41+2 osastolle käynnistykseen, jossa avautumisvaihe kesti reilusti yli vuorokauden. Kohdun ollessa 9cm auki päätyivät vauvan (sekä äidin) voinnin huonontumisen takia kiireelliseen sektioon. Tuli kokeiltua lähes kaikki kivunlievityksen eikä muksu laskeutunut missään vaiheessa. Lapsivedet meni 12h supistelujen jälkeen. Käynnistyksestä synnytykseen meni 2,5 vuorokautta. Hemo osastolla alle 60, joten veritankkausta pussillisen verran. Ihanaa, en toivo muille tommosta.. Sairaalassa 7pv.
Toisen raskauden kohdalla mun lantio suostuttiin kuvaamaan, jolloin päädyttiin sektioon.
39+0 illalla osastolle odottamaan aamulla tapahtuvaa sektiota. Nukuin joopa joo tosi hyvin.. Aamulla sai juoda vain hiukan nestettä. Laitettiin katetri sekä tehtiin suolihuuhtelu. Leikkaus sujui suht hyvin, isä oli paikalla eikä kummempia komplikaatioita sinänsä tullut. Verenpaineet katos, mutta saivat ne taas nostettua. Sairaalassa 5pv.
Tässä välissä vaihdoin miestä.. :D
Kolmas myös suunniteltu sektio. Sairaalaan menin miehen kanssa leikkauspäivän aamuna, jolloin osastolle laitettiin taasen se ällö katetri ja tehtiin se suolihuuhtelu. Olin etukäteen verotellut verenpaineitten katoamisesta, joten onneksi siihen oltiin sitten jotenkin varauduttu. Anestesialääkäri puudutti spinaalilla, joka kuitenkin nousi liian ylös ja aiheutti tukehtumisen tunteen. Samaan aikaan katosi verenpaineet. Anestesialääkäri meni niin sekaisin, että piti mun kasvoilla jopa happimaskia väärinpäin. Oli joku huonosti suomea puhuva ja kyseli vain koko ajan ollakko parempi, ollakko parempi.. käänsin itse maskin ja sanoin että nyt on. Isää ei saliin laskettu ja tuo unohdettiinkin hetkeksi siinä tohinassa salin ulkopuolelle. Sinänsä tuolla ei juuri merkitystä ollut, koska salin ovi oli jäänyt auki ja miehellä oli suora näkö/kuuloyhteys meikäläiseen. Mun tilanne saatiin vakaantumaan ja joku muisti sitten isän.. Ei menny sitten sekään ihan putkeen. Normaalisti isä istuu äidin pään vieressä ja verho estää näköyhteyden leikkausalueelle.. Noh, mun pään vieressä oli hirvee määrä vaikka minkälaista monitoria joten mies sitten ensinnäkin kävelytettiin mun ohi jalkopäästä (suora näköyhteys meikäläisen sisuskaluihin) ja istutettiin mun viereen, sen näkösuojana toimivan verhon kohdalle. Eipä tuolla ollut edes naama valkonen kun ennen leikkaussalin väkeä kerto että meille synty tyttö.. ihan sairas mies :DD Noh, isä lähti siitä sitten tytön kanssa pesulle, jonka jälkeen mä kerroin että mulle alkaa palaamaan tunto varpaisiin. Taas tuli jumalaton kiire, kun leikkaava lääkäri joutu soittamaan apuvoimia paikalle ja mulle tungettiin morfiimia suoneen että saivat mut kursittua kokoon.. huuuu.. mä olin niiiiiiin pihalla >< Muuten meni ihan ok ja sairaalassa oltiin 4 pv.
Ja nyt on sitten neljäs tulossa. Puoliks mielenkiinnolla, puoliks kauhulla odottelen että mitähän tästäkin taas tulee..