Vauva ja lemmikit

Niinpä se on ajateltava kumpiaki osapuolia. Harmi kun elukoille ei voi puhua järkeä..
 
Meillä rakas vanha kollipoika alkoi pissailemaan verta, nyt ravaa hiekkiksellä jatkuvasti. Päivystävälle eläinlääkärille sain ajan kyllä täksi päiväksi, mutta sekin on toisessa kaupungissa ja aikaa täytyy nyt vaan odotella. Hulluinta tässä on se, että asia on nyt siis jo niin pitkälti hoidossa kuin vain voi ja silti mä itkeä vollotan ihan hulluna :/ . Hormonit... Ja sairas rakas kissamies :sad001
 
Muokattu viimeksi:
Oivoi.. :sad001 Mie itkin kanssa, kun toi koiruli oksenteli tos muutama kuukaus takaperiä eikä tuntunu asettuvan.. Se on miljoona kertaa vaikeempaa hormoonihuuruissa, kun tekee miel itkee kokoajan joko pelosta, surusta tai sit helpotuksesta ja onnesta. Vaikkei se asia nyt juurikaa sen vaikeemmaks muutu, mut se tunne!

Mut toivottavasti kisuli saadaa kuntoon!!!! :)
 
Me käytiin marraskuun alussa vanhuskoiran kanssa useempaankin otteeseen lekurilla ku sen selkä on kipee ja se pelkkä tutkiminen aiheutti hänessä melkoisen reaktion, kuulemma rescuekoirat saattaa muutenkin olla vähän dramaattisia... mutta voinette arvata miten tämä mamma parkui kun koira ulisi ja rimpuili. Sitten se piti kaikenlisäksi kuvata ja en ois ikinä halunnu et sitä rauhotetaan ku on aiemmin reagoinu siihen vähän huonosti. Sen ois voinu kuvata hereilläkin jos oisin voinu pitää sitä itse mutta enhän voinut kun olin raskaana! Kyllä harmitti.
Onneks sille on sittemmin löytyny sopivat tropit ja nyt se pärjää ihan mukavasti, uutta lääkärireissuakaan ei ole tiedossa...
 
Meidän pitäs käyttää noi Corgit (porukoilla on tuon sisko, jonka kaa toi yks ei tuu toimeen eikä sekään tuon) rokolla. Toi meiän hurtta on aina paniikissa lääkärillä.. Jumbe, vaikka se on vaan rokko niin ite jännitän, et itkenköhä mie ku yks pelkää ja sit uikkaa, kun pistetää piikki perseeseen..
 
Niinpä, itsellekin eläinlääkärireissut on täyttä kidutusta vaikka hyväksihän ne vain noille eläimille on. Meilläkin molemmat murut on rescue-eläimiä ja todella dramaattisesti reagoi kaikkeen, etenkin tämä vanhempi poika. Raukka on tänäänkin rampannut vessassa koko ajan, vaikka antibiootitkin saatiin eilen aloitettua. Toivottavasti ne tehoaisivat pian, kurjaa tämä on kaikille. Jos ei parannusta tapahdu niin uudestaan sitten vienti lekuriin, kun eivät päivystyksessä tehneet mitään labroja. Mä olen jo ihan unohtanut omat kolotukset ja unettomuudet ja muut vaivat kun huolehdin tuosta kissasta!
 
Huomaa et meillä kissat on menny ihan sekasi mun raskaudesta. Tiikeri mikä ei ikinä ite hyppää syliin, niin tuli väkiste sylkkään. Sitten meidän vanha herra (4v :D) Eetu ei ikinä anna ottaa itteensä syliin, et se tulee ite jos haluaa, niin oli vaan innoissaan kun otin sen syliin ja viihty siinä vielä ties kuinka kauan ja muutenkin nyt kulkee yksin askelin mun perässäni :D Sitte äskön sain vielä Tiikerin kaveriks suihkuun, mitä ei oo tapahtunut kyllä ikinä, kun yleensä juoksee karkuun jos pisaraki vetttä tulee päälle. Mitähän toi kolmas kissa Viiru vielä ehtii keksiä :D
 
tulin kesäkuisten puolelta kurkkimaan tätä lemmikkiaihetta,kun mietityttää niin kovin itseänikin. meille on tosiaan esikoinen tulossa (LA 5.6.),ja meillä on 3 kissaa,joista kahden luonne aiheen tiimoilta huolettaa...toinen on isin pikku prinsessa,pennusta asti miehen pilalle lellimä,joka kyllä osaa heittäytyä mustasukkaseks,ja toinen on 14vee rescue,joka ei oo ikinä tykänny lapsista vaan pelkää.lisäksi on vähän grumpy cat,ja pelkäänkin että sen lyhyellä pinnalla se saattaa napata,jos ei tykkää että lapsi tulee lähelle tms...

kaiken lisäks lauma on muutosvaiheessa ja näitten välit ei oo keskenäänkään täysin selvät.muutettiin miehen kans reilu vuosi sitten yhteen niin että sillä oli 2 ja mulla 2 kissaa,kumpikin pari ollu pitkään yhessä.meni ihan jees,mutta aika lailla ne pysytteli näissä pareissa ja ristiin välit oli lähinnä etäisen kohteliaat.kesän lopulla sitten tuosta mun parista toinen kissa oli pakko lopettaa kun sairastu, ja siitä asti on ollu pakka vähän sekasin...tää mun toinen (grumpy) on hieman yksinäinen,kun ei jotenkin noitten kahden laumaan mahdu,ja lisäks ne tappelee ton prinsessakissan kanssa säännöllisin väliajoin (kumpi saa olla sängyssä,vieressä sohvalla jne o_O).huoh...:sad001

mä en jotenkin osaa ees päättää sitä,kiellänkö kissoilta makuuhuoneeseen tulon kokonaan vaiko en,ja huolehdin vaan pinniksen cat-free zoneks...toi vanhin nyt saa sen oven auki vaikka hyppimällä,että en tiä tyytyskö ees kohtaloonsa oven takana kun on aina saanu makkariin tulla.

Cedju2; toivottavasti olisi vaan tavan pissatulehdus,joka menisi antibiooteilla ohi :) jos ei mee niin sitten voi olla kiteitä,varsinkin jos kissa on kastraatti ja alkaa olla ikääkin...tarkkaile että sieltä tulee pissaa,sit jos menee umpeen ettei tuu pissaa ollenkaan,niin on jo kiire.
 
Me ratkaistiin perheen kiire ongelmat hankkimalla lemmikinhoitaja Tendeasta! Vei pienen hetken löytää sopiva ja itseasiassa ensimmäisen kanssa päädyttiin vielä vaihtamaan, koska ei oikein selvinnyt meidän koiran kanssa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.
 
Nita on pääsääntöisesti isäni luona, kun vauva on syntynyt. Yksi syy miksi Nita täytyy viedä isälle ensimmäiseksi pariksi kuukaudeksi on, että emme tiedä yhtään miten Nita suhtautuu vauvaan, koska se ei ole aiemmin ollut tekemisissä edes pienten lasten kanssa ja Nita on luonteeltaan ihan pentu, joten päätettiin, että totutetaan Nita uuteen perheenjäseneen hitaasti (aloitetaan tutustuttaminen käymällä ensin isän luona vauvan kanssa, jonka jälkeen otetaan Nita kerran viikossa päiväksi tai pariksi kotiin) Samalla saadaan myös itse aikaa tutustua lapseemme ja tottua arkeen vauvan kanssa. :)
 
Saanen hieman kritisoida tuota lemmikin poisviemistä... Se voi vaikuttaa epäsuotuisasti lemmikin mieleen jos hänet eristetään omasta laumasta toisen henkilön takia. Voi olla vaikeampaa sopeuttaa koiraa uudelleen perheeseen jossa joku on syrjäyttänyt hänet. Tämä etenkin laumavietillisillä koirilla. Suosittelisin enemminkin että jos mahdollista niin eristää kodista koiralle alueen mikä on vain hänen, oma pieni paikka/alue mihin vauvalla ei ole asiaa. Sinne koira on helppo sitten "eristää" kun vauva vie aikaa... Toisaalta taas sitten kun vauva nukkuu on hyvä antaa koiralle sitä "laatuaikaa" ja rapsutuksia. JA toki koiralle on tehtävä heti alusta asti selväksi että vauva on hierarkiassa koiraa ylempänä. Toki lenkitysapua ja muuta apua koiran kanssa on hyvä saada alussa mutta jotenkin tuo pitkäksi aikaa muualle vieminen kuulostaa minun korviini kovin rajulta. Kukin toki tekee omat ratkaisunsa ja jokainen tuntee oman koiransa parhaiten. Ei siis oteta nenään tästä herneitä eihän :p
 
spiraali sanoi:
Kukin toki tekee omat ratkaisunsa ja jokainen tuntee oman koiransa parhaiten. Ei siis oteta nenään tästä herneitä eihän :p
Click to expand...

Ei tietenkään. :) Asuin vielä isäni luona, kun Nita tuli minulle, joten paikka on Nitalle tuttu ja turvallinen ja viihtyy siellä jopa enemmän, kuin minun luona nykyisessä asunnossani. Nita on ollut aikaisemminkin päiviä, joskus jopa viikon, kaksi isälläni, joten se on tottunut siihen, että sillä on tavallaan kaksi kotia. Lisään vielä, että asutaan isän kanssa samalla paikkakunnalla, välimatkaa tulee vajaa neljä kilometriä, joten voin tehdä vaikka joka päivä vaunulenkin isän luo katsomaan Nitaa. :)
 
No hyvä niin jos paikka noinkin tuttu koiralle :) Juuri tuota ajattelin ettei sovi unohtaa koiraa ettei se tunne oloaan hylätyksi. Varmasti teille sopiva järjestely :p
 
Ompa teillä surullisia tarinoita. En pystyny ees kaikkealukemaan. Oon herkkis tääläsille eläinjutuille. Mulla on kisu ja oon sitä hankkiessani jo tennyt, että kisun ei tarvii lähtee mihinkään, vaikka tulis vauva tai joku allergia. Kuolisin, jos joutuisin siitä luopumaan. Entinen kissa eli yli 20 veeksi ja kyllä sitäkin on vielä ikävä. Mutta, eläinperheessä sitä joutuu vahtimaan tilanteita enemmän.
 
Meidän seniorikissa on löytänyt pinnasängyn, hoitopöydän ja äitiyspakkauksen makuupussin nukkumapaikoikseen. Eläinlääkärillä kun käytin pienen, oli lääkärin arvio, että kissa vaistoaa raskauteni ja stressaa myös sitä. Tätä oon itsekin uumoillut, kun kissa ei syliini tuu itsekseen ollenkaa, mut koko ajan on sohvalla jos minäkin ym. Täytyy katsoa annanko kissan nukkua jalkopäässä niinkuin aina kun vauva tulee, vai pitääkö varmuudeksi siirtää muualle.
 
Meillä on ratkaistu asia niin että jatketaan koirien kanssa kuten tähänkin asti mutta jos nuorempi stressaantuu liikaa ja alkaa osoittaa merkkejä arvaamattomuudesta, meidän on pakko harkita uudestaan. Meillä ei oo ketään joka vois auttaa koiranhoidossa tai ainakaan luokseen niitä ottaa, mutta lienee tosiaan parempi pitää ne kotona vaan. Vielä en tiedä miten sitten toimitaan kun vauva tuodaan kotiin, varmaan itse pitää ensin tervehtiä karvaturrit kun ne on niin mun perään ja vasta tilanteen rauhotuttua esitellä uutta tulokasta...
Meillä siis koirat elelee alakerrassa vallan joten yläkerta on ihmisten aluetta. Vielä on harkinnassa laitetaanko alakertaan porttia jonnekin tilan rajaamiseksi (meillä on alakerta yhtenäistä tilaa).
Kissan kanssa ois tosiaan vaikeampi rajata tiloja yms kun ne on hieman ketterämpiä ohittelemaan portit sun muut. Plus että mitä oon kissojen kanssa elänyt, olen havainnut että niiden tottelevaisuuskoulutus on hieman haastavaa...
 
Meidän kissa on kyllä varsin nopea oppimaan, parin kiellon jälkeen se ei enää hölmöile. Varmaan pitäisi laittaa vauvansänky hyvissä ajoissa pedattuna esille niin että ehdittäisiin opetella kissan kanssa rajoja ennen vauvan tuloa. Ekat viikot napero varmaan nukkuu meidän vieressä, ja silloin kissa luultavasti osaa pysyä sängyn jalkopäässä, se on vaistomaisesti tosi kunnioittava lasten kanssa.

Ameeba, tääkin kissa tuntuu vaistoavan mun raskauden. Se osaa varoa mun mahaa, mutta pyrkii olkapäille tai kainaloon, ja ylipäänsä seurailee mua läheisriippuvaisen oloisena ympäri kämppää. Se on myös yhtäkkiä sitä mieltä, että juuri mun pitää aina ruokkia se. Miehen antama ruoka kelpaa vain jotenkuten. Jos oon ollut pari päivää poissa kotoa, kissa on ihan tiloissa jälleennäkemisestä... ei se ollut tällainen ennen.
 
Meillä edesmennyt kissa ei enää esikoisen syntymän jälkeen tullut jalkopäähän nukkumaan. Jotenkin luonnollisesti hakeutu muualle nukkumaan ja kiersi vauvan kaukaa. Joskus haisteli hiukan, mutta ihmeellisesti tiesi olevansa laumassa alempaa kastia. Raskausaikana yritti pari kertaa mennä pinnasänkyyn, mutta kielsin.
Tytön synnyttyä koskaan ei pyrkinyt pinnasänkyyn tai vaunuihin. Tytön siirryttyä nukkumaan omaan huoneeseen, kisu alkoi nukkumaan siellä lattialla. Oli jotenkin hellyttävä, kun halusi olla vauvan lähellä eikä meidän vaikka sänkyynkin olisi päässyt.
 
Mulle on lemmikit olleet silloin ennen lapsia perheenjäsenen veroisia (ja niitä ollut joka lähtöön kaloista heinäsirkkoihin, kissoihin, hamstereihin ja koiriin)- mutta kummasti on arvojärjestys muuttunut lapsien syntymisen myötä. Nyt on eläimet selkeästi eläimen roolissa-kaikilla jokin oma olemassaolon syy. niistä pidetään kyllä huolta, mutta ei "paapota" ihmisen tavoin- stressaan ja valvon jos ovat sairaina, mutta ihmiset menee kyllä edelle tarpeineen. en tiedä käykö muilla sama ilmiö lasten myötä, mutta meillä tää muutos ainakin ollut erittäin selkeä. helpottaa arkea huomattavasti, kun kaikki ei ole arvotasossa samalla linjalla (en tiedä miten tuon sanoa..)
ja suorastaan rakastan työskennellä eläinten parissa, mutta en niitä sohvalleni enää halua.

Tuli tässä opeteltua piikittäminenkin lampaan kanssa, kun antibiootit täytyy viikonajan pistää ihonalle- saa ihan toteuttaa lapsuuden eläinlääkärin haaveammattia:rolleyes:.. kovat saa olla otteet monessa, että hyvinvointi on taattu (tää nyt meni kyllä ohi topicin taas..).
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top