauvan itkulle mitään voi. Ne on normaaleja elämän ääniä. Yritä olla stressaamatta, se kun voi tarttua myös vauvaankin ja lisätä itkuisuutta. Tsempiä!

 

[Kuukko8]

Me yritetään löytää uutta asuntoa ennen kuin toinen lapsi syntyy. Asutaan nyt vanhassa kerrostalossa, joka on vanhoja suojeltuja rakennuksia kolmannessa kerroksessa. Hissiä ei tietenkään ole. Suurin syy muuttoon on, että tarvitaan yksi makuuhuone lisää, siltä varalta, että tämä uusi vauva ei nukukaan hyvin. Yhden lapsen kanssa ramppaaminen sujui vielä hyvin, pienehkö lapsi kun on, mutta taapero ja vauva olisi aivan mahdottomuus. Lisäksi vaunuvarasto sijaitsee pihan toisella puolella.

Meillä kyllä vauvaa kannettiin vain toppapussissa ja sen kanssa laitettiin vaunukoppaan. Yhdellä kaverilla oli kahdet vaunut, toiset oli sisävaunut, joissa lapsi nukkui melkein yhtä hyvin kuin ulkona vaunuissa. Sänkyynsä vauva ei nukahtanut sitten millään.

 

[Vargynja]

Me asuttiin esikoisen vauva-aikaan hissittömän kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Olihan se portaissa kulkeminen aikamoista. Jonkin verran raahattiin vaunujakin ylös ja alas, joskin vain silloin kun oli molemmat vanhemmat kotona. En enää kunnolla muista kannettiinko kopassa niin kauan kun koppa oli käytössä. Ainakin rattaisiin siirryttäessä jäi koppa pois ja kannoin vaan vauvan sylissä. (Meidän lapset on myös malliltaan hoikkia niin oli vauvanakin verrattain kevyt.) Mitään vinkkiä en kyllä osaa portaisiin antaa. Me mentiin kerran päivässä vaunulenkille ja muut päiväunet nukkui sitten miten vaan saatiin nukahtamaan. Oli aina vähän vaikeaa ja kantoliina ja tissi oli hyvin tavallisia päiväunipaikkoja.

Mitä naapureihin tulee niin suurin osa ihmisistä tuntuu kyllä ymmärtävän. Ja jos joku valittaa niin vika on valittajassa (ei sillä ettei se silti tuntuisi kurjalta). Vauvan itku nyt on elämän ääniä ja niitä saa kuulua.

Korkeintaan jos vauva on viikosta toiseen kovin itkuinen, sille kannattaa lähteä etsimään syytä. (Ehkä olette sen jo tehneetkin.) Joskus apua siihen pitää vaan ihan vaatimalla vaatia, kun kaikki sanoo vaan että vauvat nyt vaan itkee. Mutta ei vauvat "vaan itke" jos on hyvä olla. Toki temperamenttejä on erilaisia ja toisilla vauvoilla on koliikkia jne. Mutta toisinaan on vaivoja, joille voisi tehdä jotain jos niistä tiedettäisi.

 

[Lavendel]

Oi kiitos ihanista vastauksista, niitähän tulikin paljon! Tää helpottaa jo suuresti kun tietää että joku muukin asuu vauvan kanssa kerrostalossa (haha) Toivon että meidän naapurit on fiksuja ja ymmärtävät, täytyy sit ehkä miettiä asiaa uudelleen jos tulee sanomista. Ja jospa tosiaan tää elo tässä vaan helpottuisi kun vauvavuosi etenee, niinku kaikkialla luvataan..

Itkuisuuden syyksi epäilen ihan vaan et on luonteeltaan perustyytymätön, ei oikein oo muuta syytä keksitty/löydetty. Oon itsekin ollut pienenä aika tyytymätön kuulemma niin josko ois sit tullut muhun.. Kokeilin tuota @VäriSointu n vinkkiä et laittaa ääniä päälle tänään kun puin vauvaa päiväunille ja se toimi! Tai ainakin tuntui et olisi ollut vähemmän kärttyisyyttä kun spotifysta soi joku lasten unilaululista. Täytyy testailla uudelleen seuraavilla päikkäreillä!

 

[VäriSointu]

Hienoa, jos tuntuu toimivan! Meillä esikoinen oli (ja on) tyytymätön persoonallisuus, joten kuulosti monelta osin tutulta. Jos nyt eläisin hänen vauva-ajan uudelleen niin kokeilisin tuota musiikkihommaa myös sisänukutuksen aikana. Hän oli pitkään todella herkkä kaikille äänille. Heräsi todella pienestä. Mökillä oppi asettamaan askeleensa niille kohdin, missä lattia ei narissut… olisi ehkä nukkunut paremmin jos olisi ollut esim musiikkia taustalla.

 

[Suski75]

Portaat: lapsi on pomputettu rattaissa portaita pitkin ylös ja alas, koska ei nykyaikana uskalla enää jättää vaunuja tai rattaita pyörävarastoon.

Vauvan itku: normaalia elämisen ääntä, ja se on kerrostalossakin luvallista.

Jos lapsi huutaa paljon, kannattaa selvittää, onko huudon syynä kipu. Kipu voi johtua allergioista tai refluksista, ja näitä ei tutkita elleivät lapsen vanhemmat sitä vaatimalla vaadi. Meillä allergisen lapsen itkuisuus loppui kuin seinään, kun sopiva allergiakorvike löytyi. Joillain imettäjillä siirtyy myös oman ravinnon allergeenit rintamaitoon, ja siinä auttaa vain imetysdieetti. Koliikki on roskakoridiagnoosi, joka annetaan, kun ei viitsitä tai osata tutkia tarkemmin, mistä vauvan huuto oikeasti johtuu.

 

[Lavendel]

Hienoa, jos tuntuu toimivan! Meillä esikoinen oli (ja on) tyytymätön persoonallisuus, joten kuulosti monelta osin tutulta. Jos nyt eläisin hänen vauva-ajan uudelleen niin kokeilisin tuota musiikkihommaa myös sisänukutuksen aikana. Hän oli pitkään todella herkkä kaikille äänille. Heräsi todella pienestä. Mökillä oppi asettamaan askeleensa niille kohdin, missä lattia ei narissut… olisi ehkä nukkunut paremmin jos olisi ollut esim musiikkia taustalla.

Juu tutulta kuulostaa, meillä käytössä öisin kohinalaite ihan vaan siksi ettei heräile ääniin. Hauska sinänsä, että herää herkästi ääniin mutta kuitenkin täysi hiljaisuuskin on liikaa Pienempänä toki nukkui välillä ihan sylissä vaikka kahvipöydässä kun unentarve oli niin suuri vielä, mutta kun nyt vertailee tuttujen vauvoihin niin oli kyllä monia herkempi heräämään jo silloin. Oon niin kade niille jotka voi laittaa vauvan vaan sohvalle tai sängylle ja se ottaa nokoset siinä, meillä jokainen unihetki vaati töitä

 

[VäriSointu]

Juu tutulta kuulostaa, meillä käytössä öisin kohinalaite ihan vaan siksi ettei heräile ääniin. Hauska sinänsä, että herää herkästi ääniin mutta kuitenkin täysi hiljaisuuskin on liikaa Pienempänä toki nukkui välillä ihan sylissä vaikka kahvipöydässä kun unentarve oli niin suuri vielä, mutta kun nyt vertailee tuttujen vauvoihin niin oli kyllä monia herkempi heräämään jo silloin. Oon niin kade niille jotka voi laittaa vauvan vaan sohvalle tai sängylle ja se ottaa nokoset siinä, meillä jokainen unihetki vaati töitä

Joo, just näin. Meillä hänellä myös unentarve on ollut aina pienempi kun keskimäärin. Vastasyntyneenä ehkä 2 viikkoa nukkui sen, mitä sanotaan että sen ikäiset nukkuu. Sen jälkeen hänelle riitti lyhyemmät pätkät ja taas jaksoi. Välillä tuntui, että olisi tarvinnut unta, mutta kun oli torkahtanut 10 min ni taas oli 2-3 tuntia hereillä. Vaikka kuinka yritit nukuttaa.

 

[Bella Swan]

Me ollaan aina asuttu kerrostalossa, kunnes muutettiin rivitaloon reilu vuosi sitten. Ja huh, kun olisi kaikki ollut helpompaa täällä!
Just toi hissittömässä talossa asuminen ja sekin vaikka hissi, niin useinhan se oli epäkunnossa.. ei sektion jälkeen paljon naurattanut ja kun ei vaunujakaan oikein uskaltanut säilyttää varastossa.
Kaikkeen kyllä tottuu, mutta kyllä se helppous ja mukavuudenhalu on suuri juttu omalle jaksamiselle ja mielenterveydelle. Enää en suostuisi kerrostalon yläkerroksiin.
Muistan myös ton ahdistuksen et milloin alkaa naapurit koputtelemaan, kun vauva itkee. Ja muistan kyllä senkin, kuinka rauhaton meno oli eikä lapsi saanut unta kun naapurit mellasti.
Mut joo, lapsen itku on normaalia elämisen ääntä eikä siitä pitäisi kenenkään valittaa.

 

[Vargynja]

Kerrostaloasumisen miinuspuolena pidän muuten muiden asukkaiden "elämisen ääniä". Ei paljoa naurattanut, kun vauvalla oli joku vaihe kun yöt oli vaikeita ja sitten kun vihdoin sai nukkumaan ei itse saanut unta naapurista kuuluvan musiikin takia.

 

[CherryRed]

Me asutaan kerrostalossa. 3 kerrosta, mutta sen verran uusi talo, että invasäädökset olleet olemassa eli löytyy hissi. Ja onneksi on koska mun yliliikkuvuus estäisi mua menemästä ulos. Raskaana oisin ollut n.4kk sisällä kipujen takia jos ei ois ollut hissiä. Meijän naapurit on kaikki eläkeläisiä ja ne on tähän saakka vaan lällytelleet vauvalle kun näkevät ja kysyneet että eihän heidän melu haittaa pienen unta, että onni on hyvät naapurit.
Vauva itkee joka päivä. On kova taistelemaan päiväunille laittoja ja joskus yöuniakin niin joka päivä tulee monasti itkuja koska päikkyjä on 3-4.

Vauvan äänet kuuluu ns. normaaliini elämiseen että jos joku kehtaa siitä valittaa, niin se ei silti ole mikään oikea syy valittaa.

Ollaan etsimässä meille just isompaa asuntoa ja hissi on yks pääkriteereistä. Just jäi harmittaan yks kämppä mitä käytiin kattoon, kun se oli niin ihana mutta 3 kerroksessa ilman hissiä... en vaan pystyis. Ja jos meidän vimppa alkionsiirto onnistuisikin ens vuonna niin oisin ihan pulassa taaperon kanssa raskaana kun ei pystyis liikkumaan.

 

[AnniMaria]

Muutettiin nykyiseen asuntoon raskausaikana (kerrostalo). Meillä on todella mukava taloyhtiön puheenjohtaja, joka haluaa toivottaa kaikki uudet asukkaat tervetulleksi. Samalla sitten kertoi, että joku äiti oli joskus ollut pahoillaan koliikkivauvansa huudon takia. Tähän puheenjohtaja oli lohduttanut, että eihän se haittaa. Jos vauva itkee niin ei se ole kenenkään vika, eikä äidin tarvitsisi olla tästä huolissan. Tämä oli itsellekin kiva kuulla, enkä ole nyt ottanut hirveästi paineita itkuisen vauvamme vuoksi. Yleensä ihmisten luulisi ymmärtävän ja jos eivät niin ei se ole silloin vanhemman vika. Meillä nyt samassa talossa asuu onneksi paljon muitakin lapsiperheitä niin vauvan itkut ovat tuttu juttu.