Vanhemman lapsen osa-aikainen hoito, kun äiti kotona raskaana tai pienen kanssa

C

Celina

Vauhtiin päässyt keskustelija
"Miten kukaan KEHTAA olla niin pska, että pitää vanhemman lapsensa päiväkodissa edes vain pari päivää viikossa, kun on itse äitiys/vanhempain/hoitovapaalla."

1) Mitä jos odottava äiti on fyysisesti huonossa kunnossa?
- Itse ekassa raskaudessa oli niin paha issias, etten edes pskalle meinannut taipua. Olin agiili kuin sahapukki.

2) Unettomuus/univaje. Tätähän meinaan tulee kun toimit maitobaarina pienelle öisin ja isolle ohjelmatoimistona päivisin.
- Itse nukuin öisin ennen synnytystä 8 viikon aikana max. 4 tuntia yössä. Ei oikeesti kantti kestä pitää isompaa kotona ja torkkua/nukkua sohvalla. "Leikipä nyt siinä nätisti. Äiti vähän ottaa unosia tässä..." -> NOT.  Lisäksi olin vajaassa kuukaudessa pojan ollessa 5 kk siinä kunnossa, että neuvola järkkäs aika kiireellä perhekuntoutusta tuossa vaiheessa.

3) Äidin psyykkinen jaksaminen?
- Ei kaikissa perheissä ole toista vanhempaa, tai jos se toinen vanhempi on, niin ei ole ma-pe 8-16 työssä. Joissain perheissä äiti on aina ja koko ajan ainoa vanhempi, ja toisissa voi tilanne olla se, että olet oikeasti lapsen kanssa viikon kaksikin yksin. Lapsien isovanhempia ei välttämättä ole auttamassa. Masennus on aika hirvee juttu, jos omalle kohdalle sattuu ja pitkälle pääsee.

Kombina tuo kolme kohtaa - äiti saa edes vähän levätä ja toipua univelasta, kun on kaksin sen pienen kanssa ja voi nukkua koska tahansa päivän aikana.

Lisäksi monilla kavereilla isompi lapsi oikeasti tykkää ja haluaa mennä sinne hoitoon, edes sen kerran viikossa. Ja olisitko valmis luopumaan ihan teille ja lapselle parhaasta tarhapaikasta vajaan vuoden takia ja ottamaan riskin että kuljetukset on jatkossa paljon pidemmälle, väärään suuntaan tai paikkaan josta ette itse tai lapsenne ei pidä?

Että kyllä sitä kehtaa, kun on oma hyvinvointi kyseessä - ja kun itse siitä maksaa.
 
Asiaa! Ihmiset on ihan liian kärkkäitä sanomaan ja varsinkin tuomitsemaan faktoja tietämättä.
 
Hyvin sanottu! :)

Itse olen hakenut 3v yliaktiiviselle ja impulsiiviselle pojalleni virikehoitopaikkaa syksystä lähtien(eli on silloin jo 3v5kk) vaikka en töitä ennen seuraava äippälomaa löytäisikään.
Huonoa omatuntoa en koe lainkaan, päinvastoin! Poika TARVITSEE virikkeitä, jatkuvaa tekemistä, runsaasti ulkoilua ja ja ja.
Jos 8-12 tarhassa olo sen suo ja loppupäivän jaksaa taas kotona hieman vähemmällä riuehumisella, kun suurimmat energiat hetkellisesti kulutettu ja sosiaalisia taitoja kartutettu, niin great!
Tottakai me ulkoillaan, leikitään, reissataan, tavataan muita lapsia, kerhoillaan ja tehdään kaikenlaista yhdessä. Mutta on ne kotihommatkin tehtävä ja joskus levättävä. Pieni hetki omaa aikaakaan ei tee pahaa. Meillä ei esim edes yhden teekupin rauhassa juominen onnistu, kun poika on kotona. Hyvin hyvin harvoin, yleensä lämmitän jäähtynene kupillisen pari kertaa uudestaan.
Puhumattakaan siitä, että uusikin tulokas on ansainnut kahdenkeskistä laatuaikaa ja jakamattoman huomion♥
 
Tämä on näitä ikuisuuskysymyksiä. Tänään oli ihan hyvä juttu Hesarissa siitä, kuinka kotona saa/annetaan parasta ja huonointa hoitoa. Eli aina se kotihoito ei ole lapselle paras vaihtoehto. Jokainen voi tehdä päätöksen vain omasta puolestaan ja joskus lapsen on parempi olla päiväkodissa kuin kotona. Kotioloja ole aina helppo ulkopuolisen tulkita, eli vaikka ulospäin kaikki näyttäisi olevan hyvin, niin jos äiti ei jaksa lasten kanssa, on silloin parempi antaa äidinkin levätä.

Ihan puhdasta virikehoitoa en ymmärrä, jos lähistöltä löytyy kunnan tai seurakunnan kerhoja. Erityislapset ovat asia erikseen, jos päiväkodilla on myös lapsen sosiaalisen/motorisen kehityksen kannalta tärkeä rooli.
 
Musta tuntuu että saanu viime aikoina lukea lehdistä yms joka puolelta että ei missää nimessä vanhempaa lasta hoitoon jos äiti pienemmän kanssa ite kotona. Ja toi on niin väärin! Sanoa noin!
Tietenkin jos homman nimi ois se että vie lapsen/lapset hoitoon vain sen takia että sais itse jotn rellestää tai ryypätä yms muuta outoa joka tuskin kovinkaan monella tulisi kyseeseen. Mutta just se äidin oma jaksaminen, jos on pieni kotona jolla voi olla esim koliikki, tai imettää läpi yön ja päivän ja ei ikinä saa nukuttua(eikös se pahimmissa kidutuspaikoissakin ole kaikista pahin käytössä oleva kidutusmenetelmä se unen riistäminen..silloin ihminen oikeasti menee jollekin ihan ihme "tasolle" josta ei ole helppo palata), myös se että jos vanhempi lapsi on kuin onkin niin vilkas ja huomiota kaipaava että pakostakin joka hetki se on jommaltakummalta pois joko vauvalta tai taaperolta se äidin aika, niin TOTTA H*LVETISSÄ SÄ TARVIIT sitä pienen pientä apua jota mahdollisesti se muutama tunti päivähoidossa voi tarjota.
Ja voi herran jestas miten tärkeää se muiden lasten kanssa sosiaalinen kanssakäyminen yms virikkeet sille taaperolle onkaan! Omat kaverit, yhteiset leikit, en vois kuvitellakaan yhtäkkiä riistäväni kokonaan sellaista lapselta joka on sen makuun jo päässyt. Versus..kotona äidin ja itkevän, äidin tississä kiinni kokoajan olevan vauvan kanssa.
Oon satavarma että jokainen äiti joka on päätynyt ratkaisuun viedä lapsensa välillä päivähoitoon että pärjäisi menettämättä mielenterveyttä tai vanhempi lapsi hauskaa leikkiaikaa kavereiden kanssa, tietää mikä ratkaisu on Heille ja heidän Perheelleen just se paras. Ja en ymmärrä miten KUKAAN ulkopuolinen voi sanoa sanaakaan siitä mikä heille olisi parasta. Vain koska he eivät välttämättä tee juuri kuten sinä itse teet.
Ja toi mediassa aiheesta jauhaminen, ja muiden äitien kiivas syyttely alkaa tulla mulla jo korvista ulos(vaikka en itse kyseisessä tilanteessa ookaan) ja tekis mieli tavata näitä syyttäviä äitejä kasvotusten ja keskustella niiden kanssa ja vääntää rautalangasta miten asiat oikeasti on ja kaikki ei aina ole mustavalkoista ja se mikä on toiselle perheelle parasta, ei välttämättä olekaan toiselle.
 
Meilläkin on esikko hoidossa vaikka oon äitiyslomalla. Ja ei tullu mieleenkään ottaa häntä sieltä pois. Jo kuukauden mittanen kesäloma oli lapsen mielestä pitkä aika olla kotona. Alkoi loppua kohden jo päivittäin kyselemään hoitokavereittensa perään. Toisekseen esikko syö hoidossa paremmin kuin kotona. Jostain syystä kotona ruoka menee temppuiluks, pitkittyy ja ei vaan kelpaa(ellei ole pelkkää makaronia, sitä se söis vaikka kuinka).

Ja tosiaan on sen verran raju uhma päällä että imee kaikki mehut meistä arki-iltasin ja viikonloppusin, että ei oma pää kyl kestäis jos olis kaikki päivät kotona.
 
En kyllä minäkään ymmärrä mikä siinä päivähoidossa on niin monen mielestä niin ehdottoman helvetillistä? Riippuu tietenkin lapsesta ja lapsen luonteesta monet jutut, mutta kummallisemmalta se kuulostaa että olisi ihanteellista pitää lasta kotona suppeassa ympäristössä ties kuinka pitkään, kun päivähoidossa olisi mahdollisuus tavata ikäkavereita ja tehdä monia asioita mitä kotona ei tehdä. Ja varsinkin kun puhutaan vielä OSApäivähoidosta..
 
Mä taas en aina ymmärrä niitä ketkä pitää lastansa neljän seinän sisällä ja sit ihmetellään ku pitää lähtee eskariin ja kouluun, kun lapsi on tottunu olemaan vaan kotona ja tyyliin max. 1krt/vkossa jossain perhekerhossa..... Toinen ääripää tämäkin, mut ite olen huomannu, et mun 2v. poika on aina niin onnellinen ku menee hoitoon ja saa leikkiä kavereiden kanssa. Me kyllä aiotaan jatkaa hoitoa osa-aikaisena kun jään äitiyslomalle seuraavan kanssa.. Se on palvelu josta me maksetaan ja olemme todenneet sen hyväksi meidän lapselle... Ja mun mielestä sitä palvelua on jokaisella oikeus ostaa/käyttää.... =)
 
Meillä tällä hetkellä isommat lapset ovat pois hoidosta ihan puhtaasti taloudellisista syistä. Olen itse kotona vajaa puolivuotiaan vauvan kanssa, 6-vuotias käy puolipäiväeskarissa (eli 4h lakisääteistä ilmaista eskaria per päivä) ja 4-vuotias kolme kertaa viikossa kaupungin kerhossa, kolme tuntia kerrallaan (ja kerho maksaa vain murto-osan siitä, mitä vastaava päiväkotihoito). Haluan olla kotona ainakin siihen saakka, kun pienin on 2v ja nyt äiityslomalla rahaa jää säästöönkin, kun päivähoitomaksuja ei ole. Hoitovapaalle kun jään, saan kaupunkilisän (jota en saisi jos joku lapsista olisi päivähoidossa) sekä kahdesta vanhemmastakin vielä melkein 70e kuussa kelalta. Ei olisi varaa olla kotona, jos pitäisi maksaa edes puolipäivähoidosta ja menettäisin noin 290e kuussa.

Olisin varmaan pitänyt isommat lapset tutussa päiväkodissa, jos oli ollut tarkoitus laittaa kolmonen pienenä päiväkotiin, mutta itse koen tärkeämpänä saada hoitaa pienin ainakin sinne 2-vuotiaaksi kotona. Mutta meidän lapsia ei todellakaan pidetä neljän seinän sisällä, ovat aktiivisia lapsia ja minä aktiivinen äiti, joka mielellään kuskaa heitä harrastuksiin ja ihan vaan puistoonkin touhuamaan muiden lasten kanssa. Itse koen, että on aivan uskomattoman hienoa että kolmas lapsi mahdollistaa sen, että saan viettää kunnolla aikaa myös noiden 6- ja 4-vuotiaiden lasteni kanssa. Aion myös ehdottomasti myöhempinä vuosina hyödyntää osittaista hoitovapaata, jotta myös tämä perheen pienin saa olla enemmän kotona ennen kouluikää.
 
Meillä on pakkorako ollut raskausajan hoitopaikat. Ei varaa miehen jäädä palkattomalle omien vuodelepo aikojen ajaksi, sairaalalaskutkin jollain maksettava.
Isommat kun olivat pieniä niin kotona olivat, mitä muutakaan sitä tekis kun puuhasi lasten kanssa kaikkea? En osaisi edes ajatella laittavani hoitoon kun itse olen kotona.
Muuta ole kun aikaa juosta puistoissa ja kavereita moikkailemassa.
 
Tässäkin asiassa kaikki tyylillään! :) Oma kantani asiaan on aina ollut se, että en pitäisi vanhempaa lastani hoidossa jos itse olen kotona vauvan kanssa tai jostain muusta syystä. Jotenkin itselläni tulisi huono fiilis siitä, että nyt kun olen pullauttanut uuden ipanan niin tyrkkään vanhemman hoitoon pois kintuista että saan olla pienen kanssa rauhassa, tai siis jotenkin sellanen karmiva fiilis.. :grin Mutta tavallaan ymmärrän myös tuon jaksamis puolen ja sen, että jos ei kykene tarjoamaan vanhemmalle tarpeeksi virikettä niin on varmaankin parempi olla sitten hoidossa missä ainakin on tekemistä. Se on niin tapauskohtaista, itselleni ei vaan tulisi kysymykseenkään, sillä täällä kyllä touhua riittää itse kullekkin! Noh, mutta tämä ipana kun syntyy niin esikoiseni lähteekin aloittelemaan koulutietä eskariin! :)
 
Ikuinen kiistelty asia. Hoitoalalla työskentelevänä mietin asiaa niin päin että se on lapselta pois jos on kaikki päivät kotona "makaavan" äidin kanssa kotona kaiken mahdollisen ajan. Varsinkin jos äidillä on jotain oikeaa vaivaa ettei hänestä ole edes olemaan lapsen kanssa kauheasti. Tai sittenhän on näitä äitejä joita ei vaan kiinnosta mikään.
Pidän lapsen päivähoito oikeutta suomessa erittäin positiivisena; lapsi saa olla muiden ikäistensä seurassa, oppii VIIMEISTÄÄN päiväkodissa noudataamaan sääntöjä ja oppimaan käyttäytymään. Lapsi saa leikkiä ja olla lapsi.
Ennemmin rajoittaisin oikeutta siten ettei kotona sossun rahoilla makaava äiti jota "ei vaan kiinnosta käydä töissä tai keksiä elämälleen ikinä mitään tarkoitusta" (anteeksi karkea ilmaisu kaikki tietää kenentyyppisiä ihmisiä tarkoitan) saisi käyttää päivähoitoa ihan 5kertaa viikossa ja vain päivähoidon sallimin ajoin. Lapselle riittää hyvin 2-3 kertaa viikko ja 5-6tuntia päivässä. Kieltämättä ikävää on katsella niitä vanhempia jotka eivät hyvällä lykyllä käy kumpikaan töissä syystä mikä tahansa ja lapsi käyttää päivähoitoa 10h päivä - 5 kertaa viikko. Tämä on vain minun mielipiteeni eikä tarkoitus arvioida ketään vanhempana :)
 
Itse olen tyytyväinen kun masennukseni takia vanhin lapsemme ( vuosi ja 4kk) laitettiin päiväkotiin hoitoon viime syyskuussa eka muutama päivä viikossa ja kun synnytin elokuussa niin hän alkoi löydä täysipäiväisesti hoidossa. Hän viihtyy siellä, oppii uusia asioita, sosiaalisoituu ja saa kavereita. Nyt olen poitsun kanssa kotona ja tyttö käy hoidossa. Siinä ei ole mielestäni mitään erikoista. :)


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
Takaisin
Top