Vakava vauva

N

Niittyleinikki_

Puuhakas puhuja
Maaliskuiset 2023
Meidän vauva 7kk on aika vakava. Ei hymyile tai naura tai kikata kuin tosi harvoin. Hymyt on vienoja ja lyhyitä. Peilikuvalleen ei hymyile. Eikä aina vanhemmillekaan.

Muuten kuuntelee kyllä ja ottaa kontaktia, kiljuu ja juttelee.

Onko muilla vakavia vauvoja? 😀 Mistähän nämä erot johtuu? Kuulemma olin itsekin vakava vauva. Enpä kyllä nytkään turhasta naura 😀
 
Niittyleinikki_ sanoi:
Meidän vauva 7kk on aika vakava. Ei hymyile tai naura tai kikata kuin tosi harvoin. Hymyt on vienoja ja lyhyitä. Peilikuvalleen ei hymyile. Eikä aina vanhemmillekaan.

Muuten kuuntelee kyllä ja ottaa kontaktia, kiljuu ja juttelee.

Onko muilla vakavia vauvoja? 😀 Mistähän nämä erot johtuu? Kuulemma olin itsekin vakava vauva. Enpä kyllä nytkään turhasta naura 😀
Click to expand...
Minusta vauvat ovat hieman kuin papukaijoja, eli oppivat kuulemastaan.
Minä olen kujeillut vauvan kanssa esim ottanut ensin katsekontaktin hoitopöydällä makaavaan vauvaan,⛺sanonut puhallan ja olen puhaltanut vaatteiden läpi mahaan/ kainaloon lämmintä ilmaa. Toistan muutamia kertoja ja nauran/ hymyilen koko ajan. Lapsi oppii jännittämään puhallettavaa kohtaa ja jännitys purkautuu vasta hymynä/ nauruna.
Nykyään hymyilee jo kuullessaan sanan puhalla ja kikattaa kasvojeni vatsaa lähestyessä.
Vauvan kättä voi ohjata kutittamaan sinua (vaikket oikeasti kutiaisikaan) esim polvesta. Sanot kutittaa ja hymyilee/ naurat.
Yleensä lapset / vauvat haluavat kokea kivaa. Heille vain täytyy antaa siihen lupa sekä esimerkkejä, vaikkei oikeasti hymyilyttäsikään.
 
Olisko temperamenttikysymys osaltaan 😊 se ihmisen perustemperamentti on jo syntyessä, ja pysyy aina siellä taustalla vaikka ympäristö meidän kasvaessa vaikuttaakin siihen millaisia ollaan. Mäkin huomaan pojassani valtavasti omia piirteitäni temperamentissa, siinä kuinka nopeasti ja millä tavalla molemmat reagoidaan tietynlaisiin ärsykkeisiin yms, joten mutuilisin sen myös periytyvän jonkun verran 🤔
 
Meillä on ollut vauvoja molemmista ääripäistä! Kuopus oli vauvana vakava ja tuntui, ettei häntä saa hymyilemään ollenkaan. On isänsä kaltainen hidas tuumailija 😅 nyt vajaa 2veenä kyllä oikein nauravainen ja hymyileväinen 😊

Nykyinen eskarilainen oli vauvana jo kuin Naantalin aurinko koko ajan ja on temperamenttinen ja nopea. Ihan kuin minä 😆 kaksi muuta sitten siltä väliltä.
 
Meidän esikoinen myös. Olikohan joku 4-5kk kun ensimmäisen kerran nauroi, ja siihen sai nähdä vaivaa (mies meni matalaksi hoitopöydän viereen, hyppäsi ylös kuin sammakko ja "yllätti" esikoisen, joka oli hoitopöydällä).
Vauvavuoden aikana muiden saman ikäiset vauvat naureskelivat itsekseen, nauroivat vanhempien hassuille ilmeille ja ympäristön hassuille äänille jne.
Pakko myöntää, että kyllä siinä mietti onko meidän esikoisella autismia, omalla pikkuveljelläni on lapsena todettu Asperger. Mummini mukaan vauvana pikkuveljeni oli kuitenkin meistä rauhallisin, isoveljeni ja minä olimme todella itkuisia ja vaikeita. Esikoiseni oli myös todella itkuinen ja hankala vauva, ei osannut olla hetkeäkään yksin tyytyväisenä eli siinä mielessä erilainen kuin autisminkirjolla oleva pikkuveljeni.
Hymyä ja naurua rupesi tulemaan myöhemmin, lähempänä 1v. Edelleen vaati paljon vaivaa, mutta pikkuhiljaa rupesi myös itsekseen naureskelemaan. Nykyään on hieman alle 3v, eloisa ja hymyilevä tyttö, nauraa kutittaessa ja normaalisti kaikille hassuille asioille. Vaikka vauvavuotena oli hankala, nykyään on todella tyytyväinen taapero.
 
Takaisin
Top