Tuota tuota. Nyt puhutaan sitten tutkimustuloksista, joissa lapset katsovat tv:tä runsaasti ja tv:n katselu tai pelaaminen korvaavat esim. vanhempien poissaolon tai normaalin vuorovaikutuksen yms.! Iteki oon joitain tutkimuksia ja suosituksia lukenu. Esim. MLL:n sivuilta löytyy hyviä julkaisuja.
Kasvatusalan ammattilaisen uskallan kuitenkin väittää, että kyllä ne ihan muut tekijät vaikuttavat esim. tarkkaavaisuushäiriöiden ja esim. ADHD:n syntyyn, mutta en kiellä, etteikö näitä lapsia tv tai pelit esim. koukuttaisi enemmän ja he voivat saada herkemmin negatiivisia vaikutuksia esim. pelimaailmasta. Rajat siis kannattaa olla ja mitä pienemmästä lapsesta kyse, sen enemmän rajoittaisin. Näin pienet vauvat tuskin tv:stä mitään positiivista saavat/oppivat eli hyvähän heitä on liiallisilta ärsykkeiltä muutenkin suojella.
Meilläkin neiti jaksoi keskittyä lastenohjelmiin vasta noin 1,5-vuotiaana (ei juuri aiemmin katseltukaan, harvoin Teletappeja tai Hoppla:ta) ja kuten sanoin rajana pidetään 15-30 min (poikkeuksineen), eikä telkkua katsota joka päivä tai vastaavasti padia räplätä. Pelaamisesta kiinnostui 1-vuotiaana ja pelasi esim. Hertan maailmaa tai piirsi padilla, mutta ei sitäkään päivittäin. En siis ole yhtään huolissani, ja hänen kohdallaan ohjelmat ovat mielestäni myötävaikuttaneet puheenkehitykseen, kuten myös kirjojen lukeminen, loruttelu, lauleskelu yms., muistiin, loogiseen päättelykykyyn yms.. Jaksaa silti myös keskittyä muihin touhuihin kiitettävästi, on kuiteski vuorovaikutusta muiden lasten ja vanhempien kanssa
ja tosiaan vaikka liikkuu muutenkin koko ajan niin koen noiden Ti-Ti-nallen tahdissa tanssimisen ja rytmiikan (muistin, laulun) kehittymisen olevan pelkästään myönteistä. Ei näytä luovuuskaan kärsineen eli uskomattomia leikkejä ja todella keskittyneesti nyt 2,5-vuotias leikkiikin.
Samoin pelaaminen myötävaikutti veljeni loistavaan englanninkielentaitoon eli kielen oppimiseen, sanavaraston kehittymiseen jne.
Media (huom! myös kirjat) ovat osa arkea ja vanhempien tehtävä on paitsi suojella median haittavaikutuksilta myös mahdollistaa hyviä kokemuksia sen parissa eli kasvattaa, myös mediakriittisyyteen: meillä neiti osaa sanoa, että joku on Minnan, joka isompi sukulaislapsi, ohjelma, jos esim. jäänyt telkkari päälle ja sieltä tulee joku isommille lapsille tarkoitettu lastenohjelma. Mitä tulee pelkän tv:n katseluun tai vastaavaan niin meillä mm. pitkistä automatkoista tuli inhimillisiä, kun ostettiin matkadvd-soitin. Siihen jaksoi hetken jo keskittyä ja loppumatkakin sujui sitten ihan kivasti.
Vauva-aikana oon iteki välttäny tv:tä, mutta ei meillä esim. niitä jäkispelejä jätetty katsomatta vauvan vuoksi. Ei vauva silti niitä pitkiä pätkiä katsonut, vaikka ne kovin kiinnostivatkin. :D Eli kohtuus tietty kaikessa. TV meillä muutenki vähän auki. Katson omat sarjani, kun lapset nukkuvat, mutta lähinnä sen vuoksi, että niissä voi olla aineksia, jotka eivät sovi lasten silmille mutta myös siksi, että voin ite keskittyä niihin paremmin.
En silti paheksu niitäkään, jotka välttävät tv:tä tai rajoittavat sen katselun kokonaan. Ja kuten aiemmin mainitsin niin lapsikohtaisesti. Kyllä se keskittymiskyky vaihtelee myös sellaisten lasten kohdalla, jotka eivät ole koskaan tv:tä katsoneetkaan (esim. katsomuksen vuoksi).
Täytyy myös muistaa, että mediakulttuuri on muuttunut niin, että sitä on joka paikassa. Opetammeko lapsemme siis esim. siihen, että kuljetaan puhelin kourassa joka paikkaan ja sen kanssa vietetään aikaa jatkuvasti. Vastavuoroisesti oon törmänny myös lapsiin, jotka kouluiässä ahdistuvat luontodokumenteista ja ihan vain lasten saduista (kirjasta lukiessa siis). Media tuo myös paljon positiivisia asioita: pelaaminen lisää loogista päättelykykyä (sama se pelaako muistipeliä oikeilla korteilla vai koneella, parempi, jos molemmilla tavoilla).
Avainsana minusta ennemmin se ikätasolle sopivien ohjelmien katsominen tai pelien pelaaminen ja aikaraja sekä ennen kaikkea mediaKASVATUS! Median demonisointi on mielestäni turhaa, mutta jokainen tavallaan. :)